Keikka-arvio: Käärijä on matkalla Suomen parhaaksi live-esiintyjäksi

KÄÄRIJÄ: IT’S CRAZY, IT’S PART 2
Böle Arena, Helsinki 4.5.2024

Jere Pöyhönen alias Käärijä valloitti vanhan Retropopparin sydämen reilu vuosi sitten, kun Suomen kansalle esiteltiin Uuden Musiikin Kilpailun ehdokkaat. Euroviisufanina seuraan tietenkin kyseistä kilpailua, jonka voittaja pääsee edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailuihin. Enpä olisi uskonut, että sen kaltainen nuorisomusiikki uppoaisi kasarifaniin. Aloin kuitenkin tutustua taiteilijan tuotantoon jo ennen kuin varsinainen kilpailukappale ”Cha Cha Cha” sai ensisoittonsa, kuten kunnon euroviisufanin kuuluukin.

PRE-UMK-Käärijä kuulosti sekin hyvältä. Räppi on ollut Suomessa valtavirran genre jo pitkään, mutta Käärijällä on oma persoonallinen otteensa. Hänen musiikkinsa upposi minuun muita alan edustajia helpommin. Kuuntelin tekstejä, kun niistä kerrankin sai jopa selvää. Käärijän biisit kertoivat tavallisesta arkisista asioista nokkelalla ja humoristisella tavalla. Lisäksi niissä oli myös melodisuutta hauskalla tavalla yhdistettynä räpättyihin säkeistöihin. Myös taustasoitanta oli rullaavaa ja jokaisessa biisissä tuntui olevan tunnistettava saundinsa. Kappaleet eivät olleet yhdestä puusta veistettyjä. Käärijä tapa räpätä ja laulaa on miellyttävä, pehmeä ja hyväntuulinen, päinvastoin kuin monilla muilla.

”Cha Cha Cha” räjäytti kuitenkin pankin kertaheitolla. Uuden Musiikin Kilpailun kaavaan kuuluu, että kilpailukappaleet esitellään peräkkäisinä päivinä yksi kerrallaan. Käärijän päivän koittaessa, biisi oli pakko kuunnella heti uudelleen ja sitten vielä uudelleen. Saman tien alkoi mielessä myös kaihertaa, että Suomen on pakko valita tämä kappale myös kansainvälisiin edustustehtäviin. Me emme saa mokata tätä! Euroviisuissa on monta ikuisuusvitsiä ja helvetin jäätymisen ohella yksi niistä on, että Suomi on ainoa maa joka pystyy häviämään jopa omat karsintansa.

Mitä enemmän Käärijä oli esillä mediassa, sitä enemmän häneen ihastuin. Juuri tällaista valloittavaa persoonaa Suomi tarvitsi pandemioiden ja muiden vastoinkäymisten jälkeen keulakuvakseen. Ennen kaikkea sosiaalinen media oli Käärijällä hyppysissä. Uuden Musiikin Kilpailun finaali koitti ja olin tietenkin paikalla Turun Logomossa. Olin etukäteen tilannut keltaisen kannustuspaidan ja niitä vilisikin yleisön joukossa ihailtavan paljon. Kuulemma Käärijän tunnusvärin ja boleron piti olla keltainen, mutta koska The Rasmus oli hohtanut keltaisissaan juuri edellisenä vuonna, väri vaihtui vihreään.

Viisufanien huoli osoittautui aiheettomaksi, sillä Käärijä oli kietonut jo koko Suomen kansan pikkurillinsä ympärille ja hänet äänestettiin Suomen edustajaksi Liverpooliin äänivyöryllä. Euroviisuvoittajalta vaaditaan aina hyvän kappaleen lisäksi taustatarina, karismaa ja median haltuun ottoa. Käärijä sai ympärilleen aikaiseksi sen sortin kansainvälisen hypetyksen, että aloin uskoa jo koko Euroviisufinaalin voittoon. Ikävä kyllä ruotsalainen mediapeli osattiin kohdistaa vieläkin täsmällisemmin ja tuomaristot jyräsivät kansan mielipiteen.

Menestys Eurovision laulukilpailuissa tarvitsee taakseen joka tapauksessa mediapelin. Oli se sitten Käärijän tapaan avointa ilmiön ja imagon luomista, tai kabineteissa kähmimistä ruotsalaiseen tyyliin. Pelkkä hyvin vedetty kolmeminuuttinen viisulavalla ei yksinkertaisesti riitä. Käärijä tekikin suurimman työn estradin ulkopuolella ja sai käytännössä brändättyä kaiken vihreän (paitsi sen poliittisen puolueen) omakseen. Viinirypäleetkin loppuivat marketeista finaali-iltana.

Toukokuussa pettymys purkautui kyyneliin, mutta nyt noin vuotta myöhemmin uskon ettei sillä ollut väliä Käärijän uran kannalta. Vuosi olisi varmasti edennyt kuta kuinkin samalla kaavalla, vaikka voitto olisikin Liverpoolissa napsahtanut. Sen sijaan Ruotsille voiton tuonut Loreen teki varmasti huonomman urasiirron voittaessaan näin suuren kansansuosikin. Viisuvoitto ei ole mikään oikotie menestykseen. Se oli sitä ehkä viisikymmentä vuotta sitten, kun Abba esittäytyi Euroopalle. Mutta kovin montaa kiintotähteä eivät Euroviisut ole poikineet.

Abbankin kohdalla se oli nimenomaan ”oikotie”. Uskon, että heidän musiikkinsa olisi tavoittanut muun maailman ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. Kuten tuoreessa yhtyeestä kertovassa dokumenttielokuvassakin ”ABBA: Against All Odds” Benny Andersson toteaa, että tuohon aikaan ruotsalaisen yhtyeen oli vaikea lyödä läpi kotimaan rajojen ulkopuolella. Siksi manageri Stikkan Anderson halusi itsepintaisesti suojattinsa Euroviisuihin. Ja vaikka voittokappale ”Waterloo” olikin hitti monissa maissa, lopullinen läpimurto vaati vuosien lisäduunin.

Toki huomio Eurovision laulukilpailuissa voi tuoda artistille tai yhtyeelle lisää näkyvyyttä ja uusia faneja ulkomailta asti, mutta itsestään selvää se ei ole. 2000-luvun voittajista ehkä Italian Måneskin on bändi, jonka suosio on viisujen jälkeen noussut uudelle asteelle. Onko se euroviisujen ansiota, sitä emme enää osaa sanoa. Sen sijaan Emmelie De Forest, Jamala, Salvador Sobral tai Netta tuskin täyttävät stadioineita edes kotimaissaan. Edellisestä ruotsalaisvoittajasta Måns Zelmerlöwistä on tullut lähinnä euroviisuympyröissä luuhaava kyläluuta. Ukrainalainen Kalush Orchestra konsertoi viime viikolla Kulttuuritalolla, mutta silminnäkijöiden mukaan 90% yleisöstä oli ukrainalaisia.

Lue lisää: 10 syytä miksi Käärijä voittaa Euroviisut

Suomen edustajista ehkä Blind Channel on saanut hieman lisäpotkua uralleen ja kenties Lordikin aikoinaan, vaikka maailma olikin silloin vielä toisenlainen. The Rasmuksen kuvio ei taasen muuttunut miksikään. Se vanhempi väki, joka muisti yhtyeen kahdenkymmenen vuoden takaa, lähinnä hämmästyi että vieläkö bändi on koossa. Uusia faneja ei siunaantunut ja viisupiipahduksen jälkeen kokoonpano painui takaisin unholaan. UMK on tuonut kotimaan suosiota myös ei-voittaneille osallistujille. Ainakin Erika Vikman, Bess ja KUUMAA ovat saaneet kisasta lisäpotkun persauksilleen.

Käärijäkin lähti Euroviisujen kakkossijan jälkeen Euroopan kiertueelle. Artistin omien sanojen mukaan kiertue ei ollut taloudellisesti kannattava, vaikka konserttisalit olivatkin täynnä. Kiva kokemus kuitenkin, kuulemma. Hauskaahan se on että pelkästään suomenkielistä musiikkia esittävä artisti kiinnostaa Suomen rajojen ulkopuolellakin. Tuskin kansainvälinen ura oli Käärijän tähtäimessäkään. Näkyvyys Suomen markkinoilla on yksin hyvä syy lähteä mukaan Uuden Musiikin Kilpailuun ja sitä Käärijä todentotta sai. Ehkä omasta mielestäänkin jopa liikaa?

Lue lisää: Käärijä-faneista tuli merirosvoja

Vuosi on kulunut ja Käärijä on saavuttanut melkein kaiken sen mitä Suomessa on saavutettavissa. Cheek pistäisi jo pillit pussiin, mutta onneksi Käärijän motiivi musiikin tekemiseen ja esittämiseen on rehellisempi ja aidompi. Me Käärijä-fanit haluamme kuulla uusia kappaleita. Emme niinkään maistella Käärijä-vanukkaita tai ihailla seinämuraaleja. Uusia biisejä on tullutkin ”Cha Cha Chan” jälkeen muutamia, mutta niissä on ehkä vähän pingotettu. Haussa näyttää olevan ultimaattinen bilebiisi ja uusi hokema. Käärijän alkutaipaleen elämänmakuiset tarinat on sivuutettu kreisibailaamisen tieltä.

Ymmärrän, että tekijät ovat kriisissä. Kaikkea mitä teet verrataan lähes 135 MILJOONAA kertaa streamattuun ”Cha Cha Chahan”. Suomen kansahan ei ymmärrä, että seuraajan tekeminen on mahdoton tehtävä. Yhtä suurta hittiä ei tee yksikään suomalainen artisti ehkä koskaan, mutta Käärijän seuraava kappale on automaattisesti floppi. Jos sitä siis vertaa ”Cha Cha Chahan”. Vähän kuin Dingon kolmas albumi ”Pyhä klaani” (1986), joka myi ”vain” 77.000 kappaletta. Todellisuudessahan Käärijä julkaissut seitsemän platinaa streamannutta biisiä ja neljä kultaa streamannutta biisiä.

Lue lisää: Piditkö Käärijää yhden hitin ihmeenä

Näistä päästäänkin vihdoin Käärijän ”paluu-konserttiin”, jossa käytännössä koko settilista pursusi jalometallihittejä. Somen möyhöttäjät saattavat länkyttää ikiaikaista mantraansa ”yhden hitin ihmeestä”, mutta se että et tiedä Käärijältä kuin yhden kappaleen osoittaa vain omaa tietämättömyyttä. Sama kuin kirjoittaisi Facebookiin, että ”olen vähän tyhmä”.

Lue lisää: Käärijän ”Cha Cha Cha” hallitsee listoja

Käärijän fanit eivät ainakaan olleet hylänneet idoliaan. Pasilan ympärillä pörräsi uskomaton määrä fanipaitoihin tai muuten vain vihreään sonnustautunutta väkeä. Vielä paluujunassakin puolet matkalaisista olivat tulossa Kärtsärin keikalta. Böle-areenan jonottajia kävi hauskuuttamaan joku nainen, joka muka tietämättömän oloisena hämmästeli ”Anteeksi onkohan täällä Käärijän keikka?”. Naurunremakasta toivottuani mietin, olisiko pitänyt sutkauttaa takaisin ”Ei. Täällä on vihreiden puoluekokous.”

Neljä kuukautta keikkailusta taukoa pitänyt Käärijä palasi yleisön eteen 4.5.2024 Pasilan Böle-areenalla. Retropoppari on viimeksi käynyt kyseisessä Helsingin Messukeskuksessa sijaitsevassa Amfi-salissa 19.4.1990 Tears for Fears -yhtyeen konsertissa. Muistot konsertista ovat ihanat ja Bölehän osoittautui suorastaan loistavaksi keikkapaikaksi. Julkisuudessa Böleä on tosin arvosteltu kolkoksi ja kuulemma vuokrakin on tapahtumajärjestäjien mielestä korkea. Oluen hintakin hipoo taivaita. Yksittäiseen kuivin suin musiikista nauttimaan tulleeseen faniin ei nämä epäkohdat vaikuttaneet.

Mielestäni sali oli sopivan väljä, äänentoisto erinomainen ja näkyvyys lavalle seisomapaikoiltakin hyvä hallin leveän ja kapean muodon ansiosta. Böle oli Käärijän kutsumana myyty loppuun ja paikalla oli kuulemma 4400 katsojaa. Ehdottomasti menen erinomaisten kulkuyhteyksien varrella sijaitsevalle areenalle jatkossakin, jos kiinnostavia esiintyjiä sinne buukataan. Järjestelyt jonottamisesta ja ulospääsyyn sujuivat kuin tanssi.

Ennen Käärijää yleisöä lämmitteli Arttu Lindeman, joka nykyään esittää metallimusiikkia. Itselleni aiemmin vieraaksi jäänyt Lindeman osoittautui karismaattiseksi ja energiseksi esiintyjäksi. Tuntemattomat biisit kuulostivat ensikuulemalta suhteellisin tarttuvilta ja olivat suurimmaksi osaksi meneviä sekä etenkin napakasti soitettuja.

Suomalaisessa konserttikulttuurissa arvostan kuitenkin sitä, että pysymme aikatauluissa. Klo 19:00 alkaneen Arttu Lindemanin 40 minuutin osuuden jälkeen bändin kamat roudattiin pikaisesti lavalta ja klo 19:56 kaiuttimista pärähti soimaan Scooterin ”Move You Ass”, josta siirryimme suoraan Käärijä-show’hun. Tuntikausia itseään odotuttavat Madonnat saavat minun puolestani seisottaa ihailijoitaan ilman minua.

Käärijä aloitti osuutensa minulle tuntemattomalla kappaleella. Oliko kyseessä vain jokin introksi suunniteltu spontaani osuus vai kenties joku tulevaisuuden julkaisu. ”Pakko hehkuttaa” punch-line siitä jäi kuitenkin mieleen. Ymmärtääkseni Käärijä on koko ajan työstänyt uutta albumia, joten se saattoi olla poiminta siltä. Varsinaisesti bileet käynnistyivät kuitenkin viime vuoden lokakuussa julkaistulla ”Huhhahhei” -kappaleella, joka oli korkeimmillaan singlelistan sijalla viisi ja on streamannut reilusti yli kultalevyrajan.

Käärijän tuorein tuotanto kuulostaakin livenä paremmalta, kuin kotioloissa. Ikäänkuin biisit olisi tarkoituksella räätälöity keikkaolosuhteisiin. ”Huhhahhein” tahdissa kelpaa moshata tuhatpäisessä väkijoukossa, mutta iltapalan taustamusiikiksi se on kelvotonta. Keskelle viimekeväistä euroviisuhuumaa julkaistu yhteissingle Antti Tuiskun kanssa kuultiin yllättäen heti kättelyssä. Tuiskua ei tälläkään kertaa nähty itseään estradilla, joten kuorolaulu kuului nauhalta.

”Auto jää” -kappaleeseen kuuluu myös yksinkertainen, mutta hauska koreografia, joka toteutui jälleen. Käärijällä oli tavallisesta poiketen lavalla mukanaan kaksi tanssijaa, joiden läsnäolo elävöitti ohjelmaa mukavasti. ”Auto jää” nousi Suomen singlelistalla kuudenneksi ja se on tähän mennessä streamannut pari miljoonaa kertaa yli platinarajan.

”Viulunkieli” lienee Käärijän toisiksi suurin hitti ja ainakin suurin ennen ”Cha Cha Chata” julkaistuista biiseistä. Siitä onkin muodostunut kestosuosikki, joka soi yhtä takuuvarmasti jokaisellä keikalla kuin ”Cha Cha Chakin”. ”Viulunkielen” streamausmäärät lähestyvät uhkaavasti tuplaplatinaan riittävää kahdeksaa miljoonaa. Artistin varhaisemmasta tuotannosta ”Viulunkieli”, ”Välikuolema” ja ”Mic Mac” nousivat kaikki Käärijän UMK-osallistumisen myötä piipahtelemaan myös Suomen singlelistalla. Kaikki kuultiin tietenkin myös lauantaina Böle-areenalla.

Ennen ”Mic Mac” -keikkabängeriä tutustuimme aivan uuteen kappaleeseen ”Peoples Champion”, jonka tekstissä oli heijastuksia vanhan hyvän ajan Käärijästä. Uutena elementtinä artistin biiseihin on tullut lauletut ja varsin melodiset kertosäkeet. Käärijän lauluääni on itseasiassa varsin kaunis, vaikkakin etenkin studioversioissa autotune on vahvasti läsnä. ”Peoples Champion” -kappaleen tarina kertoo Käärijän hurjasta vuodesta aika suorapuheisestikin, vaikka kertosäkeeseen onkin piilotettu hänelle ominaista sanaleikkiä ja huumoria: ”Kun olin pieni, Äiti tiesi, Musta tulee herkkusieni”.

”Peoples Champion” ja juuri ennen keikkaa julkaistu uusi single ”Kot Kot” menevät vähän samoilla linjoilla. Tarttuvuuden taustalla pilkottaa haikeutta ja jonkinlaista väsymistä tai krapulaa. ”Fiksut on lähtenyt nukkumaan, mut on tuomittu juhlimaan”. Vuonna 2019 julkaistu ”Rock Rock” on sekin streamannut kultaa ja siihen päälle aiemmin keikoilla kuultu Dean Lou Remix vielä puoli miljoonaa päälle. Tässä konsertissa kuultiin tuo vanhempi, originaali versio.

Pitkän linjan fanien suuntaan kumarrus oli monien suosima ”Menestynyt yksilö”, joka ei yllä Käärijän soitetuimpien hittien suuntaan. Sen sijaan Käärijän varhaisin julkaisu ”Urheilujätkä” vuodelta 2016 lipuu streamauksissa kohti platinarajaa. Sitä esittämään päätähden seuraksi lavalle saapuivat Sonny Kylä-Liuhala ja Jesse Voss, ja kappale omistettiin hiljaisen hetken päätteeksi edesmenneelle, nimeltä mainitsemattomalle Käärijä-fanille.

Illan näyttävin vierailija oli kuitenkin Erika Vikman, jonka kanssa levytetyn singlen ”Ruoska” Käärijä esitti UMK 2024 -finaalissa Nokia Areenalla. Pian tuplaplatinarajan rikkova kappale komeili Suomen singlelistan ykkösenä helmikuussa. Rohkeista esiintymisasuistaan tunnettu Vikman kohahdutti varsin paljastavassa puvussaan. Käärijä spiikkasikin yleisölle, että ”Siihen oli syynsä, miksi hän toivoi että alaikäiset fanit olisivat tulleet iltapäivän keikalle”. Vikmanin harsomaisen yläosan alla rintojen nännipihoja peittivät vain timanttiset rossit.

Lavalla pyöri aika ajoin totta kai myös Käärijän ”kaksoisolento”/”apulainen”, keltapukuinen Häärijä. Enimmäkseen taustalla hääräilevä hassuttelija sai nyt oman tähtihetkensä väliaikanumeron pääesiintyjänä. Häärijä esitti The Champs -yhtyeen klassisen bossanova-hitin ”Tequila”. Hänen jälkeensä toinen osuva kappale Käärijän tuotannosta keikan puoliväliin oli tietenkin ”Välikuolema”. Tämänkin rallin streamausluvut hipovat tuplaplatinaa.

”Välikuolemaa” varten Käärijän taustaryhmänä tunnetut ”Daltonin veljekset” kantoivat lavalle sängyn kuuluisine Formula-lakanoineen, jonka päällä artisti pötkötteli ja istuskeli rauhallisempaa kappaletta esittäessään. Kaljupäisen taustakolmikon Dalton-nimitys tullee todennäköisesti siitä, että he ovat niin tasaisesti eripituisia. Kuin Lucky Luke -sarjakuvan huvittavat konnaveljekset.

Henkilökohtaisiin Käärijä-suosikeihini kuuluu viiden vuoden takainen ”Hirttää kiinni”, jonka sanoitus vilisee näppäriä anekdootteja. Bouncaava B-osan rytmi tempaa livetilanteessa mukaansa. Biisi on streamannut Spotifyssa pitkälti yli kultalevyn verran. Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja lopun lähestyessä kuulimme tietenkin todellisen bilebängerin ”It’s Crazy, It’s Party”. Kappale on luonnollisesti saanut nimensä Käärijän vahingossa rallienglannillaan sutkauttamasta one-linerista, joka jäi elämään viimeistään silloin kun hän heitti sen Liverpoolin viisufinaalissa miljoonille katsojille ympäri Eurooppaa.

Levytyksessä mukana oli virolainen Tommy Cash, jota ei tällä kertaa nähty estradilla. Tämä jos jokin Käärijän tuotannosta on selkein täsmäisku keikkasettiin. Siitäkin huolimatta, että itse en ainakaan biisiä kovin paljon ole kotona kuunnellut, on se streamannut platinaa.

Kenellekään ei varmasti ollut yllätys, että mahtava bilekeikka päättyy ”Cha Cha Cha”-hittiin. Lavalle tuotiin kaikki esiintyjät yleisöä villitsemään ja ”Cha Cha Cha” -koreografiaa veivaamaan ja konsertissa muutenkin loistanut pyrotekniikka-osasto pisti kaikki paukut peliin. Numero oli suorastaan infernaalinen kliimaksi. Olisinkin toivonut keikan päättyvän siihen, mutta jostain syystä Käärijällä on kaikilla keikoillaan joilla olen ollut, tapana esittää ”Cha Cha Cha” vielä uudelleen. Tällä kertaa jopa yleisön pyynnöistä huolimatta.

Käärijä ei siis poistunut lavalta, eikä häntä taputettu takaisin. Hän vain ehdotti, että mitäs jos vedetään ”Cha Cha Cha” vielä toisen kerran. Ehdottipa artisti pyroteknikko Teemullekin, että jos vielä pommeja piisaa, niin laitetaan nekin. Ei piisannut. Kaikki paukut oli poltettu. Toinen ”Cha Cha Cha” tuntui jotenkin turhalta antikliimaksilta. Yksi hyvä keino Käärijälle päästä pois ”yhden hitin ihmeen” noidankehästä, olisi olla itse korostamatta sen merkitystä ja voimasuhdetta liikaa.

Vaikka toisaalta, minkä kappaleen hän olisi enää encorena voinut vetää. Kaikki hitit oli jo veivattu. Mutta ei toki koko tuotantoa. Uskon, että yleisölle olisi kelvannut mikä kappale tahansa. ”Peliä”? ”Klo 23”? ”Paidaton riehuja”? Keikan jälkeen Böle-areenalla alkoivat jatkobileet, joissa DJ:nä toimi Sonny Kylä-Liuhala. Sonny kuulutti, että hänen kovalevyltään löytyy joka ainoa Käärijän biisi. Jopa joitakin harvinaisuuksia, joita ei ole virallisissa suoratoistopalveluissa. Jos jokin suosikki jäi vielä kuulematta, sen sai kuulla jatkoilla.

Tupla-”Cha Cha Chan” lisäksi en löytänyt illasta paljon muuta huomautettavaa. Käärijän välispiikit olivat siistiytyneet sopivasti huumoria kuitenkaan karsimatta, vaikka edelleen ne jossain määrin katkoivat biletyksen flow’ta spontaaniudessaan ja pituudessaan. Jokaisen kappaleen välissä kun pitää iskeä vähän tarinaa ja jututtaa yleisöä. Puitteiltaan lava lähenteli kansainvälistä tasoa. Screenille heijastettuihin biisien mukaan yksilöityihin kuvituksiin oli todella satsattu. Tanssijat elävöittivät kokonaisuutta mainiosti. Mainiosta Häärijästä puhumattakaan. Tämä juttuhan oli selkeästi oikein suunniteltu ja käsikirjoitettu.

Käärijän valokuvaaja-velipoika Photo-Mikke Pöyhönen palloili hänkin jälleen lavalla, vaikka oletin että Jere Pöyhösestä on napsittu jo riittävä määrä valokuvia. Onneksi tuo pörrääminen oli hieman hillitympää, kuin pahimpina viisuruuhkan aikoina. Silloinkin jo kummastelin, että kuka haluaa keikan jälkeen katsoa kymmeniä still-kuvia keikasta? Varsinkin jokaisesta samantapaisesta keikasta? Ja varsinkin, kun lupauksista huolimatta Mikke ei useinkaan loppujen lopuksi edes laittanut kuvia someen kaikkien nähtäväksi? Kenen toisen artistin lähes jokaisella keikalla lavakokoonpanoon kuuluu myös valokuvaaja? No tällä ”comeback”-keikalla sallittakoon tuo filmaaminen. Laitahan Mikke kuvat eetteriin asap.

Lue lisää: Käärijä Black Box konserttiarvio

Käärijä näyttää edelleen kiinnostavan myös ulkomaalaisia faneja. Paikalla oli ihmisiä eri puolilta Eurooppaa lippuineen ja jopa Euroopan ulkopuolelta mm. Japanista ja Meksikosta. Aika moni käsi nousi myös kun Käärijä kysyi, kuka on keikalla ensimmäistä kertaa. Todella harva nosti käden ilmaan, kun kysyttiin kuka on viimeistä kertaa. Itse nostin räpyläni provosoivasti pystyyn, sillä olen nyt todistanut Käärijän loistavaksi live-esiintyjäksi jo viisi kertaa. Hänelle edelleen määrissä menevät vain Depeche Mode, Neljä Ruusua ja Miljoonasade. Kenties suuntaan itse katseeni ja vähäiset varani uusiin keikkakuvioihin, mutta toivotan silti sydämestäni ihanaa ja pitkää uraa Käärijälle. Toivottavasti Suomen kansa ei hylkää sankariaan.

Nämä kuultiin:

1. Intro/Pakko hehkuttaa
2. Huhhahhei
3. Auto jää
4. Viulunkieli
5. People’s Champion
6. Mic Mac
7. Rock Rock
8. Menestynyt yksilö
9. Ruoska (feat. Erika Vikman)
10. Tequila (Häärijä)
11. Välikuolema
12. Hirttää kiinni
13. Urheilujätkä (feat. Sonny & Jesse)
14. Kot Kot
15. It’s Crazy, It’s Party
16. Cha Cha Cha
17. Cha Cha Cha

Käärijän streamatuimmat hitit Spotifyssa:

1. Cha Cha Cha 134.809.104
2. Viulunkieli 7.561.124
3. Ruoska (Erika Vikman) 7.121.349
4. Välikuolema 7.110.903
5. Auto jää (Antti Tuisku) 6.080.729
6. It’s Crazy, It’s Party (Tommy Cash) 5.058.770
7. Mic Mac 4.541.156
8. Urheilujätkä 3.952.645
9. Huhhahhei 3.260.957
10. Hirttää kiinni 2.953.706
11. Rock Rock 2,475.551 + Remix 506.244