Italodisco oli kovassa suosiossa Euroopassa 1980-luvulla. Genre lähti kehittymään 1970-luvun loppupuolella villinneestä discohuumasta sen jälkeen, kun muu maailma alkoi jo kyllästyä discoon. Suurimpia vaikuttajia oli tuottaja Giorgio Moroder, joka hänkin oli alun perin italialainen mutta teki uraa Yhdysvalloissa.
Lue lisää: Giorgio Moroderin 10 parasta biisiä
Italodiscolle ominaista oli että kaikki musiikki tuotettiin rumpukoneilla ja syntetisaattoreilla. Melodiat olivat tarttuvia ja laulajilla oli usein voimakas aksentti, vaikka sanoitukset olivat pääasiassa englanninkielisiä. Vähitellen italodisco-hitit ujuttautuivat yökerhojen tiskijukkien kautta valtavirtaan ja nousivat hittilistoille eri puolilla Eurooppaa.
Italodisco innoitti myös esimerkiksi saksalaiset ja espanjalaiset tuottajat tekemään samantyylistä musiikkia, mutta sitä kutsutaan eurodiscoksi. Italodisco-genre synnytti kymmeniä ellei satoja artisteja ja yhtyeitä. Genrelle vihkiytyneet levy-yhtiöt kuten ZYX tai Baby records julkaisivat pääasiassa singlejä ja maksisinglejä, joita alettiin koota kokoelmalevyiksi. Erilaiset ”The Best of italodisco”- ja ”Italobootmix” -koosteet ilmestyivät suomalaisiinkin levykauppoihin. Ruotsalaisyhtiö Beat box lisensoi Skandinavian markkinoille urakalla italialaisyhtiöiden tuotteita.
Suomalaisille syntyi läheinen suhde italo- ja eurodiscoon jo varhaisessa vaiheessa. Joistakin kappaleista tuli meillä isoja hittejä, jotka kilpailivat listoilla kansainvälisten ja suomalaisten tähtien kanssa. Sen sijaan vain harva nousi listoille esimerkiksi Britanniassa. Suosituimpien hittien aikaansaajat levyttivät myös pitkäsoittoja, joita suomalaiset ostivat koteihinsa. Usein italodisco-artistit saivat kuitenkin aikaan vain yhden ison hitin, vaikka vannoutuneimmat diggarit toki muistavat myös vaatimattomammilla listasijoilla piipahtaneet kappaleet. Sellaisetkin, jotka eivät nousseet listoille lainkaan.
1990-luvulle tultaessa italodisco hiipui pois muodista ja hajautua uusiin alagenreihin, kuten italohouseen ja italodanceen. Spacedisco on myös yksi alalajinsa ja se tarkoittaa lähinnä instrumentaalista syntetisaattoridiscoa. Eurodisco muuttui vähitellen eurobeatiksi ja eurodanceksi. Usein kuulee kuitenkin puhuttavan edelleen italodiscosta kaikkien alatyylien päägenrenä.
Viime vuosina italodisco on herännyt uudelleen henkiin ja eri puolilla Eurooppaa on syntynyt yhtyeitä ja artisteja, jotka tekevät 1980-luvun saundeille uskollista italodiscoa. Lisäksi myös 1980-luvun tähdet on kaivettu naftaliinista erilaisille nostalgiafestivaaleille esiintymään ja jopa levyttämään uutta musiikkia.
Tähän on koottu kymmenen Suomen listoilla 1980-luvulla menestyneintä italodiscokappaletta.
Eddy Huntington – Up & Down (1987)
Edward Huntington (s. 29.10.1965) on itse asiassa britti, mutta hän levytti puhdasveristä italodiscoa Milanosta käsin. Eddyn ensimmäinen single ”U.S.S.R.” on ehkä jopa tunnetumpi, kuin hänen Suomen singlelistalle noussut toinen singlensä ”Up & down”. Toukokuussa 1987 levy nousi listan sijalle 11.
Muita Eddyn kappaleita ovat mm. ”Meet my friend” ja ”May day”. Kaikki löytyvät hänen ainoalta albumiltaan ”Bang bang baby” (1989), joka on käytännössä kokoelmalevy sillä lähes jokainen kappale on julkaistu myös singlenä. Huntingtonin tuottajina toimivat Roberto Turatti ja Miki Chieregato, jotka vastasivat myös Den Harrowin musiikista.
Ken Laszlo – Don’t Cry (1986)
Ken Laszlo (oik. Gianni Coraini, s. 18.7.1954) herätti discokansassa huomiota jo vuonna 1984 julkaistulla ensilevytyksellään ”Hey hey guy”. Tunnetuimpia hänen kappaleistaan lienee vuonna 1985 julkaistu ”Tonight”, joka nousi listoille monissa Euroopan maissa kuten Ruotsissa. Suomessa listasijoitusten mukaan suosituin single on seuraavana vuonna ilmestynyt ”Don’t cry”, joka nousi sijalle yhdeksän.
Vuonna 1987 ilmestynyt albumi ”Ken Laszlo” nousi myös Suomen viralliselle listalle viideksi viikoksi, korkeimmillaan sijalle 25. Italodiscotyyliin suurin osa levyn kappaleista julkaistiin myös singleinä. Kaikki Laszlon laulut syntyivät parivaljakon Gino Caria/Sandro Oliva toimesta.
Den Harrow – Don’t Break My Heart (1987)
Den Harrow (oik. Stefano Zandri, s. 4.6.1962) onnistui laajentamaan suosionsa Saksan suurille markkinoille ja saamaan siellä TOP-10-hitin. ”Don’t break my heart” breikkasi myös Suomessa ja nousi singlelistan sijalle kahdeksan. Kappaleen sisältänyt LP ”Day by day” kohosi sekin viralliselle listalle sijalle 13 ja pysytteli tilastoissa yhdentoista viikon ajan.
Lopulta paljastui kuitenkin ettei komea Den laulanut itse lainkaan levyillään, vaan ääni kuului amerikkalaiselle Tom Hookerille. Den Harrowin muita tunnetuimpia kappaleita olivat mm. ”Bad boy”, ”Future brain” ja ”Catch the fox”.
Lue lisää Den Harrowin albumista ”Day by day”
Ryan Paris – Dolce Vita (1983)
Ryan Paris (oik. Fabio Roscioli, s. 12.3.1953) teki harvinaislaatuisen tempun kappaleellaan ”Dolce vita”, sillä se nousi Ison-Britannian singlelistalla sijalle viisi. Suomen listalla korkein sija oli neljäs. Levyn on kerrottu myyneen maailmanlaajuisesti jopa viisi miljoonaa kappaletta.
Kappaleen sävelsi ja tuotti Pierluigi Giombini apunaan Paolo Mazzolini, joka tunnetaan myös taitelijanimellä Gazebo. ”Dolce vita” oli Suomen koko vuoden 1983 hittitilastossa sijalla 45.
Righeira – Vamos A La Playa (1983)
Righeira-duon muodosti kaksi Stefanoa, Stegano Righi (s. 9.9.1960) ja Stefano Rota (s. 1.10.1961). Kaverukset syntyivät Torinossa ja tutustuivat toisiinsa lukiossa. Levytysuran urjettua he omaksuivat taiteilijanimet Johnson ja Michael Righeira.
Heidän tuottajinaan toimi lähes legendaarinen La Bionda duo, jota pidetään miltei koko italodiscoaatteen perustajina. Sisiliassa syntyneet veljekset Carmelo ja Michelangelo La Bionda olivat tehneet musiikkia lukuisille italialaisille artisteille kuten Ricchi e Poverille ja Mia Martinille. Lisäksi he olivat levyttäneet itse musiikkia. D.D.Sound (Disco delivery sound) -nimellä olivat syntyneet 1970-luvun lopulla ensimmäisinä italodisco-kappaleina pidetyt laulut ”Disco bass”, ”Burning love” ja ”1, 2, 3, 4 Gimme some more”.
”Vamos a la playa” -kappaleen sanoitukset ovat espanjaa, mutta syntikkariffi on ehtaa italoa. Siitä tuli valtava kesähitti, joka Suomessa tietenkin nousi listalle vasta syyskuussa 1983. Tarkemmin sanottuna sijalle neljä. Levy piipahti jopa Britannian listalla, sijalla 53. Muita ikivihreitä ei Righeira onnistunut luomaan, mutta esikoislevyltä löytyy pikkuhitti ”No tengo dinero”. Suomen vuoden 1983 tilastossa ”Vamos a la playa” komeili sijalla 34.
Spagna – Call Me (1987)
Spagna (oik. Ivana Spagna, s. 16.12.1954) ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole tyypillinen yhden hitin ihme, mutta vain yksi laulu hänen tuotannostaan on ylitse muiden. Hän aloitti uransa cover-bändissä, jossa soittivat myös hänen veljensä Giorgio ”Theo” Spagna ja Alfredo ”Larry” Pignagnoli. Theo ja Larry alkoivat tuottaa italodiscoa ja ensimmäiset laulunsa Spagna levytti Fun Fun -tyttöyhtyeessä. Tosin Fun Funin levyjen kansissa poseerasivat tyystin eri tytöt.
Kolmekymppisenä Spagna alkoi levyttää omana itsenään ja syntyi hitti ”Call me”, joka nousi korkealle listoilla useissa Euroopan maissa. Yllättäen brittituristit veivät kesähitin myös kotimaahansa, jossa se nousi sinkkulistan sijalle kaksi. Suomessa korkein sijoitus oli kuudes ja vuositilastossa 1987 Spagna komeili sijalla 27. Albumi ”Dedicated to the moon” nousi sekin kärkiviisikkoon.
Spagna sai aikaiseksi muitakin mukiinmeneviä hittejä, kuten ”Easy lady”, ”Every girl and boy” ja ”I wanna be your wife”, mutta ”Call me” on se jos hänet muistetaan. Neljän englanninkielisen discolevyn jälkeen laulukieli vaihtui italiaksi ja sen jälkeen Spagna on tehnyt uraa italoiskelmillä.
Lue lisää Spagnan albumista ”Dedicated to the moon”
Baltimora – Tarzan Boy (1985)
Baltimoran ”Tarzan boy” on kiistaton italodisco-klassikko, joka muistetaan. Yhtyeen muodostivat italialaistuottaja Maurizio Bassi sekä irlantilainen Jimmy McShane, joka toimi Baltimoran keulakuvana. Väitetään kuitenkin, että Maurizio olisi laulanut kappaleen itse.
”Tarzan boy” nousi Britti-listan sijalle kolme ja jopa Yhdysvaltojen Billboard-listalle, jossa se oli korkeimmillaan sijalla kolmetoista. Suomessa levy oli tietenkin listaykkönen. Nopeasti hitin ympärille kyhätty kuuden biisin albumi ”Living in the background” sijoittui virallisen listan sijalle kolmetoista. Toiset saattavat muistaa Baltimoralta myös kappaleen ”Woody boogie”.
Lue lisää Baltimoran albumista ”Living in the background”
Black Box – Ride On Time (1989)
Vuosikymmenen lopulla italodisco veteli jo viimeisiä henkosiaan ja italialaistuottajatkin modernisoivat saundiaan. Syntyi italohouse, jonka maineikkaimpia esi-isiä on Black box -yhtye. Tuotanto-osaston muodosti kolmikko Daniele Davoli, Valerio Semplici ja Mirko Limoni. Keulakuvaksi pestattiin ranskalais-karibialainen malli Katrin Quinoi, jonka tehtäväksi tuli näyttää upealta levyjen kansissa ja playback-esityksissä.
”Ride on time” -esikoishittiin sämplättiin Loleatta Hollowayn vokaaleja vuonna 1980 julkaistusta kappaleesta ”Love sensation”. Pian törmättiin kuitenkin tekijänoikeuksiin ja kappale levytettiin uudelleen. Uudessa versiossa lauloi Heather Small, joka myöhemmin tuli tunnetuksi M People -yhtyeen solistina.
Single nousi lopulta jopa Britannian listaykköseksi ja korkealle listoille muuallakin maailmassa. Levy myi maailmanlaajuisesti noin puolitoista miljoonaa kappaletta. Suomen listalla vielä paremmin menestyi Black boxin toinen single ”I don’t know anybody else”, mutta kyllä ”Ride on time” on kappale josta tämä konklaavi muistetaan.
Sabrina – Boys (1987)
Sabrina Salerno (s. 15.3.1968) muistetaan ennen kaikkea kesäisestä hitistään ”Boys (Summertime love)”, vaikka sen vanavedessä listoille nousi muitakin ralleja. Menestystä edesauttoi varmasti myös kesäinen musiikkivideo, jossa laulajatar esiintyi bikineissä jotka eivät millään tahtoneet pysyä hänen yllään.
Suomen listalla sinkku nousi sijalle kolme ja koko vuoden 1987 tilastoissa levy oli kymmenen suosituimman joukossa. Sabrinasta tykättiin myös muualla Euroopassa, jopa Britanniassa jossa ”Boys” kohosi listalla kolmanneksi ja myi kultalevyyn oikeuttavat puoli miljoonaa kappaletta. Neidon omaa nimeä kantava albumi sijoittui Suomen virallisella listalla sijalle neljä.
Sabrinan muita hittejä olivat esimerkiksi ”Hot girl”, ”All of me” ja ”Like a yo-yo”, mutta kaikki ne kalpenevat ”Boys”-kappaleen klassikkoaseman rinnalla.
Lue lisää Sabrinan albumista ”Sabrina”
Gazebo – I Like Chopin (1984)
Gazebo (oik. Paolo Massolini, s. 18.2.1960) levytti klassikkohittinsä ”I like Chopin” vuonna 1983, mutta Suomessa se nousi suosioon vasta seuraavana vuonna. Kappale on vuoden 1984 tilastossamme kahdeksanneksi suosituin laulu Suomessa.
”I like Chopin” nousi listaykköseksi viidessätoista maassa ja myi maailmanlaajuisesti yli kahdeksan miljoonaa kappaletta. Laulu on Pierluigi Giombini säveltämä ja tuottama, sanat siihen on tehnyt Gazebo itse. Myös Gazebon omaa nimeä kantava esikoisalbumi menestyi mukavasti. Suomen virallisella listalla se oli parhaimmillaan sijalla yhdeksän.
Kasarifestarikeikoilleen Gazebon ei toki tarvitse rakentaa ohjelmistoaan vain yhden kappaleen varaan, vaan lehtereiltä voi kajahtaa esimerkiksi ”Masterpiece”, ”Love in your eyes”, ”Lunatic” tai ”Telephone mama”.
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Lähteet:
Wikipedia
Suomen listalevyt
RETROPOPPARI 