1980-luvun puoliväli oli leffahittien kulta-aikaa, jolloin pop-biisit ja nuorisoon vetoavat hittileffat löivät kunnolla ylivitosia. Markkinamiehet suorastaan janosivat elokuviinsa hittibiisejä, sillä pitihän elokuva mennä katsomaan jossa siinä kerran soi joku listahittikin. Musiikkivideoihin leikattiin katkelmia leffoista, joten trailereiden esittämisestä Music Televisionin mainostauolla ei tarvinnut maksaa erikseen. Välillä saattoi jo epäillä kumpi keksittiin ensin – elokuva vai tunnusbiisi.
Yhden tai joskus useammankin hittikappaleen ympärille piti tietenkin koota kokonainen soundtrack-albumi, jotka nekin myivät tuohon aikaan erinomaisesti. Elokuvasäveltäjien alkuperäinen score-musiikki jäi pahasti pop-biisien jalkoihin, sillä instrumentaalimusiikkia ei useinkaan kelpuutettu albumeille kuin raidan tai kahden verran. Hitit olivat kuumaa kamaa myös Oscar-gaalassa ja kaikki huipentui vuoteen 1984, kun jokainen viidestä ehdokkaasta oli ennen palkintojen jakoa valloittanut myös listojen kärkisijat.
Luodaan katsaus tasan 40 vuotta taaksepäin ja kerrataan vuoden 1985 kovimmat leffahitit.
Duran Duran: A View to a Kill
elokuvasta ”A View to a Kill”
James Bond -elokuvien teemakappaleet olivat käsite jo 1960-luvulta lähtien ja ne elävät edelleen klassikoina, joita esitetään jopa omissa teemakonserteissaan. Bond-leffojen musiikilliseen historiaan mahtui jonkin asteisia listahittejä jo ennen vuotta 1985. Kuten esimerkiksi ”Live and let die” (Paul McCartney & Wings 1973) tai ”For your eyes only” (Sheena Easton 1981), mutta vuoden 1985 Bond-seikkailun tunnussävelmästä kovin 007-hitti siihen mennessä.
Duran Duran -yhtyeen basisti John Taylor tapasi Bond-elokuvien tuottajan Albert ”Cubby” Broccolin eräillä kutsuilla ja pienessä hiprakassa hän rohkaistui ehdottamaan bändiään seuraavan leffan teemabiisin esittäjäksi. Olihan Taylor ollut James Bond -fani koko pienen ikänsä. Broccoli innostui ajatuksesta ja pian Duran Duranin jäsenet esiteltiin John Barrylle, joka oli vastannut useiden Bond-elokuvien musiikeista ja myös tunnussävelmistä.
Duran Duran esitteli Barrylle ideoitaan ja tämä erotteli nopeasti hyvät ideat huonoista. Yhtyeen laulusolistin Simon Le Bonin mukaan yhteistyö sujui saumattoman harmonisesti. Duran Duran vastasi varsinaisesta biisin kirjoittamisesta ja Barry sovitti sen lopulliseen muotoonsa, mukaan lukien orkestroidut osuudet. Kokenut säveltäjä kohteli itseään nuorempia muusikoita kunnioittavasti eikä yrittänyt päsmäröidä. Le Bon on sanonut, että John Barry oli hetken aikaa ikään kuin Duran Duranin kuudes jäsen.
Valmista tuli huhtikuussa 1985 ja single saatiin markkinoille jo toukokuussa. Sen kääntöpuolelle tuli orkesterin soittama instrumentaaliversio nimellä ”A View to a Kill (That Fatal Kiss)”, jossa huilusoolon soittaa Susan Milan. Tunnuskappaleen sävelteemaa käytettiin muutenkin runsaasti myös elokuvan varsinaisessa musiikissa. Soundtrack-albumi sisältää Barryn säveltämän musiikin ja Duran Duranin esitys on levyn ainoa laulettu kappale.
Kappaleeseen tehtiin myös James Bond -henkinen musiikkivideo, jossa Duran Duranin jäsenet seikkailevat agentteina Eiffel-tornissa. Väliin on leikattu kohtauksia elokuvasta. Eiffel-torni oli myös yksi varsinaisen elokuvan tapahtumapaikoista. Video päättyy hauskaan James Bondin vakiofraasia mukailevaan kohtaukseen, jossa Duran Duranin solisti esittäytyy nuorelle naiselle: ”My name is Bon, Simon Le Bon”.
”A View to a Kill” -kappaleesta tuli yksi Duran Duranin suurimmista hiteistä ja se nousi Yhdysvaltojen Billboard-listan ykköseksi, ensimmäisenä James Bond -tunnarina. Britanniassa sinkku keikkui listan kakkosena kolme viikkoa, sillä yhden hitin ihme Paul Hardcastle oli sementoinut itsensä ykköspallille kappaleellaan ”19”. Single nousi kärkikymmenikköön useissa maissa. Suomessa korkein sijoitus oli kuudes.
Duran Duran esitti uuden hittinsä myös Philadelphian Live Aid -konsertissa heinäkuussa, mutta valitettavasti esityksestä on jäänyt ihmiskunnan muistiin parhaiten Simon Le Bonin nuotin vierestä kiekaisema loppunuotti. Single jäi myös viimeiseksi Duran Duranin alkuperäisen viisikon yhdessä levyttämäksi kappaleeksi ennen vuotta 2001, jolloin alkuperäinen kitaristi Andy Taylor palasi muutamaksi vuodeksi takaisin bändiin. ”A View to a Kill” oli ehdolla Golden Globe -palkinnon saajaksi, mutta voittajaksi julistettiin Lionel Richien ”Say You, Say Me” joka voitti myös Oscarin.
”007 ja Kuoleman katse” oli vuoden 1985 katsotuin ulkomainen elokuva Suomessa. James Bondkaan ei mahtanut mitään Uuno Turhapuron ja Tuntemattoman sotilaan voimalle. Elokuva sai täällä 376.687 katsojaa.
LUE LISÄÄ: James Bond leffojen tunnusbiisit ovat kasariklassikoita
Huey Lewis and the News: The Power of Love
elokuvasta ”Back to the future”
”Paluu tulevaisuuteen” -elokuvan tuotantotiimi Robert Zemeckis, Steven Spielberg ja Bob Gale lähestyi Huey Lewisiä ja pyysivät tätä kirjoittamaan biisin tulevaan elokuvaansa. Huey Lewis and the News -yhtyeen oli tarkoitus olla elokuvan päähenkilön Marty McFlyn (Michael J. Fox) suosikkibändi, mutta tämä kytkös jätettiin pois lopullisesta käsikirjoituksesta.
Vaikka Lewis oli imarreltu hän kieltäytyi aluksi, koska uskoi ettei osaa kirjoittaa elokuvamusiikkia eikä varsinkaan biisiä nimeltä ”Back to the Future”. Elokuvan ohjaaja Robert Zemeckis sanoi, että hän tehdä ihan minkälaisen tai -nimisen kappaleen tahansa joten Lewis lupasi seuraavan kirjoittamansa biisin elokuvantekijöiden käyttöön. Syntyi kappale nimeltä ”The Power of Love”, jossa ei varsinaisesti ole mitään yhtäläisyyttä elokuvan tarinaan sanoituksen osalta tai muutenkaan.
Kappale soi elokuvan alkupuolella ja lisäksi leffan päähenkilö Marty soittaa biisistä rankempaa rock-versiota pyrkiessään koe-esiintymisessä yhtyeineen koulun päättäjäisten bändiksi. Valintaraadissa istuu cameo-roolissa itse Huey Lewis, joka ilmoittaa Martyn bändin olevan ”liian meluisa”.
Kappaleeseen kuvattiin musiikkivideo, jossa Huey Lewis and the News esiintyy Uncle Charlie’s -nimisellä klubilla, joka oli yhtyeen vakiopaikkoja heidän uransa alkuvaiheessa. Paikalle saapuvat elokuvan päähenkilöt Marty McFly ja tohtori Emmet Brown (Christopher Lloyd) leffan aikakonetta esittävällä DeLorean -urheiluautolla, mutta muuten videossa ei ole katkelmia elokuvasta.
Elokuvaan raavittiin kokoon myös soundtrack-albumi, jolla kuullaan toinenkin uusi Huey Lewis and the News -kappale ”Back in time”. Zemeckis pyysi Lewisiltä vielä toisen kappaleen leffan lopputeksteihin ja nyt taiteilija saikin aikaiseksi elokuvan teeman mukaisen rallin. Lisäksi pitkäsoitolla on parin Alan Silvestrin säveltämän instrumentaaliteoksen ohella mm. Lindsey Buckinghamin ja Eric Claptonin musiikkia. Elokuvassa esiintyvä kuvitteellinen 1950-luvun yhtye Marvin Berry and the Starlighters on mukana kolmella cover-kappaleella, kuten ”Johnny B. Goode”. Soundtrack-albumi nousi Yhdysvalloissa listan sijalle 12 ja myi kultalevyyn oikeuttavat 500.000 kappaletta.
”The Power of Love” singlestä tuli Huey Lewis and the News -yhtyeen ensimmäinen Billboard-listan ykkönen. Britanniassa kappale julkaistiin tupla-A-puoli-singlenä yhtyeen aiemman hitin ”Do you believe in love” kanssa ja siitä tuli bändin ainoa TOP-10-hitti saarivaltiossa. ”Back to the Future” -biisejä ei sisällytetty yhdellekään Huey Lewis and the News -albumille, mutta joidenkin yhtyeen seuraavan studioalbumin ”Fore!” (1986) kansainvälisiltä versioilta ne löytyvät bonusbiiseinä. ”The Power of Love” huomioitiin sekä Golden Globe että Oscar -ehdokkuuksilla.
”Paluu tulevaisuuteen” osoittautui elokuvana megahitiksi myös Suomessa. Se oli meillä toiseksi katsotuin ulkomainen elokuva ja neljänneksi katsotuin elokuva vuonna 1985. Se houkutteli elokuvateattereihin lähes 290.000 katsojaa.
Harold Faltermeyer: Axel F
elokuvasta ”Beverly Hills Cop”
Eddie Murphyn tähdittämä toimintakomedia ”Beverly Hillsin kyttä” osoittautui oikeaksi runsauden sarveksi mitä hittibiiseihin tulee. Mutta koska oli vaikea päättää mikä olisi se varsinainen nimikkohitti, valitsin Harold Faltermeyer säveltämän ja esittämän instrumentaaliteeman ”Axel F”. Muita varteenotettavia vaihtoehtoja olivat ”The Heat is on” (Glenn Frey), ”Neutron Dance” (The Pointer Sisters) sekä ”New Attitude” (Patti LaBelle). Singleiksi soundtrackilta lohkaistiin vielä Juniorin ”Do You Really (Want My Love)” sekä Patti LaBellen toinen esitys ”Stir It Up”. Elokuva sai Yhdysvaltojen ensi-iltansa joulukuussa 1984, mutta musiikkilistat valloitettiin vuoden 1985 puolella.
Saksalainen Harold Faltermeyer teki ennen vuotta 1985 paljon yhteistyötä toisen syntetisaattorivelhon Giorgio Moroderin alaisuudessa. Edellisvuonna Faltermeyer sävelsi ensimmäisen elokuvamusiikkinsa eroottiseen jännäriin ”Thief of Hearts” ja ”Beverly Hills Cop” oli vasta toinen hänen säveltämänsä elokuva. Hänellä oli kuitenkin taustaa myös pop-musiikin parissa ja elokuvan suurin laulettu hitti ”The Heat is on” oli myös hänen sävelmänsä.
Eagles-yhtyeestä tuttu Glenn Frey kutsuttiin laulamaan kappale ja hän suoriutui urakastaan yhdessä päivässä. Single nousi Billboard-listan kakkoseksi. Ykköspaikkaa piti hallussaan REO Speedwagon -yhtye hitillään ”Can’t Fight This Feeling”. Lisäksi levy nousi kärkikymmenikköön useissa maissa, kuten Australiassa, Saksassa, Kanadassa ja Ruotsissa. Suomessa korkein sijoitus oli 13.
The Pointer Sistersien ”Neutron Dance” oli julkaistu jo vuonna 1983 heidän albumillaan ”Break Out”. Alun perin kappale oli sävelletty silmälläpitäen toista musiikintäyteistä elokuvaa ”Streets of Fire” sen ydinsodan jälkeistä maailmaa mukaillen. Single julkaistiin jo joulukuussa 1984, mutta listoille se nousi vuoden 1985 puolella. Korkein sijoitus Billboard-listalla oli kuudes. Kappale soi elokuvan alun takaa-ajokohtauksessa ja siitä tuli yksi leffasarjan tavaramerkeistä, joka soi leffan ja sen jatko-osien trailereissakin.
Labelle -yhtyeestä ja heidän hitistään ”Lady Marmalade” maineeseen noussut Patti LaBelle kutsuttiin laulamaan kaksi kappaletta soundtrackille, sillä hän oli juuri solminut levytyssopimuksen saman levy-yhtiön MCA:n kanssa. Molemmat biisit julkaistiin myös singleinä. ”New Attitude” nousi Billboard-listalla sijalle 17 ja ”Stir it Up” sijalle 41. Brittiläinen Junior (oik. Norman Giscombe) levytti kappaleen ”Do you really (Want my love)”, joka nousi singlenä Britannian listalle sijalle 47. Vuonna 1987 Junior pääsi Britannian listan topteniin duetolla ”Another Step (Closer to you)” Kim Wilden kanssa.
Harold Faltermeyerin instrumentaalikappale ”Axel F”, joka sai nimensä elokuvan päähenkilön Axel Foleyn mukaan, muodostui yllätyshitiksi keväällä 1985. Faltermeyer soittaa kappaleen kaikki instrumentit itse. Single nousi Billboard-listalla kolmanneksi ja Britti-listalla sijalle kaksi, mikä oli melko harvinaista instrumentaalibiisille. Seuraavana vuonna meriittilistalle tuli vastuu supersuositun ”Top Gun” -elokuvan musiikista.
Kaikkein suurin menestys oli kuitenkin soundtrack-albumikokonaisuus. Se nousi Billboard-listan ykköseksi ja myi Yhdysvalloissa yli kaksi miljoonaa kappaletta. Se oli koko vuoden 1985 seitsemänneksi myydyin albumi Yhdysvalloissa. Suomessakin pitkäsoitto nousi listalla viidenneksi.
”Beverly Hills -kyttä” saapui Suomen elokuvateattereihin 15.3.1985 ja sai muikeat 245.000 katsojaa. Ne riittivät koko vuoden 1985 leffatilastossa sijaan seitsemän.
Harold Faltermeyer -bonus:
Vauhtiin elokuvien parissa päästyään Harold Faltermeyer sävelsi musiikit toiseenkin toimintakomediaan ”Nimeni on Fletch”, jota tähditti Chevy Chase. Faltermeyer kirjoitti teemabiisin ”Bit by Bit”, jonka esitti Stephanie Mills. Sinkku ei kuitenkaan noussut Billboard-listalla sijaa 78 korkeammalle. Toinen singlejulkaisu oli Dan Hartmanin ”Fletch, Get Out of Town”, joka ei menestynyt senkään vertaa. Soundtrack-albumilla puolet kappaleista on Faltermeyerin säveltämiä ja esittämiä instrumentaalibiisejä. Niistä peräti singleksi lohkaistiin ”Theme from Fletch”, joka nousi Britti-listalla sijalle 74.
Chevy Chasen koominen tähtikarisma nosti ”Fletch”-elokuvan kohtalaiseen menestykseen. Suomessa katsojia kasaantui vähän yli 33.000. Vuonna 1989 elokuvalle tehtiin jatko-osa ”Fletch – Hän elää” (Fletch Lives), johon Harold Faltermeyer teki jälleen musiikit.
Tina Turner: We Don’t Need Another Hero
elokuvasta ”Mad Max beyond Thunderdome”
George Millerin ohjaaman ja Mel Gibsonin tähdittämän Mad Max -elokuvien sarjan kolmas osa ”Mad Max – Ukkosmyrsky” sai ensi-iltansa heinäkuussa 1985. Vuonna 1984 soololäpimurtonsa tehnyt Tina Turner paitsi esittää elokuvan tunnussävelmän, näyttelee myös elokuvan naispääosaa. Hänen hahmonsa Aunty Entity on eräänlainen pääpahis.
Kappaleen ”We Don’t Need Another Hero” kirjoittivat Tinan kanssa ”Private Dancer” -albumillakin yhteistyötä tehneet Graham Lyle ja Terry Britten. Holly Knight kirjoitti ja Mike Chapman tuotti elokuvaan Turnerin laulettavaksi toisen kappaleen ”One of the Living”. Muun score-musiikin sävelsi Maurice Jarre ja varsinainen soundtrack-albumi sisältää vain nuo kaksi Turnerin esitystä.
”We Don’t Need Another Hero” -singlestä Tina Turner sai jatkumon edellisvuoden isoille hiteilleen. Kappale nousi Billboard-listan kakkoseksi, edellään vain toinen elokuvahitti ”St.Elmo’s Fire”. Ykköspaikka heltisi sen sijaan mm. Saksasta, Australiasta, Kanadasta ja Espanjasta. Britanniassa korkein sijoitus oli kolmas ja Suomessa neljäs. Kappale oli myös Golden Globe -ehdokkaana. Toinen single ”One of the Living” nousi Yhdysvalloissa listan sijalle 15, mutta se palkittiin Grammy-palkinnolla parhaana naisrokkarin esityksenä.
Musiikkivideolla Tina Turner esiintyy elokuvan rooliasussaan, johon kuuluu mm. pitkä vaalea peruukki. Peruukin kiinnittämistä varten Turnerin pää piti ajella kaljuksi, mutta taiteilijalla ei kuulemma ollut mitään tätä vastaan. Videossa nähdään myös paljon katkelmia elokuvasta. Video esitettiin myös syksyllä 1985 Suomen Hittimittari-ohjelmassa, jossa kappale pääsi viikko toisensa jälkeen jatkoon ja nousi superhitiksi.
”Mad Max – Ukkosmyrsky” sai Suomen elokuvateattereissa melkein 100.000 katsojaa, mitä voidaan pitää hyvänä saavutuksena. Elokuva oli koko vuoden 1985 katsotuimpien leffojen tilastossa sijalla 11.
Madonna: Crazy for you
elokuvasta ”Vision Quest”
Madonna oli breikannut toden teolla Yhdysvalloissa vuonna 1984 kakkosalbumillaan ”Like a Virgin” ja vuoden 1985 hän valloitti Eurooppaa. Levyt nousivat listoille eri maissa vähän omaan tahtiinsa. Vuonna 1985 artisti ei tehnyt uutta albumia, mutta hän levytti pari uutta laulua elokuvaan ”Vision Quest – Hulluna sinuun” ja piti siten yleisön mielenkiintoa yllä. Vaikka kyllä ”Like a Virgin” -albumin singlelohkaisutkin juhlivat yhä listoilla vuonna 1985.
”Crazy for you” -balladi kirjoitettiin varta vasten elokuvaan tietämättä vielä kuka sen tulisi esittämään. Muuten ”Vision Quest” -elokuvan soundtrack koostettiin lähinnä jo aiemmin julkaistuista pop- ja rock-kappaleista, mutta balladi oli suunniteltu kohtaukseen jossa leffan Matthew Modinen ja Linda Fiorentinon esittämät päähenkilöt tanssivat ensimmäisen kerran yhdessä.
Madonnan päätyminen kappaleen esittäjäksi oli yllätys monille. Toinen yllätys oli että lähinnä dancepoppia tuottanut John ”Jellybean” Benitez päätyi levyn tuottajaksi. Monet pitivät mahdottomana ajatuksena, että kyseinen kaksikko saisi aikaan kaihoisan kauniin balladin. Madonnan levy-yhtiökään ei innostunut leffatouhuista, sillä ”Material Girl” -sinkku oli vasta noussut listakärkeen ja he eivät halunneet vielä uutta musiikkia sotkemaan kuvioita. Kappaletta ei olisi haluttu julkaista singlenä lainkaan.
Lopulta levy-yhtiö myöntyi ja sinkku julkaistiin. Se nousi Billboard-listan ykköseksi ja Britti-listan sijalle kaksi. Levy myi yksin Yhdysvalloissa yli kaksi miljoonaa kappaletta ja Britanniassa lähes 800.000 kappaletta. Se on Madonnan kolmanneksi myydyin single Britanniassa. Madonna kirjoitti elokuvaan myös toisen uuden kappaleen, joka oli nopeatempoisempi ”Gambler”. Se julkaistiin myöhemmin syksyllä Euroopassa ja Australiassa singlenä, ja myös siitä tuli TOP-5-hitti Britanniassa.
Madonna nähdään myös valkokankaalla kapakkalaulajattaren roolissa. Elokuvan esityksestä leikattiin myös ”Crazy for you” -musiikkivideo, sillä siihen ei kuvattu erikseen omaa videota. Laulu toi Madonnalle myös hänen ensimmäisen Grammy-ehdokkuutensa, mutta parhaan naislaulajan esityksen pysti meni tuolloin Whitney Houstonille.
Aina ei kuitenkaan elokuvan hittitunnarin ja itse elokuvan menestys kulje käsi kädessä. ”Vision Quest” tienasi lippuluukuilla vain noin 12 miljoonaa dollaria. Suomessa elokuvan kävi teattereissa katsomassa vain 4576 katsojaa.
Madonna: Into the Groove
elokuvasta ”Desperately Seeking Susan”
”Vision Quest” saapui Yhdysvaltojen elokuvateattereihin helmikuussa, mutta seuraavan kerran Madonna nähtiin isolla kankaalla jo huhtikuussa ja nyt jopa pääroolissa. ”Missä olet Susan?” oli Susan Seidelmannin ohjaama draamakomedia, jonka toisena naistähtenä nähdään Rosanna Arquette. Madonna esittää itsensä näköistä Susania, jota Arquetten esittämä kotirouva seuraa henkilökohtaista-palstalla ja lopulta sekoittuu hänen maailmaansa.
”Into the Groove” -tanssibiisiä ei varsinaisesti kirjoitettu elokuvaa varten, mutta leffan erääseen kohtaukseen tarvittiin dancepop-biisi. Niinpä Madonna päätti antaa kappaleensa käytettäväksi. Vauhdikas raita julkaistiin sinkkuna heinäkuussa sekavasti lomittain ”Like a Virgin” -albumin singlelohkaisujen ja ”Vision Quest” -leffabiisien välissä. Kappalehan ei alun perin ollut mukana ”Like a Virgin” -albumilla, mutta se lisättiin myöhemmin uusille Euroopan painoksille.
Yhdysvaltojen levy-yhtiö koki kuitenkin, että Madonnalta tulee jo liikaa materiaalia, joten ”Into the Groove” -singleä ei julkaistu siellä lainkaan. Kappale laitettiin ”Angel” -singlelohkaisun kääntöpuolelle. Sieltä amerikkalais-DJ:t löysivät sen ja biisi nousi US Dance -listan ykköseksi. Britanniassa single nousi ykköseksi ja myi melkein miljoonan. Levy nousi myös Suomen singlelistan ykköseksi, kuten yli kymmenessä muussakin maassa.
Varmasti hittikappaleen ja Madonnan tähtipölyn siivittämänä ”Missä olet Susan?” -elokuva sai Suomen teattereissa mukiinmenevät 86.000 katsojaa, jotka riittivät vuoden 1985 katsotuimpien elokuvien tilastossa sijaan 14.
Cyndi Lauper: The Goonies ’R’ Good Enough
elokuvasta ”Goonies”
Lapsitähdillä lastattu seikkailuelokuva ”Arkajalat” oli taattua Steven Spielberg -tuotantoa. Spielberg palkkasi vuonna 1983 soololäpimurtonsa tehneen Cyndi Lauperin elokuvan musiikkivastaavaksi. Lauper kokosi joukon tuoreita tulokkaita sekä tietenkin vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi The Bangles -yhtyeen. Itse hän levytti elokuvaa varten kaksi uutta laulua.
Elokuvan varsinainen tunnussävelmä oli ”The Goonies ’R’ Good Enough”, jonka alkuperäinen nimi oli yksinkertaisesti ”Good Enough”. Elokuvayhtiö Warner Bros. kuitenkin muutti itsenäisesti biisin nimen, koska he halusivat markkinamielessä siinä mainittavan myös elokuvan nimen.
Singlestä tuli hitti lähinnä Pohjois-Amerikassa. Se nousi topteniin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Lauper itse on kertonut inhoavansa laulua ja sitä ei sen vuoksi otettu mukaan millekään studioalbumille tai kokoelmalle, ennen vuotta 2003. Elokuvasta on puolestaan tullut pienimuotoinen klassikkokin. Ilmestymisvuonnaan se sai Suomen teattereissa noin 55.000 katsojaa.
John Parr: St.Elmo’s Fire
elokuvasta ”St.Elmo’s Fire
”St.Elmo’s Fire” eli suomeksi ”Treffit Elmossa” oli ajan hengen mukaisesti nuorilla tähtinäyttelijöillä ladattu kasvudraama, jollaisia tavallisesti John Hughes suolsi. Tämän ohjasi kuitenkin Joel Schumacher ja sen päärooleissa nähtiin seitsemän nuorta tähteä Demi Moore, Rob Lowe, Andrew McCarthy, Mare Winningham, Emilio Estevez, Judd Nelson ja Ally Sheedy. Kuvaavaa on, että heistä kolme viimeksi mainittua nähtiin myös samana vuonna ilmestyneessä Hughes-elokuvassa ”The Breakfast Club”.
Elokuvaa paremmin muistetaan kuitenkin sen tunnussävelmä ”St.Elmo’s Fire (Man in Motion)”, jonka esitti brittiläinen John Parr. Hän sai yhteistyökumppanikseen maineikkaan tuottajan David Fosterin, joka sävelsi elokuvan musiikin. Aluksi Parr kipuili laulun sanoituksen kanssa, mutta nähtyään uutispätkän kanadalaisurheilija Rick Hansenista joka kiersi maailmaa pyörätuolissa ”Man in Motion Tour” -nimen alla alkoi runosuoni sykkiä. Valmis kappale sävellettiin ja toteutettiin 24 tunnissa.
Singlestä tuli huikea menestys, joka nousi Billboard-listan kärkeen ja Britanniassa kärkikymmenikköön. Se jäi John Parrin ainoaksi hitiksi sekä ”St.Elmo’s Fire” -elokuvan ainoaksi muistettavaksi lauluksi. Elokuvan kaikki seitsemän päätähteä esiintyivät varta vasten vielä kappaleen musiikkivideolla, joka sekin kuvattiin vuorokaudessa. Kappale sai vuoden lopussa Grammy-ehdokkuuden.
Suomen elokuvateattereissa kävijät eivät pahemmin kiinnostuneet ”Treffeistä Elmossa”. Se sai katsojia vain karvan verran yli 20.000.
Simple Minds: Don’t You (Forget About Me)
elokuvasta ”The Breakfast Club”
Oli vähällä että ”Don’t You (Forget About Me)” -kappaleesta ei olisi tullut hittiä lainkaan. Brittituottaja Keith Forsey tunnettiin parhaiten yhteistyöstään Billy Idolin kanssa, mutta hän oli ennen ”The Breakfast Clubia” tehnyt muutakin musiikkia myös menestyselokuviin kuten ”Ghostbusters”, ”Beverly Hills Cop” ja ”The Neverending Story”. Tämän laulun Forsey kirjoitti valmiiksi kitaristi Steve Schiffin kanssa ja tarjosi sitä sen jälkeen skottiyhtye Simple Mindsin esitettäväksi.
Simple Minds kieltäytyi, koska olisi halunnut mukaan jonkin oman tuotoksensa. Sen jälkeen Forsey tarjosi biisiä mm. Billy Idolille ja Bryan Ferrylle, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut. Lopulta Simple Minds myöntyi esittämään sen ja se todella kannatti. Kappaleesta tuli yhtyeen läpimurto Yhdysvalloissa ja single nousi Billboard-listan kärkeen. Se jäi bändin ainoaksi jenkkiykköseksi.
Simple Mindsin laulusolistin Jim Kerrin silloinen vaimo The Pretenders -yhtyeestä tuttu Chrissie Hynde houkutteli miehensä mukaan. Kerr vietti muutaman päivän Forseyn kanssa ja syntyi ystävyys. Laulaja olisi halunnut muuttaa kappaleen sanoitusta ja lisäsikin lopulliseen tuotteeseen alun ”Hey hey hey” -huudahduksen sekä lopun ”La la la” -lallattelun, mutta muuten Forsey sai pidettyä tekstin alkuperäisenä. Simple Mindsin kitaristi Charlie Burchill lisäsi puolestaan taustoihin muutaman voimasoinnun, jotka muuttivat kappaleen luonteen kaihoisasta teiniballadista stadionluokan anthemiksi.
Muutoksista huolimatta Simple Mindsin kaverit eivät liiemmälti välittäneet kappaleesta. Johtuen kenties juuri siitä, että se ei ollut heidän itsensä säveltämä eikä sanoittama. Kaikki muut kuitenkin rakastuivat lauluun, joten kokonaankaan sitä ei voinut syrjäyttää. Yhtyeen omalle vastavalmistuneelle albumille ”Once upon a time” sitä ei kuitenkaan otettu mukaan. Albumi nousi ilmankin Billboard-listan kärkikymmenikköön ja poiki toisen TOP-3-hitin ”Alive and kicking”.
Joulukuussa 2024 ”Don’t you (Forget about me)” -kappale ylitti miljardin streamauksen rajapyykin Spotifyssa ja se on ehdottomasti Simple Minds -yhtyeen suosituin kappale kautta aikojen. ”Don’t you forget about me” -kappaleeseen kuvattiin Britanniassa Daniel Kleinmannin ohjauksessa musiikkivideo, jossa Jim Kerr esiintyy televisiovastaanottimien keskellä. Kuvaruuduilla näkyy aluksi bändin muita jäseniä ja myöhemmin katkelmia ”The Breakfast Club” -elokuvasta.
”The Breakfast Club” -elokuvan ohjaaja John Hughes tunnettiin paitsi komedioistaan, myös nuorten tai nuorten aikuisten maailmaan sijoittuvista ihmissuhdekuvauksista. Lisäksi hänen tavaramerkkinsä oli pop-musiikki, jota hän käytti elokuvissaan paljon. Hughes oli mestari löytämään oikeat laulut elokuviinsa ja hän nostikin elokuviensa kautta useita yhtyeitä esille Yhdysvaltojen markkinoille. Ohjaaja piti myös erityisen paljon brittiläisestä popista ja Simple Mindsin lisäksi ainakin OMD ja The Psychelic Furs -yhtyeet saavat kiittää miestä rapakon takaisesta menestyksestään.
LUE LISÄÄ: John Hughesin elokuvien musiikista
Hughesin elokuvien soundtrack-albumit ovat mainio aarreaitta 1980-luvun popin ystäville. ”The Breakfast Club” -albumi nousi Billboard-listalla sijalle 17, vaikka kyseinen kokonaisuus ei parhaiden Hughes-soundtrackien joukkoon ylläkään. Levy sisältää kolme elokuvan varsinaisen score-musiikin säveltäneen Keith Forseyn instrumentaalisävellystä eikä juurikaan muita ikivihreitä hittejä. Wang Chung -yhtyeen kappale ”Fire in the Twilight” julkaistiin singlenä, mutta se ei noussut listalla sijaa 110 korkeammalle.
Vuonna 2016 Charlie Burchill totesi, että ”Kun tänä päivänä kuuntelen kappaletta, niin onhan yksinkertaisesti loistava, hyvin tehty pop-biisi. Hävettää että aikoinani dissasin sitä niin paljon”. Maailmanlaajuisissa lipputulotuotoissa ”The Breakfast Club” (51 miljoonaa dollaria) pesi ”St.Elmo’s Firen” (38 miljoonaa dollaria), mutta Suomen teattereissa se keräsi vähemmän katsojia. Elokuvan kävi vuonna 1985 katsomassa noin 16.600 henkilöä. ”The Breakfast Club” muistetaan kuitenkin nykyään paremmin täälläkin yhtenä kasarielokuvien klassikkona.
John Hughes -bonus:
Vuonna 1985 ilmestyi toinenkin John Hughesin ohjaama elokuva ”Lisa – Unelmien nainen”, jossa nörttipojat luovat tietokoneillaan upean naisen Lisan (Kelly LeBrock). Tarinan mukaan Hughes kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen kahdessa päivässä ja siltä se vähän vaikuttaakin. Mutta Hughesille tyypilliseen tapaan leffan soundtrack pullistelee Britti-poppia, mm. Kim Wildea, Killing Jokea ja Lords of the New Churchia.
Hittejä ei kuitenkaan siunaantunut ellei sellaiseksi halua hyvällä tahdolla nimetä Oingo Boingo -yhtyeen teemabiisiä ”Weird Science”. Se nousi Billboard-listalla sijalle 45 ja onkin Oingo Boingon uran suurin hitti. Kyseisen yhtyeen tärkein meriitti lienee kuitenkin, että sen jäsenistöön kuului myöhemmin maineikkaana ja palkittuna elokuvamusiikin säveltäjä mainetta hankkinut Danny Elfman.
Maailmanlaajuisesti ”Weird Science” tienasi tuotantokustannukset takaisin eli flopiksi sitä ei voi väittää. Suomessa aihe ei kuitenkaan kiinnostanut elokuvateattereiden asiakkaita ja katsojia kertyi vain 7576. Kenties videolevityksessä leffa on saanut laajemman yleisön ja vähän jonkinsorttista kulttimainettakin.
Lionel Richie: Say You, Say Me
elokuvasta ”White Nights”
Taylor Hackfordin ohjaama tanssin maailmaan sijoittuva ”White nights – Valkeat yöt” sisälsi runsaasti musiikkia ajankohtaisilta artisteilta, mutta merkillepantavaa on ettei elokuvan suurinta hittikappaletta löydy elokuvan soundtrack-albumilla. Lionel Richien levy-yhtiö Motown ei nimittäin antanut lupaa sisällyttää kappaletta eri levymerkillä julkaistulle soundtrack-albumille. Pitkäsoitolta löytyy kuitenkin toinen ykköshitti ”Separate lives”, jonka esittivät Phil Collins ja Marilyn Martin. Hekin saivat laulustaan Oscar-ehdokkuuden.
Hackford pyysi Lionel Richielta teemabiisiä elokuvaansa ja tämä tarjosi olemassa ollutta demoaan ”Say you, say me”, koska ei siinä vaiheessa pystynyt tekemään uutta ”White Nights” -nimistä kappaletta. Laulusta tuli ykköshitti Yhdysvalloissa ja se voitti myös parhaan leffabiisin Oscarin ja Golden Globen. Single nousi listaykköseksi monissa muissakin maissa, esimerkiksi Suomessa. Britannian listalla korkein sijoitus oli kahdeksas. Levy julkaistiin loppuvuodesta 1985, joten suurin myynti ajoittui vuoden 1986 puolelle. ”Say You, Say Me” oli vuoden 1986 toiseksi myydyin single Yhdysvalloissa yli miljoonan kappaleen myynnillään.
Elokuvaa kuvattiin Helsingissä ja Paraisilla, joten koska Suomi mainittiin, se kiinnosti tietenkin suomalaisia. Tammikuussa 1986 Suomen ensi-iltansa saaneen elokuvan kävi teatterissa katsomassa yli 100.000 katsojaa. Kenties tämä vaikutti myös musiikin suosioon, sillä paitsi että Lionel Richien sinkku oli listaykkönen, myös soundtrack-albumi nousi listan sijalle 16. Myös Lionel Richien kolmas vuonna 1986 julkaistu sooloalbumi ”Dancing on the Ceiling”, jolta leffahittikin löytyy, osoittautui suurmenestykseksi.
Survivor: Burning Heart
elokuvasta ”Rocky IV”
Sylvester Stallonen luoman nyrkkeilijäsankarin Rockyn tarina jatkui neljänteen osaansa, joka sai Yhdysvalloissa ensi-iltansa 27.11.1985. Suomeen elokuva saapui helmikuussa 1986, mutta musiikki saapui vähän etuajassa. Jo edelliseen Rocky-saagan elokuvaan teemabiisin ”Eye of the Tiger” tehnyt Survivor-yhtye julkaisi singlen ”Burning Heart” lokakuussa 1985. Sinkusta tuli jälleen iso hitti, joka nousi Billboard-listalla kakkoseksi.
Toinen iso hitti soundtrackilta oli soulin kummisedän James Brownin esitys ”Living in America”, joka nousi Suomenkin sinkkulistalla sijalle kolme tammikuussa 1986. Yhdysvalloissa korkein sijoitus oli neljäs ja Britanniassa viides. James Brown nähdään valkokankaalla esittämässä kappaletta nyrkkeilyottelun alkunumerona. Kolmas singlelohkaisu oli John Gaffertyn ”Heart’s on Fire”, josta ei kuitenkaan muodostunut hittiä.
Sen sijaan koko soundtrack-albumista tuli myyntimenestys. Se komeili Billboard-listalla parhaimmillaan sijalla 10 ja myi yksistään Yhdysvalloissa yli miljoona kappaletta eli platinaa. Suomessakin LP nousi listaykköseksi ja pysyi listoilla 25 viikkoa. Myös elokuva osoittautui suurmenestykseksi. Se nettosi maailmanlaajuisesti lippuluukuilla yli 300 miljoonaa dollaria eli tuotantokustannukset tulivat takaisin kymmenkertaisesti. Suomessa ”Rocky IV” oli vuoden 1986 kuudenneksi katsotuin elokuva lähes 167.000:lla katsojallaan.
TV-Bonus: ”Miami Vice”
Yksi 1980-luvun ikonisimmista televisiosarjoista oli ”Miami Vice”. Sen pastellinsävyinen logo kuvastaa lähes koko vuosikymmentä. Sarja lähti pyörimään Yhdysvalloissa syyskuussa 1984, mutta siitä ei tullut välittömästi menestystä. Vasta toisella tuotantokaudellaan 1985-1986 sarja nousi katsotuimpien ohjelmien kärkikymmenikköön, mutta tulevilla kausilla sen suosio alkoi taas laskea. Suosion ollessa kuumimmillaan sarjan musiikista julkaistiin lokakuussa 1985 soundtrack-albumi, josta tuli suurmenestys.
Albumia ennakoi sarjan teemasta tehty single ”Miami Vice Theme”, jonka esitti tsekkiläistaustainen muusikko Jan Hammer. Hammer oli säveltänyt sarjan musiikin, mutta sarjassa kuultiin myös ennennäkemättömän runsaasti aikakauden hittimusiikkia tunnettujen artistien esittämänä. Instrumentaalinen ”Miami Vice Theme” -single nousi Billboard-listan ykköseksi ja se olikin viimeinen instrumentaali jenkkiykkönen ennen vuotta 2013, jolloin Baauerin ”Harlem Shake” valloitti listakärjen. Kappale palkittiin kahdella Grammy-palkinnolla ja se nousi listojen kärkeen muuallakin maailmassa.
Sarja poiki myös toisen suuren listahitin, jonka esitti Eagles-yhtyeestä tuttu Glenn Frey. ”You Belong to the City” oli kirjoitettu varta vasten sarjaan ja single nousi Billboard-listalla sijalle kaksi. Frey soittaa kappaleessa kaikki instrumentit, paitsi saksofonin ja rummut, joista huolehtivat studiofonisti Bill Bergman ja Freyn bändin vakituinen rumpali Michael Huey. Kappale on kuulunut Freyn ohjelmistoon myöhemminkin ja hän on esittänyt sitä myös Eaglesin konserteissa.
”Miami Vice” -soundtrackilla soi myös toinen Freyn kappale ”Smuggler’s Blues”, mutta se on lohkaistu hänen edelliseltä studioalbumiltaan. Kappale soi sarjan jaksossa 16, joka sai myös nimensä kappaleen mukaan. Sarjalle oli ominaista, että siinä musiikkia esittäneet poptähdet vilahtivat myös kuvaruudussa. Glenn Frey esittää kyseisessä episodissa lentokoneen pilottia.
Jan Hammerin instrumentaaliraitojen ja Glenn Freyn lisäksi soundtrack-albumilla kuullaan Phil Collinsin, Chaka Khanin, Tina Turnerin ja Grandmaster Melle Melin kappaleita. Pitkäsoitto nousi Billboard-listan kärkeen ja pysytteli siellä huimat 11 viikkoa. Levystä tuli kaikkien aikojen myydyin TV-soundtrack, kunnes Disneyn ”High School Musical” ohitti sen vuonna 2006. Levy myi pelkästään Yhdysvalloissa yli neljä miljoonaa kappaletta.
Albumi sai luonnollisesti tulevina vuosina myös jatkoa, mutta ”Miami Vice II” ja ”Miami Vice III” jäivät menestyksessä valovuosien päähän esikoisesta. Jan Hammer uudella instrumentaalisinglellään ”Crockett’s Theme” (1986), joka oli nimetty Don Johnsonin esittämän päähenkilön mukaan, hitin Euroopassa. Single komeili Britannian listalla parhaimmillaan sijalla kaksi.
Seuraa Retropopparia somessa:
Lähteet:
Suomen listalevyt
IMDb
Elokuvauutiset
Wikipedia
RETROPOPPARI 