Avainsana: Kraftwerk

Pophistoria: Depeche Mode – Violator (1990)

Vuoden 1987 Depeche Mode -albumi "Music for the Masses", sitä seurannut laaja Yhdysvaltain konserttikiertue, joka nosti bändin stadion-luokkaan sekä vuonna 1989 julkaistu dokumenttielokuva ja livealbumi "101" kasvattivat Depeche Moden yhtyeenä uuteen potenssiin. Vajaassa vuosikymmenessä orkesteri oli kulkenut pitkän tien, joka alkoi vuonna 1981 esikoissinglestä "Dreaming of Me". Depeche Moden laulusolisti Dave Gahan (s. 9.5.1962) oli... Continue Reading →

4

Pophistoria: OMD – Sugar Tax (1991)

Keväällä 1988 Orchestral Manoeuvers in the Dark julkaisi siihen mennessä myydyimmän albuminsa: kokoelmalevyn, joka kokosi yhteen bändin klassiset singlet 1980-luvun alusta: "Messages", "Enola Gay", "Souvenir", "Joan of Arc" ja "Maid of Orleans" sekä uudemmat hitit, kuten "Locomotion", "Talking Loud and Clear" ja "(Forever) Live and Die". Albumin piti poissa Britti-listan ykköspaikalta vain Terence Trent D'Arbyn... Continue Reading →

1

Daniel Miller ja Mute Records – Itse tehty menestystarina

Daniel Miller (s. 14.2.1951) syntyi Isossa-Britanniassa juutalaisille itävaltalaisvanhemmille. Millerit olivat paenneet natseja Britanniaan toisen maailmansodan aikana. Danielin isä Martin Miller (s. 2.9.1899 - k. 26.8.1969) oli näyttelijä, joka esiintyi lukuisissa pienissä rooleissa elokuvissa ja tv-sarjoissa sekä myös teatterin lavalla. Hänet voi bongata esimerkiksi klassikkoelokuvista "The Third Man" (1949), Peeping Tom (1960) tai "The Pink Panther"... Continue Reading →

0

Levymittari: OMD levystä levyyn

Orchestral Manoeuvres in the Darkin eli tuttavallisemmin OMD:n juuret ulottuvat 1960-luvulle, kun George Andrew "Andy" McCluskey (s. 1959) ja Paul Humphreys (s. 1960) tutustuivat toisiinsa koulun ala-asteella. 1970-luvun puolivälissä he soittelivat paikallisissa bändeissä, mutta heillä oli yhteinen inhokki. Pojat eivät pitäneet kitaravetoisesta äijärokista, joka oli suosittua heidän ystäviensä keskuudessa. Vuonna 1975 Andy perusti ensimmäisen yhtyeensä,... Continue Reading →

7

Uusromantiikka syntyi Lontoon Blitz-klubilla – Netflix-dokumentti Blitzed kertoo koko tarinan

Netflix -suoratoistopalvelusta löytyy mielenkiintoinen dokumentti "Blitzed", joka kertoo uusromanttiselle suuntaukselle alkusysäyksen antaneista Blitz -klubi-illoista Lontoossa. Kaiken kivijalkana toimi David Bowie, joka 1970-luvun puolivälin androgyynillä tyylillään inspiroi Blitz kids -nimellä itseään kutsuvaa ryhmää taiteellisia nuoria. He näkivät Bowien televisiossa laulamassa "Starmania" 13-vuotiaina ja kävivät hänen konsertissaan vuonna 1976. Glitteröidyt asusteet, värjätyt hiukset ja meikatut miehet valloittivat... Continue Reading →

2

Pophistoria: Visage – Visage (1980)

Yksi 1980-luvun alun uusromanttisen aallon merkityksellisimmistä yhtyeistä on kiistatta Visage, joka on eräänlainen aikakauden superkokoonpano. Kitaristi Midge Ure ja kosketinsoittaja Billy Currie tulisivat pian Visagen jälkeen tutuksi uudistuneesta Ultravoxista. Lontoon klubiscenestä tunnettiin Visagen keulakuva Steve Strange ja Rusty Egan. Basisti Barry Adamson puolestaan niitti mainetta myös Magazine-yhtyeessä sekä myöhemmin Nick Caven bändeissä ja sooloartistina. Kaikilla... Continue Reading →

5

Pophistoria: Ultravox – Vienna (1980)

Ultravox! -yhtyeen taru alkoi jo vuonna 1973, jolloin he käyttivät vielä nimeä Tiger Lily. Bändin kokoavana voimana toimi laulusolisti John Foxx (oik. Dennis Leigh), joka myös kirjoitti valtaosan heidän musiikistaan. Muun miehistön muodostivat Chris Cross (oik. Chris Allen, basso), Stevie Shears (kitara), Warren Cann (rummut) ja Billy Currie (koskettimet, viulu). Lopullinen saundi ja bändin nimi... Continue Reading →

5

Pophistoria: Soft cell – Non-stop erotic cabaret (1981)

1980-luku toi tullessaan Isoon-Britanniaan koko joukon uuden aallon muusikoita, joista usein käytettiin yhteisiä nimittäjiä kuten "uus-romantikot" eli "new romantics". Soft Cell -duo eli Marc Almond ja Dave Ball kytketään yleisesti samaan ryhmään, mutta he - kuten monet muutkin - toivat aallokkoon omanlaisensa lisävivahteen. Soft Cellin tyyli oli aika tavalla rosoisempi ja realistisempi, mutta unohtamatta kuitenkaan... Continue Reading →

10

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑