Linda Lampenius ja Pete Parkkonen edustavat Suomea Eurovision laulukilpailuissa 2026, jotka järjestetään Itävallan Wienissä. Ensimmäinen semifinaali, jossa Suomi kilpailee nähdään tiistaina 12.5.2026 ja mikäli Suomi selvittää siitä tiensä finaaliin, näemme esityksen uudelleen lauantaina 16.5.2026. Ennakkoveikkauksien mukaan näin pitäisi tapahtua, sillä tällä hetkellä Suomi ja kilpailukappaleemme ”Liekinheitin” on vahva ehdokas koko kisan voittajaksi.
Salaisena aseenamme pidetään ennen muuta Linda Lampeniuksen viulua. Lampenius itse haluaisi soittaa sitä Euroviisulavalla livenä, mutta nykysääntöjen puitteissa se ei liene mahdollista. Kaiken paitsi laulun tulisi kuulua ns. ”taustanauhalta”. Itse en ole varma antaisiko se esityksellemme mitään lisäarvoa? Pikemminkin yhden vaaraelementin lisää, jos vaikka live-viulun miksaus menisi jotenkin pieleen tai jotain muuta dramaattista sattuisi. Lampeniuksen soittotaitoihin voisi varmasti kyllä luottaa. Mitä jos mentäisiin ihan vain kameroille esiintyminen edellä, kuten Eurovision laulukilpailujen kaltaiseen TV-ohjelmaan sopiikin?
Mutta ihan uusi keksintö ei viulu viisulavalla ole. Suomi keksi sen jo reilut 50 vuotta sitten ja lähetti Euroviisuihin ihan kappaleen, jonka nimi oli ”Viulu-ukko”. Sen jälkeen on viuluja nähty viisuissa muidenkin maiden edustajilla ja se lienee yksi yleisimmin käytetyistä soittimista, joiden kanssa siellä on pelehditty. Pianot, flyygelit ja muut vastaavat taitavat jakaa yleisimmin nähdyn instrumenttikategorian kärkisijan viulun kanssa. ”Viulu-ukkomme” hengenheimolainen ”Huilumies” eli Vesa-Matti Loiri vuonna 1980 ei pääse lähellekään.
”Viulu-akka” vuosimallia 2026 Linda Lampenius pitää jousisoitintaiteilijoiden lippua korkealla ja keräsin tähän blogikirjoitukseen joukon hänen edeltäjiään. Lista ei liene täydellinen, mutta ainakin nämä esiintymiset ovat jääneet allekirjoittaneen mieleen. Mainittakoon, että Lampenius ei ole tänäkään vuonna viuluineen yksin, sillä myös Luxemburgin edustaja Eva Marija tarttuu välisoitossa viuluun.
Pihasoittajat: Viulu-ukko (Suomi 1975)
Ennen vuotta 1998 Eurovision laulukilpailuissa kuultiin isoa orkesteria jousiryhmineen, mutta onko Suomi lanseerannut viisuihin viulun päälavalla nähtävänä sooloinstrumenttina? Suomen edustussävelmä vuodelta 1975 perustuu nimeään myöten viuluun. Kansainvälisessä finaalissa vuonna 1975 Suomikin sai esittää kilpailukappaleensa englanninkielellä ja se kääntyi muotoon ”Old-Man Fiddle”, joka tarkoittaa suurin piirtein samaa asiaa kuin ”Viulu-ukko”. Lavalla viulua vinguttaa yhtyeen jäsenistöön kuuluva Seppo Sillanpää. Pihasoittajat menestyi loppukilpailussa varsin mukavasti sijoittuessaan seitsemänneksi. Suomi sai täydet 12 pistettä Saksalta ja Sveitsiltä ja yhteensä 74 pistettä.
Egon Egemann – Musik klingt in die Welt hinaus (Sveitsi 1990)
Itävallassa syntynyt musikantti Egon Egemann edusti Sveitsiä viuluvetoisella rallillaan vuonna 1990. Kappale keräsi 51 pistettä, mm. täydet pisteet Kreikalta ja Tanskalta sekä kolme pistettä Suomen raadilta. Sijoitus oli yhdestoista. Vuonna 1998 Egemann palasi viisuihin säveltäjänä, mutta hänen Gunvorille kynäilemänsä Sveitsin edustussävelmä ”Lass ihn” jäi kokonaan pisteittä.
Secret Garden – Nocturne (Norja 1995)
Ensimmäinen viulupainotteinen viisuvoitto napsahti vuonna 1995 Norjaan. Rolf Løvland sävelsi etnisen ja vähäsanaisen kilpailukappaleen ”Nocturne”. Løvland itsekin nähtiin lavalla Secret Garden -duon jäsenenä ja viulistin taitojaan esitteli irlantilainen Fionnuala Sherry. Vokaaliosuudet hoiteli feattaavana laulajana Gunnhild Tvinnereim. Rolf Løvland on niittänyt mainetta muutenkin. Vuonna 1985 hänen sävelmänsä ”La det swinge” toi Bobbysocks-duon esittämänä Norjalle ensimmäisen euroviisuvoiton. Lisäksi mies muistetaan kansainvälisen klassikkohitin ”You Raise Me Up” säveltäjänä.
LUE LISÄÄ: Bobbysocks voitti Euroviisut 1985
Dino & Béatrice – Putnici (Bosnia & Hertsegovina 1999)
Dino Merlin (oik. Edin Dervišhalidović) on suosittu bosnialaisartisti, joka pääsi ensimmäistä kertaa edustustehtäviin takaoven kautta. Bosnian vuoden 1999 karsinnan voittaneen Hari Mata Hari -yhtyeen kappale ”Starac i more” nimittäin osoittautui aiemmin julkaistuksi mikä oli sääntöjen vastaista. Kuinka ollakaan laulu oli julkaistu nimenomaan Suomessa, Janne Hurmeen toimesta vuonna 1996 nimellä ”Sydänveri”.
Tuolloin Ari ja Hannele Laurilan pyörittämän Unirecords-yhtiön artistit levyttivät Suomessa paljon entisen Jugoslavian alueelta tilattuja kappaleita. Unirecordsin talliin kuuluivat Hurmeen lisäksi mm. Isto Hiltunen, Johanna Siekkinen ja Laura Voutilainen, jonka kanssa käytiin julkisuudessakin palstatilaa saanutta oikeudenkäyntiä. Tiettävästi Hari Mata Haran ja Janne Hurmeen yhteyden paljasti suomalainen euroviisufani, elettiinhän aikaa ennen suoratoistopalveluita ja internetin maailmanlaajuista voimaa.
Dinolla oli duettokaverinaan Béatrice Poulot ja viulua lavalla soitti Selma Muhedinović. Lopputuloksena oli mukava seitsemäs sija. Sekä Hari Mata Hari että Dino Merlin pääsivät myöhemmin uudelleen näyttämään kyntensä euroviisuissa.
Evelin Samuel & Camille – Diamond of Night (Viro 1999)
Vuonna 1999 kansainvälisellä viisulavalla nähtiin toinenkin viulu, osana Viron esitystä. Varsinaisena solistina esiintyi Evelin Samuel, mutta myös viulisti Camillen nimi oli listattuna esittäjäksi. Lampeniusmainen vaalea kaunotar on oikealta nimeltään Imbi Rätsep. Viro sijoittui hienosti kuudenneksi.
Nina Åstrom – A Little Bit (Suomi 2000)
Suomi luotti jo vuonna 2000 vehnänvaaleaan naiskauneuteen ja pestasi edustuslaulajamme Nina Åströmin taustalle Raakel Lignellin. Sibelius-Akatemiassa ja Berliinin musiikkiakatemiassa opiskellut Lignell tunnetaan myös näyttelijä Nicke Lignellin vaimona sekä vuoden 2013 Tanssii tähtien kanssa -kilpailun voittajana. Sittemmin Lignell on kertonut lopettaneensa viulunsoiton.
Vuoden 2000 Suomen euroviisut muistetaan paremmin Nightwishin, Nylon Beatin ja Anna Erikssonin kilpailukappaleiden syrjäyttämisestä Suomen karsinnoissa, kuin Nina Åstromin menestyksestä kansainvälisessä loppukilpailussa. Suomi sai finaalissa 18 pistettä ja sijoittui sijalle 18, mikä tarkoitti että karsiuduimme tuon ajan euroviisusääntöjen puitteissa jälleen seuraavan vuoden kilpailuista.
Hari Mata Hari – Lejla (Bosnia & Hertsegovina 2006)
Vuonna 1999 diskattu Hari Mata Hari pääsi yrittämään uudelleen ja onnistuikin yrityksessään yli odotusten. Dramaattinen etnopop-kappale ”Lejla” sijoittui Herra Lordin vuonna komeasti kolmanneksi heti Suomen ja Venäjän jälkeen. Viulun varressa lavalla nähdään Ksenija Milošević, joka itse asiassa oli seuraavana vuonna mukana voittamassa Euroviisuja. Milošević oli yksi viidestä Marija Šerifovićin taustalla esiintyneistä taustalaulajista, jotka tottelivat – eivät enempää eivätkä vähempää – nimeä Beauty Queens.
Serbian kilpailukappale ”Molitva” muistetaan siis Helsingin vuoden 2007 Euroviisujen voittajana. ”Lejla” -kappaleen sävelsi serbialaistähti Zeljko Joksimović, joka itse sijoittui toiseksi Euroviisuissa vuonna 2004 edustaessaan Serbia-Montenegroa. Maan jakauduttua kahtia, Joksimović edusti Serbiaa vuonna 2012 kappaleella ”Nije ljubav stvar” ja tuolloin viulun soiton taitava laulajatar Ksenija Milošević nähtiin jälleen taustalaulutehtävissä viisulavalla.
Dima Bilan – Believe (Venäjä 2008)
Lordille katkerasti tappion kärsinyt venäläistähti Dima Bilan sai revanssinsa pari vuotta myöhemmin ja toi Venäjälle heidän ainoan Euroviisuvoittonsa. Kansainväliseen esitykseen haettiin lisätehoja roudaamalla lavalle jäätanssija Evgeni Plushenko, joka oli voittanut Olympia-kultaa vuonna 2006 sekä ukrainalaisviulisti Edvin Marton, joka käsitteli lavalla aitoa Stradivadius-viulua. Satsaukset osoittautuivat kannattaviksi, sillä seuraavana vuonna Euroopan katseet suuntautuivat kohti Moskovaa.
Urban Symphony – Rändajad (Viro 2009)
Virolaisille viulu lienee lähes yhtä rakas instrumentti, kuin meille suomalaisille. Lauluosuudetkin hoiteleva Sandra Nurmsalu vetäisee myös viulusoolon, mutta lavalla nähdään muitakin jousisoittimia Urban Symphony -yhtyeen jäsenten käsittelyssä. Tuohon aikaan Viro menestyi usein Euroviisuissa hyvin ja nytkin pisteitä karttui 129 kappaletta, jotka riittivät kuudenteen sijaan. Suomi palkitsi eteläisen naapurinsa täysin pistein. Mainittakoon, että kilpailukappaleen ”Rändajad” kirjoittaja Sven Löhmus on säveltänyt myös vuoden 2026 Viron edustussävelmän ”Too Epic to Be True”, jonka esittää Sveitsiä Euroviisuissa vuonna 2005 edustanut Vanilla Ninja -yhtye.
Alexander Rybak – Fairytale (Norja 2009)
Yksi kuuluisimmista ellei kuuluisin viisuviuluviikari on norjalainen vilkkusilmä Alexander Rybak. Hän valloitti viisuyleisön Moskovassa ja pisti Lordin kolme vuotta vanhan piste-ennätyksen uusiksi. Yhteensä pointseja kertyi 387 ja täydet 12 pistettä tuli kuudeltatoista maalta. Suomi tosin räpsäytti ”vain” kahdeksan pistettä. Rybak on sittemmin hyödyntänyt viisusuosiotaan ja vieraillut viuluineen Suomessakin useaan otteeseen, mm. heti seuraavan vuoden Suomen Euroviisukarsintojen väliaikaesiintyjänä. Vuonna 2018 Rybak edusti Norjaa uudelleen Euroviisuissa kappaleella ”That’s How Write a Song”, mutta ei luonnollisestikaan uusinut voittoaan.
Kuunkuiskaajat – Työlki ellää (Suomi 2010)
Rybak toi Euroviisut Norjaan kolmannen kerran ja Suomenkin esityksessä nähtiin sen kunniaksi viulu. Kuunkuiskaajat -duon muodostivat Susan Aho ja Johanna Virtanen, mutta heidän taustallaan viulunsoittoa demonstroi Maria Barić. Lisäksi esityksessä tanssivat ja lauloivat Aki Eronen ja Jukka Tarvainen. Suomen kohtaloksi koitui valitettavan täpärä karsiutuminen, sillä sijoituimme omassa semifinaalissamme sijalle 11 kun vain kymmenelle esitykselle löytyi paikka finaalista.
SunStroke Project & Olia Tira – Run Away (Moldova 2010)
Kuunkuiskaajista voiton vuoden 2010 Euroviisujen ensimmäisessä semifinaalissa vei kolmella pisteellä Moldova, jolla oli esityksessään myös viulisti. Vauhdikkaassa esityksessä instrumentti nähdään Anton Ragozan hyppysissä. Viulua paremmin SunStroke Project -yhtyeen jäsenistä on kuitenkin mieleen jäänyt Sergey Stepanov, joka ketkutteli lanteitaan saksofonin kanssa. Epic Sax Guy -lempinimen Stepanov on euroviisuinstrumentalistien sarjassa lähes legenda.
Violina feat. Rolf Junior – Maagiline päev (Viron euroviisukarsinta 2010)
Virolaisista viulisteista puheenollen emme voi sivuuttaa kokonaista jousitrioa. Violinan muodostivat kolme kaunista nuorta naista Daana Teekel, Johanna Marie Kork ja Käll Kruusmägi ja vuonna 2010 he osallistui paikalliseen Euroviisukarsintaan sijoittuen kolmanneksi. ”Maagiline päev” -kappaleessa Viron ”peteparkkosena” kuullaan suosittua Rolf Junioria.
Greta Salóme & Jónsi – Never Forget (Islanti 2012)
Gréta Salóme Stefánsdóttir toimii viulistina Islannin sinfoniaorkesterissa, mutta osaa myös laulaa. Jón Jósep Snæbjörnsson eli Jónsi puolestaan edusti Islantia Euroviisuissa jo vuonna 2004. Vuonna 2012 he yhdistivät voimansa edustustehtäviin ja sijoittuivat finaalissa sijalle 20 kappaleella ”Never Forget”. Gréta lähti edustusmatkalle uudelleen vuonna 2016, mutta jätti silloin viulun kotiin. Liekö siinä syy, että hän karsiutui finaalista. Tänä vuonna Islanti ei osallistu Eurovision laulukilpailuihin lainkaan.
Eva Marija – Mother Nature (Luxemburg 2026)
Eva Marija (oik. Eva Marija Kavaš Puc, s. 2005) on slovenialaisten vanhempien Luxemburgissa kasvattama nuori muusikko, joka on opiskellut Luxemburgin konservatoriossa ja Lontoossa. Eva Marijan itsensä lisäksi kilpailukappaletta ”Mother Nature” on ollut kirjoittamassa tanskalainen Thomas Steengaard, joka on kunnostautunut ahkerana euroviisusäveltäjänä. Hänen sävelkynänsä jälkiä on kuultu mm. Tanskalle viisuvoiton tuoneessa ”Only Teardrops” -kappaleessa sekä mm. lauluissa ”You Let Me Walk Alone” (Saksa 2018), ”Adrenalina” (San Marino 2021), ”We Will Rave” (Itävalta 2024), ”What the Hell Just Happened?” (Itävalta 2025). Tänä vuonna hän osallistunut Luxemburgin lisäksi San Marinon ja Ison-Britannian kilpailusävelmien työstämiseen.
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Lähteet:
Wikipedia
Diggiloo.net
Eurovisionworld
Discogs
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti