Australialainen Peter Wilson (s. 9.3.1963 Melbourne) kantaa ylpeänä italodiscon ja Stock-Aitken-Waterman -saundin lippua, eikä alistu muotivirtausten vietäväksi. Hän kasvoi 1980-luvun musiikkia kuunnellen ja samassa Camberwellin high schoolissa opiskelivat myös Minoguen siskokset Dannii ja Kylie. Dannii Minogue oli vuotta ylemmällä luokalla ja Kylie Minogue kävi jo koulun viimeistä luokkaa. Kun Peter näki Danniin television ”Young talent time” -kykyohjelmassa, hän oivalsi itsekin että kaikki on mahdollista kun vain tekee lujasti töitä. Koulupäivinä he istuivat samassa ruokalassa, mutta iltaisin Kylie saapui tv-vastaanottimen välityksellä australialaisiin olohuoneisiin ”Neighbours” -sarjan tähtenä ja vähän myöhemmin levytti musiikkia Stock-Aitken-Waterman -tuottajatrion kanssa. ”Haluan olla kuin hän”, Peter totesi itselleen. SAW oli Peterille jo hyvinkin tuttu, sillä hän kuunteli 11-vuotiaana Divineä ja Dead or alivea ja bongasi levynkansista tuottajakrediitit. Hän tajusi nimien tarkoittavan laatua ja oli varma, että kaikki levyt joiden kansissa on nämä nimet, ovat loistavia.
Peter tiesi osaavansa laulaa ja oli muutenkin kiinnostunut musiikista. Hän keräsi rohkeutta ja esiintymiskokemusta esiintymällä sukulaisilleen. Hänen tätinsä totesi, että ”Olet hyvä, mutta jos olet tosissasi, sinun on mentävä laulu- ja esiintymistunneille”. Peter otti neuvosta vaarin ja kävi seuraavat kolme vuotta laulutunneilla ja osallistui useisiin paikallisiin kykyjenetsintäkilpailuihin. Kerran hän eteni finaaliin kahden tytön kanssa muodostamassaan triossa. He esittivät The Reynolds girlsien hitin ”I’d rather jack”. Erään samaan kisaan osallistuneen tytön äiti tuli haukkumaan heidät surkeiksi, koska hänen oma jälkikasvunsa ei päässyt finaaliin. Tällaiset kokemukset vain vahvistivat Peterin määrätietoisuutta edetä kohti unelmaansa. Vuonna 1990, Kylie Minoguen esimerkkiä seuraten, Peter soitti päättäväisesti Lontooseen Pete Watermanin PWL-levy-yhtiön toimistoon ja pyysi yhteistyötä Stock-Aitken-Waterman -kolmikon kanssa. Puheluita ei luonnollisestikaan otettu vakavasti, mutta yllättäen mixmaster Pete Hammond vastasi puheluun ja he puhuivat pitkään. Peterin mukaan Hammond kohteli häntä kuin artistia, vaikka tämä ei ollutkaan julkaissut vielä mitään. Yhteistyö sai kuitenkin odottaa ja miehet pääsivät samaan studioon vasta vuosia myöhemmin.
Peter oli myös innokas musafani ja ramppasi ostoksilla ”Central station records” import-levykaupassa. Hän tuli tutuksi myyjien kanssa ja eräs heistä suositteli Peterille yhteistyökumppania. Peter otti yhteyttä kaveriin ja he tekivät yhdessä muutamia demoja. Syntyi mm. kappale ”Never in a million years” – ensimmäinen laulu, jonka Peter oli kirjoittanut 15-vuotiaana. Mitään ei julkaistu, mutta vuosia myöhemmin biisi päätyi Peterin ”Overdrive” -albumille. 1990-luvun alussa Peter lähetti demonsa biisistä ”I want to dance” Hits FM -radioasemalle. Eräänä yönä demo soitettiin radiossa ja se tavoitti Colossal records -levy-yhtiön edustajat. Levytyssopimus solmittiin ja yhtiö julkaisi kolme Peter Wilsonin singleä. Toisilla pienemmillä levymerkeillä julkaistiin vielä kaksi singleä lisää ennen vuosikymmenen vaihdetta. Julkaisut eivät kuitenkaan saaneet tuulta purjeisiinsa, joten Peter luopui hetkeksi poptähti-haaveistaan.
Peter voi lähteä musiikkibisneksestä, mutta musiikki ei voi lähteä Peteristä. Hän kirjoitteli lauluja toisille artisteille, kuten Gina G:lle, Nicki Frenchille, Amanda Learille ja Haywoodelle. Lopulta materiaalia kertyi omaankin repertuaariin ja vuonna 2007 julkaistiin Peterin esikoisalbumi ”Follow me” Klone records -levymerkillä. Vuonna 2011 hän solmi levytyssopimuksen brittiläisen eurodanceen keskittyvän Energise recordsin kanssa ja yhteistyö onkin jatkunut tähän päivään asti. Samalla toteutui myös pitkäaikainen unelma yhteistyöstä aidon PWL-porukan kanssa. ”In stereo” sisältää Mike Stockin ja Matt Aitkenin kirjoittamia lauluja sekä PWL-yhtiön legendaaristen miksaajien Dave Fordin ja Pete Hammondin tekemiä remixauksia. Albumin pääasiallinen tuottaja oli hollantilainen Matt Pop, maineikas eurodiscotuottaja ja -remixaaja hänkin. Saundit olivat siis ehtaa kasaria ja PWL:ää.
Samat yhteistyökumppanit ovat pysyneet mukana kelkassa sittemmin kaikilla Peter Wilsonin albumeilla, joita onkin putkahdellut tasaiseen tahtiin vuoden parin välein. Myös uusia kumppaneita on tullut mukaan, kuten 1980-luvun italodiscohiteistään tuttu Fred Ventura (oik. Federico Di Bonaventura) ja mm. Modern talking -yhteistyöstä tuttu espanjalainen Luis Rodriguez. Peter Wilson on myös etevä löytämään albumeilleen coverkappaleita, eikä koskaan valitse sitä ilmeisintä. Hän tykkää esitellä yleisölleen kappaleita, joita suuri yleisö välttämättä tunne. Peterin mukaan olisi hassua tehdä cover, jostain kaikkien tuntemasta hitistä ja joutua välittömästi vertailtavaksi. Uudelta levyltä löytyy esimerkiksi versio italodiscoartisti Panther Rexin vuoden 1986 levytyksestä ”Goodbye my love”. Toinen italodiscolaarista löytynyt helmi on Cherry-nimisen neitokaisen kappale ”Lullaby”. Cherryn toinen single ”Magic holiday” julkaistiin myös Britanniassa Pete Hammondin remixaamana versiona. Unohduksiin on painunut myös Nancy Davisin ”Never knew love like this before”, joka on myöhempien aikojen Stock/Waterman-tuotantoa vuodelta 1992. Kappale julkaistiin alunperin Davisin singlen ”Higher and higher” B-puolena.
Vaikka Peterin tuoreimman albumin ”Electricity” julkaisusta on vain vuosi, saadaan heinäkuussa 2022 markkinoille lisää uutta Wilsonia. Peter alkoi työstää muutamia kappaleita amerikkalaistuottaja Jeff Vincentin kanssa. Vincent tuotti eurodiscoa Paul Lekakikselle 1990-luvulla ja tunnustautuu kovaksi PWL-faniksi. Viimeisen PWL-silauksen kappaleille antoi mixmaster Pete Hammond. Pete Hammond esitteli Peterille oman sävelmänsä ”Point of no return”, jonka ensimmäinen versio oli rauhallisempi. Peter ihastui melodiaan ja sointuihin, mutta vaati että sovituksesta tehdään PWL-tyylinen. Lisäksi Peter teki yhden biisin ruotsalaisen Larry Forsbergin kanssa. Forsberg on säveltänyt useita kappaleita Melodifestivaleniin, Ruotsin euroviisukarsintaan, ja hänellä on myös oma syntikkapop-duo Eurotix. Forsbergin partnereina toimivat myös Lennart Wastesson ja Sven-Inge Sjöberg, ja yhdessä kolmikko on säveltänyt Peterin albumille kaksi raitaa. Forsbergin kanssa syntyi uutuuslevyn nimikkokappale ”The great unknown”, johon molemmat ihastuivat niin kovasti että he päättivät tehdä lisää lauluja. Muut tukijoukot säilyivät kutakuinkin ennallaan: Fred Ventura, Matt Pop ja Pete Hammond.
Peter Wilsonin kymmenes kokopitkä ”The great unknown” syntyi siis puolivahingossa vähitellen, kunnes kappaleita vain alkoi kertyä riittävä määrä. Koronatilanne piti melbournelaiset eristyksissä ja aina, kun oli mahdollista, Peter hiipi studioon. Muutama kappale äänitettiin hänen omassa makuuhuoneessaan. Lopulta otettiin valokuvat levynkansiin ja Peter päätti, ettei anna yhden pandemian pysäyttää itseään. Ensi vuonna Peter Wilson täyttää 50 vuotta, mitä hän pitää hulluna ajatuksena. Hän aikoo osallistua Energise rexordsin 30-vuotis juhliin ja pitää toiveissaan vielä yhtä unelmaa. Jos Mike Stock tekisi hänen kanssaan yhdessä alkuperäiskappaleen, niin sen jälkeen Peter Wilson voisi sanojensa mukaan jäädä eläkkeelle onnellisena.
The great unknown albumi julkaistaan vinyyli-LP:nä 8.7.2022
Kappaleluettelo (säveltäjät):
- The great unknown (Forsberg/Wilson)
- Every time I touch you (Forsberg/Wastesson/Sjöberg)
- You talk too much (Forsberg/Wastesson/Sjöberg)
- Gone for good (Jeff Vincent/Niv Davidovich)
- Point of no return (Hammond/Wilson)
- Goodbye my love (Panther Rex/Tom Cunningham)
- A moment like this (Tai Quach)
- Come here baby (Don’t make me wait) (Richards/Di Bonaventura/Gozzetti/Wilson)
- Love is alive (Forsberg/Wilson)
- Don’t wanna fall (Vincent)
- Never knew love like this before (Stock/Waterman)
- Lullaby (Galanti/Bassi)
- Simone (Pop/Wilson)
- Do you love me? (Forsberg/Wilson)
Peter Wilsonin albumit:
Follow me (2007)
Stereo (2011)
Laser light (2012)
Pulsation (2013)
Utopia (2015)
Overdrive (2017)
The passion and the flame (2018)
Change of heart (2019)
Electricity (2021)
The great unknown (2022)
Lähteet:
Retropop magazine (July 2022)
Discogs
RETROPOP 
Vastaa