Herreyn veljekset Per (s. 9.8.1958), Richard (s. 19.8.1964) ja Louis (s. 3.11.1966) ponnahtivat koko Euroopan tietoisuuteen televisiovastaanottimien välityksellä 5. toukokuuta 1984. Silloin he voittivat Luxemburgissa järjestetyt Eurovision laulukilpailut kappaleella ”Diggi Loo, Diggi Ley”. Luxemburgin euroviisufinaalissa ensimmäisenä esiintyneet Herrey’sit olivat monella tapaa uraauurtavia. Heitä pidetään euroviisujen ensimmäisenä poikabändinä, koska he laulaessaan tanssivat yhdenmukaista koreografiaa.
Richard ja Louis Herrey ovat lisäksi viisuhistorian ensimmäiset teini-ikäiset miesvoittajat. Richardilla oli tuolloin ikää 19 vuotta ja 260 päivää, ja Louisilla 18 vuotta ja 184 päivää. He ovat edelleen nuorimmat miehet, jotka ovat voittaneet Eurovision laulukilpailut. Herrey’s on myös ainoa viisut voittanut trio. Muistiin ovat jääneet myös nuorukaisten esiintymisasut, valkeat housut, kirkkaanväriset paidat ja etenkin ikoniset kultaiset kengät. Ihan pelkkää suitsutusta ei Herrey’s -kolmikko saanut, vaan heitä kutsuttiin sarkastisesti mm. ”tanssiviksi deodoranteiksi”. Lisäksi poikain lauluvirettä on joskus kritisoitu, sillä tuohon aikaan euroviisuissa oli puhdas laulutaito ja nuottiin osuminen usein edustusartistin vähimmäisvaatimus.
Herrey’sien voitto tuli joka tapauksessa melko selkein luvuin 145:llä pisteellä. Kampoihin laittoi vain Irlannin Linda Martin, jolle aiemmin viisut voittanut Johnny Logan oli säveltänyt edustussävelmän ”Terminal 3”. Toiseksi sijoittunut Irlanti sai 137 pistettä. Ruotsi sai täydet kaksitoista pistettä viideltä maalta, Kyprokselta, Tanskalta, Itävallalta, Saksalta ja pahimmalta kilpailijaltaan Irlannilta. Suomi antoi Herreyn pojille kahdeksan pistettä eli kolmanneksi parhaan pistemäärän. Voitto oli Ruotsin toinen, kun Abban ikimuistoisesta viisuvoitosta tuli kuluneeksi tasan 10 vuotta. Linda Martin sai vuonna 1991 revanssinsa, kun Irlanti voitti euroviisut kolmannen kerran. Tälläkin kertaa Johnny Loganin säveltämällä kappaleella ”Why me?” ja nyt Carola Häggkvistin voiton ansiosta Ruotsin Malmössä järjestetyissä kisoissa.
Vielä 1980-luvulla euroviisuvoitto toi esittäjälleen suosiota myös maan rajojen ulkopuolellakin. ”Diggi Loo, Diggi Ley” nousi listaykköseksi Suomessa, mutta kotimaassa Ruotsissa yllättäen vain sijalle kaksi. TOP-10-sijoitukset tulivat lisäksi Norjasta, Alankomaista, Belgiasta, Sveitsistä ja Itävallasta. Ison-Britannian listalla kappale nousi sijalle 46, vaikka vuosien 1980-1982 euroviisuvoittajat olivat kaikki kohonneet listaykkösiksi. Sen sijaan Herrey’siä edeltänyt Luxemburgin vuoden 1983 edustaja Corinne Hermes jäi lähes tyystin ilman listamenestystä.
”Diggi Loo, Diggi Ley” valittiin Ruotsin edustussävelmäksi 25.2.1984 Ruotsin euroviisukarsinnassa eli Melodifestivalenissa. Kyseisenä vuonna karsintakilpailussa oli käytössä pisteytysjärjestelmä, jossa yhdeksään eri ikäryhmään jaetut raatilaiset antoivat viidelle parhaalle superfinalistille pisteitä skaalalla 1-2-4-6-8. Veljesten reippaasta rallista pidettiin vähiten 25-30 ja 30-35 -vuotiaiden ikäryhmissä, jotka arvioivat sen huonoimmaksi tai toiseksi huonoimmaksi.
Sen sijaan kaikissa muissa ryhmissä tykättiin sitäkin enemmän, joten kokonaispisteet riittivät selkeähköön voittoon toiseksi tulleeseen Göran Folkestadin ja Lotta Pedersenin duettoon ”Sankta Cecilia” nähden. Lotta Pedersen pääsi kuitenkin Herrey’sien kanssa Luxemburgiin yhtenä taustakuorolaisena. Kaksi muuta taustalaulajaa kansainvälisessä finaalissa olivat Caj Högberg ja Anders Engberg, jonka kanssa Lotta meni naimisiin seuraavana vuonna ja otti käyttöönsä nimen Lotta Engberg. Vuonna 1987 Lotta pääsi itse artistina Ruotsin edustajaksi kappaleella ”Boogaloo”, joka tosin vielä Ruotsin karsinnoissa totteli nimeä ”Fyra Bugg och en Coca-Cola”.
”Diggi Loo, Diggi Ley” -kappaleen sävelsi pitkän linjan iskelmäsäveltäjä Torgny Söderberg (s. 1944 – k. 2022), jonka ensimmäiset kappaleet levytettiin jo vuonna 1972. Toinen Söderbergin tunnetuista sävellyksistä on Anna Erikssonin suomeksi esittämä ”Juliet ja Joonatan”, joka tuli kolmanneksi Ruotsin euroviisukarsinnoissa vuonna 1996 Lotta Engbergin esittämänä. Yhteensä Söderberg on osallistunut Melodifestivaleniin kolmetoista kertaa mm. kappaleilla ”100%” (es. Lotta Engberg) ja ”Kärleken är evig” (es. Lena Philipsson), johon Roxetten Per Gessle kirjoitti sanoituksen. ”Diggi Loo, Diggi Leyn” alkuperäisen sanoituksen kirjoitti Britt Lindeborg ja englanninkielisen tekstin Per Herrey. Kapellimestarina Ruotsin finaaliesityksessä tahtipuikkoa heilutteli Curt-Eric Holmquist, ensimmäistä kertaa Ruotsin viisuhistoriassa.
Mormoniveljekset asuivat ennen viisuhuumaa Yhdysvalloissa, Ohion Clevelandissa. Mutta menestys juurrutti heidät uudelleen synnyinmaahansa, jossa he alkoivat luoda uraa. Söpöt ja kunnolliset nuorukaiset valloittivat skandinaavityttöjen sydämet ja vuonna 1985 heidät valittiin musiikkilehti Okej’n äänestyksessä Ruotsin suosituimmaksi artistiksi. Herrey’s sai yli kaksi kertaa enemmän ääniä, kuin toiseksi tullut Carola Häggkvist, jonka ura oli alkanut myös euroviisuista vuonna 1983.
He olivat 1980-luvun myydyimpiä artisteja Ruotsissa. Musiikkia he olivat tehneet ennen suurta läpimurtoaankin ja ensimmäinen single ”Crazy People”/”I’m So Sorry” oli julkaistu ruotsalaisella Mariann-levymerkillä jo vuonna 1981. Molemmat kappaleet olivat Per Herreyn kirjoittamia. Nämä kappaleet päätyivät tosin vasta Herrey’sin toiselle albumille ”Crazy People”. Toinen single ”You”/”I See the Love” julkaistiin omakustanteena Yhdysvalloissa ja sen kappaleet olivat myös Per (Michael) Herreyn kynästä.
Euroviisuvoiton myötä piti tietenkin nopeasti koota myös albumi kasaan. Voittokappaleen ”Diggi Loo, Diggi Ley” mukaan nimetty pitkäsoitto saatiin markkinoille jo kesällä 1984. Levyn tuottajana toimi Anders Engberg, joka lauloi myös veljesten taustakuorossa Luxemburgissa. Kappaleet koottiin ruotsalaisilta säveltäjiltä, kahta cover-kappaletta lukuun ottamatta. ”Kom loss” on käännös Kenny Logginsin megahitistä ”Footloose” ja ”Ingenting som hindrar mig” Matthew Wilderin hitistä ”Break my stride”, joka nousi uuteen yllätyssuosioon TikTok-sovelluksen myötä vuonna 2020.
Veljestrion innokkaimpana biisintekijänä tunnettu Per sai levylle kolme omaa kappalettaan ”Mirror Mirror (Upon the wall)”, ”Every Song You Sing” sekä ”Om vi möts igen”, jossa Perin kanssa duetoi Elisabeth Andreasson. Andreasson on sekä Ruotsissa että Norjassa suosiota nauttiva artisti, joka on edustanut euroviisuissa Norjaa kolme kertaa ja Ruotsia kerran Chips-tyttöduon toisena osapuolena. Norjalle hän toi ensimmäisen viisuvoiton vuonna 1985 Bobbysocks-duossa.
Soolo-osuudet levyn kappaleissa on jaettu melko tasaisesti kaikkien veljesten kesken. Veljeksistä vanhin Per laulaa ”Diggi Loo, Diggi Leyn” lisäksi kolme kappaletta, Richard neljä kappaletta ja Louis kolme kappaletta. ”Manhattan” on merkitty koko trion yhteislauluksi. Albumilta löytyy myös Herrey’sin versio Anders ja Karin Glenmarkin kappaleesta ”Kall som is”, jolla Glenmarkit osallistuivat saman vuoden Melodifestivaleniin sijoittuen neljänneksi. ”Kall som is” julkaistiin levyn toisena singlelohkaisuna kääntöpuolellaan uusi Per Herreyn kirjoittama kappale ”Hey Boy, Hey Girl”.
Herrey’sin kansainvälistä uraa yritettiin jatkaa levyn ainoista englanninkielisistä kappaleista kootulla singlellä ”Mirror Mirror (Upon the wall)”/”Every Song You Sing”, mutta pohjoismaiden ulkopuolella eivät poikien levyt enää listoille nousseet. Suomen virallisella listalla ”Diggi Loo, Diggi Ley” -albumi viihtyi yhden viikon sijalla 27. Tietenkin ”Diggi Loo, Diggi Ley” levytettiin suomeksikin. Version esitti Meiju Suvas ja sanat loihti Raul Reiman, kuten niin moniin muihinkin käännösiskelmiin. Kappale löytyy Meijun kolmannelta pitkäsoitolta ”Tottakai”.
Suosiota veljeksillä kuitenkin riitti vielä muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Vuonna 1985 Herrey’s voitti Intervision laulukilpailuiksikin nimetyt Sopotin festivaalit Puolassa. Kilpailukappaleen ”Sommarparty” kirjoitti yksi Ruotsin euroviisukonkareista Lasse Holm. Se on mukana Herrey’sien toisella albumilla ”Crazy People”. Kakkoslevyn toinen singlehitti on ”Varje liten droppe regn”, jonka pojat levyttivät myös englanniksi nimellä ”People Say It’s In the Air”. Vuonna 1988 Ankie Bagger levytti siitä oman versionsa, joka menestyi alkuperäistä paremmin. Suomeksi kappaleen ”Sadepisaroita” levytti tuoreeltaan lapsitähti Jonna (Tervomaa) toiselle levylleen ”Tykkään susta” ja myöhemmin Päivi Kautto-Niemi nimellä ”Tahdon tanssia ja laulaa”.
Rautahan on taottava silloin kun se on kuumaa, joten vuonna 1985 ilmestyi vielä toinenkin Herrey’s -albumi ”Not Funny”, jonka tuotti Lasse Holm. Samalla kolmen albumin sopimus Mariann-levy-yhtiön kanssa päättyi. Vuonna 1986 julkaistiin kolmikon ainoa kokonaan englanninkielinen pitkäsoitto ”Different I’s” ja vuonna 1987 livelevy ”Live in Tivoli”. Niiden markkinoinnista vastasi tanskalainen Laser music -yhtiö.
Sitkeästä yrittämisestä huolimatta Herrey’s -veljesten maailman tai edes Euroopan valloitus ei onnistunut. ”Diggi Loo, Diggi Leylle” ei löytynyt seuraajaa hittilistoille ja kiertueet osoittautuivat taloudellisiksi katastrofeiksi. Levymyynnin tuomat tulot oli tuhlattu ja poikien isän Willyn toimet kaikki langat käsissään pitävänä managerina eivät onnistuneet.
Herrey’s oli yksi ensimmäisistä länsimaisista artisteista, joka kiersi myös rautaesiripun takana Neuvostoliitossa ja Puolassa, mutta siitäkään ei kilahtanut kruunuakaan yhtyeen kassaan. Syyskuussa 1984 viisuhuuma oli vielä sen verran voimissaan, että viiden konsertin Suomen kiertue osoittautui menestykseksi ja pääasiassa lapsista koostunut suomalaisyleisö otti nuorukaiset vastaan riehakkaasti.
Vuonna 1987 Herreyn veljekset hajaantuivat tahoilleen ja vain heistä keskimmäinen Richard jäi julkisuuteen, mutta ei päätoimisena muusikkona. Hän on toiminut mm. radiojuontajana, kansanedustajana ja pyörittänyt ravintolaa Tukholmassa. Richard on tosin veljeksistä ainoa, joka on tehnyt sooloalbumin. ”Jag e kung” ilmestyi vuonna 2006. Louis on tehnyt työuransa mormonikirkon koululaitoksen opettajana ja rehtorina. Kolmikon vanhin vesa Per työskentelee Göteborgin oopperassa lakimiehenä ja muusikkojen liiton neuvonantajana.
Silloin tällöin Herreyt kokoavat myös rivinsä yhteen ja heittävät nostalgiamielessä ”Diggi Loo, Diggi Leyn” esimerkiksi Melodifestivalenin ja Eurovision laulukilpailujen muistelo-ohjelmissa. Vuonna 1995 heiltä ilmestyi myös kokonaan uusi pitkäsoitto ”Där vindarna möts”. Eikä Herrey’sin euroviisuvoittoa ole unohdettu Suomessa. Syksyllä 2022 veljekset saapuivat Vain elämää -ohjelman kuvauksiin Hirvensalmen Satulinnaan sulostuttamaan Meiju Suvaksen päivää ja esittämään ”Diggi Loo, Diggi Leystä” uuden version Tommi Läntisen kanssa.
Kappaleluettelo:
- Diggi Loo, Diggi Ley
- Kom loss (Footloose)
- Ingenting som hindrar mej (Break my stride)
- Är det sant
- Om vi möts igen (feat. Elisabeth Andreassen)
- Manhattan
- Mitt hjärta slår samma slag
- Mirror Mirror (Upon the wall)
- Kom och ta’ mej
- Every Song You Sing
- Kall som is
- Vill inte dansa mer
Lue lisää Carola Häggkvistin albumista Främling
Lue lisää Meiju Suvaksen albumista Meiju
Lue lisää 1980-luvun euroviisuvoittajista
Lähteet:
Wikipedia
Discogs
Ilta-sanomat
Suomen listalevyt
RETROPOPPARI 