Kuuntele Retropoppari Podcastin Kajagoogoo -jakso Spotifyssa:
Vuonna 1978 Leighton Buzzardin pikkukaupungissa, Britanniassa, harjoitteli bändi joka totteli nimeä Art Nouveau. Avant garde -tyyppistä poppia soitelleen yhtyeen nokkamiehenä toimi Nick Beggs (s. 1961) joka lauloi ja soitti bassoa. Muut jäsenet olivat Steve Askew (kitara), Jeremy ”Jez” Stode (rummut) ja Stuart Neale (koskettimet). Vuonna 1981 he hakivat lehti-ilmoituksella orkesteriinsa uutta laulajaa ja koelauluissa pisimmän korren veti muuan Christopher Hamill (s. 1958), joka otti käyttöön taiteilijanimen Limahl – anagrammin sukunimestään. Samalla bändin nimi vaihdettiin ja erinäisten vaiheiden jälkeen he ristivät yhtyeensä Kajagoogooksi. Nimi ei tarkoita mitään, vaan bändin jäsenten mukaan sillä viitataan vastasyntyneen vauvan ensimmäisiin äännähdyksiin.
KAJAGOOGOO: WHITE FEATHERS (1983)
Vuonna 1982 Limahl ansaitsi elantoaan tarjoilijana ja hän tutustui lontoolaisella klubilla Duran Duran -yhtyeen Nick Rhodesiin. Sitä kautta Kajagoogoo solmi levytyssopimuksen EMI -levy-yhtiön kanssa ja Rhodes tuotti yhdessä Duran Duran -tuottaja Colin Thurstonin kanssa Kajagoogoon ensimmäisen singlen ”Too shy”. Tammikuussa 1983 julkaistu single nousi Britannian singlelistan ykköseksi – temppu, jota edes Duran Duran ei tuohon mennessä ollut vielä tehnyt. Kakkossingle ”Ooh to be ah” nousi sekin topteniin ja esikoisalbumi ”White feathers” kohosi albumilistan sijalle 5. Suomessakin tykättiin ja ”Too shy” nousi täälläkin jopa sinkkulistan ykköseksi. Albumi oli parhaimmillaan pitkäsoittojen puolella kolmas.
Kajagoogoon tyyli on mielestäni ollut aina hyvin omintakeinen. Vaikka yhtye nousi suosioon brittiläisen uuden aallon harjalla, on sen saundissa jotain erilaista funkahtavuutta. Ehkä bassotaiturina tunnettu Nick Beggs vaikutti soitannallaan yleisilmeeseen. Esikoislevyn kappaleet kuitenkin sävellettiin koko bändin kesken yhteistyönä ja sanoitukset rustasi Beggs yhdessä ja erikseen Limahlin kanssa. Levykokonaisuudesta nousevat selkeästi esiin singleinä julkaistut ”Too shy”, ”Ooh to be ah” ja ”Hang on now”. Muu materiaali jää melkoiseksi fiilistelyksi ja rytmikikkailuksi.
Ensimmäisen levyn ja kiertueen jälkeen välit myöhemmin kuvioihin mukaan tulleen Limahlin ja muun bändin välillä kiristyivät. Alkuperäinen nelikko syytti Limahlia jopa ”egomaanikoksi”, joka halusi viedä bändin saundia eri suuntaan kuin muut jäsenet. Limahl puolestaan sauhusi, että bändi käytti häntä hyväkseen vain noustakseen kuuluisuuteen. Oli kuitenkin aika selvää, että ”Too shy” -hitin supersuosio perustui suurelta osin Limahlin teinityttöjä miellyttävään poikamaiseen karismaan ja pehmeään vokalisointiin. Niin kuitenkin kävi, että Kajagoogoo päätti erottaa Limahlin yhtyeen jäsenyydestä.
Iltalehti uutisoi näyttävästi 29.7.1983 ”Tämän hetken pintapopin ykkösnimiin kuuluvan Kajagoogoon” saapuvan kyseisenä päivänä Suomeen. Haastattelussa äänessä oli ”Kajagoogoon ehdoton keulahahmo Limahl”, joka kertoi yhtyeen lähtevän seuraavaksi viiden viikon Yhdysvaltojen kiertueelle ja sen jälkeen keskittyvän uuden albumin materiaalin säveltämiseen ja sanoittamiseen. Seuraavana päivänä yhtye esiintyi Lappajärven Tulivuori-rockin lauantain pääesiintyjänä.
Kuinka ollakaan vain viikkoa myöhemmin 6.8.1983 samainen lehti kertoi Limahlin saaneen yhtyeestä potkut.
KAJAGOOGOO: ISLANDS (1984)
Vielä saman vuoden syksyllä saatiin ulos ensimmäinen uusi single ilman Limahlia. ”Big apple” -kappaleesta lähtien vokaaleista vastasi Nick Beggs. Single nousi mukavasti Britannian listan topteniin sijalle 8, mutta vuoden 1984 puolella julkaistuille sinkuille ”The lion’s mouth” ja ”Turn your back on me” ei käynyt yhtä hyvin. Kuten ei käynyt myöskään kakkosalbumille ”Islands”. Se sijoittui Britti-listalla sijalle 35.
Levyn tuotannosta vastasi edelleen Colin Thurston, mutta nyt ilman Nick Rhodesia. ”Islands” kuulostaa aika pitkälle esikoisen kaltaiselta funkahtavalta bassokikkailulta, mutta ehkä sävellykset ovat nyt jossain määrin enemmän jäsenneltyjä. Pidän materiaalia yleisilmeeltään jopa esikoislevyä tasokkaampana.
Mukana on kuitenkin esimerkiksi ”The loop” -kappaleen kaltainen lähes viisiminuuttinen instrumentaalijammailu, jota ei valtakunnan ykköspop-yhtye albumilleen normaalisti sijoittaisi. Krediitteihin on jälleen merkitty, että kaikki kappaleet on sävelletty bändin yhteisvoimin ja sanoitukset ovat Beggsin kynästä. Pohjois-Amerikassa levy julkaistiin nimellä ”Extra play” esiintyjänimellä Kaja.
KAJA: CRAZY PEOPLE’S RIGHT TO SPEAK (1985)
Vuonna 1985 rumpali Jez Strode jätti bändin trioksi ja he vakiinnuttivat nimensä Kajaksi myös Euroopassa. Albumi ”Crazy peoples right to speak” floppasi kaupallisesti. Ainoastaan single ”Shouldn’t do that” sijoittui Britannian listoille – tosin vain sijalle 63. Levy on kuitenkin mielestäni kolmesta Kaja(Googoo)n levystä ehein kokonaisuus, jossa tyyli on asettunut uomilleen. Beggsin poppoolla on selkeästikin soittamisen taito ja ilo hanskassa, ja new wave -trendin harjalla ratsastaminen oli heille varmasti vierasta.
Levy-yhtiöt kuitenkin stailasivat ryhmän ajan hengen mukaisesti ja tupeerasivat hiuskuontalot pörheämmäksi kuin kilpailevilla bändeillä. ”Crazy peoples right to speak” -albumilla kuuluu kuitenkin aikuisempi Kaja ja sanoituksissa on hauskoja kikkailuja. Beggsin terävän nasaalit vokaalit vaativat varmasti totuttautumista, mutta kuka voisi vastustaa lyriikoita tyyliin ”Last night a lady came knocking at my door,
Knock knock open up, ain’t seen her before, What’s your name she said to me, you look the playful kind, I am the angel you require come to waste your time”.
KAJAGOOGOO: GONE TO THE MOON (2008)
Vuonna 2003 Kajagoogoon alkuperäinen viisikko kokoontui yhteen VH1-televisiokanavan ”Bands reunited”-ohjelmaan. Erimielisyydet ottivat kuitenkin niskalenkin. Limahl ja Jez Strode lähtivät lätkimään. He kokivat, että ohjelmaan oli leikattu vääristelevä kuva Limahlin vuoden 1983 potkuista.
Vuonna 2007 jäljelle jäänyt kolmikko päätti jatkaa Kajagoogoona julkaisten singlen ”Rocket boy”. Uuden albumin ”Gone to the moon” julkaisu oli ajoitettu saman vuoden syksylle. Levy laitettiin kuitenkin hyllylle, kun yhtye ilmoitti sittenkin palaavansa retrofestareille viisimiehisenä. ”Gone to the moon” julkaistiin vain omakustanteena.
Kajagoogoon alkuperäinen levy-yhtiö EMI halusi sekin apajille ja julkaisi vuonna 2009 CD/DVD-kokoelman ”Too Shy: The Best of Kajagoogoo & Limahl”, joka sisälsi myös kaksi uutta kappaletta. ”Space cadet” -biisiin tehtiin myös musiikkivideo.
LIMAHL: DON’T SUPPOSE (1984)
Limahlin saatua kenkää Kajagoogoosta hän ei jäänyt tuleen makaamaan, vaan samainen levy-yhtiö EMI antoi oitis mahdollisuuden soololevyn tekemiseen. Ensimmäinen single ”Only for love” nousi sinkkulistalla sijalle 16, ja esittäessään kappaletta Tokion rockfestivaaleilla Limahl tutustui Giorgio Moroderiin. Moroder ihastui Limahlin pehmeään laulusaundiin ja tarjoutui auttamaan nuorukaista urallaan.
Ensimmäisenä yhteistyön hedelmänä syntyi teemakappale elokuvaan ”The neverending story”. Singlestä muodostui Limahlin uran suurin hitti ja todellinen kasariklassikko, jota rakastetaan tänäkin päivänä. Esikoislevystä julkaistiin uusi painos, jossa vinyyli-lp:n A-puolen päättävä ”The greenhouse effect” -kappale korvattiin ”The neverending storylla”.
Ikävä kyllä muut julkaisut floppasivat ja esimerkiksi minun mielestäni eniten hittipotentiaalia sisältänyt sinkku ”Too much trouble” ei noussut Britti-listalla sijaa 64 korkeammalle. Samaten esikoislevy ”Don’t suppose” epäonnistui kaupallisesti Britanniassa. Muualla Euroopassa sen sijaan oli ottia ja Norjassa se nousi jopa ykköseksi. Samoin Itävallasta, Saksasta, Sveitsistä ja Ruotsista tuli topten-sijoitukset.
Limahlin soolodebyytti kuulostaa saundillisesti yllättävänkin samalta, kuin Kajagoogoon esikoinen funkahtavine rytmeineen. Erikoista sikäli, kun juuri musiikilliset erimielisyydet olivat johtaneet välirikkoon. Limahl on itse säveltänyt ja sanoittanut levyn kappaleista kaikki, paitsi Moroderin ”The neverending storyn”.
LIMAHL: COLOUR ALL MY DAYS (1986)
Limahlin toisella sooloalbumilla ”Colour all my days” yhteistyö Giorgio Moroderin kanssa pääsee vasta kunnolla oikeuksiinsa, sillä Moroder on säveltänyt levyn kymmenestä laulusta seitsemän. Moroderin lupaukset kansainvälisestä läpimurrosta eivät kuitenkaan toteutuneet, sillä levy floppasi kaupallisesti lähes kaikkialla.
Limahlin pörröpäinen teini-imago siloiteltiin aikuisempaan makuun ja musiikkikin muuttui seesteisemmäksi. Sitä en osaa sanoa, mikä muu meni vikaan, sillä levy ei missään nimessä ole huono. Selkeät hittikappaleet loistavat kuitenkin poissaolollaan, vaikka puolet lauluista lohkottiin singleiksi hitin toivossa. Vahvimmat vedot ovat mielestäni avauskappale ”Love in your eyes”, joka piipahtikin Britti-listalla sijalla 80, sekä reipastempoinen ”Inside to outside”, joka tosin yksi niistä lauluista jotka eivät ole Giorgio Moroderin käsialaa.
LIMAHL: LOVE IS BLIND (1992)
Vuonna 1992 Limahl julkaisi kolmannen sooloalbuminsa ”Love is blind”, joka julkaistiin vain Saksankielisessä Euroopassa ja Japanissa. Albumi jäi hyvin vähäiselle huomiolle. Levyltä löytyy myös uusi versio Kajagoogoo-hitistä ”Too shy”. Sen lisäksi singleinä lohkottiin kappaleet ”Stop”, ”Love is blind” ja ”Maybe this time”.
Sittemmin Nick Beggsin ja Limahlin urat ovat jatkuneet vaihtelevissa merkeissä, mutta kaupan kassalle heidän ei ole tarvinnut kuitenkaan vaivautua. Limahl erityisesti on kunnostautunut melkein kaikissa mahdollisissa entisten poptähtien comeback-tosi-tv-ohjelmissa, kuten ”Bands reunited”, ”Comeback”, ”Hit me baby one more time” ja ”I’m a celebrity, get me out of here!”. Satunnaisia biisijulkaisujakin on tapahtunut silloin tällöin.
Nick Beggs on soittanut useiden muiden muusikoiden ja bändien kanssa, kuten Gary Numan, Alphaville, Belinda Carlisle, Steve Wilson ja Emma Bunton. Lisäksi hän on julkaissut musiikkia osana Ellis, Beggs and Howard -kokoonpanoa. Kajagoogoo jätti kieltämättä merkkinsä 1980-luvun Britti-poppiin, mutta heidän tuotannostaan tavalliseen levyhyllyyn riittää mielestäni hyvin joku markkinoille pukatuista kymmenistä ”The Best of Kajagoogoo & Limahl” -kokoelmalevyistä.
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Lähteet:
Wikipedia
Iltalehti
Discogs
Suomen listalevyt
RETROPOPPARI 