Simon Climie (s. 7.4.1957) syntyi Lontoossa. Hänen isänsä David Climie käsikirjoitti komediallisia TV-sarjoja, joten ura viihdealalla vaikutti luontevalta myös jälkikasvulle. Perhe eli taiteellisessa ympäristössä ja heidän naapurustossaan asui useita tunnettuja muusikkoja ja muita julkisuudesta tuttuja kasvoja. Myös perheen tytär Lisa Climie päätyi näyttelijäksi ja laulajattareksi sekä myöhemmin manageriksi viihdebisnekseen. Simon soitti 1970-luvun puolivälissä Albert Alan Owenin ja David Russelin kanssa kokoonpanossa, joka yhdisteli klassista musiikkia, jazzia ja elektronista improvisaatiota. 17-vuotiaana hän musisoi useissa eri yhtyeissä, joista varteenotettavin oli nimeltään Erato.
20-vuotiaana Simon solmi kustannussopimuksen Chrysalis-yhtiön kanssa ja eri artistit levyttivät hänen sävellyksiään. Ensimmäinen teos ilmestyi vuonna 1978 Solid Senders -yhtyeen albumilla, mutta 1980-luvun alussa niitä kuultiin mm. Leo Sayerin, Fridan, Roger Daltreyn ja Pat Benatarin julkaisuilla. Ensimmäinen iso hitti oli vuonna 1986 ilmestynyt Aretha Franklinin ja George Michaelin duetto ”I Knew You Were Waiting (For Me)”. Simon oli myös monipuolinen studiomuusikko. Vuosikymmenen puolivälissä hän törmäsi työn tuoksinassa Abbey Road Studioilla toiseen lahjakkuuteen Rob Fisheriin.
Cheltenhamissa syntynyt Rob Fisher (s. 5.11.1956) oli bändikuvioissa kokeneempi. Vuosina 1980 hänen yhtyeensä Neon julkaisi kaksi singleä ”Making Waves” ja ”Communication Without Sound”, jotka tosin jäivät vaille huomiota. Huomionarvoista sen sijaan on, että studiobändiin kuului myös Curt Smith ja Roland Orzabal, jotka perustivat myöhemmin Tears for Fears -yhtyeen. Sen jälkeen Rob perusti Neonin laulusolistin Pete Byrnen kanssa duon Naked Eyes, joka saavutti Yhdysvalloissa listasuosiota. Heidän esikoissinglensä oli cover-kappale ”Always Something There to Remind Me” nousi vuonna 1982 Billboard-listan sijalle 11. Burt Bacharachin sävellys komeili Sandie Shaw’n versiona Britannian listaykkösenä vuonna 1964.
Naked Eyes julkaisi kaksi albumia ”Burning Bridges”/”Naked Eyes” (1983) ja ”Fuel for the Fire (1984), joilta irtosi neljä Billboard TOP-40-hittiä. Duo menestyi Yhdysvaltojen listoilla paremmin kuin kotimaassaan. Molemmat levyt tuotti uraansa aloitteleva Tony Mansfield, joka vuonna 1985 tuotti mm. a-han menestysesikoisen ”Hunting High and Low”. Mansfield musisoi 1980-luvun alussa myös omassa uuden aallon bändissään New Musik. Rob Fisher kunnostautui erityisesti syntetisaattoreiden ja Fairlight-ohjelmointien taitajana ja toimi Naked Eyesin hajottua sessiomuusikkona (mm. Communards-albumilla ”Red”), kunnes kohtasi Simon Climien.
Simon Climie ja Rob Fisher päättivät alkaa tehdä musiikkia yhdessä. Elokuussa 1986 ilmestyi ensimmäinen single ”This Is Me”, jonka he olivat kirjoittaneet yhdessä ja jonka tuotti Steve Lillywhite. Se ei vielä herättänyt yleisössä kiinnostusta, kuten ei herättänyt seuraava ”Keeping the Mystery Alive” -singlekään. Elokuussa 1987 julkaistu kolmas single ”Love Changes (Everything)” ei sekään noussut Britti-listan sijaa 67 korkeammalle, mutta marraskuussa markkinoille saatettu ”Rise to the Occasion” nosti viimein duon kärkikymmenikköön. Singleversio oli ajan hengessä hieman Hip Hop -rytminen ja sen miksauksesta vastasi Stock-Aitken-Waterman -tallista tuttu mixmaster Phil Harding.
Helmikuussa 1988 aika oli kypsä kokonaiselle albumille. Osassa levyn kappaleista kirjoitusapuna toimi amerikkalainen Dennis Morgan, jonka kanssa Simon oli kirjoittanut jo ”I Knew You Were Waiting (For Me)” -hitin. Puolet pitkäsoitosta tuotti Steve Lillywhite ja puolet Stephen Hague. Studiomuusikoiden joukossa oli myös useita tuttuja nimiä, kuten Pino Palladino, David Palmer, Steve Ferrone, Luis Jardim sekä taustalauluissa Kirsty McColl. Yhdeksi Climie Fisherin tavaramerkiksi muodostui voimakkaat taustalaulut ja levyllä kuullaan kahtakin eri gospel-kuoroa.
Edellisen singlen menestyksen vanavedessä ”Love Changes (Everything)” julkaistiin uudelleen singlenä Bob Clearmountainin miksaamana versiona ja nyt se nousi Britti-listan sijalle kaksi. Kappaleesta tuli TOP-10-hitti myös monissa muissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa levy nousi singlelistan sijalle 23.
Tammikuussa 1988 Climie Fisher piipahti Suomessa PR-kiertueellaan ja sai puoli sivua palstatilaa Iltalehdessä. Jutussa duoa kuvaillaan malliesimerkiksi siitä, miten tänä päivänä formuloidaan mittatilaustyötä listoille. Miehet itse kertovat haastattelussa, että he olivat kyllästyneitä työskentelemään laajoissa yhteistyöprojekteissa. Siksi oli loogista, että Climie Fisheristä muodostui duo. Herrat korostavat, että monet suuret lauluntekijät aina Lennon/McCartneyn ajoista saakka ovat työskennelleet kaksikkoina. ”Bändityöskentelyssä työ hajautuu usein liikaa”.
Lehdessä kirjoitetaan, että ”Huolellisen esityön – albumiin kului 18 kuukautta – ansiosta duo katsoo nyt olevansa valmis astumaan toden teolla parrasvaloihin”. ”Me olemme jo kohta kolmenkymmenen ja nähneet tätä bisnestä aika lailla. Siksi uskomme, että meillä saattaa olla hyvät mahdollisuudet vakiinnuttaa asemamma huipulla”, duo filosofoi. Elävänä produktio ei ollut vielä esiintynyt, mutta lupailivat kokeiluluontoista kiertuetta. ”Niin se maailma muuttuu: Ennen bändit saattoivat kiertää keikoilla vuosia ennen kuin ne päästettiin studioon. Nykypoppareille taas livetyöskentely on miltei välttämätön, lähinnä PR-luontoinen paha”.
Toisen kerran Suomessa ylittyi Climie Fisherin kohdalla uutiskynnys toukokuussa 1988 Iltalehden musiikkijuoruissa, kun Queen-yhtyeen rumpali Roger Taylor sai Montreux’n festivaaleilla mustasukkaisuuskohtauksen ja halusi tapella tyttöystävänsä Debbie Longin entisen poikaystävän – eli Simon Climien – kanssa. Tapauksessa loukkaantui ainoastaan Debbie ja hänkin vain tunnepuolella.
PR-työ kantoi hedelmää, sillä helmikuussa 1988 Suomen listalle nousi edellissyksyn Britti-hitti ”Rise to Occasion”, korkeimmillaan sijalle seitsemän. Seuraavan vuoden keväällä Climie, Fisher ja Morgan palkittiin Ivor Novello Award -palkinnolla kappaleesta ”Love Changes (Everything)”. Myös Climie Fisherin esikoissinkku ”This Is Me” julkaistiin suosioaallossa uudelleen ja toukokuussa 1988 se kohosi Britannian listalla sijalle 22. Lisäksi levyltä lohkaistiin vielä viideskin single ”I Won’t Bleed for You”, mutta Climie Fisherin momentum oli jo mennyt ja kiekon korkeimmaksi listasijoitukseksi jäi sija 35.
”Everything” -nimen saanut albumi nousi Britannian listalla sijalle 14 ja myi kultaa eli yli 100.000 kappaletta. Suomen listalla korkein sijoitus oli 27 ja levy viihtyi listallamme yksitoista viikkoa. Lisäksi pitkäsoitto kohosi kärkikymmenikköön ainakin Saksassa ja Sveitsissä, sekä listaykköseksi Etelä-Afrikassa. Vuonna 1989 Climie Fisher julkaisi toisen albumin ”Coming In for the Kill”, jolta ei irronnut yhtään TOP-40-hittiä ja albuminkin parhaaksi listasijoitukseksi Britanniassa jäi 35. Seuraavana vuonna Climie ja Fisher lähtivät eri teille.
Molemmat lahjakkuudet jatkoivat työtään musiikin parissa ja kirjoittivat kappaleita toisille artisteille. Fisher oli mukana mm. Rick Astleyn 1990-luvun alun albumeilla, kun Astley oli jättänyt Stock-Aitken-Waterman-tiimin. Elokuussa 1999 Rob Fisher menehtyi suolistosyöpään. Simon Climie julkaisi vuonna 1992 sooloalbumin ”Soul Inspiration”, mutta se ei noussut listoille vaikka saikin positiiviset arvostelut. Hän on jatkanut sävellys- ja tuotantotöitään aina näihin päiviin asti. Yksi pitkäaikaisimmista yhteistyökumppaneista on ollut Eric Clapton.
Kappaleluettelo:
- Love Changes (Everything)
- Rise to the Occasion
- I Won’t Bleed for You
- Room to Move
- Precious Moments
- Rise to the Occasion (Hip Hop Mix)
- This Is Me
- Never Let a Chance Go By
- Bite the Hand That Feeds
- Break the Silence
- Keeping the Mystery Alive
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Lähteet:
Iltalehti
Wikipedia
Discogs
Worldradiohistory
Suomen listalevyt
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti