Vuonna 1985 julkaistiin niin valtava määrä merkityksellisiä albumeja, että niiden kaikkien perinpohjainen läpikäyminen veisi koko vuoden 2025. Siksipä olen yrittänyt poimia jyvät akanoista ja jaksottaa blogikirjoitukseni karkeisiin aihealueisiin. Tähän mennessä olen kertonut uuden aallon Britti-yhtyeiden vuonna 1985 julkaisemista levyistä, vuonna 1985 julkaistuista eurodiscolevyistä sekä vuonna 1985 julkaistuista Suomi-rock-levyistä. Nyt käsittelyyn päätyy valtavirran brittiläinen pop- ja rock-musiikki.
LUE LISÄÄ: Uusromanttisen aallon evoluution vuosi 1985
LUE LISÄÄ: Vuosi 1985 teki eurodiscosta ilmiön
LUE LISÄÄ: Vuonna 1985 Suomi-rock rikkoi ennätyksiä
LUE LISÄÄ: Vuoden 1985 leffahitit
Dire Straits: Brothers in Arms
Vuoden 1985 merkittävin britannialainen albumijulkaisu oli Dire Straits -yhtyeen viides studioalbumi ”Brothers in Arms”. Olen kirjoittanut albumista oman pitkän blogikirjoituksensa, joten ei levyn syntyhistoriasta tässä sen enempää. Levyä myytiin maailmanlaajuisesti yli 30 miljoonaa kappaletta ja se oli Britanniassa listaykkösenä 14 viikkoa. Yhdysvalloissa ykkösviikkoja kertyi yhdeksän ja Australiassa käsittämättömät 34. Albumi nousi ykköseksi lähes kaikissa, tietysti myös täällä Suomessa jossa levy myi kaksinkertaista timanttia. ”Brothers in Arms” oli koko maailman myydyin albumi vuonna 1985.
Singleiksi pitkäsoitolta lohkaistiin kappaleet ”So far away”, ”Walk of life”, ”Your latest trick”, ”Money for nothing” ja ”Brothers in arms”. Levy muodostui myös eräänlaiseksi uuden teknologian symboliksi, sillä jo äänitysvaiheessa saundeja hiottiin viimeiseen pisaraan asti ja studiossa käytettiin uutta digitaalitekniikkaa. ”Brothers in Arms” oli myös ensimmäisenä levyjä, joka julkaistiin CD-formaatissa ja kuumimmillaan kysyntä oli niin kiivasta, että silloin vielä harvalukuiset tehtaat eivät ehtineet valmistaa riittävää määrää levyjä. Musiikkivideot iskivät ajan henkeen ja albumia seurasi massiivinen maailmankiertue, jotka osaltaan lisäsivät edelleen levymyyntiä.
LUE LISÄÄ: Dire Straitsin albumista ”Brothers in Arms”
Phil Collins: No Jacket Required
Genesis-rumpali Phil Collinsin kolmas sooloalbumi on hänen maailmanlaajuisesti myydyin levynsä. Tammikuussa 1985 julkaistu levy myi yli 25 miljoonaa kappaletta ja voitti Grammy-palkinnon vuoden parhaana albumina. ”No Jacket Required” oli koko maailman toiseksi myydyin albumi vuonna 1985. Levyn hittejä olivat ”One more night”, ”Sussudio”, ”Don’t lose my number” ja ”Take me home”. Levy oli listaykkönen niin Britanniassa kuin Yhdysvalloissakin. Suomessa albumi nousi listan kolmanneksi ja Collins sai meiltä kultalevyn.
Eurythmics: Be Yourself Tonight
Annie Lennoxin ja Dave Stewartin muodostama Eurythmics -duo olisi voinut olla myös osana uuden aallon kattausta, mutta ajattelin yhtyeen muuttaneen tyyliään valtavirran suuntaan jo aiemmin. Tällä viidennellä albumillaan se viimeistään tapahtui. Pitkäsoitosta tuli bändin kaikkien aikojen menestynein. Albumi sisältää Eurythmicsin uran suurimman hittisinglen ”There must be Angel (Playing with my heart)” sekä singlet ”Would I lie to you”, ”Sisters are doin’ it for themselves” (duetto Aretha Franklinin kanssa) ja ”It’s Allright (Baby’s coming back)”. Suomessa levy nousi listan sijalle kolme ja Eurythmics sai täältä ensimmäisen kultalevynsä.
Kate Bush: Hounds of Love
Poikkitaiteellisen Kate Bushin viidettä sooloalbumia edelsi kolmen vuoden levytystauko. ”Hounds of Love” -levystä tuli Bushin uran menestynein pitkäsoitto, joka myi Britanniassa tuplaplatinaan oikeuttavat 600.000 kappaletta ja Saksassakin yli puoli miljoonaa. Suomessa levy nousi listan sijalle viisi. Albumin suurin hittisingle ”Running up that hill” nousi uuteen arvostukseen vuonna 2022, kun nuoriso innostui streamaamaan laulua ”Stranger Things” -televisiosarjan innoittamana. Muut lohkaisut levyltä olivat ”Cloudbusting”, ”Hounds of love” ja ”The Big sky”.
LUE LISÄÄ: Kate Bushin albumista ”Hounds of Love”
Sade: Promise
Yhtye nimeltään Sade teki läpimurtonsa vuonna 1984 esikoisalbumillaan ”Diamond Life”. Bändin hienostunut ja soulahtava pop iski aikuiseen makuun Atlantin molemmin puolin. Albumin singleistä yksikään ei noussut Britanniassa TOP-30:een, mutta albumi pamahti ykköseksi. Muualla maailmassa ensimmäinen single ”The Sweetest Taboo” oli suurempi menestys. Esimerkiksi Billboard-listalla se kohosi sijalle viisi. Sade oli joka tapauksessa enemmän albumikokonaisuuksien taitaja, kuin yksittäisten hittibiisien suoltaja. Heidän toinen pitkäsoittonsa nousi listaykköseksi monissa muissakin maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Suomessa. Suomessa ihastuttiin Sadeen oikein todenteolla ja ”Promise” myi meillä timanttia. Amerikasta tuli nelinkertaista platinaa yli neljän miljoonan kappaleen myynnillä ja maailmanlaajuinen yhteismyynti ylitti yhdeksän miljoonan rajapyykin. Levyltä lohkottiin vielä kaksi muutakin singleä ”Is It a Crime?” ja ”Never as Good as the First Time”, mutta kuka niistä välitti?
Level 42: World Machine
Funkahtavaa poppia soittava Level 42 oli uurastanut koko 1980-luvun alun ilman sen suurempaa menestystä, mutta vihdoin vuonna 1985 he saivat TOP-10-hitin kappaleellaan ”Something About You”. Kiekko nousi kärkikymmenikköön sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa ja vauhditti bändin kuudennen studioalbumin myynnin miljoonalukemiin. Pitkäsoitto nousi Britannian listalla sijalle kolme ja Billboard-listalla sijalle 18. Maailmanlaajuinen myynti ylitti kolme miljoonaa. Toisena sinkkuna julkaistiin ”Leaving me now”. Suomessa innostuttiin Level 42-yhtyeestä vasta seuraavan levyn myötä. Single ”Lessons in Love” ja albumi ”Running in the Family” nostivat yhtyeen suosion muuallakin vielä uudelle levelille.
Simply Red: Picture Book
Punakutrisen Mick Hucknallin luotsaama soulbändi Simply Red saapui musiikkimarkkinoille vuonna 1985, mutta silloin hanat eivät vielä auenneet toden teolla. Ensimmäiset singlet ”Money’s too tight (To mention)” ja ”Come to my Aid” eivät vielä hätyytelleet listojen kärkisijoja, eikä edes ”Holding Back the Years”-singlen ensimmäinen versio. Vuoden 1986 alussa ”Holding Back the Years” -singlen uusintapainos räjäytti pankin ja nosti Simply Redin Billboard-listan ykköseksi ja Britti-listan sijalle kaksi. Tämä tietenkin pidensi yhtyeen esikoisalbumin ”Picture Book” myyntiaikaa ja nosti Britannian listalla sijalle kaksi. Pitkäsoitto myi Britanniassa huimat 1,5 miljoonaa kappaletta eli viisinkertaista platinaa ja Yhdysvalloissakin yli miljoonan. Simply Red sai vuoden 1987 Grammy-gaalassa ehdokkuuden parhaan uuden tulokkaan kategoriassa ja ”Holding Back the Years” oli ehdolla parhaaksi bändin tekemäksi biisiksi.
Sting: The Dream of the Blue Turtles
The Police teki viimeisen studioalbuminsa ”Synchronicity” vuonna 1983, jonka jälkeen laulusolisti Sting aloitteli soolouraansa. Hänen soolodebyyttinsä ”The Dream of the Blue Turtles” ilmestyi vuonna 1985. Stingin suosio oli Yhdysvalloissa jopa suurempaa, kuin kotimaassa. Ensimmäinen single ”If You Love Somebody Set Them Free” nousi Billboard-listalla kolmanneksi, kun Britanniassa se ei yltänyt edes TOP-20:een. Albumin korkein sijoitus Britanniassa oli kolme ja Yhdysvalloissa kaksi. Pitkäsoitto myi Amerikassa yli kolme miljoonaa kappaletta, mutta kyllä Britanniastakin tuli tuplaplatinaa. Suomen listalla levy nousi sijalle 11. Albumilta lohkottiin liuta vaihtelevasti eri mantereilla menestyneitä sinkkuja ”Love is the Seventh Wave”, ”Fortress Around Your Heart”, ”Russians”, ”Moon Over Bourbon Street” ja ”We Work the Black Seam”.
Paul Young: The Secret of Association
Vuonna 1983 huiman läpimurron tehnyt sielukasääninen Paul Young jatkoi menestystä toisella albumillaan, vaikka aivan esikoisen lukemineen ei ”The Secret of Association” yltänytkään. ”No Parlez” myi Euroopassa arvioiden mukaan noin neljä miljoonaa kappaletta, josta melkein miljoonan yksinomaan Britanniassa. Nyt menestystä alkoi tulla rapakon takana, sillä single ”Every Time You Go Away” nousi Billboard-listan ykköseksi. Kappale oli cover-versio Hall & Oates -duon albumiraidasta vuodelta 1980. Brittilistan TOP-kymppiin ylsivät lisäksi sitä edeltäneet singlet ”I’m Gonna Tear Your Playhouse Down” ja ”Everything Must Change”. Lisäksi levyltä lohkaistiin vielä neljäskin sinkku ”Tomb of Memories”.
Albumi kohosi Britanniassa listan kärkeen ja myi tuplaplatinaa eli yli 600.000 kappaletta. Yhdysvalloista tuli kultaa yli puolen miljoonan kopion myynnistä. Paul Youngista tykättiin Suomessakin heti aikojen alusta lähtien ja hän sai myös täältä kultalevyn. Korkein sijoitus albumilistalla oli yhdeksäs ja viikkoja kertyi kokoon 22 kappaletta.
Bryan Ferry: Boys and Girls
Vanha keikari Bryan Ferry julkaisi vuonna 1985 ensimmäisen sooloalbuminsa seitsemään vuoteen. Roxy Music pani pillit pussiin vuonna 1983, julkaistuaan edellisvuonna viimeiseksi jääneen hienon pitkäsoittonsa ”Avalon”. ”Boys and Girls” -levystä tuli Ferryn soololevyistä menestynein ja ainoa, joka nousi Britti-listan ykköseksi. Myyntikin ylitti platinalevyrajan. Albumi myi kultaa myös Yhdysvalloissa, vaikka ei noussutkaan listan sijaa 63 korkeammalle. Suomen listalla korkein sijoitus oli 13. Singleistä parhaiten menestyi ensimmäinen ”Slave to Love”, joka sijoittui Britannian listalla kymmenenneksi. Kaksi muuta sinkkua ”Don’t Stop the Dance” ja ”Windswept” eivät myyneet yhtä hyvin.
The Smiths: Meat Is Murder
The Smiths oli peribrittiläinen juttu, jota ei muualla pahemmin ymmärrettykään. Tokihan Johnny Marrin ja Morrisseyn persoonallinen pop iski tiettyyn väestönosaan kaikkialla, mutta ei siinä määrin että albumi olisi noussut listaykköseksi muualla kuin Isossa-Britanniassa. Yhtyeen toinen studioalbumi myi kultalevyn verran eli reilut 100.000 kappaletta. The Smithsien tapauksessa musiikki oli suunniteltu enemmän albumikokonaisuuksiksi, kuin yksittäisiksi hittilauluiksi, mutta pitkäsoiton tunnetuin kappale ”That Joke Isn’t Funny Anymore” oli bändin seitsemäs peräkkäin Britannian Indie-listan ykkönen ja sitä seurasi vielä seitsemän ykkössinkkua lisää. Virallisella singlelistalla korkein sijoitus oli 49. Suomen listalla ”Meat Is Murder” nousi sijalle 23 ja pysytteli listalla kaiken kaikkiaan yhdeksän viikkoa.
Marillion: Misplaced Childhood
Progeyhtye Marillionin kolmannesta studioalbumista muodostui heidän kaupallisesti menestyneimpänsä. Myyntiä vauhditti kaksi isoa singlehittiä ”Kayleigh” ja ”Lavender”, jotka nousivat listalla TOP-vitoseen. Pitkäsoitosta tuli myös yhtyeen ainoa listaykkönen Britanniassa. Myynti ylitti platinarajan eli 300.000 kappaletta ja platinalevy tuli myös Saksasta, jossa vaadittiin puolen miljoonan myynti. Suomessa levy nousi sijalle 27 kahden viikon ajaksi.
The Style Council: Our Favourite Shop
Sofistikoitunutta jazzahtavaa poppia esittävä The Style Council oli niinikään eniten brittien itsensä makuun, vaikka kyllä Paul Wellerin luotsaamasta yhtyeestä muuallakin pidettiin. Kokoonpanon toinen kokopitkä nousi Britannian albumilistan kärkeen, kun edellisvuonna julkaistu esikoislevy oli yltänyt vain sijalle kaksi. Myyntiä ryydittivät TOP-10-hitit ”Shout to the Top!” ja ”Walls Come Tumbling Down”. Niiden lisäksi levy sisältää kaksi pienempää hittiä ”Come to Milton Keynes” ja ”The Lodgers”. Albumi myi kultaa eli noin 100.000 kappaletta. Yhtye yritti kovasti saada jalansijaa Yhdysvalloissakin. Siellä albumi julkaistiin nimellä ”Internationalists”, mutta listamenestys jäi haaveeksi. Suomessa ei ole koskaan ymmärretty The Style Councilin päälle.
The Cult: Love
The Cult teki kaupallisen läpimurtonsa tällä toisella studioalbumillaan. Levy nousi Brittilistan sijalle neljä ja pysytteli listoilla 22 viikkoa. Bändi pokkasi albumistaan kultaa. The Cult kävi kaupaksi myös Pohjois-Amerikassa. Yhdysvalloissa levy puoli miljoonaa eli kultalevyn verran ja Kanadassa 200.000 myytyä levyä tuo artistille tuplaplatinaa. Kokopitkä sisälsi kaksi TOP-20-hittiä ”She Sells Sanctuary” ja ”Rain” sekä yhden TOP-30-hitin ”Revolution”. Suomen listalle levy nousi pariksi viikoksi tammikuussa 1986, korkeimmillaan sijalle 37. Saman vuoden kesällä he esiintyivät Provinssi-rockissa.
Dead or Alive: Youthquake
Dead or Aliven suurin meriitti oli singlelistan ykkössija kappaleella ”You Spin Me Round (Like a Record)” alkuvuodesta 1985. Se riitti nostamaan bändin toisen pitkäsoitonkin kärkikymmenikköön, tarkemmin sanottuna sijalle yhdeksän. Kultalevyyn tarvittiin 100.000 kopion myynti ja sen Dead or Alive saavutti. Menestystä siunaantui tanssittavien singlehittien ansiosta myös Yhdysvalloissa, josta bändi pokkasi myös kultalevyn puolen miljoonan kappaleen myynnillä. Muut singlelohkaisut ”Lover Come Back To Me”, ”In Too Deep” ja ”My Heart Goes Bang (Get Me to the Doctor)” menestyivät pop-listalla hieman kehnommin, mutta juhlivat dance-listoilla. Suomen listalle ”Youthquake” nousi sijalle 26 kahdeksi viikoksi.
LUE LISÄÄ: Dead or Aliven albumista ”Youthquake”
Elton John: Ice on Fire
Elton John oli jo vuonna 1985 melkoinen konkari. Hän suolsi markkinoille uuden studioalbumin käytännössä joka vuosi ja ”Ice On Fire” oli jo herran 19:s pitkäsoitto. Elton onnistui myös kirjoittaa hittikappaleen lähes jokaiselle levylleen ja tällä kertaa sen nimi oli ”Nikita”. Single nousi Britanniassa kolmanneksi ja ykköseksi monissa Euroopan maissa. Yhdysvalloissa korkein sija oli seitsemän. Toisella singlellä taustoja lauleli George Michael, mutta levy jäi täpärästi kärkikymmenikön ulkopuolelle. Pitkäsoitto nousi Britanniassa kolmanneksi ja myi platinaa eli yli 300.000 kappaletta. Yhdysvalloissa levy myi puoli miljoonaa eli kultalevyn verran. Siellä myyntiä lisäsi kenties Elton Johnin mukanaolo Dionne Warwickin luotsaamalla hyväntekeväisyyssinglellä ”That’s What Friends Are For”, josta tuli siellä miljoonamyynnillään listaykkönen ja Grammy-voittaja.
Scritti Politti: Cupid & Psyche ’85
Scritti Politti ei varmastikaan suurimmalle osalle suomalaisista sano paljoakaan, mutta Britanniassa yhtye saavutti suosiota 1980-luvun puolivälissä. Yhtyeen esikoisalbumi ilmestyi vuonna 1982, mutta tätä toista pitkäsoittoa saatiin odotella kolme vuotta. Vuonna 1984 bändi julkaisi kyllä liudan singlejä, mm. ensimmäisen TOP-10-sinkkunsa ”Wood Peez”. ”Cupid & Psyche ’85” muodosti Scritti Polittin uran huipentumaksi ja menestyneimmäksi albumiksi. Siltä lohkaistiin vielä toinen ja viimeinen TOP-10-hitti ”The Word Girl” ja itse albumikin nousi listan sijalle viisi myyden kultalevyyn oikeuttavat 100.000 kappaletta.
Freddie Mercury: Mr Bad Guy
Queenin pitäessä taukoa levyttämisestä, bändin karismaattinen laulusolisti Freddie Mercury matkusti tuttuun paikkaan eli Münchenin Musicland -studioille tekemään soololevyä saksalaisen tuottajan Reinhold Mackin kanssa. Mack oli mukana tuottamassa Queenin kahta edellistä pitkäsoittoa ”Hot Space” (1982) ja ”The Works” (1984), joilla syntetisaattorit saivat hieman aiempaa enemmän tilaa. Mercuryn soolo oli vielä discompaa tavaraa, nyt kun Queen-kitaristi Brian May ei ollut vaatimassa soitantaan lisää rock’n’rollia. Mutta mahtui yhdentoista kappaleen joukkoon mahtipontisesti tulkittuja balladejakin. Mercury sävelsi ja sanoitti kaikki levyn biisit ja oli myös mukana jokaisella raidalla soittamassa pianoa tai syntetisaattoreita. Edellisvuonna Freddie julkaisi ensimmäisen soolosinglensä ”Love Kills”, jonka hän teki Giorgio Moroderin kanssa ”Metropolis”-elokuvan remasteroituun versioon. Biisi olisi sopinut tällekin albumille, mutta se ei ole mukana. Sen sijaan singleiksi lohkottiin kappaleet ”I Was Born To Love You”, ”Made In Heaven”, ”Living On My Own” ja ”Love Me Like There’s No Tomorrow”, joista ensimmäinen menestyi parhaiten noustessaan Britti-listan sijalle 11. Albumi nousi Britanniassa sijalle kuusi ja myi kultaa.
Go West: Go West
Peter Coxin ja Richard Drummien muodostama keskitien pop-duo ”Go West” julkaisi omaa nimeään kantavan esikoisalbuminsa, josta tuli saman tien heidän menestyneimpänsä. Tietä tähtiin lanasivat singlet ”We Close Our Eyes”, ”Call Me”, ”Goodbye Girl”, ”Eye To Eye” ja ”Don’t Look Down”, joista myös ensimmäinen oli suurin hitti noustessaan listan sijalle viisi. Albumi sijoittui parhaimmillaan kahdeksanneksi, mutta se viihtyi listalla yli vuoden – yhteensä 83 viikkoa. Myynti ylitti lopulta tuplaplatinan ja Go West palkittiin 1986 Brit Award -gaalassa vuoden parhaana uutena tulokkaana.
China Crisis: Flaunt the Imperfection
Myös China Crisis saavutti vuonna 1985 uransa lakipisteen, kun heidän kolmannesta albumistaan tuli yhtyeen menestynein. Levy nousi listalla sijalle yhdeksän ja myi kultaa. Listaviikkoja karttui 22. Levy sisältää yhden bändin suosituimmista kappaleista ”Black Man Ray” sekä toisen singlen ”King In a Catholic Style (Wake Up)”, jotka olivat TOP-20-hittejä. Kolmas sinkku ”You Did Cut Me” ei enää menestynyt.
Everything But the Girl: Love Not Money
Tracy Thorn ja Ben Watt muodostavat duon nimeltä Everything But the Girl. Heidän toinen studioalbuminsa ei sisällä listahittejä, mutta kokonaisuus nosti sen albumilistan sijalle kymmenen ja myynti ylitti kultalevyrajan. Singleinä julkaistiin kuitenkin laulut ”When All’s Well” ja ”Angel”. Suurimman sukseensa duo saavutti vasta kymmenen vuotta myöhemmin, kun ”Missing” -kappaleen Todd Terry remix juhli eurooppalaisilla listoilla. Kyseinen vuoden 1995 single on myös Everything But the Girlin ainoa julkaisu, joka on noussut Suomen listalle. Bändi pisti pillit pussiin vuosituhannen vaihteessa, mutta vuonna 2023 he palasivat yhteen ja julkaisivat uuden albumin, joka oli duon yhdestoista pitkäsoitto.
Fine Young Cannibals: Fine Young Cannibals
Karibialaiselta isältään eksoottiset piirteensä perinyt, persoonallisen saundin omaava laulusolisti Roland Gift erotti Fine Young Cannibals -yhtyeen aikalaisistaan. Heti ensimmäinen single ”Johnny Come Home” nousi Britanniassa kärkikymmenikköön, mutta toinen single ”Blue” floppasi. Kolmantena lohkaistu Elvis-cover ”Suspicious Minds”, jossa Jimmy Somerville laulaa taustoja, oli sen sijaan taas TOP-10-menestys. Näillä eväillä bändin omaa nimeä kantava debyytti myi kultaa ja sijoittui Britanniassa listan sijalle 11. Levy nousi Suomenkin listalle, peräti sijalle 14 ja listaviikkoja kertyi 18. Vuosikymmenen lopulla Fine Young Cannibals räjäytti pankin tosissaan megahitillään ”She Drives Me Crazy” ja kaikkialla listaykköseksi nousseella, molemmin puolin Atlantia tuplaplatinaa myyneellä toisella ja viimeisellä pitkäsoitollaan ”The Raw and the Cooked”. Vuoden 1990 Brit Awardseissa he pokkasivat vuoden bändin ja vuoden albumin palkinnot.
The Damned: Phantasmagoria
Vuonna 1977 ensilevynsä julkaissut punkbändi The Damned piti vuoden 1982 levyjulkaisun jälkeen taukoa, jonka aikana perustajajäsen Captain Sensible (oik. Raymond Burns) jätti yhtyeen. Captain Sensible teki vuonna 1982 soolosinglen ”Happy Talk”, joka nousi Britti-listan ykköseksi. Kuudennella studioalbumilla ”Phantasmagoria” The Damnedin tyyli muuttui enemmän goottirockin suuntaan ja uusi levytyssopimus solmittiin ison MCA Records -yhtiön kanssa. Levy sisältää kolme TOP-40-singleä ”Grimly Fiendish”, ”The Shadow of Love” ja ”Is It a Dream?”. Albumi nousi listalla sijalle 11, mikä bändin paras saavutus siihen mennessä. Levy myi ns. ”hopeaa” eli yli 60.000 kappaletta. Seuraavana vuonna The Damned levytti suurimman hittinsä ”Eloise”, joka oli cover-versio Barry Ryanin vuoden 1968 hitistä. Single nousi Britti-listan kolmanneksi. Samana vuonna yhtye esiintyi Suomen Ruisrockissa. Sivumainintana Retropoppari myöntää kaikkien aikojen tyylikkäimmän gothic-albumin kansikuvan palkinnon ”Phantasmagorialle”.
Killing Joke: Night Time
Synkeät brittirokkarit saavuttivat monien muiden tavoin uransa menestyneimmän hetken juuri vuonna 1985. Killing Joken viides studioalbumi on yhtyeen menestynein ja ainoa joka myi Britanniassa peräti kultaa. Pitkäsoitto sisältää bändin suurimman hittisinglen ”Love Like Blood” (Brittilistalla sija 16) sekä tietenkin meidän kasarifanien tunnussävelmän ”Eighties”, joka julkaistiin ensimmäisen sinkkuna jo vuoden 1984 puolella. Levy äänitettiin Hansa-studiolla Länsi-Berliinassa tuottaja Chris Kimseyn valvonnassa. Kimsey tunnetaan parhaiten pitkäaikaisena The Rolling Stones -tuottajana, mutta myös tuotannoistaan The Cultin, Marillionin ja The Psychedelic Fursin levyillä. Duran Duranin ”Liberty” (1990) -albumi on niin ikään Kimseyn tuottama. ”Night Timen” korkein listasijoitus Britanniassa oli 11, mikä tekee siitä yhtyeen parhaiten sijoittuneen pitkäsoiton.
Five Star: Luxury of Life
Pearsonin sisaruksista koottu lauluyhtye Five Star yritti lähes epätoivoisesti lyödä itseään läpi isänsä Buster Pearsonin manageroimana. He julkaisivat kuusi singleä, joista yksikään ei yltänyt Britti-listan kärkikymmenikköön. Parhaiten sijoittuivat laulut ”All Fall Down” ja ”Let Me Be the One”. Kunnes 30.12.1985 julkaistu seitsemäs singlelohkaisu yhtyeen debyyttialbumilta viimein saavutti suosion. ”System Addict” nousi Britanniassa listan sijalle kolme ja siitä alkoi Five Starin nousukiito. Kokoonpanon toiselta levyltä irtosi viisi TOP-10-hittiä ja pitkäsoitto ”Silk & Steel” myi nelinkertaista platinaa. Five Star palkittiin Brit Awards 1987 gaalassa vuoden yhtyeenä. Esikoisalbumi ”Luxury of Life” myi siinä sivussa myös platinalevyyn oikeuttavan määrän ja viihtyi listalla yhteensä 70 viikkoa korkeimman sijoituksen ollessa 12.
Feargal Sharkey: Feargal Sharkey
Feargal Sharkey aloitti uransa punkbändi The Undertonesin laulajana vuonna 1975. Bändi levytti neljä pitkäsoittoa ja teki muutaman mukiinmenevän hittisinglen vuoteen 1983 mennessä, jolloin yhtye hajosi. Sharkey keskittyi soolouraansa ja loput kokoonpanosta perustivat uuden yhtyeen That Petrol Emotion. Solistin ensimmäinen työtehtävä oli Depeche Modesta ja Yazoosta tutun Vince Clarken uudessa projektissa The Assembly. Clarke kaavaili julkaisevansa albumin, jossa jokaisen kappaleen laulaa eri solisti mutta projekti tyssäsi tähän yhteen singleen. The Assemblyn single ”Never Never” nousi kuitenkin Britti-listalla sijalle neljä.
Vuonna 1985 Feargal Sharkey saavutti Britannian singlelistan ykköspaikan singlellään ”A Good Heart”, jonka oli kirjoittanut Lone Justice -yhtyeen laulaja Maria McKee ja tuottanut Eurythmicsista tuttu Dave A. Stewart. Myös seuraava single ”You Little Thief” ylsi kärkiviisikkoon. Dave Stewartin tuottama solistin omaa nimeä kantava albumi julkaistiin marraskuussa 1985 ja se nousi listalla sijalle 12 myyden kultaa. Noin puolet kappaleista oli Stewartin ja Sharkeyn yhdessä kirjoittamia. Sen jälkeen Sharkey julkaisi kaksi vaatimattomammin menestynyttä albumia ja siirtyi 1990-luvun alussa musiikkibisneksessä taustajoukkoihin.
The Sisters of Mercy: First and Last and Always
The Sisters of Mercyn esikoisalbumia pidetään goottirockin ”toisen tulemisen” merkkipaaluna, mutta yhtyeen nokkamies Andrew Eldritch ei pidä bändiään lainkaan goottimetallikokoonpanona. Monenkirjavien miehistönvaihdosten ja indie-sinkkujen jälkeen bändi sai aikaiseksi kokopitkän studioalbumin sisälsi singlet ”Walk Away” ja ”No Time to Cry”, mutta merkityksellisempää oli albumikokonaisuuden sisältö. Levy nousi korkeimmillaan listan sijalle 14, mutta kului neljä vuotta ennen kuin myynti ylitti 100.000 kappaletta eli kultalevyrajan. Saksasta tuli kultalevy vasta vuonna 2011, mutta siihen vaadittiin neljäsmiljoonan levyn myynti.
LUE LISÄÄ: The Sisters of Mercyn albumista ”First and Last and Always”
Madness: Mad Not Mad
Huumorin keinoin ska-henkistä poppiaan esittävä Madness oli koko 1980-luvun alun brittiläisten lellipentu ja lempihauskuuttaja, mutta vuonna 1985 alkoi hymy vähitellen hyytyä. Erilaiset yhtyeen sisäiset ja sen jäsenten henkilökohtaiset ongelmatkin repivät bändiä ja kuudennesta albumista tuli yhtyeen ensimmäinen joka ei noussut Britannian albumilistan kärkikymmenikköön. Samoin kävi singleille ”Yesterday’s Men”, ”Uncle Sam” ja ”Sweetest Girl”, joista vain ensimmäinen ylsi TOP-20:een. Albumin korkein sijoitus oli 16 ja myynti jäi 60.000 kappaleen hujakoille.
Prefab Sprout: Steve McQueen
Keskitien brittipoppia edustanut Prefab Sprout julkaisi toisen albuminsa, joka pikkuhiljaa myi yli kultalevyrajan, vaikka listoille ei kärkisijoja hätyyteltykään. Levyltä lohkottiin neljä singleä, joista parhaiten menestyi ”When Love Breaks Down” -kappaleen remix-julkaisu. Sen paras sijoitus oli 25. Albumin korkein listasijoitus oli 21. Seuraavaa Prefab Sprout -levyä saatiin odotella vuoteen 1988 asti ja silloin yhtye pääsi historiassaan ainoan kerran sekä albumi- että singlelistojen kärkikymmenikköihin. Single ”The King of Rock’n’roll” nousi sijalle seitsemän ja pitkäsoitto ”From Langley Park to Memphis” sijalle viisi.
Toyah: Minx
Toyah Willcox toimi vuosina 1979-1983 Toyah-nimisen uuden aallon post-punk-yhtyeen laulusolistina ja bändi saavutti viidellä albumillaan kolme kertaa Brittilistan ykkössijan ja kaksi viimeistäkin levyä nousivat topteniin. Vuodesta 1984 eteenpäin Toyah jatkoi samalla nimellä sooloartistina. Soolourasta ei kuitenkaan sukeutunut yhtä menestyksekäs. Ensimmäiset singlet ”Don’t Fall in Love (I Said)”, ”Soul Passing Through Soul” ja ”World in Action” eivät nousseet TOP-20:een ja ensimmäisen sooloalbumin ”Minx” korkeimmaksi listasijoitukseksi jäi 22. Sen jälkeen Toyah jatkoi ahkerasti levyttämistä, mutta yksikään pitkäsoitto ei yltänyt Britti-listalle ennen vuotta 2008. Vuonna 1986 Toyah avioitui kitaristi Robert Frippin kanssa, josta tuli hänen bändinsä nokkamies. Vuonna 2024 Toyah nähtiin Britannian ”Strictly Come Dancing” eli ”Tanssii tähtien kanssa” -ohjelman kilpailijana, mutta lähtö koitti sieltäkin kolmannessa jaksossa.
Katrina and the Waves: Katrina and the Waves
Kitaristi Kimberley Rew’n vuonna 1978 perustama brittibändi The Waves löysi 1980-luvun alussa itselleen laulusolistin Yhdysvalloista. Heidän ensimmäinen albuminsa Katrina Leskanichin kanssa näki päivänvalon vuonna 1983 sisälsi jo ensimmäisen version hittikappaleesta ”Walking on Sunshine”, mutta suosio oli marginaalista ja keskittyi lähinnä Kanadan markkinoille. Vuonna 1984 julkaistiin toinen kokopitkä ”Katrina and the Waves 2”. Vuonna 1985 yhtye solmi maailmanlaajuisen levytyssopimuksen Capitol Recordsin ja bändin omaa nimeä kantavalle levylle miksattiin uudelleen kappaleita heidän kahdelta aiemmalta levyltään. ”Walking on Sunshine” -kappaleen uudesta versiosta tuli TOP-10-hitti sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Albumista ei tullut yhtä suurta menestystä, paitsi Kanadassa josta he pokkasivat kultalevyn. Kokoonpano jatkoi kiivasta levytystahtia aina vuoteen 1997 asti, jolloin he edustivat Britanniaa Eurovision laulukilpailuissa ja voittivat koko kisan. Voittokappale ”Love Shine a Light” nousi Britti-listalla sijalle kolme ja topteniin useissa Euroopan maissa. Hitin perään julkaistu yhtyeen yhdeksäs albumi ”Walk on Water” jäi kuitenkin bändin viimeiseksi.
The Jesus and Mary Chain: Psychocandy
Surisevaa vaihtoehtorockia esittävä The Jesus and Mary Chain julkaisi vuonna 1985 ensimmäisen levynsä ”Psychocandy”, joka nousi Britti-listan sijalle 31. Ajan saatossa levy on myynyt kultaa eli yli 100.000 kappaletta. Singlekappaleet ”Never Understand”, ”You Trip Me Up” ja ”Just Like Honey” eivät hätyytelleet TOP-40-osastoa, mutta ei pop-hittien työstäminen todennäköisesti olleetkaan tälle bändille ”se juttu”. Pari vuotta myöhemmin he ylsivät joka tapauksessa kerran myös kärkikymmenikköön singlellään ”April Skies” sekä toisella albumillaan ”Darklands”.
Dexy’s Midnight Runners: Don’t Stand Me Down
”Come on Eileen” -megahitillään pankin vuonna 1985 räjäyttänyt Dexy’s Midnight Runners ehti tehdä menestykselleen jatkoa vasta vuonna 1985. Huuma oli kuitenkin jo laantunut ja uusi single ”This Is What She’s Like” ei noussut listalla kuin sijalle 78. 10-miehisen yhtyeen jäsenistö oli typistynyt neljään ja kolmas studioalbumi ”Don’t Stand Me Down” nousi listalla vain sijalle 22. Kehnon menestyksen jälkimainingeissa koko bändi pisti pillit pussiin, mutta vuonna he tekivät comebackin nimellä Dexy’s. Sen jälkeen he ovat julkaisseet kolme pitkäsoittoa, joista tuorein on vuodelta 2023. Levy nousi Britannian listalla kuudenneksi.
Belouis Some: Some People
Belouis Some (oik. Neville Keighley) sai muutaman mukiinmenevän singlehitin, mutta hänen omaa nimeään kantava esikoisalbumi ei noussut listoille. ”Imagination” nousi ensijulkaisullaan Britanniassa vain sijalle 50, mutta vuoden 1986 puolella uusintajulkaisu ylsi sijalle 17. Se ja toinen single ”Some People” kohosivat myös US Dance -listan kärkikymmenikköön ja alhaisemmille sijoille Billboard-listalla. Hitit eivät kuitenkaan olleet riittävän suuria kohottamaan mielenkiintoa kokopitkää levyä kohtaan.
Seuraa Retropopparia somessa:
Kuuntele Retropopparin Spotify-soittolistaa ”Retropoppari vuosi 1985”:
Lähteet:
Gambaccini, Rice: Guinness Hits of the 80s (Guinness publishing 1990)
Suomen listalevyt
Discogs
Wikipedia
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti