Mandy – Mandy (1988)

Jos 16-vuotias Mandy Smith (oik. Amanda Smith, s. 17.7.1970) käynnistelisi uraansa pop-tähtenä tänä päivänä, hän tekisi takuuvarmasti suuremman vaikutuksen myyntilistoilla kuin 1980-luvun lopulla. Tuona aikakautena Mandyn tabloidijulkisuus hyökkäsi häntä vastaan. Raakana tunnettu brittiläinen keltainen lehdistö kävi läpi nuoren naisen henkilökohtaista elämää suurennuslasin kanssa, eikä juurikaan käsitellyt hänen musiikkiaan. Siinä missä kotimaan radio ja televisio hyljeksivät häntä, Mandy saavutti kuitenkin suosiota Britannian rajojen ulkopuolella. Syynä hylkiön asemaan oli Mandyn suhde 33 vuotta vanhempaan Rolling Stones -basistiin Bill Wymaniin. Sikäli ikäerossa ei ole mitään sen suurempaa kauhistelun aihetta, mutta Mandy sattui olemaan 13-vuotias kun hän tutustui Wymaniin vuonna 1984. Suhdetta salattiin muutama vuosi, kunnes Mandy täytti 16 vuotta, mikä on Britanniassa suojaikäraja. Totta kai parisuhteen paljastuminen aiheutti silti valtavan skandaalin. Mandyn ja Billin liitto joka tapauksessa jatkui ja kesäkuussa 1989 he avioituivat, mutta vain päätyäkseen eroon paria vuotta myöhemmin.

Mallina julkisuudessa nähty Mandy lähti musiikkiuralle Dead or alive -yhtyeen nokkamiehen Pete Burnsin suosituksesta. Burns oli tehnyt kaksi albumia maineikkaan Stock-Aitken-Waterman -tuotantoryhmän kanssa, jotka ottivat Mandynkin talliinsa. Tarkoitus oli lanseerata uusi suojatti isolle levy-yhtiölle, mutta yksikään ei halunnut häntä repertuaariinsa. Niinpä Pete Waterman perusti oman levymerkin PWL eli Pete Waterman Limited, jonka ensimmäiseksi artistiksi kirjattiin Mandy Smith. Syyskuussa 1986 alkoivat äänitykset ja silloin purkitettiin cover-versio Twinklen vuoden 1964 hitistä ”Terry” sekä kaksi Stock-Aitken-Waterman -alkuperäissävelmää ”I just can’t wait” ja ”You’re never alone”. Alunperin ensimmäiseksi singleksi tarkoitettu ”Terry” hyllytettiin ja tammikuussa ilmestyi Mandyn debyyttisingle ”I just can’t wait” kääntöpuolellaan ”You’re never alone”. ”Terry” jäi kokonaan arkistojen kätköihin, kunnes se vuonna 2009 julkaistiin Mandyn albumin erikoispainoksella. Esikoissingle ilmestyi legendaarisella kataloginumerolla PWL 1. Aikojen saatossa samalla levymerkillä ilmestyi 216 singlejulkaisua, mm. Kylie Minoguen ja Jason Donovanin kaikki brittiläiset Stock-Aitken-Waterman -aikakauden levyt. ”I just can’t wait” ei menestynyt Britanniassa, eikä noussut listalla sijaa 91 korkeammalle. Sen sijaan Italiassa siitä tuli TOP-10-hitti ja Saksassa sinkku kohosi listalla sijalle 14.

Toista singleä saatiin odottaa lokakuulle asti ja silloin päivänvalon näki räväkämpi ”Positive reaction” (PWL 4). Se ei noussut Britanniassa listalle lainkaan, mutta hitti siitä tuli jälleen Italiassa ja Saksakka sekä tällä kertaa myös Espanjassa. Mandyn omaa nimeä kantava albumi julkaistiin vihdoin huhtikuussa 1988. Pitkäsoitto sisälsi Stock-Aitken-Waterman -tuotantojen lisäksi musiikkia kolmelta muultakin PWL-tuottajatiimiltä. Phil Harding ja Ian Curnow tuottivat house-rytmisen klubibiisin ”Say it’s love (Love house)” sekä hieman rokkaavan avausraidan ”Stay with me tonight”. Siinä sävellysapuna on mystinen Dick Spatsley, joka on itse asiassa Rick Astleyn pseudonyymi. Albumi sisältää kaksi cover-kappaletta, jotka on tuottanut Pete Hammond yhdessä Roddy Matthewsin kanssa. Ne ovat Propaganda -yhtyeen ”Duel” sekä toiselta Stock-Aitken-Waterman -suojatilta Princessiltä lainattu ”If it makes you feel good”. Myöhemmin vielä Donna Summer levytti saman kappaleen omalle S-A-W-albumilleen ”Another time and place”.

”Mandylta” lohkaistiin vielä kaksi singleä lisää, jotka molemmat tuotti Daize Washbourn. Toukokuussa 1988 ilmestyi ”Boys and girls” (PWL 11), joka ei sekään kelvannut brittiläisille. Kauppa kävi siellä missä aiemminkin, mutta nyt erityisesti Etelä-Afrikassa, jossa single nousi topteniin. Viimeisenä sinkkuna julkaistiin ”Victim of pleasure” (PWL 18), joka piipahti Britti-listan sijalla 93. Se oli myös Mandyn ainoa julkaisu Yhdysvalloissa, jossa se nousi US Dance -listan sijalle 22 alkuvuodesta 1989. Näiden kappaleiden lisäksi pitkäsoitolta löytyy Stock-Aitken-Waterman -originaali ”He’s my boy”, jota kaikessa rullaavuudessaan voitaneen kuvailla peruslaadukkaaksi S-A-W-ralliksi. Kappale laitettiin myös ”Boys and girls” -singlen B-puolelle. Albumisessioissa viimeisteltiin myös ”Got to be certain” -kappale, joka kuitenkin päätettiin antaa toiselle uudelle suojatille Kylie Minoguelle. Mandyn versio jäi hyllylle moneksi vuodeksi, mutta sekin löytyy albumin erikoispainokselta. Albumi ei noussut Britannian albumilistalle, mutta saavutti marginaalista menestystä Euroopassa. Saksasta irtosi sija 60, Ruotsista 35 ja Sveitsistä 14.

Toukokuussa 1989 ilmestyi Mandyn viimeinen single ”Don’t you want me baby” (PWL 37), joka oli cover-versio The Human league -yhtyeen superhitistä. Alunperin duettona esitetyn kappaleen sanoitusta muunneltiin hieman yhden naisartistin näkökulmaan sopivaksi. Tuotannosta vastasi Pete Hammond. Singlen B-puolelle laitettiin albumin raita ”If it makes you feel good”. Siitä tuli Mandyn menestynein julkaisu Britanniassa listan sijan 59 ansiosta. Suurin hitti se oli Italiassa, jossa levy nousi yhdenneksitoista. Yhdeksi syyksi Mandyn musiikkiuran päättymiseen on kerrottu myös, että hän kärsi vakavasta syömishäiriöstä ja painoi alimmillaan vain 36 kiloa. Hän oli yksinkertaisesti liian sairas työskennelläkseen. Onneksi Mandy toipui yli pahimman ja vuonna hän 1993 kirjoitti jo elämäkertakirjansa, 23-vuotiaana. Sittemmin Mandy tuli uskoon ja kertoi elävänsä selibaatissa. Hän tekee työtä ongelmanuorten parissa ja haluaisi nostaa Britannian suojaikärajan kahdeksaantoista vuoteen. Mandy sanoo, että hän jos kuka tietää mistä puhuu. 16-vuotias on edelleen lapsi ja sitä osaa elämästään ei saa koskaan takaisin.

Kappaleluettelo:

1. Stay with me tonight
2. I just can’t wait
3. Victim of pleasure
4. Duel
5. Boys and girls
6. It it makes you feel good
7. Positive reaction
8. Say it’s love (Love house)
9. He’s my boy
10. You’re never alone
    2009 Special edition bonuskappaleet:
11. Don’t you want me baby?
12. Got to be certain
13. Terry (12″ mix)
14. Positive reaction (Our Mandy’s extended mix)
15. Boys and girls (acid remix)
16. Victim of pleasure (Daize on nights mix)
17. Don’t you want me baby? (original mix)
18. I just can’t wait (the cool and breezy jazz version)

Lähteet:
Mandy: Mandy (Cherry pop 2009) CD:n kansilehti
Wikipedia