Vuosi 1985 oli myös eurodiscon ja italodiscon vuosi. Silloin ne tunkeutuivat toden teolla valtavirtaan pitkälti Modern Talkingin läpimurron ansiosta. Kopioijia riitti melkein jokaisessa Euroopan kolkassa. Eihän Modern Talking toki mikään maailman omaperäisin ja tuorein keksintö ollut, mutta tuottaja Dieter Bohlen keksi yhdistellä tuttuja elementtejä tuoreisiin saundeihin sopivissa mittasuhteissa. Olivathan jotkut hempeät italodiscohitit saaneet suosiota jo aiemminkin. Sellaiset kuten F.R.Davidin ”Words” (1982) tai Gazebon ”I Like Chopin” (1983). Menevämmän kesähitin ”Vamos a la playa” (1983) toteutti Righeira.
Kaiken lähtökohtana oli tietenkin se aito ja alkuperäinen disco, joka tuli muotiin 1970-luvun lopulla ja alkoi vuosikymmenen vaihduttua jo olla menneen talven lumia. Toisille melkein kirosana. Disco ei kuitenkaan kuollut kokonaan, vaan se jakaantui useampaan alagenreen ja eurodisco oli niistä eurooppalaisesta näkövinkkelistä merkittävin. Modern Talking yhdisteli discosta ja yhdestä sen näkyvimmästä lipunkantajasta Bee Gees -yhtyeestä tutun falsettilaulun pehmeämpiin rytmeihin. Eurodiscossa rytmikone nakuttaa hivenen rauhallisempaan tahtiin, vain 117 iskua minuutissa (bpm). Tanssilattialla ei siis tarvinnut veivata hiki hatussa.
Modern Talking toi myös osaltaan eurodiscolle kasvot. 1980-luvun alkupuolella suurin osa julkaisuista olivat monella tapaa kasvottomia. Levyjen kannet oli koristeltu eksoottisin piirroksin, jos kansitaidetta oli lainkaan. Useissa julkaisuissa oli vain anonyymi kuori, jonka keskellä oli reikä jota kautta pystyi lukemaan suoraan vinyylin etiketistä mikä kappale on kyseessä. Laulajat olivat studiomuusikoita, joiden kuvia tai nimiä ei kansiin painettu. Nämä useimmiten pitkiksi versioiksi venytetyt maksisinglet oli tarkoitettu lähinnä DJ-käyttöön. Sellainen oli Modern Talkinginkin ensimmäinen julkaisu ”You’re My Heart, You’re My Soul”.
Dieter Bohlen oli kuitenkin sen verran julkisuuden kipeä persoona, että kun ”You’re My Heart, You’re My Soul” lähti soimaan Keski-Euroopan diskoteekeissa, halusi hän paljastaa kasvot julkaisun takaa. Eli itsensä ja kappaleen studiossa laulaneen solistin Thomas Andersin. Kappaleeseen kuvattiin halpa musiikkivideo, joka näytettiin saksalaisessa musiikkiohjelmassa lähinnä sen vuoksi, että se tosiaan näytti niin halvalta ja tahattoman koomiselta. Kuinka ollakaan suosio räjähti käsiin ja single nousi Saksan listan ykköseksi.
Bohlenin silmissä kiiluivat Saksan markan kuvat ja hän kiirehti rakentamaan kokonaisen LP-levyn hittikappaleen ympärille. Kokopitkä LP-levy oli kuitenkin se formaatti, jolla musiikintekijät tekivät tilinsä. Singlet ja maxisinglet toimivat enemmän promokäytössä. Niitä soittivat tiskijukat ja radiotoimittajat, ei tavallinen kansa. Usein eurodiscoyhtyeiden älppärit olivat kuitenkin yhden tai jopa kahden hittikappaleen ympärille nopeasti rakennettuja kyhäelmiä, joille LP-levyn kestoon vaadittava määrä musiikkia saatiin aikaiseksi muokkaamalla kappaleista pidempiä versioita.
Vuonna 1985 kuulijat olivat kuitenkin muuttuneet valveutuneemmiksi ja heille ei enää kelvannut Village Peoplen tai Boney M:n albumien kaltaiset älppäreiden irvikuvat. Fanit kuuntelivat levyjä kodeissaan yhä paremmilla stereoilla ja niiden piti sisältää kuuntelukelpoista materiaalia. Vuodesta 1985 tuli ensimmäinen eurodiscon kultainen vuosi, kun useat tuottajat pistivät albumeille parhaat saavutuksensa.
Modern Talking: The 1st Album
”You’re My Heart, You’re My Soul” -hitin ympärille rakennettu albumi sisältää useita kappaleita, jotka Dieter Bohlenilla oli jo pöytälaatikossa valmiina. Niitä oli julkaistu myös eri artistien singleinä ja julkaistiin lisää vielä tämän jälkeenkin. Modern Talkingin esikoinen on täydellinen eurodiscoalbumi siinä mielessä, että se on tavallaan kuin hittikokoelma. Nyt ne vain sovitettiin yhden solistin laulettavaksi.
Dieter Bohlenin aisapariksi päätynyt nuori solisti Thomas Anders täytti myös ulkoisesti pop-tähden vaatimukset, joten tie menestykseen oli lanattu valmiiksi. Levyltä lohkaistiin lisäksi toinen single ”You Can Win If You Want”, joka sekin nousi Saksan listan ykköseksi. Ykköseksi päätyi myös pitkäsoitto, joka myi kultaa niin Saksassa kuin Suomessa ja ties missä muualla.
LUE LISÄÄ: Modern Talkingin albumista ”The 1st Album”
Modern Talking: Let’s Talk About Love – The 2nd Album
Ja kun menestyksen makuun päästiin, Modern Talking putkautti monien yllätykseksi saman vuoden syksyllä ulos vielä toisen kokopitkän albumin. Joku toinen artisti olisi kupannut menestyslevynsä singlelohkaisuiksi. Bohlen tunnettiin kuitenkin ahkerana veikkona ja vajaat puoli vuotta esikoislevyn jälkeen markkinoille saatiin upouusi single ”Cheri, Cheri Lady”. Sekin nousi listaykköseksi ja sitä seurannut toinen pitkäsoitto niin ikään myyden Saksassa kultalevyyn oikeuttavat 500.000 kappaletta.
LUE LISÄÄ: Modern Talkingin kaikki albumit Retropopparin Levymittarissa
Bad Boys Blue: Hot Girls, Bad Boys
Saksassa piti majaa myös toinen discoon mieltynyt tuottaja Tony Hendrik, joka oli vastikään perustanut uuden levy-yhtiön Coconut Recordsin. Hendrik oli yhdessä vaimonsa Karin Van Haarenin kanssa tehtaillut iskelmiä toisille artisteille jo vuosikymmenen ajan. Marraskuussa 1984 julkaistiin koelaulujen kautta löytyneen mieskolmikon ensisingle ”L.O.V.E. In My Car”. Yhtye sai nimekseen Bad Boys Blue.
Esikoisesta ei vielä tullut hittiä, mutta kun Hendrik kuuli Modern Talkingin hitin, tuli seuraavan kappaleen taustalle samantyylinen poljento. Kuultiinpa kertosäkeistössä vähän Modern Talking -tyylisiä falsettiääniäkin. ”You’re a Woman” nousi monissa Euroopan maissa listojen kärkikymmenikköön. Trion ensimmäinen albumi ”Hot Girls, Bad Boys” sisälsi kahdeksan laulua, joista kolmanneksi singleksi lohkaistiin erittäin paljon ”You’re a Woman” -kappaletta muistuttava ”Pretty Young Girl”.
Bad Boys Bluen listamenestys ei ollut aivan esikuvansa kaltaista, mutta pitkässä juoksussa yhtye osoitti kestävyytensä. Suomesta muodostui eräänlainen Bad boys bluen luvattu maa ja levy nousi meidän virallisella listallamme sijalle 12 pysytellen listalla seitsemän viikon ajan. Mutta tämä oli vasta alkua. Bad Boys Blue keikkailee edelleen, vaikka kokoonpanosta on hengissä enää yksi jäsen.
LUE LISÄÄ: Bad Boys Bluen kaikki albumit Retropopparin Levymittarissa
Fancy: Get Your Kicks
Fancy (oik. Manfred Alois Segieth, s. 1946) oli jo lähes neljäkymppinen monessa mukana ollut muusikko ja tuottaja keksiessään salaperäisen Fancy-hahmon. Ensimmäinen Fancy-single ”Slice Me Nice” julkaistiin vuonna 1984 ja siitä tuli kesähitti Keski-Euroopan discoissa. Levy nousi myös Saksan ja Itävallan singlelistoille. Myös kaksi seuraavaa singleä ”Chinese Eyes” ja ”Get Lost Tonight” noudattivat samaa kaavaa.
Esikoisalbumi ”Get Your Kicks” oli tyyliltään hieman voimakasrytmisempää eurodiscoa, mutta samalla tavalla melodista kuin Modern Talking tai Bad Boys Blue. Fancy kuitenkin ehti julkaista ensimmäiset sinkkunsa jo ennen Modern Talkingia, joten hänellä oli myös oma vahva tyylinsä. Tulevilla levyillä hänen tyylinsä muuttui lähemmäs perinteistä eurodiscoa. Suomen listalle Fancy ei vielä näillä ensimmäisillä julkaisuillaan yltänyt, mutta 1980-luvulla mm. single ”Bolero” ja albumi ”Flames of Love” menestyivät täälläkin hyvin.
LUE LISÄÄ: Fancyn albumista ”Flames of Love”
Cretu: The Invisible Man
Michael Cretu oli myös kokenut muusikko ennen kuin antautui kokonaan eurodiscon maailmaan. Ensimmäisen soololevynsä hän oli julkaissut jo vuonna 1979 ja lisäksi hän soitti muiden artistien levyillä. Vuosi 1985 oli Cretulle työntäyteinen, sillä silloin hän julkaisi kolmannen sooloalbuminsa, oli mukana yhtyeensä Moti Special albumilla ja tuotti vaimonsa Sandran esikoislevyn. Makeaa mahan täydeltä, sanoisi eurodiscon ystävä.
Cretun saundi oli omaperäisen tunnistettava ja erosi kilpailijoistaan. Siihen kuuluivat voimakkaat syntetisaattorit ja rytmikoneet ja vahvaääninen laulu. ”The Invisible Man” -levyn suurin hitti on ”Samurai (Did You Ever Dream)”, joka menestyi Suomessakin. Suuremman menestyksen Cretu saavutti kuitenkin Sandran taustavoimana sekä myöhemmin 1990-luvulla Enigma-projektinsa kanssa.
LUE LISÄÄ: Michael Cretun uratarina
Moti Special: Motivation
Moti Special -yhtye julkaisi ensimmäiset singlensä vuoden 1984 puolella. Erityisesti ”Cold Days, Hot Nights” ja ”Don’t Be So Shy” menestyivät Saksan listalla. Moti Specialin erikoisuutena oli kirkasääninen laulusolisti Thissy Thiers, jonka äänessä oli samanlaista falsettoa kuin Jimmy Somervillellä tai Bee Geesillä tai Modern Talkingin kuuluisalla eunukkikuorolla. Albumi ”Motivation” kohosi sekin Saksan listan TOP-20:een, mutta tämän levyn jälkeen Cretu jätti yhtyeen keskittyäkseen Sandran uraan.
Sandra: The Long Play
Kolmas ja menestynein Michael Cretun hengentuote oli Sandran ensimmäinen sooloalbumi. Sandra oli hankkinut esiintymiskokemusta jo osana Arabesque -nimistä tyttötrioa, mutta soolosingle ”(I’ll Never Be) Maria Magdalena” räjäytti pankin. Siitä tuli valtava kesähitti kesällä 1985 ja suosio levisi Keski-Euroopasta Skandinaviaankin. Albumi ”The Long Play” myi Suomessa hurjat 60.000 kappaletta eli platinaa. Levyltä löytyy lisäksi pienemmät hitit ”In the Heat of the Night” ja ”Little Girl”. Sandran ura jatkui tästä vielä pitkään eteenpäin.
LUE LISÄÄ: Sandran albumista ”The Long Play”
Den Harrow: Overpower
Den Harrowin ura 1980-luvulla oli varsin kyseenalainen, sillä menestyslevyjen jälkeen paljastui että levyjen kansissa, musiikkivideoilla ja playback-esityksissä keekoillut komistus Stefano Zandri ei itse laulanutkaan levyillä. Kappaleet tulkitsi amerikkalaislaulaja Tom Hooker. Myöhemmin Zandri on esiintynyt Den Harrow -nimellä itse omat kappaleensa livenä tulkiten.
Den Harrowin tie tähtiin oli melko tyypillinen italodiscoreitti. Singlet ”Mad Desire”, ”Bad Boy” ja ”Future Brain” soivat Keski- ja Etelä-Euroopan discoissa ja lopulta oli tarve kokonaiselle pitkäsoitolle. Ruotsalainen Beat Box -levymerkki lisensoi tuotteet myös Skandinavian markkinoille, mikä teki levyistä helposti saatavia myös Suomessa. Suurimman menestyksensä Harrow saavutti kuitenkin vasta seuraavalla albumillaan ”Day by Day”, joka nousi jopa Suomen viralliselle listalle.
LUE LISÄÄ: Den Harrowin albumista ”Day by Day”
Lime: Unexpected Lovers
Lime -duo on itse asiassa kanadalainen, mutta saundi on niin eurodiscoa kuin olla vain voi. Kokoonpanon muodostivat aviopari Denis ja Denyse LePage, jotka itse sävelsivät, tuottivat ja esittivät julkaisemansa musiikin. He iskeytyivät vuonna 1981 heti ensimmäisellä singlellään ”Your Love” Yhdysvaltojen US Dance -listan ykkösiksi ja saivat muitakin julkaisujaan samaiselle listalle 1980-luvun alkupuolella.
Vuonna 1985 heidän singlensä ”Unexpected Lovers” nousi US Dance -listan sijalle kuusi ja Britannian singlelistalla sijalle 78. Sitä voitaneen pitää Limen suurimpana hittinä. Myöhemmin saksalainen 1990-luvun eurodancekokoonpano La Bouche teki kappaleesta oman versionsa. Samanniminen albumi oli Limen viides studiolevy viiden vuoden sisällä. Yhtye jatkoi esiintymisiä aina viime vuosiin asti, kunnes Denis LePage kuoli syöpään elokuussa 2023.
Numero Uno: Uno
Numero Uno tulee puolestaan Alankomaista, mutta koska italodisco oli niin trendikästä sai duo hieman italialaiselta kalskahtavan nimen. Duon jäsenet olivat kaksosveljekset Hans ja Rob Keller, ja heidän musiikillisena taustavoimanaan toimivat toiset hollantilaisveljekset Rob ja Ferdi Bolland, jotka olivat niittäneet mainetta itsekin esiintyvinä artisteina.
Numero Unon suurin hitti oli ”Tora, Tora, Tora” ja esikoisalbumi ”Uno” sisälsi myös toisen singlen ”Madonna”. Duo kävi Suomessakin promoamassa levyään toukokuussa 1985 ja he esiintyivät playback-keikalla ravintola Alibissa. Ura ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiinsa ja albumi jäi heidän ainokaisekseen.
LUE LISÄÄ: Numero Unon albumista ”Uno”
Shanghai: Shanghai
Shanghai oli Ruotsin kontribuutio eurodance-genreen. Shanghain tuotanto kuulosti hyvältä ja ruotsalaiseksi heidät tunnisti korkeintaan laulusolisti Ulf Söderbergin aksentista sekä siitä, että osan albumin kappaleista oli myös laulettu ruotsiksi. Ensimmäiset singlet ”Ballerina” ja ”Africa” tuotti Europe-yhtyeestä tuttu Kee Marcello, mutta albumin tuotannosta vastasi Christer Sandelin. Yhtyeen omaa nimeä kantavalta pitkäsoitolta lohkaistiin vielä kolmas single ”Bang Bang”.
Shanghai teki seuraavana vuonna vielä toisen albumin ”I Full Frihet”, mutta sen jälkeen sen jäsenet hajaantuivat omille teilleen. Osa yhtyeen jäsenistöstä on jatkanut uraansa musiikin parissa erilaisissa tehtävissä.
Two of Us: Twice As Nice
Saksalaisen Two of Us -duon muodostivat Ulrich Herter ja Thomas Dörr, jotka molemmat olivat aiemmin mukana myös Hubert Kah -bändiprojektissa. Nimensä bändi nappasi The Beatlesin biisistä. Two of Usin saundi oli hieman erilainen, kuin perinteisessä eurodiscossa. Etenkin esikoissingle ”Blue Night Shadow” sisälsi jopa jazzahtavia vivahteita. Kappale nousi kärkikymmenikköön Saksan ja Sveitsin listoilla.
Yhtyeen omaa nimeä kantava kakkossingle ”Two of Us” ja albumi ”Twice As Nice” eivät kuitenkaan enää kiinnostaneet yleisöä samoissa määrin. Levyltä lohkaistiin kolmantena singlenä ”Generation Swing”. Vuonna 1988 Two of Us teki vielä toisen albumin, mutta kun se menestyi vielä edeltäjäänsäkin kehnommin, pistivät pojat pillit pussiin.
Baltimora: Living in the Background
Yksi vuoden 1985 kovimmista eurodiscohiteistä oli kiistatta Baltimora-projektin ”Tarzan Boy”, josta on 40 vuoden saatossa muodostunut suoranainen kasariklassikko. Eikä ihme, nousihan levy jopa Billboard-listan TOP-20:een. Lisäksi single komeili Britannian listalla sijalla kolme ja ykkösenä useissa Euroopan maissa, kuten Suomessa. Tilastojen mukaan ”Tarzan Boy” oli Euroopan kolmanneksi myydyin single vuonna 1985.
Baltimoran keulakuvana toimi irlantilainen Jimmy McShane, mutta musiikki tuli suoraan Italiasta. Tuotannosta vastasi Maurizio Bassi ja on väitetty että hän myös oikeasti lauloi kappaleet levylle. Baltimora oli yhden hitin ihme isolla Y-kirjaimella, sillä seuraava sinkku ”Woody Boogie” ja näiden kahden laulun ympärille kyhätty kuuden biisin albumi eivät osoittautuneet suureksi menestykseksi. Baltimora julkaisi vielä muutaman singlen ja toisen albuminkin, mutta niiden suosio jäi vaisuksi. McShane menehtyi vuonna 1994 AIDS:iin.
LUE LISÄÄ: Baltimoran albumista ”Living in the Background”
Seuraa Retropopparia somessa:
Lähteet:
Wikipedia
Suomen listalevyt
Discogs
RETROPOPPARI 