Levyarvio: Kim Wilde teki uuden levyn, mutta kannattaako vanhojen artistien enää tehdä sellaisia

KIM WILDE: CLOSER (Cherry Red Records 2025) 44 vuotta sitten heti esikoissinglellään "Kids in America" läpimurron tehnyt Kim Wilde on julkaissut viidennentoista studioalbuminsa "Closer". Levyn nimi tuo mieleen tietenkin Kimin uran myydyimmän pitkäsoiton "Close" vuodelta 1988 ja artisti onkin sanonut uutuuden olevan jatkoa kyseiselle klassikolle. Mielestäni uusi kokopitkä ei kuitenkaan muistuta juurikaan tätä kyseistä levyä,... Continue Reading →

Romantiikasta realismiin: Uusromanttisen aallon evoluution vuosi 1985

Vuonna 1985 uusromanttinen aalto, joka valloitti Britannian musiikkimarkkinat vuosikymmenen alussa, veti viimeiset henkosensa. Suurin osa new romantic -tyylisuunnan artisteista ja yhtyeistä muutti sekä ulkoisen että musiikillisen tyylinsä lähemmäs valtavirran poppia tai rockia - enemmän tai vähemmän onnistunein tai menestyvin seurauksin. Suuntauksen nimekkäimmät edustajat Duran Duran ja Spandau Ballet viettivät koko vuoden telakalla. Tosin Duran Duran... Continue Reading →

Metro ja Peter Godwin – Unohdetut uuden aallon uranuurtajat

"Oh what a criminal World, the boys are like baby-faced girls", lauloi Metro-yhtye vuonna 1976 julkaistun esikoisalbuminsa singlekappaleella "Criminal World" ja se oli liikaa BBC:lle. Levy laitettiin soittokieltoon (bi)seksuaalisen sanoituksensa vuoksi. Vuonna 1983 David Bowie levytti laulusta oman versionsa menestysalbumilleen "Let's Dance" ja kiinnostus Metroa kohtaankin kasvoi uudelleen. https://youtu.be/J8E8EyoMaqs?si=Oa_dQI5QW4hdP0-k Metron jäsenistöstä Duncan Browne (s. 1947... Continue Reading →

Pophistoria: Zaine Griff – Ashes and Diamonds (1980)

Zaine Griff (oik. Glenn Mikkelson, s. 4.10.1957) syntyi Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa. Ura musiikin parissa alkoi 16-vuotiaana jo 1960-luvulla perustetun The Human Instinct -yhtyeen basistina ja osittain myös laulajana. Vuonna 1974 ilmestyneellä yhtyeen viidennellä ja siihen saumaan viimeisellä albumilla "The Hustler" Zaine pääsi esittelemään myös laulunkirjoittajan taitojaan. Rockahtavaa kantrimusaa soittanut bändi teki vielä yhden albumin "Peg Leg",... Continue Reading →

Retrovuosi 1984 – 30 Brittiläistä levyjulkaisua 40 vuoden takaa

Ikuisuuskeskustelua siitä oliko vuosi 1983 vai 1984 kaikkien aikojen paras pop-vuosi voidaan jatkaa vaikka seuraavat 40 vuotta, mutta molemmissa on puolensa. Ehkä vuosi 1984 on enemmän mullistusten vuosi. Vuonna 1983 uusi aalto oli vielä voimissaan, mutta seuraavana vuonna heidänkin piti taipua. Osa uusromantikoista sulautui valtavirtaan ja osa jyrkensi linjaansa vieläkin omaperäisemmäksi. Pinnalle ponnahti myös lukuisia... Continue Reading →

Pophistoria: 15 kokoelma-albumia jotka brittipoppia fanittavan kasarifanin täytyy omistaa

Kokoelmalevy on toisille kirosana, toisille riittävä katsaus artistin tai yhtyeen uraan. Kokoelmalevyissä on eroja. Kun välttelee halpahalleja ja alelaareja, voi löytää levykokoelmaansa alkuperäisäänityksiä sisältävän aarteen ja usein jopa levyn, joka sisältää jotain spesiaalia. Esittelen tässä viisitoista virallista kokoelmalevyä 1980-luvun brittiläisiltä yhtyeiltä. Nämä kun hankit hyllyysi, saat jo aikamoisen kattauksen aikakauden terävintä hittimateriaalia kokoelmiisi. ABC -... Continue Reading →

Levymittari: Depeche Mode levystä levyyn

Tässä artikkelissa käydään läpi brittiläisen yhtyeen Depeche Mode kaikki studioalbumit levy levyltä. SPEAK & SPELL (1981) Ison-Britannian Basildonista kotoisin ollut nelikko Martin Gore, Andrew Fletcher, David Gahan ja Vince Clarke soittivat kesäkuussa 1980 ensimmäisen keikkansa Nicholasin yläasteen juhlasalissa. Tuolloin yhtye oli vielä nimeltään Composition of Sound. Vince Clarken toimiessa yhtyeen biisinikkarina he tekivät demon, joka... Continue Reading →

40 vuotta sitten Iso-Britannia tarjoili levymarkkinoille parastaan – Retropoppari listaa 30 tärkeintä brittiläistä albumijulkaisua vuodelta 1983

Vuosi 1983 oli brittiläisessä pop-musiikissa briljantti. Pop-puritaanit kinastelevat usein oliko vuosi 1984 edeltäjäänsä parempi, mutta allekirjoittaneen mielestä se oli lähinnä toisinto vuoden 1983 viitoittamalla tiellä. Britti-listoilla jyräsivät vuosikymmenen alussa aloittaneet artistit ja yhtyeet asemiaan vakiinnuttaen. Heidän saundinsa oli hioutunut timantiksi. Ulkomaisista artisteista brittiläisen kotiseuturakkauden rattaisiin pisti kapulaa tehokkaimmin Michael Jacksonin vuonna 1982 julkaistu "Thriller", joka... Continue Reading →

Uusromantiikka syntyi Lontoon Blitz-klubilla – Netflix-dokumentti Blitzed kertoo koko tarinan

Netflix -suoratoistopalvelusta löytyy mielenkiintoinen dokumentti "Blitzed", joka kertoo uusromanttiselle suuntaukselle alkusysäyksen antaneista Blitz -klubi-illoista Lontoossa. Kaiken kivijalkana toimi David Bowie, joka 1970-luvun puolivälin androgyynillä tyylillään inspiroi Blitz kids -nimellä itseään kutsuvaa ryhmää taiteellisia nuoria. He näkivät Bowien televisiossa laulamassa "Starmania" 13-vuotiaina ja kävivät hänen konsertissaan vuonna 1976. Glitteröidyt asusteet, värjätyt hiukset ja meikatut miehet valloittivat... Continue Reading →

Pophistoria: Visage – Visage (1980)

Yksi 1980-luvun alun uusromanttisen aallon merkityksellisimmistä yhtyeistä on kiistatta Visage, joka on eräänlainen aikakauden superkokoonpano. Kitaristi Midge Ure ja kosketinsoittaja Billy Currie tulisivat pian Visagen jälkeen tutuksi uudistuneesta Ultravoxista. Lontoon klubiscenestä tunnettiin Visagen keulakuva Steve Strange ja Rusty Egan. Basisti Barry Adamson puolestaan niitti mainetta myös Magazine-yhtyeessä sekä myöhemmin Nick Caven bändeissä ja sooloartistina. Kaikilla... Continue Reading →

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑