James Bond leffojen tunnusbiisit ovat kasariklassikkoja

sheena

James Bond siirtyi 1980-luvulle nuorekkaasti. Edellisen vuosikymmenen lopulla Bond-seikkailut saavuttivat utopistisuudessaan kliimaksinsa ”Kuuraketti”-elokuvassa (Moonraker 1979). Tähtien sota -elokuvan menestyksen vanavedessä salainen agenttikin lennätettiin ulkoavaruuteen maailmaa pelastamaan, mikä meni monien kohdalla jo yli hilseen. Elokuva oli kuitenkin kaupallinen menestys ja jatkoa seurasi normaaliin tapaan, vaikka päätähti Roger Mooren sopimus olikin katkolla. Moore suostui kuitenkin ”vielä yhteen” seikkailuun ja käsikirjoittajat palauttivat 007:n tukevasti takaisin maan kamaralle. Ohjaajaksi palkattiin entinen Bond-leffojen leikkaaja John Glen, joka toikin uutta virtaa elokuvien kuvaustyyliin. Glen ohjasi kaikki 1980-luvun Bondit.

Vuonna 1981 ensi-iltansa saanut ”Erittäin salainen” (For your eyes only 1981) luotti teknisten vempaimien sijaan perinteiseen toimintaan ja juonikin oli huomattavasti pienimuotoisempi. Poissa olivat koko maailman valtiutta himoitsevat megalomaanit ja heidän värikkäissä univormuissa marssivat rikollisarmeijansa. Bondin erikoisvarusteista tehtiin jopa hieman pilkkaa, kun hänen erikoisvarustettu Lotus -urheiluautonsa räjähtää taivaan tuuliin ja agentti joutuu pakenemaan konnia rättikattoisella Citroenilla. Tärkeä osa Bond-perinteitä oli toki silti tallella, mutta muutos oli silti enemmän kuin tervetullut.

Sheena Easton – For your eyes only (musiikkivideo)

Ison-Britannian verotus oli tuohon aikaan ankara elokuvantekijöille ja ”Kuurakettikin” kuvattiin lähes kokonaan Ranskassa. Verotuksellisista syistä myös Bond-leffojen vakiosäveltäjä John Barry kieltäytyi tekemästä musiikkia elokuvaan. Hänet korvasi amerikkalainen Bill Conti, jonka tunnetuimpia teoksia ovat mm. televisiosarjojen ”Dynastia” ja ”Falcon crest” tunnusmusiikit sekä ”Rocky” -elokuvien legendaariset sävelet. Oscarin Conti voitti elokuvan ”The right stuff” musiikista. Bill Conti toi myös osaltaan Bond-elokuvat 1980-luvulle nuorekkaalla, vähän discorytmiselläkin musisoinnillaan. Jo intron perinteinen ”gunbarrel”-kävely sai taustalleen vauhdikkaan tempon. Elokuvan tuottajat halusivat tunnusmusiikin esittäjäksi Blondie -yhtyeen, joka kirjoittikin ”For your eyes only” -nimisen kappaleen. Bill Conti kuitenkin esitteli heille oman näkemyksensä tunnussävelmäksi, jonka jälkeen Blondie hyllytettiin. Blondien ”For your eyes only” löytyy heidän ”The hunter” -albumiltaan.

Blondie – For your eyes only (audio)

Bill Contin säveltämästä ja Mike Leesonin sanoittamasta tunnuskappaleesta ”For your eyes only” tuli uuden sukupolven klassikko ja listahitti Atlantin molemmin puolin. Aluksi Conti suunnitteli laulunsa esittäjäksi Donna Summeria tai Dusty Springfieldia. Tarkoitus oli että joku vahvaääninen nainen vetää biisin perinteiseen Shirley Bassey -tyyliin. Kappaleen esittäjäksi valikoitui kuitenkin 22-vuotias skottilainen Sheena Easton, joka oli levyttänyt edellisvuonna ykköshitin ”9 to 5 (Morning train)” ja muutaman muun pienemmän hittisinglen. Hänen tapansa tulkita oli huomattavasti herkempi ja pehmeämpi. ”For your eyes only” nousi Britannian listalla sijalle 8, Australiassa sijalle 6 ja Yhdysvalloissa sijalle 4. Ykköstilat lohkesivat ainakin Alankomaista, Norjasta ja Sveitsistä. Muutenkin single sijoittui listoille lähes kaikkialla maailmassa aina Japania myöten.

Sheena Easton – For your eyes only (Oscar-gaala 1982)

James Bond -elokuvien alkutekstien taiteellinen suunnittelija Maurice Binder ihastui Sheena Eastonin kasvoihin ja halusi hänet mukaan alkuteksteihin. Näin Eastonista tulikin ainoa artisti, joka nähdään myös valkokankaalla Bond-leffan tunnuskappaletta laulamassa. ”For your eyes only” nousi seuraavana keväänä myös Oscar-ehdokkaaksi parhaan elokuvalaulun kategoriaan ja Sheena esitti gaalassa vauhdikkaan James Bond -henkisen show’n. Voitto meni kuitenkin ”Upseeri ja herrasmies” -elokuvan ”Up where we belong” -kappaleelle. Bond-tunnarit olivat olleet kahdesti aiemminkin Oscar-ehdokkaina: ”Live and let die” vuonna 1973 elokuvasta ”Elä ja anna toisten kuolla” sekä ”Nobody does it better” vuonna 1977 elokuvasta ”007 – Rakastettuni” (The spy who loved me). Voittoa laulukategoriassa saatiin odottaa vuoteen 2012 saakka, kun Adelen ”Skyfall” vei parhaan kappaleen Oscarin. Seuraavan Bond-seikkailun ”Spectre” tunnuskappale ”Writing’s on the wall” teki Sam Smithin esittämänä samoin vuonna 2016.

Sheena Easton lähti liikkeelle huipulta, sillä hänet palkittiin vuonna 1982 myös Grammyllä parhaana uutena tulokkaana. ”For your eyes only” oli kuitenkin hänen viimeinen brittiläinen topten-hittinsä, mutta Yhdysvalloissa hittejä tuli vielä koko vuosikymmenen ajan. Viimeisimpänä vuonna 1987 Princen kanssa levytetty ”U got the look”, joka nousi jenkkilistan sijalle 2. Tätä nykyä hän asuukin Yhdysvalloissa ja ura konsertoivana ja levyttävänä artistina jatkuu edelleenkin.

Rita Coolidge – All time high (musiikkivideo)

Seuraavaan vuonna 1983 ensi-iltansa saaneeseen 007-seikkailuun ”Octopussy” John Barry palasi tahtipuikon varteen. Myös Roger Moore uusi jälleen sopimuksensa ja hänet nähtiin pääroolissa. Elokuva vei Bondia jälleen piirun verran glamourimpaan suuntaan, muttei kuitenkaan liiaksi. Monilonkeroinen juonikuvio ei hahmottunut katsojille helposti, mutta tarinaa rytmitti toinen toistaan vauhdikkaammat toimintakohtaukset, joissa 56-vuotias Roger Moore sai toden teolla pistää bluescreenin edessä parastaan jotta hänen stuntmiesarmeijansa suoritukset saatiin leikattua edes jossain määrin uskottavasti mukaan tapahtumiin.

”Octopussyn” musiikki oli takuuvarmaa Barrya, mutta tunnuskappale jäi ehkä hieman vaisuksi. ”All time high” -kappaleen sanoitti ”Chess”-musikaalin kirjoittajana tuohon aikaan pinnalle ponnahtanut Tim Rice ja esitti amerikkalainen pitkän linjan laulajatar Rita Coolidge. Ritan ura oli alkanut jo vuonna 1969 ja hänet muistettiin mm. kantritähti Kris Kristofferssonin vaimona. Vuonna 1977 hänen singlensä ”(Your love has lifted me) Higher and higher” komeili Billboard-listan sijalla 2. Bond-elokuvien kotimaassa ”All time high” floppasi listoilla ja viihtyi siellä vain yhden viikon sijalla 75. Jenkkilistalla levy kohosi sentään sijalle 36. Harvinaislaatuisesti, joskaan ei täysin poikkeuksellisesti, tunnuskappaleen nimi ei ollut sama kuin elokuvan nimi, mutta ”All time high” -fraasia käytettiin ”Octopussyn” markkinointisloganina: ”James Bond is all time high”. Kappale levytettiin myös suomeksi tangokuningatar Eija Kantolan toimesta nimellä ”Ilmaan noussut oon”.

Duran duran – A view to a kill (musiikkivideo)

Roger Moore ja John Barry palasivat myös kaksi vuotta myöhemmin Mooren viimeiseen agenttiseikkailuun ”007 ja kuoleman katse” (A view to a kill, 1985). Tässä leffassa muistettavinta lieneekin musiikki, ei John Barryn score, vaan tunnuskappale jonka esitti tuon hetken ehkä suosituin bändi Duran duran. Duran duranin viisikko kirjoitti biisin yhteistyössä Barryn kanssa ja siitä tuli yhtyeen viimeinen levytys alkuperäisellä miehistöllä. Sittemminhän kaikki alkuperäisjäsenet palasivat yhteen muutamaksi vuodeksi 2000-luvun alussa. Duran duranin basisti John Taylor on kova James Bond -fani ja hän ehdotti eräässä gaalassa Bond-leffojen tuottajalle Albert ”Cubby” Broccolille, että he haluaisivat tehdä tunnuskappaleen seuraavaan Bondiin.

Levytys tehtiin Lontoossa 60-jäsenisen orkesterin säestämänä. Odotetusti single ”A view to a kill” nousi listojen kärkeen. Yhdysvalloissa aina ykköseksi asti ja Britanniassa sijalle 2. Kappale onkin ainoa Bond-tunnari, joka on noussut jenkkiykköseksi. Duran duran esitti tuoreen hittinsä myös legendaarisessa ”Live aid” -konsertissa Philadelphiassa. Kappale huomioitiin myös Golden Globe -gaalassa, jossa se oli ehdolla vuoden parhaaksi alkuperäislauluksi. Biisiin tehtiin myös legendaarinen musiikkivideo, jossa Duran duranin jäsenistö sekoittuu elokuvan tapahtumiin Eiffel -tornissa. Pääseepä yhtyeen laulusolisti tokaisemaan videon lopussa myös sanat ”My name is Bon, Simon le Bon”.

a-ha – The living daylights (musiikkivideo)

Samaa hyväksi havaittua hittilinjaa jatkettiin myös seuraavassa elokuvassa. Roger Moore jäi vihdoin eläkkeelle ja hänen tilalleen Bondin smokkiin pestattiin Timothy Dalton. Muut elementit säilyivät ja John Barry pääsi säveltämään viimeisen Bond-musiikkinsa. Tunnuskappaleen esittäjäksi pestattiin norjalainen hittitrio A-ha ja Barry sai jälleen työstää sävellystä poppareiden kanssa. John Barry on kuvaillut sessioita elämänsä kamalimmiksi, joten yhteistyö ei tainnut sujua yhtä saumattomasti kuin Duran duranin kanssa. A-han hittinikkari Pål Waaktaar tunnetaan kyllä muutenkin omintakeisista metodeistaan ja erikoisista sävelratkaisuistaan. Myös Pet shop boys tarjosi musiikkiaan elokuvan tunnuskappaleeksi, mutta A-ha veti pidemmän korren. Myöhemmin duo muokkasi tarjottua kappalettaan uusiksi ja se julkaistiin nimellä ”This must be the place I waited years to leave” heidän vuoden 1990 ”Behaviour” -albumillaan.

Pet shop boys – This must be the place I waited years to leave (audio)

Elokuvan ”007 vaaran vyöhykkeillä” (The living daylights, 1987) tunnuskappale nousi Britannian singlelistan sijalle 5. Se menestyi mukavasti myös muualla Euroopassa ja Norjassa siitä tuli tietenkin ykköshitti. Yhdysvalloissa sen sijaan levy ei noussut listalle lainkaan. Hieman uudenlainen sovitus kappaleesta sisällytettiin myös A-han kolmannelle studioalbumille ”Stay on these roads” vuonna 1988. Kappaleen musiikkivideo oli taattua A-ha:ta erikoistehosteineen. Se kuvattiin Pinewood-studioiden 007-areenalla ja mukaan liitettiin kohtauksia elokuvasta. Videon ohjasi 1980-luvun ehkä maineikkain musiikkivideomies Steve Barron.

The Pretenders – If there was a man (musiikkivideo)

Ensimmäistä kertaa Bond-historiassa elokuvaan sävellettiin myös muita lauluja, joista yksi soi tunnuskappaleen sijaan elokuvan lopputekstien aikana. Chrissie Hynden luotsaama The Pretenders -yhtye oli alunperinkin John Barryn ykkösvalinta leffan tunnusmusiikin esittäjäksi, mutta Duran duran -huumassa eläneet tuottajat halusivat mukaan hittipotentiaalia. Barryn ja Hynden yhdessä kirjoittama ”If there was a man” julkaistiin sekin singlenä, mutta hittiä siitä ei tullut. Se nousi Britti-listan sijalle 49. Kaunis sävelmä toimii myös elokuvan romanttisemmissa kohtauksissa tunnusomaisena musiikkina. The Pretenders teki elokuvaan myös toisen kappaleen, rokkaavamman ”Where has everybody gone”, joka soi elokuvan pahan murhamiehen Necrosin korvalappustereoissa.

The Pretenders – Where has everybody gone (audio)

1980-luku päättyi Bond-seikkailujen osalta elokuvaan ”007 ja lupa tappaa” (Licence to kill, 1989). Bondin roolissa nähtiin toista ja viimeistä kertaa Timothy Dalton ja tämän elokuvan jälkeen Bond-saagassa nähtiinkin koko sen historian pisin, kuusi vuotta kestänyt, tauko. John Barry sairasti tuohon aikaan kurkkusyöpää, joten musiikin elokuvaan sävelsi amerikkalainen toimintaelokuvien erikoismies Michael Kamen. Kamen muistetaan mm. Tappava ase ja Die hard -elokuvien musiikeistaan. Hänen sinfonisen suoraviivainen tyylinsä poikkesi vähän turhankin dramaattisesti perinteisestä Bond-musiikista.

Gladys Knight – Licence to kill (musiikkivideo)

Tunnussävelmän kanssa Kamenilla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä, sillä sen takaa löytyy amerikkalaiset hittitehtailijat Narada Michael Walden ja Walter Afanasieff Jeffrey Cohenilla vahvistettuna. Miehet sävelsivät todellisen Bond-pastissin, joka lainaa melko häpeilemättömästi John Barryn ”Goldfingerin” alkufanfaareja. Waldenin suojatti Gladys Knight valikoitui kappaleen esittäjäksi. Singlestä tuli hyvin suosittu Euroopassa. Britanniassa se nousi listan sijalle 6 ja esimerkiksi Ruotsissa aina listaykköseksi asti. Sen sijaan Yhdysvalloissa levy ei noussut varsinaiselle singlelistalle lainkaan.

Patti LaBelle – If you asked me to (musiikkivideo)

1980-luvun lopun hengen mukaisesti tähänkin Bond-leffaan sävellettiin muitakin lauluja ja lopputeksteissä soi Patti LaBellen esitys ”If you asked me to”, jonka kirjoitti nainen useiden superhittien takaa – Diane Warren. Kappaleen sanoitusta hyödynnytään myös elokuvan hahmojen James Bondin ja hänen ihastuksen kohteensa Pam Bouvierin välisessä sanailussa lopun uima-allaskohtauksessa. Kappaleesta tuli varsinaista tunnussävelmää suurempi hitti Yhdysvalloissa, jossa se nousi singlelistan sijalle 4. Kanadassa levy nousi ykköshitiksi. Vuonna 1992 Celine Dion levytti saman kappaleen ja merkillistä kyllä, hänenkin versionsa nousi jenkkilistan sijalle 4 ja Kanadan listan sijalle 1.

Lähteet:
James Bond special edition soundtrack-cd kansilehdet & bluray-levyjen ekstrat
Wikipedia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s