Cyndi Lauper – She’s so unusual (1983)

New Yorkin kasvatti Cynthia ”Cyndi” Lauper syntyi Brooklynissä 22.6.1953 katolisen perheen keskimmäisenä tenavana. Hänen vanhempansa erosivat, kun Cyndi oli 5-vuotias mutta hänen äitinsä löysi nopeasti uuden miehen. 12-vuotiaana Cyndi alkoi kirjoittaa omia laulujaan ja opetteli soittamaan isosiskonsa vanhalla kitaralla. Jo nuorena tyttö erottui muista erikoisella olemuksellaan, johon kuuluivat värikkäät hiukset ja vaatteet, joiden johdosta hänestä tuli luonnollisesti koulukiusattu. Kotonakaan ei mennyt hyvin ja 17-vuotiaana Cyndi pakeni toisaalle hyväksikäyttävän isäpuolensa ulottumattomiin.

Laulun lahja oli Cyndille pelastus. 1970-luvun alussa hän lauloikin lukuisissa coverbändeissä ja esiintyi ahkerasti kotikulmillaan New Yorkissa. Vuonna 1977 Cyndi oli vähällä menettää senkin, sillä hänen äänihuulensa vaurioituivat ja lääkärit varoittelivat pysyvästä äänenmenetyksestä. Vuoden tauon ja asiallisen koulutuksen ansiosta hän sai kuitenkin äänensä takaisin ja vuonna 1978 tapasi saksofonisti John Turin. He perustivat rockabilly-yhtyeen nimeltä Blue angel. Manageri Steve Massarsky kiinnostui oitis persoonallisesta naisvokalistista ja suositteli tälle soolouraa. Tässä vaiheessa levytysstudioon meni kuitenkin koko bändi ja vuonna 1980 julkaistiin yhtyeen ainoaksi jäänyt, bändin omaa nimeä kantanut, pitkäsoitto ”Blue angel”. Menestys jäi kuitenkin olemattomaksi ja bändi hajosi. Cyndi työskenteli kaupan kassalla ja tarjoilijana, mutta unelma menestyksestä kyti yhä.

Leipätöidensä ohella Cyndi heitti edelleen satunnaisesti laulukeikkoja ja vuonna 1981 eräällä niistä yleisön joukossa istui manageri David Wolff. Wolff otti laulajattaren siipiensä suojaan ja hankki tälle levytyssopimuksen Portrait records -yhtiölle, joka oli ison Epic-merkin alajaosto. Materiaalia alettiin koota tuottaja Rick Chertoffin valvonnassa. Ensimmäinen Cyndi Lauperin soolotaidonnäyte, single ”Girls just wanna have fun” näki päivänvalon syyskuussa 1983. Kappale oli cover-versio Robert Hazardin vuonna 1979 julkaistusta rallista, joka oli aikanaan jäänyt vähäiselle huomiolle. Cyndin version sovitus on energisen pop-henkinen ja Cyndi itse muutteli hieman sanoituksen näkökulmaa – naisten poweranthemin suuntaan. Singlestä tuli menestys ja se nousi saman tien Billboard-listan sijalle kaksi. Ykköshitti siitä tuli ainakin Australiassa, Kanadassa, Japanissa, Uudessa-Seelannissa ja Euroopan HOT-100-listalla. Suomessa ei vielä ehditty reagoida persoonallisen uuden tähden invaasioon.

”Girls just wanna have fun” -musiikkivideoon ei ollut varaa satsata paljon fyrkkaa, mutta 35.000 dollarin budjetilla saatiin hyvää jälkeä aikaiseksi. Kiitos kuului kevyelle kuvauskalustolle ja enimmäkseen vapaaehtoisesti työskennelleelle näyttelijäkaartille. Videolla Cyndin isää esittää vapaapainitähti Lou ”Captain” Albano ja äitinä nähdään Cyndin oma biologinen äiti Catrine. Lisäksi väkijoukossa vilahtaa manageri David Wolff, Cyndin veli Butch Lauper sekä näyttelijä Dan Aykroyd Saturday night live -roolihahmossaan Coneheadina. Kuinka ollakaan, klassikkovideo sai peräti kuusi ehdokkuutta MTV Video music award -gaalassa ja voitti parhaan naisartistin esityksen. Itse kappale pääsi ehdolle Grammy-gaalaan vuoden parhaan levyn ja vuoden parhaan naisartistin esityksen kategorioihin, mutta ei voittanut kumpaakaan. Single myi yli kaksi miljoonaa kopiota.

Albumi ”She’s so unusual” saatiin kauppoihin lokakuussa 1983 ja siitä sukeutui singlehitin vanavedessä vastaavanlainen menestys. Korkeimmillaan se sijoittui Yhdysvaltain listan sijalle 4, mutta listaviikkoja kertyi huikeat 77 tulevien singlelohkaisujen jatkaessa Cyndin voittokulkua. Yhteensä levy myi yksistään Yhdysvalloissa yli kuusi miljoonaa kappaletta ja maailmanlaajuisesti yli kuusitoista miljoonaa. Se on yksi vuoden 1984 myydyimmistä albumeista maailmassa. Persoonallisen kansikuvan nappasi Annie Leibovitz kesällä 1983. Cyndi osti levynkannessa näkyvän kukkakimpun hetki ennen kuvausta katukauppiaalta ja kuva napattiin suljetun vahamuseon oven edessä. Kansi voitti parhaan levynkannen Grammyn vuoden 1985 gaalassa.

Tammikuussa 1984 menestys jatkui singlelohkaisun ”Time after time” muodossa. Vaikka biisi on yksi Cyndin tunnetuimmista, se on viimeinen laulu joka äänitettiin albumille. Cyndi tutustui tuottajansa kautta The Hooters -yhtyeestä tuttuun Rob Hymaniin, jolle hän kertoi tarvitsevansa levylle vielä yhden kappaleen. Inspiraation lähteenä toimi vuoden 1979 samanniminen tieteiselokuva, jossa Viiltäjä-Jack matkustaa aikakoneella 1970-luvun Yhdysvaltoihin. Balladista tuli niin onnistunut, että levy-yhtiö olisi halunnut sen julkaistavan ensimmäisenä singlenä. Cyndi vastusti jyrkästi ajatusta, sillä pelkäsi että balladin julkaisu esikoissinglenä leimaisi hänet loppuelämäkseen balladien tulkitsijaksi. Peliliikettä voitaneen pitää onnistuneena, sillä single nousi lohkaistunakin jenkkilistan ykköseksi.

Jatkoa saatiin singleosastolla odotella kesään 1984 asti. Silloin albumilta lohkaistiin vaihteeksi menevämpi näyte ”She bop”, jonka kirjoittamiseen Cyndi itse oli jälleen osallistunut. Kuten myös tuottaja Rick Chertoff. Pikkukiekko nousi rapakon takana sinkkulistan sijalle kolme. Suomessa ”She bop” on albumin singleistä ainoa, joka listautui. Muutenhan ”She’s so unusual” -albumi sisälsi yllättävän paljon coverkappaleita. Sellainen oli myös levyn neljäs single ”All through the night”. Sen alkuperäisesityksen takaa löytyy laulaja-lauluntekijä Jules Shear, joka oli julkaissut kappaleen vastikään albumillaan ”Watch dog”. Shear itse osallistui myös Cyndin levytykseen, joka nousi Yhdysvaltain listan sijalle 5. Näin Cyndistä tuli ensimmäinen naisartisti, jonka kaikki neljä ensimmäistä singlejulkaisua ovat sijoittuneet TOP-5:een. Single oli myös ensimmäinen johon ei tehty lainkaan musiikkivideota.

”She’s so unusual” albumin avauskappale ”Money changes everything” on niinikään lainatavaraa. Alkuperäisen rallin esitti The Brains -yhtye ja kirjoitti yhtyeen nokkamies Tom Gray. Cyndin tähden loistaessa korkealla, levy-yhtiö päätti julkaista Cyndin version myös singlenä joulukuussa 1984 – yli vuosi albumin julkaisun jälkeen. Menestys alkoi kuitenkin jo pikkuhiljaa hiipua ja single ei noussut listan sijaa 27 ylemmäs. Musiikkivideon virkaa sai toimittaa live-esitys, joka nauhoitettiin Houston arenalla. Pitkäsoiton voittokulku jatkui vielä vuoteen 1985, kun markkinointimielessä tarjolle tuotiin kuudes ja viimeinen single-ehdokas. Cover-kappale sekin, tällä kertaa lainassa käytiin Princen laarilla. ”When you were mine” julkaistiin vain promosinkkuna, jolla yritettiin jatkaa kokopitkän listajuoksua. Siksipä sen ei edes ollut tarkoituskaan nousta listoille. Cyndi esitti Princen vuoden 1980 ”Dirty mind” -levyn albumiraidasta tehdyn versionsa kuitenkin American music awards gaalassa keväällä 1985.

Sinkkuruuhkan lisäksi albumikokonaisuuden kääntöpuolen loppuun mahtuu liuta mainioita lp-raitoja, jotka osoittavat viimeistään sen, että Cyndi Lauperin musiikki on muuhun aikalaismateriaaliin verrattuna melko omintakeista. Väitteet tyylisuunnan uuden aallon ja syntikkapopin vaikutteista eivät ole lainkaan tuulesta temmattuja. Entisen Blue angel -bändikaverin John Turin kanssa kirjoitettu ”Witness” ja ”All throught the night” -singlen alkuperäisesittäjän Jules Shearin kanssa työstetty ”I’ll kiss you” sähköistävät tunnelmaa elektronisella saundillaan ja syntiteettisillä bassokuvioillaan. Levyn ”melkein-nimikkokappale” ”He’s so unusual” on vain 45-sekunttinen välisoitto, mutta päätösraita ”Yeah yeah” palauttaa tunnelman oikeille raiteille, menevään Cyndi Lauper -elektropoppiin. Tosin kappale oli cover-versio, kuinkas muuten. Alkuperäisestä vastasi ruotsalainen Mikael Rickfors vuonna 1981.

Runsaasta lainamateriaalista huolimatta Cyndi Lauper lauloi kappalekavalkaadin niin vakuuttavasti omiin nimiinsä, että rohmusi itselleen peräti kuusi Grammy-ehdokkuutta. Voitot tulivat paitsi parhaan levynkannen, myös parhaan uuden artistin kategoriassa. Mikä oli sikäli merkillepantavaa, että Cyndi oli itsensä sooloartistina läpi lyödessään jo 30-vuotias. Eihän kolmekymppinen tietenkään ole – etenkään nykymittapuulla – millään muotoa iäkäs, mutta ehkä läpimurtoartistina vähän outo lintu. Cyndin räväkkä imago kuitenkin on tehnyt hänestä ehkä jollain tapaa iättömän. Esikoisalbumi ”She’s so unusual” loi Cyndi Lauperille vahvan kivijalan, jolle rakentui myöhemmin mittava ja monipuolinen ura. Hän on myynyt yli 50 miljoonaaa levyä maailmanlaajuisesti ja voittanut Grammyn, Emmyn ja Tonyn sekä saanut tietenkin tähtensä Hollywoodin Walk of famelle.

Kappalelista:

  1. Money changes everything
  2. Girls just want to have fun
  3. When you were mine
  4. Time after time
  5. She bop
  6. All through the night
  7. Witness
  8. I’ll kiss you
  9. He’s so unusual
  10. Yeah yeah

Lähteet:
Wikipedia
Discogs
Suomenlistalevyt

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s