Lähteekö Käärijä Liverpooliin? Retropoppari arvioi kaikkien UMK 2023 ehdokkaiden mahdollisuudet

Kaikki vuoden 2023 Uuden musiikin kilpailun ehdokaskappaleet on nyt esitelty ja on aika laittaa ne paremmuusjärjestykseen heikoimmasta parhaaseen. Esittelin ehdokkaat ja heidän aiemmat saavutuksensa blogissani ennen kuin tämän vuoden kappaleita oli julkistettu. Voit lukea tuon kirjoituksen täältä.

Robin Packalen – Girls like you
säv. & san. Joonas Parkkonen, Robin Packalen, Zoë Moss

Robinin kilpailukappaleen on osittain kirjoittanut ja tuottanut Joonas Parkkonen, joka kipuili musiikkiuransa ensimmäisen vuosikymmenen hankalaksi tunnetun Archie Cruzin kanssa Santa Cruz -yhtyeen kitaristina. Silloin hänet tunnettiin nimellä Johnny Cruz. Yhdessä Archien kanssa he myös kirjoittivat ja tuottivat suurimman osan bändin biiseistä. Vuonna 2018 tapahtuneen välirikon jälkeen Parkkonen on keskittynyt säveltämään ja tuottamaan musiikkia toisille artisteille. Muut tekijät ovat Robin Packalen itse ja Los Angelissa asuva Zoë Moss, jonka musiikilliset saavutukset lienevät vielä edessäpäin.

Robin Packalenia on median mukaan odotettu UMK:hon, kuin hullut puuroa. Helmikuussa 2019 Robin totesi Helsingin sanomien haastattelussa, että ”Konseptina se ei ole minun tyyppiseni. Haluan säilyttää oman artisti-imagoni enkä lähteä proggikseen, joka ei tunnu omalta”. Sen jälkeen hän lisäsi vielä ”Kuinka monesta on kuultu sitten jälkeenpäin? No okei, on ollut Abbaa ja muuta. Mutta lähiaikoina?”. Samoihin aikoihin MTV:n haastattelussa Packalen teki myös selväksi, ettei Euroviisu-etuliite sovi hänelle. Kommenttia pääsi heittämään myös UMK:n ikioma nolojen tilanteiden mies, tuottaja Anssi Autio, joka myönsi että Robinia on houkuteltu mukaan. Itseäni on aina kummeksuttanut tämä mukaan houkuttelemisen ja avoimen kilpailun välinen harmaa alue. Toisaalla uskotellaan, että noin neljästäsadasta Yleisradiolle lähetetystä ehdokkaasta juuri nämä seitsemän tällä kertaa valikoituivat mukaan, koska ne olivat parhaat biisit. Ikäänkuin Robinin kappalekin olisi ollut yksi demo raadin sokkokuuntelussa ja erottunut sieltä tyyliin ”Tässähän on näppärä ralli”. Saara Aallon ja Daruden kutsukilpailuvuosien rämpimisen jälkeen tapahtuneen UMK-profiilin noston jälkeen vaikuttaa sivustaseuraajan vinkkelistä pikemminkin siltä, että yksikään UMK-ehdokas ei ole valikoitunut suoraan kellarissa työstetyn demobiisin perusteella. Vaikka toisaalta on muutama nimekäskin artisti finalistien julkaisun jälkeen pistänyt pahoilla mielin UMK:hon tarkoitetun kappaleensa levitykseen saatesanoilla ”Tämä ei kelvannut Yleisradiolle”. Esimerkkinä vaikka Meiju Suvas ja ”Playing with the fire (Ay ay ay)” vuodelta 2020. Jotain karsintaa jossakin lienee siis tehty.

Nyt Robin Packalen on joka tapauksessa kääntänyt palttoonsa ja on mukana Uuden musiikin kilpailussa. Haastatteluissa hän on kuvannut kilpailukappalettaan ”saatanan hyväksi” ja jopa niin hyväksi, ettei halunnut julkaista vain tavallisena singlenä muiden singlejulkaisujen jatkumossa. Tätä kautta UMK tuli kuulemma mukaan kuvioon, jotta julkaisulle saataisiin normaalia suurempi näkyvyys. Ja saatiinhan sille, tosin samalla kappale joutui myös suurennuslasin alle. ”Onko se tarpeeksi hyvä euroviisuihin” -kysymys lähti pyörimään kaikkien huulilla. Useissa yhteyksissä ”Girls like you” -kappaletta on pidetty ”perkeleen keskivertona” ja mitäänsanomattomana, mutta artistia on toki muistettu kehua. Kommenteissa on perääkin. Biisi asettuu auttamatta sellaiseen ”ihan kiva albumiraita” -osastoon. Missään nimessä kyse ei ole lopullisen kansainvälisen läpimurron aiheuttavasta tajunnanräjäyttäjästä. Robin on kyllä todennutkin, että kappale ei ole bilebängeri vaan alkuillan fiilistelybiisi. Rennolla ja hyvin lauletulla live-esityksellä voi Robinin tapauksessa olla valtava merkitys, mutta sen pitää mennä aivan täydellisesti nappiin. Pelkästään kuunneltuna ”Girls like you” soljuu useammankin kuuntelun jälkeen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toisaalta Eurovision laulukilpailujen finaalissa ei varmasti ole kovin montaa samantyyppistä hyvinvedettyä fiilisbiisiä, joten voihan se lopulta erottua Liverpoolissakin edukseen. Komeaa ja lahjakasta artistia ei ainakaan tarvitsisi hävetä, mikä onkin suomalaisyleisölle yksi tärkein valintakriteeri. Se ettei tarvitsisi hävetä, vaikka useimmiten se on kyllä niin että Kankaanpään eläkeläisen ei tarvitse hävetä kuin itseään ja sitä mitä hän sosiaaliseen mediaan joutohetkinään Satuhäiden ja Lottoarvonnan välissä naputtelee.

Suomalaiset usein äänestävät omissa karsinnoissaan tunnettua artistia, kunhan kappale on nyt edes jostain kotoisin. Robin Packalen lienee näiden kisojen tunnetuin osanottaja, vaikka hänen musiikilliset huippuvuotensa ovatkin taaksejäänyttä elämää – ainakin toistaiseksi. Kansalaisemme seuraavat viihdeuutisia niin huonosti, että jopa yli 100 miljoonaa Spotify-streamausta kappaleilleen kerännyt Portion boys on monille ihan ”never-heard” -osastoa. Tietenkin tuo, että suurin osa UMK-osanottajista on täysiä tuntemattomuuksia, pitää myös kuuluttaa sosiaalisessa mediassa. Eihän siinä mitään. Ei sitä tarvitse hävetä, että on tietämätön juntti. Pitää kuitenkin muistaa, että he kaikki ovat yhtä tuntemattomia Eurovision laulukilpailujen yleisölle. Ei kannata siis äänestää Suomen edustajaksi sitä kuuluisinta solistia vain siksi että tiesit hänen nimensä entuudestaan. Kuunnellaan ja etenkin katsellaan kaikki kilpailuesitykset ensin. UMK ja Euroviisut ovat televisio-ohjelmia ja valtaosa kansainvälisen finaalin katsojista kuulee ja näkee osanottajat ensimmäisen – ja useimmiten myös viimeisen – kerran suoraa lähetystä seuratessaan. Esiintyjällä on kolme minuuttia aikaa hurmata äänestäjä ja sen jälkeen peli on pelattu ja kaikki menee Herran haltuun. Robinilla lienee suomalaisista vaihtoehdoista parhaat edellytykset tehdä juuri näin. Valitettavasti se on tehtävä niin vakuuttavasti, että kappaleen yhdentekevyys jää eurooppalaiskatsojilta huomaamatta. Jos Robin laittaa kaiken viehätysvoimansa sekä tanssi- ja laulutaitonsa peliin, voi pahimmassa tapauksessa UMK-voitto olla mahdollinen. Eikä se välttämättä ole kansainvälinen katastrofikaan? Mutta ennusmerkit ja tähtien asento eivät lupaa hyvää Robinin kansainväliselle uralle tai Suomen euroviisumenestykselle.

Benjamin – Hoida mut
säv. & san. Atso Soivio, Benjamin Peltonen, Iivari Suosalo

Benjaminin nimikin alkaa olla jo aika tuttu monille suomalaisille viime syksyn Tanssii tähtien kanssa -kilpailun kautta, jonka nuorukainen myös voitti. Vai voidaanko puhua nuorukaisesta, kun Robinia kutsuttiin UMK-ennakkovihjailuissa kisan konkariksi ja hän on vuoden Benjamin Peltosta nuorempi? Ehkä konkaruudella tarkoitettiin uran pituutta, joka Packalenin tapauksessa alkoi muutamaa vuotta Peltosta aiemmin. Entinen teinityttöjen Instagram-idoli tupsahti vuonna 2021 Pride-tapahtumassa kaapista ulos ja on sittemmin korostanut homoseksuaalisuuttaan ja avautunut julkisuudessa kaikesta mahdollisesta peppureiän nuolemisesta alkaen. Vaikka en itseäni varsinaisesti laske kukkahattusetien katraaseen, olen sitä mieltä että ihan kaikkea ei minunkaan tarvitsisi tietää. Ennen UMK-kappaletta julkaistu ”GAY”, jossa lainailtiin Maija Vilkkumaan hittiä ”Ei”, on yksi osa tätä jatkumoa. Uuden musiikin kilpailussa homoeroottinen teema jatkuu ja Benjamin etsiskelee verkkopaitaan sonnustautunutta kaveria ”hoitelemaan” itsensä. Uuno Turhapurosta ei liene kyse, vaikka yleisen harhaluulon mukaan kansallisia piirteitä olisi joskus muinoin muka pitänyt sisällyttää euroviisukappaleisiin.

Benjaminin biisissä ”Hoida mut” on selkeät kasarivaikutteet ja nopea tempo. Mieleen tulee vaikkapa 40 vuoden takainen Flashdance-leffahitti ”Maniac”, mutta ei retrofiiliksiä musiikissaan hyödyntävän Erika Vikmanin ”Aikuisten rannekkeetkaan” kaukana ole. Vähän sellaista ”Sukkula Venukseen” -meininkiä vai olisiko Benjaminin alus ennemminkin ”Sukkula anukseen”? Kappaleen teksti vaivaannuttaa joka tapauksessa minua, mutta muuten kokonaisuus on hyvä. Hyvä melodia ja kasaritunnelmista tulee aina plussaa. Kertosäkeistö on tarttuva ja ”Hoida mut” -huudahdukset tuovat siihen persoonaa ja erottuvuutta. Sanoituksen ohella huolta aiheuttaa Benjaminin livelaulutaidot. Studioversio kuulostaa totta kai hyvältä, mutta samalla biisi ei vaikuta olevan sieltä helpoimmasta päästä. Viisufanien vähemmistösiipi on totta kai Benjaminin mukanaolosta mielissään ja varmasti muutkin vähemmistöjen edustajat, mutta kuten ryhmän nimikin kertoo he ovat vähemmistö. En jaksa uskoa enemmistön sataprosenttisesti vakuuttuvan, en Suomessa enkä Euroopassa.

Keira – No business on the dancefloor
säv. & san. Teemu Brunila, Axel Ehnström, Jason Ok

Keira Lundström on kisan kuopus ja kuuleman mukaan vielä esimerkiksi lehdistön edessä vähän ujosteleva. Vaikka on tutustunut julkisuuteen jo The Voice of Finland -kisassa, jossa hän sijoittui kolmanneksi. Muuten neitokaisen musiikkiura on vasta lähtötelineissä ja UMK-kappale ”No business on the dancefloor” on hänen ensimmäinen virallinen singlejulkaisunsa. Ei huono tapa aloittaa ura laulutaiteilijana ainakaan näkyvyyden kannalta ja tuskinpa riski siitä, että Keira edustaisi meitä Eurovision laulukilpailuissa on kovinkaan suuri. Ei sillä, että kappale olisi huono, mutta kokemattomuus ja arkuus paistaa jotenkin jo musiikkivideossa. Kaiken sorttinen räjähtävyys ja rempseys loistavat poissaolollaan ja tanssikuviot ovat varovaista sipsuttelua. Jokainen sormien heilautuskin näyttää harjoitellulta. Tosin haastatteluissa Keira on iloinnut, että pääsee UMK-lavalla tanssimaan samanaikaisesti kun laulaa. Tämä ei The Voice of Finlandissa ollut kuulemma mahdollista kiireisen aikataulun vuoksi. Nythän tässä on kuukausia aikaa treenata kuviot kuntoon.

Muiden maiden karsinnoissa ja kansainvälisessä finaalissa ”No business on the dancefloorin” tapaiset dancebiisit ovat tuttua kauraa, mutta ei Suomen karsinnoissa. Sikäli on mukavaa, että saamme kotoisten viisudiscojemme soittolistalle tanssittajan omasta takaa, vaikka en uskokaan että tämä soi enää seuraavalla euroviisukaudella. Hädin tuskin elokuun euroviisuristeilyllä. No business on the dancefloor. Kokenut tekijätiimi on rakentanut uskottavan paketin, jonka koukkuna on enemmän se huilufilli kuin erityisen omaperäinen tai tarttuva kertosäe. Helsingin sanomien viisuvastaava Juuso Määttänen totesi, että tekijöiden oli pakko laittaa mukaan huilua, koska viime vuoden voittajakappaleessakin oli. Nauratti. Tokihan kyseinen puhallin on laskelmoiden sinne ujutettu. Kaksi asiaa, jotka nykypäivän pop-biiseissä ärsyttävät ihan yleisestikin. Ensimmäisenä sanoituksiin tarkoituksella upotetut tutut sanat ja fraasit, tässä tapauksessa Harry Potterit ja Cardit. Toiseksi väliosa tai C-osa, joka on vain toistoa aiemmista osista yleensä ilman rytmimattoa. Nähkää säveltäjät vaivaa ja säveltäkää enemmän osia!

KUUMAA – Ylivoimainen
säv. Johannes Brotherus, Jonttu Luhtavaara, Aarni Soivio, Jonas Olsson
san. Johannes Brotherus

1980-luku on nyt KUUMAA. Harmittaa, kun suomalaiset festarijärjestäjät eivät tätä tajua! No se ei liity tähän, mutta Benjaminin lailla myös KUUMAA-yhtyeen UMK-kappaleessa on kasarivaikutteita. Tempo on reipas, mutta tyylilaji heleämpi. ”Maniacia” enemmän tyylillisesti tulee mieleen a-ha -yhtyeen ”Take on me”, varsinkin rumpukompin osalta. Kappaleen kertosäkeistö on itse asiassa varsin melodinen ja tarttuva. Kuuleman mukaan KUUMAA on kovassa nosteessa ja saakin nyt kaipaamaansa lisänäkyvyyttä. Jotkin tahot ovat tienneet kertoa, että bändi ei edes haluaisi voittaa kisaa, mutta tiedä häntä. Kaipa Liverpoolin matka heillekin kelpaisi. En kuitenkaan usko, että paukut riittävät voittoon asti enkä luonnollisesti ole myöskään lainkaan pahoillani, jos niin ei käy.

Lxandra – Something to lose
säv. & san. Alexandra Laine, Amy Kuney, Belinda Huang

Kilpailun ainoan balladin esittää Lxandra -niminen nuori nainen, jonka kansainvälistä menestystä on hehkutettu jo vähän kyllästymiseen asti. Voin kuitenkin faktantarkistuksen perusteella kertoa varmuudella, että Yhdysvaltojen Billboard-listan, Ison-Britannian singlelistan tai Saksan virallisen listan kärjessä tuntumassa Lxandran levytyksiä ei vielä ole nähty. Mutta kenties joskus nähdään. Ei se ainakaan Lxandran laulutaidoista jää kiinni, sillä kyseessä on kisan kiistatta taitavin vokalisti. Tyttöporukalla tehty ja tuotettu biisi on tasokas ja harmonisen kaunis, mutta jokin viimeinen silaus siitä jää puuttumaan. Etenkin kun tekstikin on rahtusen persoonaton. Kappale viehättää kestonsa ajan, mutta ei jätä pysyviä muistijälkiä. Tuntuu, että tällaisia uuden naisoletettujen laulaja-lauluntekijä-sukupolven kappaleita oli esimerkiksi viime vuoden loppukilpailuissa useita ja joukosta pitäisi jotenkin erottua. Pelkkä jännästi leikattu otsatukka ei yksin riitä. En minä silti pahakseni pistäisi, jos Lxandra saisi meno(paluu)lipun Liverpooliin. Ei ainakaan tarvitsisi kärsiä siitä paljon puhutusta häpeästä eikä välttämättä muistella vuosien päästä pahalla, sillä harva varmaan muistaisi että tällainenkin meitä edusti. Yksi toivomus olisi kuitenkin UMK-koreografille: Älkää laittako Lxandraa makaamaan esiintymislavalle pitkin pituuttaan.

Portion boys – Samaa taivasta katsotaan
säv. Mikael Forsby, Mikko Tamminen
san. Mikael Forsby, Mikko Tamminen, Raimo Paavola

Olen nyt jotenkin antanut itseni asennoitua siihen tilaan, että mitäs jos tänä vuonna lähettäisiin euroviisuihin suomenkielinen bilebängeri. Tässä niitä olisi kaksi vaihtoehtoa, hyvä ja erinomainen. Ensin hyvä, joka tulee Suomen tämän hetken suosituimmalta bilebändiltä. Portion boys on nimenä ehkä vielä joillekin taas sitä never heard -osastoa ja vuoden 2021 streamatuimman biisin ”Vauhti kiihtyy” suosiokin sataa Matin ja Tepon laariin. Olitte sitten mitä mieltä tahansa, niin suosittelen menemään Portion boysien keikalle. Energia, hyväntuulisuus, huumori ja suvaitsevaisuus mitä ryhmä suorastaan tihkuu on aitoa ja käsinkosketeltavissa. Jos he saavat hitusenkin siitä mukaan UMK-esitykseen, niin oksat pois.

Bändin biisit nyt ovat vähän samasta puusta veisteltyjä, kuten nyt sitten tämä UMK-kappalekin. He ovat yrittäneet tehdä siitä euroviisun ymppäämällä tekstiin kliseisesti Euroopan maita ja mannuja. Ehkä eivät ole kuulleet, että tämä kikka on jo monta kertaa kokeiltu ja huonoksi havaittu. Pisteitä ei tule yhtään sen enempää, ei ainakaan Unkarista tai Bulgariasta, jotka mainitaan kappaleessa vaikka eivät osallistu koko kisoihin. Enkä usko Kimi Räikköseenkään (En!). Katsovatko samat ihmiset euroviisuja ja Formula-kilpailuja? Ja muistavatko he takavuosien tähtikuskin yhtä hyvin kuin me suomalaiset? No kenties tuo sanoitus ei ole tämän paketin A eikä O. Ennemmin se on se kädet ilmaan -hoilotus. Se toimii joko kaikilla kielillä tai sitten se ei toimi lainkaan. Perusajatus on joka tapauksessa ihan söpö. Ollaan niin omanlaisiamme kaikki, mutta ”Samaa taivasta katsotaan”. Siis ei omaperäinen, mutta söpö. Ammattitaidosta se ei ole kiinni tälläkään kertaa. Näillä pojilla ja tytöllä on kilometrejä takana jo kiitettävä määrä, vaikka heidän tärkein faniryhmänsä käykin vielä ammattikoulua. Suoratoisto- ja some-pankkikaan ei räjähtänyt perjantaina, kun Portion boysien kappale julkaistiin. Ehkä päädyn laulaa loilottamaan tätä kädet ilmassa tulevan kesän festareilla, kun nuo hiihtokeskuksetkaan eivät meikäläiselle ole tuttuja paikkoja.

Käärijä – Cha cha cha
säv. & san. Jere Pöyhönen, Johannes Naukkarinen, Aleksi Nurmi, Jukka Sorsa

”Kuka vitun Käärijä?”, totesi Jere Pöyhönen itsekin Instagramissa kun UMK-ehdokkaat julkistettiin. Huumorimiehiä siis, vaikka onhan hänen vanhempi kappaleensa ”Viulunkieli” kerännyt Spotifyssa sekin yli kolme miljoonaa kuuntelua. Mutta kuten on tullut todettua, sillä ei ole merkitystä olimmeko kuulleet Käärijästä ennen tätä hetkeä. Tärkeintä on, että kuulimme nyt ja kuulemme jatkossakin. Päivä päivältä harvempi pystyy jankuttamaan sitä iänikuista never heard -mantraansa. Häikäilemättömästi eri genrejä yhdistelevä artisti löi itsensä läpi yhdessä yössä. Kilpailukappale ”Cha cha cha” keräsi ensimmäisenä päivänä Spotify-streamauksia kuulemma kaksi kertaa enemmän kuin viime vuoden suosituin kappale, BESS:in ”Ram pam pam” samassa ajassa. Parissa päivässä niitä on kertynyt 400.000, mutta taisto ykköstilasta on kiivasta. Milloin siellä on Behmin uutuus, milloin kansainvälinen supertähti Miley Cyrus ja milloin Käärijä. Myös kansainväliset viisusivustot ovat innoissaan Käärijästä ja nykyään Youtubeen ilmestyvät reaktiovideot ovat synnyttäneet sanalla sanoen hämmentyneitä reaktioita. Jos sillä nyt on jotain merkitystä. Muutama innostunut viisufani ei ole mikään kansainvälisen menestyksen tae.

Joka vuotinen plagiointisyytöskin on ennätetty jo heittää tiskiin. Käärijän ”Cha cha cha” muistuttaa kuulemma saksalaisen Electric callboyn kappaletta ”We got the moves”. Kenties aivan alun syntikkapoljennossa ja puhelaulussa onkin jotain samaa, mutta sen jälkeen lähdetään tyystin eri poluille. Tämän suhteen voimme siis olla huoletta, eikä vähiten siksi että Käärijän kappale muuttuu puolivälissä vielä aivan tyystin. Ja se on juuri se juttu! Vaikka alku ja loppu kuulostavat aluksi kuin eri kappaleilta, ne eivät sittenkään ole niin kovin erilaiset ja lopuksi ne yhdistyvät jälleen eheäksi kokonaisuudeksi. Tällaista ei kukaan ole vielä euroviisuissa tehnyt, eikä paljon muutenkaan pop-musiikissa. Uusi ja yllättävä ovat nykyään kansainvälisen loppukilvan avainsanoja. Eurovision laulukilpailuja ei voiteta tänä päivänä enää perinteisin menoin. Tosin onhan siellä monenmoista kreisiä juttua jo nähtykin ja kaikki eivät suinkaan ole menestyneet. Nähtäväksi jää siis onko Käärijämme tarpeeksi erilainen. Kyllä hänestä näin lyhyen tuttavuuden perusteella löytyy ainakin uskallusta heittäytyä, tervettä maalaisjärkeä ja reipasta huumorintajua. Jään kaipaamaan ehkä sitä taustatarinaa, joka myös viime vuosina on johdattanut monet euroviisuvoittajat sille korkeimmalle korokkeelle. Mutta eikös tämä paketti Liverpooliin lähetetä? Jookos?

Lähde: Helsingin sanomat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: