Vuonna 1985 Helvetti jäätyi Eurovision laulukilpailuissa ensimmäisen kerran. Oltiin totuttu siihen, että kansainvälisen finaalin viimeisestä sijasta kamppailevat rinta rinnan Norja ja Suomi. Tapahtui kuitenkin mahdottomana pidetty asia, kun Norja nappasi ensimmäisen viisuvoittonsa Bobbysocks-duollaan ja edustuskappaleellaan ”La det swinge”. Seuraava alamaailman jäätyminen tapahtui sitten vasta vuonna 2006 – eli tasan 20 vuotta sitten – kun Suomi, Lordi ja ”Hard Rock Hallelujah” veivät voiton. Vuonna 1986 matkattiin siis Norjan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Bergeniin Eurovision laulukilpailuihin.
LUE LISÄÄ: Bobbysocks voitti Euroviisut 1985
Suomikin oli pienen vuosikymmenen alun notkahduksen jälkeen ihan hyvässä nosteessa, kun olimme sijoittuneet edellisvuosina 1984-1985 kansainvälisessä finaalissa kymmenen parhaan joukkoon. Suomen karsintalähetys 1986 alkoikin kuvanauhalla Sonja Lummen musiikkivideosta ja jälkipuinnilla siitä, että olisimme voineet sijoittua kansainvälisten asiantuntijoiden mielestä paremminkin, jos olisimme esittäneet ”Eläköön elämän” ruotsiksi.
LUE LISÄÄ: Sonja Lumme ja monipuolinen ura musiikin maailmassa
LUE LISÄÄ: Suomen Euroviisukarsinta 1985 oli kahden kauppa
Mutta yhtä varmasti, kuin lumet sulavat, tuli myös aika Suomen Euroviisukarsinnan. Suomi onkin yksi harvoista Eurovision laulukilpailuihin osallistuneista maista jossa jokainen edustussävelmä on valittu jonkinlaisen julkisen karsinnan kautta. Karsintamenetelmien kirjo onkin sitten ollut varsin kirjava ja hyväksikin havaitut sapluunat on katsottu aiheelliseksi uudistaa melko lyhytjänteisesti. Vuosina 1982-1985 YLE kutsui edustustehtäviin laulusolistit, mutta vuotta 1982 lukuun ottamatta itse sävelmä etsittiin avoimen sävellyskilpailun kautta. Vuonna 1986 palattiin jälleen kutsukilpailuun eli YLE lähetti kutsut yhdeksälle suomalaiselle kevyen musiikin säveltäjälle, jotka puolestaan saivat itse suositella teokselleen esittäjää, mutta lopullinen valinta tehtiin yhteistyössä järjestävän tahon kanssa.
Säveltäjien nimet kerrottiin julkisuuteen syyskuussa 1985 Iltalehden pienessä uutispuffissa. Marraskuussa saman aviisin musiikkiuutisissa valaistiin ”Euroviisurumban” olevan jo täydessä vauhdissa. Euroviisukarsinnan tuottaja Heikki ”Hector” Harma kertoi, että ”Joillakin (kutsusäveltäjillä) on jo biisit valmiina ja artisteista päätetään lähiaikoina”. Harma valisti Yleisradion lähtevän tällä kertaa siitä, että ”Saamme mahdollisimman hyvän biisin ja yritämme lähteä voittamaan. Tämä on tuotekehittelyä alusta loppuun”.
Yleisradio yritti siis tehdä jonkinlaista nuorennusleikkausta ja pyrki saamaan ehdolle kappaleita, joissa olisi aiempaa modernimpaa henkeä ja kansainvälisyyttä. Niinpä myös kutsun saaneiden tekijöiden joukossa oli muutamia uuden sukupolven tekijöitä kuten Edu Kettunen, Esa Kaartamo ja Kari Kuivalainen, joka tosin oli tehnyt läpimurtonsa säveltäjänä euroviisuissa jo edellisvuonna Riki Sorsan esittämällä ”Haaveissa vainko oot mun” -kappaleella. Kaikilla muilla tekijöillä olikin kokemusta euroviisuehdokkaan säveltämisestä ja kahdella jopa edustuspaikka takataskussaan.
Mukana oli yksi kahden aiemman edustajamme säveltäjä, brittiläinen Jim Pembroke. Pembroke tosin muistettiin parhaiten vuodelta 1982, kun hänen kappaleensa ”Nuku pommiin” jäi Kojon esittämänä pisteittä. On puhuttu, että tämän katastrofin johdosta seuraavina vuosina YLE:n karsintasääntöihin lisättiin pykälä, jonka mukaan avoimeen sävellyskilpailuun sai osallistua vain suomalaiset säveltäjät. Nyt synnit oli ilmeisesti annettu anteeksi, kun kutsu kävi. Lisäksi Pembroken ”Reggae OK” edusti meitä vuonna 1981 esittäjänään Riki Sorsa. Toinen voitonhuuman kokenut säveltäjä oli Jukka Siikavire, jonka kirjoittama ”Hengaillaan” kuultiin viisufinaalissa vuonna 1984 Kirkan laulamana. Loput kutsusäveltäjistä eli Kassu Halonen, Esa Nieminen, Jokke Seppälä ja Veikko Samuli olivatkin tuttuja nimiä niin euroviisujen kuin iskelmämusiikin ystäville ylipäätään.
Tammikuun alussa julkisuuteen kerrottiin lopullinen osallistujaluettelo. Pienimuotoisen kohun aiheutti Kaija Koo, joka vetäytyi kisasta aivan viime hetkillä. Iltalehden mukaan hän oli pistänyt oman äitinsä soittamaan joulun tienoilla Yleisradioon, että tyttö tulekaan mukaan, mikä aiheutti Heikki Harmalle harmaita hiuksia. ”Kohti Euroviisuja” -ohjelman nauhoitukset olivat edessä seuraavalla viikolla ja yhden kappaleen esittäjän kohdalla oli kysymysmerkki.
Tammikuun 16:sta päivä toimittajat kertoivat päässeensä seuraamaan ”Kohti Euroviisuja” -ohjelman purkitusta, jossa artistit avasivat tunnelmiaan. Yleisö ei kuitenkaan kuullut lauluista nuottiakaan ennen kuin kyseinen 45-minuutin mittainen reportaasi esitettiin televisiossa perjantaina 21.2.1986. Samalla avautui myös Iltalehden ”Kuuma linja”, jonne kansalaiset saivat soittaa lankapuhelimillaan kertoakseen mielipiteensä ehdokkaista ennen seuraavana päivänä nähtävää suoraa karsintalähetystä.
Myös karsintapuitteissa tavoiteltiin uutta ilmettä, kun Pasilan TV-studio kakkoseen lavastettu estradi täytettiin discovaloilla ja etenkin savulla. Orkesteri jousineen ja puhaltimineen soi mahtipontisesti, mutta muilta osin mentiin pienimuotoisesti. Pieni studioyleisö koostui jälleen kappaleen tekijöistä, jotka aplodiensa voimakkuudella määrittelivät sen kuka esiintyjistä on katu-uskottava ja kuka ei. Uutispuolelta tutumpi Kari Lumikero juonsi lähetyksen vakavailmeisen asiallisesti. Lumikero oli aloittanut Yleisradion palveluksessa 1960-luvun lopulla ja hän oli selostanut vuoden 1985 Euroviisulähetyksen. Tänäkin vuonna karsinnan ratkettua Lumikeron pesti jatkui Bergenissä selostustehtävissä, jonka jälkeen hän vaihtoi työpaikkaa ja ryhtyi MTV:n uutisten Tukholman kirjeenvaihtajaksi.
Asiaan eli ensimmäiseen esitykseen päästiin sukkelasti. Yksi kutsuperusteista Kassu Halosen kohdalla oli varmaankin miehen tuore menestys amerikkalaisessa sävellyskilpailussa. Karsintalähetyksen haastattelussa Halonen jaksoi vitsailla kutsukilpailutermistä ja sanoi sen vuoksi kutsuneensa säveltäjäkumppanikseen Kristian ”Kisu” Jernströmin. Työtoverit puolestaan kutsuivat sovittaja-avukseen ruotsalaisen Rutger Gunnarsonin, joka oli soittanut mm. Abban taustalla. Sen jälkeen he kutsuivat sanoittajaksi Edu Kettusen ja solisteiksi Kirkan ja Kim Lönnholmin. Lönnholmiakin pidettiin tuohon aikaan kansainvälisenä lupauksena. Olihan miehen yhtye Broadcast voittanut Battle of the Bands -kilpailun Britanniassa ja esitti kansainvälisen kuuloista englanninkielistä poppia.
Tämän ryhmän yhteistyönä syntyi mahtipontinen pop-kappale ”Aitoa taikaa”, jonka orkestraatiossa oli tosiaan kuultavissa perinteistä suomalaista euroviisua rullaavampi sovitus. Itse lauluosuudet olivat kuulijan sen sijaan hankalampi niellä, sillä korkealta ja kovaa laulavat solistit vetivät koko kappaleen alusta loppuun kaksiäänisesti kuin kilvan konsanaan. Kilpalaulannasta huolimatta teos oli yksi karsinnan vahvimmista kokonaisuuksista.
Kappale julkaistiin Kassun ja Kisun sekä Vexi Salmen vasta perustaman Flamingo-yhtiön alaisuudessa singlenä ja 12-tuumaisena maksisinglenä. Toisella puolella oli Kirkan näissä samoissa karsinnoissa esittämä soolokappale ”Uusiin taivaisiin”. Näitä kappaleita ei kuitenkaan ehditty ottaa mukaan Kirkan seuraavalle studioalbumille, sillä mies vaihtoi lennosta tyyliään englanninkielisen hard rockin esittäjäksi.
Toisena lavalle tepsutteli suurelle yleisölle aivan uusi tuttavuus eli laulajatar Tulip, oikealta nimeltään Kirsi Hörman. 24-vuotias Tulip oli esiintynyt taustalaulajana Outi Poppin keikoilla ja levyttänyt yhden englanninkielisen singlen ”Fast Clues to Fashion”, jonka oli säveltänyt Twiggy Oliver (oik. Mauno Paajanen). Oliver tunnettiin lähinnä Outi Poppin levyiltä. Tulipin single julkaistiin Pedro Hietasen tuolloin vetämän Parlophone-levy-yhtiön nimissä ja Hietanen esitteli artistin kappaleen säveltäjälle Jukka Siikavireelle. Siikavire halusi laululleen ”Tanssin aurinkoon” esittäjäksi nimen omaan uuden kasvon ja paljon tämän tuntemattomampaa henkilöä ei tehtävään olisi voinut löytyä.
Kappaleen rytmissä oli kenties hieman Madonnan tuon ajan kappaleiden henkeä, kuten oli artistin lavaliikehdinnässäkin. Ihan putkeen ei esitys suorassa lähetyksessä kuitenkaan mennyt, vaikka Siikavire Iltalehdessä kertoikin käyneensä keikalla varmistamassa solistinsa lahjakkuuden. LP-levystäkin oli kuulemma ollut puhetta, mutta euroviisujen jälkeen ei Tulipista enää kuultu. Vuonna 1986 hän työskenteli Heaven-nimisessä helsinkiläisessä nuorisobutiikissa ja veikkaan, että maanantaina 24.2.1986 koitti jälleen aamuvuoro. Tulipin älppäriä ei koskaan julkaistu, eikä edes singleä viisukappaleesta.
Kolmannen kilpailijan kohdalla ei sen sijaan tarvinnut jännittää esiintyjien puolesta, sen verran itsevarmaa kokemusta lavalle saapui. Laulavat näyttelijät Irina Milan ja Eija Ahvo esittivät teatterin maailmaan sijoittuvan dramaattisen paatoksen ”Applause” pelottavan vahvoissa meikeissään. Sävellyksen takana oli kenties hieman yllättäenkin hempeämpien iskelmien tuottajana tutummaksi tullut Esa Nieminen. Nieminen halusi kenties tehdä euroviisuihin jotain aivan muuta. Sanat olivat laulun toisen esittäjän Irina Milanin kynästä. Tämä paketti jäi kertaluonteiseksi, sillä laulua ei koskaan julkaistu levyllä.
Seuraavaksi lavan valtasi Kirka toistamiseen ja tällä kertaa yksinään. Edu Kettunen tiedettiin Kim Lönnholmin bändikaverina Broadcast-yhtyeestä. Hän soitti bändissä kitaraa ja kirjoitti valtaosan heidän musiikistaan. Kettunen oli julkaissut pari sooloalbumiakin, mutta esimerkiksi euroviisukarsintojen kanssa samoihin aikoihin, kevättalvella 1986 ilmestynyt ”Lentäjän poika” -LP ei julkaisuajankohtanaan herättänyt yleisössä mielenkiintoa eikä levy noussut listalle lainkaan. Kappaleesta tuli vasta ajan saatossa ikivihreä ja vuoteen 1990 mennessä älppärikin myi kultaa. Viisuihin Kettunen oli kynäillyt todella suoraviivaisen yksinkertaisen rallin – kuten hän itsekin TV-lähetyksen haastattelussa lauluaan kutsui – Kirkan laulettavaksi. Yllättäen ”Uusiin taivaisiin” oli lopullisen valinnan tehneen raadin mieleen ja melkein pääsi edustamaan Suomea kansainväliselle estradille.
Laulu numero viisi oli Jim Pembroken kynästä ja jälleen sieltä vaikeaselkoisemmasta päästä. ”Tappavat kyyneleet” -kappaleen esittäjäksi suunniteltiin Kaija Koota, mutta hän oli sitä mieltä ettei biisi sovi hänen tyyliinsä. Niinpä solistiksi hälytettiin lyhyellä varoitusajalla edellisvuoden edustajamme Sonja Lumme, joka suoriutui teknisesti vaikeasta sävellyksestä kunnialla. Elämään kappale ei kuitenkaan jäänyt eikä sitäkään ikuistettu äänilevylle. Kuunneltavissa se on vain Yleisradion euroviisulähetyksessä.
Gruppo Jokke -nimiä kantavan kvartetin esitys jäi sekin levyttämättä, vaikka kappaleessa olisi ehkä ollut enemmän radiosoittoon sopivia elementtejä. Gruppon nokkamies Jokke Seppälä oli kuitenkin ottanut tehtävänannon varsin kirjaimellisesti ja räätälöinyt paketin euroviisuestradia varten. Lavalla neljä muodikkaisiin vetimiin sonnustaunutta solistia suorittivat koreografiaa, jota lehtihaastattelun perusteella oli jopa harjoiteltu tanssitunneilla.
Muut Gruppon jäsenet olivat Heikki ”Rele” Kosunen, Anita Pajunen ja Leena Nilsson – kaikki kokeneita laulun ammattilaisia. He olivat tulleet television katsojille tutuksi Perjantaipörssi-viihdeohjelmassa, jossa normaalisti neljäntenä jäsenenä oli jälleen Kaija Koo, joka kieltäytyi tästäkin kunniasta. Tuuraajaksi valittiin Rele Kosusen vaimo Leena Nilsson, joka oli sooloartistina mukana vuoden 1984 Euroviisukarsinnoissa. Rele ja Leena olivat edellisvuonna saaneet pojan, joten Euroviisut merkitsivät Leenalle myös paluuta äitiyslomalta mikrofonin eteen. Kolme neljäsosaa Grupposta eli Jokke, Rele ja Anita olivat kokeneet kansainvälisetkin viisulavat taustalaulajien ominaisuudessa, ja pääsivät itse asiassa tänäkin vuonna Bergeniin vaikka voittoa Gruppo Jokkelle ei tullutkaan.
Jokke Seppälä oli siis myös säveltänyt Grupponsa kappaleen ”Kaamoksen maa”, jonka tekstissä käytettiin kaiken euroviisuihin varta vasten kyhätyn kansainvälisyyden ja mahtipontisuuden lisäksi myös niitä iänikuisia ”kansallisia elementtejä”. Sovitustyössä auttoi Petri Juutilainen ja Rele Kosunen. Miehet kertoivat hioneensa lopullisia orkestraatioita viime hetkiin asti ja kirjoittaneensa urakalla partituureja ja stemmoja uusiksi. Rele nauroi Iltalehdelle, että hänellä on ”Nuotinkirjoituskyynärpää”.
Rele toimi muutenkin kokoonpanon puhemiehenä ja ennen kisaa hän ehti kertoa mietteitään Euroviisuista. Hänen mielestään oli ”Erittäin tervettä, että viisut järjestetään kutsukilpailuna. Se on ehdoton edellytys onnistumiselle. On ihan turhaa energianhukkaa lähteä kuuntelemaan satoja biisejä, joista suurin osa on kelvottomia”. ”Myös ammattilaisraati on hyvä asia. Ei siitä tule mitään, jos 35-vuotias pankkineiti valitsee Euroviisun. Tänä vuonna tämä on korkean tason kilpailu”.
Esa Kaartamon laulelmallinen ”Rautataivas” oli säveltäjän mukaan jo valmiina, kun kutsu euroviisukilpaan kolahti postiluukusta. Myöskään esittäjää ei Kaartamon sanoin tarvinnut miettiä hetkeäkään, sillä biisi oli kuin tehty Kim Lönnholmille. Niinpä Kim pääsi Kirkan tavoin laulamaan yksin toisen kappaleen samoissa karsinnoissa. Kappale julkaistiin Flamingo-yhtiön singlenä, mutta Kim Lönnholmin ensimmäinen soolo-LP ilmestyi vasta kolmen vuoden kuluttua, joten ”Rautataivas” ei sille levylle enää mahtunut. Tuo älppäri oli nimetty toisen euroviisukappaleen mukaan, mutta ”Minä olen muistanut” onkin ihan oma tarinansa. Piiri pieni pyörikin näissä kisoissa melkoista kyytiä, sillä myös Esa Kaartamo kuului Broadcastin miehitykseen ja yksi yhtyeen kitaristeista Jarmo Nikku nähtiin euroviisuorkesterissa.
Toiseksi viimeisenä lavalle asteli Kari Kuivalainen, joka oli nimenä noussut esille vuoden 1985 Euroviisukarsinnoissamme. Sinne hän oli lähettänyt sävelmän ”Haaveissa vainko oot mun”, joka päätyi Riki Sorsan esitettäväksi. Kappaleesta tuli elokuussa – eli puoli vuotta euroviisukarsintojen jälkeen – iso hitti Suomessa ja maamme hittien vuositilastossa 1985 se oli Suomen 45:ksi suosituin laulu. Kari kertoi haastatteluissa olevansa kuitenkin enemmän laulaja kuin lauluntekijä ja artisti oli edellisvuonna julkaissut ensimmäisen oman sooloalbuminsa ”Tavallinen elämä”, jonka nimikkokappaleella hän osallistui myös Syksyn Sävel 1985 -kilpailuun. Iltalehdessä mainittiin kappaleen soivan ”joka tuutissa”, mutta virallisia listamerkintöjä sen menestyksestä ei ole jäänyt aikakirjoihin. Toinen suosittu laulu esikoisalbumilta oli ”Yö keinui pois”.
Tosin euroviisukappaleen ”Päivä kahden ihmisen” esittäjäksi Kari oli Jim Pembroken tavoin toivonut Kaija Koota, mutta laulajattaren kieltäydyttyä hän päätti sovittaja Mika Siekkisen ehdotuksesta laulaa sen itse. Lehdessä Kari Kuivalainen sanoi kappaletta vaikeaksi etenkin korkeampien nuottien osalta, sillä hänhän ei ollut säveltänyt sitä itselleen. Laulu julkaistiin karsintojen jälkeen singlenä ja lisäksi sinkkua kaupiteltiin edellisvuoden lopulla julkaistun LP-levyn kylkiäisenä. ”Tavallisen elämän” saattoi nyt hankkia kansien välistä löytyvän 7-tuumaisen yllätyksen kera. Olisi ollut työlästä painattaa älppäristä kokonaan uusi, viisukappaleen sisältävä versio. Etenkin kun myymättömiä albumeja löytyi vielä varastosta runsain määrin.
Vinyylisinglestä löytyi loppujen markkinoilta kolmea erilaista versiota. Niinhän siinä nimittäin kävi, että Kari Kuivalainen ja ”Päivä kahden ihmisen” voitti Suomen Euroviisukarsinnan. ”Päivä”-sanan ääkkösiä pidettiin kuitenkin kansainvälisiä markkinoita ajatellen hankalina. Äähän ja Ööhänhän suomalaisten mielestä kaatuivat Suomen menestymisen mahdollisuudet edellisvuonnakin ”Eläköön elämä” -kappaleen osalta. Siksi lauluun kirjoitettiin tekijänsä vastustuksesta huolimatta rivi uutta tekstiä, jossa kertosäkeistön loppu ”Päivän kahden ihmisen” muutettiin muotoon ”Koskaan sano en the End” ja laulun nimeksi vaihtui ”Never the End”. Alkuperäisen ”Päivä kahden ihmisen” -version lisäksi julkaistiin siis muilta osin suomeksi laulettu ”Never the End” ja kokonaan englanninkielellä veisattu ”Never the End”.
Mutta ennen kuin Kari Kuivalaisen voitto oli kirkossa kuulutettu, esiintymisvuoron sai vielä kisan konkari Danny. Karsintalähetyksen haastattelussa juontaja Kari Lumikero ylisti säveltäjä Veikko Samulin hittivainua ja mies myönsi itsekin omaavansa jonkinlaista ”kuudetta aistia”. Tällä kertaa uutta ikivihreää iskelmähittiä ei kuitenkaan syntynyt, vaikka vauhdikas ”Ninja” olisi vielä vuonna 1986 voinut olla ihan passeli euroviisuehdokas.
43-vuotias Danny oli kuitenkin ehkä monien silmissä jo tuolloin jonkin sortin kalkkis ja hänen Dingo-käsineeksi kutsuttu nahkainen somisteensa ja karateliikkeensä saattoivat luoda tahattoman koomisen vaikutelman. Tosissaan hän oli kuitenkin kertomansa mukaan liikkeellä ja halu päästä Bergeniin oli palava.
LUE LISÄÄ: Dannyn albumista ”Ninja”
Dannyn mukanaolo oli lehdistön mieleen, olihan mies kenties Kirkan ohella kisan tunnetuin nimi. Artisti kertoi ennen kisaa kappaleestaan Iltalehdelle seuraavaa ”Maailmalla on nyt lyönyt läpi mystiikan aalto. Samurait ja Ninjat ovat suosiossa ja Ninja-elokuvat ovat suosittuja myös Suomessa. Ninja on tarttuva, kansainvälinen sana, jonka koko maailma tuntee. Aiomme istua ajankohtaisen trendin päälle, sillä vielä Ninjasta ei ole tehty laulua”.
Iltalehden Kuuman linjan puhelinterroristien mielestä Danny olisikin ollut paras vaihtoehto Suomen edustajaksi. Hän sai yli puolet enemmän ääniä, kuin toisen sijan jakaneet Kirkan ja Kimin duetto ja lopulta voiton vienyt Kari Kuivalainen. Danny oli ollut tuohon aikaan muutaman vuoden poissa otsikoista ja musiikkikuvioista, joten Euroviisut toivat hänelle ainakin näkyvyyttä Suomen markkinoille jos eivät muuta. Uusi albumikin oli valmiina julkaisuun ja se kantoi euroviisukappaleen nimeä ”Ninja”. Kenellekään ei silti varmasti tullut yllätyksenä, että minkään sortin musiikin ammattilaisista koostuvalta raadilta ei Dannylle montaa pistettä heru. Tuloslistalla tuleva musiikkineuvos oli toiseksi viimeinen, takanaan vain kisan kuopus Tulip.
Yhdeksän kilpailukappaletta sekalaisine haastatteluineen kuultiin ennen puoli yhdeksän iltauutisia. Kello 21:00 palattiin Pasilan kakkosstudiolle pisteyttämään laulut ja valitsemaan voittaja. Studioon oli koottu 11-henkinen konklaavi valintaa suorittamaan. Väriläiskänä ryhmässä oli Jari-Pekka Koikkalainen, joka paria vuotta aiemmin oli perustanut maailman ensimmäisen Euroviisuklubin OGAE:n. Kyllä, euroviisufaniklubiaate on lähtöisin Suomesta ja nykyäänhän OGAE tunnetaan mittavana maailmanlaajuisena tuhansia euroviisujen ystäviä yhteen kokoavana virallisena yhdistyksenä. Koikkalainen pääsi ennen uutisia myös lyhyeen haastatteluun juontaja Lumikeron kanssa, jossa hän kertoi yhdistyksen toiminnasta.
Raatilaiset laittoivat kilpailusävelmät mieleiseensä paremmuusjärjestykseen ja antoivat parhaaksi katsomalleen kappaleelle kymmenen pistettä. Toiseksi paras sai kahdeksan pistettä ja siitä eteen päin pisteitä annettiin kaikille järjestyksessä aina heikoimpana pitämänsä laulun yhteen pisteeseen asti. Vielä ennen äänestystä korostettiin, että nyt haetaan kansainvälistä menestystä. Lopullisissa tuloksissa Kari Kuivalainen vei voiton vain yhden pisteen marginaalilla Kirkaan nähden. Kirka ja Kim Lönnholm pitivät hallussaan sijoja 2-4 yhdessä ja erikseen.
Iltalehdessä viisuvoittaja Kari Kuivalainen toivoi Euroviisukarsintaan osallistumiselta ennen kaikkea, että keikkoja tulisi lisää. ”Näin pysyy tapetilla, sehän on levy-yhtiön toivomus”, artisti kertoi Iltalehdelle. Ainakin yhden ison keikan Kari sai kalenteriinsa. Toukokuun alussa hänet näki ja kuuli miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa. Karsinnan aikaan 25-vuotias artisti asui vielä kotona vanhempiensa luona perheen ainoana lapsena. Nyt puhelin alkoi piristä ja keikkoja tarjottiin kovasti. Kari kertoi Euroviisukonkari Rauno Lehtisen sanoneen, että häneltä uupuu karismaa, joten hän nimesi uuden keikkakokoonpanonsa muotoon Kari Kuivalainen ja Karisma.
Bergenin matkaan Kari suhtautui tosissaan ja vakuutti pudottavansa painostaan kymmenen kiloa sekä jättävänsä tupakoinnin. Levy-yhtiö satsasi suojattiinsa lähettämällä sinkun ulkomaille ”heti kun sen saa julkistaa eli huhtikuun alussa”. Lisäksi Bergeniin otettiin mukaan edustava kansio, joka kertoo kappaleesta ja sen tekijöistä kaiken mahdollisen ties kuinka monella kielellä. Yleisradion viihdetoimituksen kanssakin oli pidetty tiukkaa palaveria siitä, mitä kaikkea Karin kappaleelle pitäisi tehdä ennen toukokuista Bergenin koitosta. ”Levy-yhtiöllä on omat suunnitelmansa, mutta eihän ne mulle kerro”, Kari sanoi.
1980-luvulla lehdistössä harrastettiin vielä aprillipilojakin ja 1.4.1986 Iltalehti uutisoi ”Euroviisuskandaalista”. Siinä irvailtiin, että koska Kari Kuivalainen ei pystynyt laihduttamaan 25 kiloa ennen H-hetkeä, lähetetään Bergeniin hänen sijaansa Pate Mustajärvi. Karin väitettiin toteavan, että ”Olen paastonnut niin, etten meinaa tolpillani pysyä, mutta joka päivä vaaka näyttää samaa lukemaa. Minkäs teet, kun läskit istuvat tiukassa”. Hauskaa? Seuraavan päivän lehdessä kerrottiin koko jutun olleen ”aprillia” siltä varalta, jos joku olisi ottanut uutisen todesta. Artistin paino tuntui olevan kevään puheenaihe muutenkin, sillä vielä Bergenin pressitilaisuudessakin siitä kyseltiin ja lopulta kansainväliselle lehdistölle selvisi sen olevan 85 kiloa – mikä ei pitkälle miehelle ole mielestäni kovin paljon.
Iltalehti lööpitti myöskin Karin orastavasta kansainvälisestä urasta ja siitä kuinka ”Karin levy-yhtiö teki sopimuksen Saksan Euroviisumoguli Ralph Siegelin kanssa”. Ralph Siegel tunnetaan euroviisumaailmassa hyvin, sillä hän on säveltänyt lukemattomia edustuskappaleita monille eri maille ja voittanut Euroviisut kerran – vuonna 1982 Nicolen esittämällä kappaleella ”Ein bisschen Frieden”. Samassa jutussa taivastellaan, kuinka levy-yhtiö joutui painattamaan nelivärisinkkupusseja, joihin pelkästään upposi kymppitonni. Suomen markkinoille niitä ei olisi kuulemma kannattanut painaa.
”Suomen- ja englanninkieliset singlet lähetettiin 150 levy-yhtiöön ympäri Eurooppaa ennen viisuja”, kertoi Euros-levy-yhtiön Jari Väänänen. Saksalainen hittimoguli Ralph Siegel kuuli Karin kappaleen harjoituksissa ja nousi seisomaan, hihkui ja aplodeerasi. Myöhemmin Siegel etsi Väänäsen käsiinsä ja he tekivät sopimuksen, että ”Never the End” julkaistaan Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Belgiassa, Luxemburgissa ja Hollannissa. Siegel maksoi ennakon, jonka summa osoitti että äijä oli tosissaan. Euroopanlaajuista megahittiä ei ”Never the Endistä” kuitenkaan sukeutunut.
LUE LISÄÄ: 1980-luvun Euroviisuvoittajat olivat hittejä
Lehdistö päätti tällä kertaa kohdella edustajaamme varsin hienovaraisesti, melkeinpä silkkihansikkain. Kari Kuivalaisen menestymismahdollisuuksia ei liioiteltu, muttei suljettu poiskaan. Koko ajan muistettiin pohtia, kuinka hieno sävelmä meillä onkaan tarjolla – jopa liian hieno muovisiin euroviisuympyröihin. Ja kun sijoitus ei lopulta ollut kovinkaan mairitteleva, käännettiin sekin positiivisen puolelle. Eurooppa ei ymmärtänyt suomalaista laatuballadia. Kerrankin lehtimiehet malttoivat olla vetämästä artistin uraa kokonaan viemäriin.
Tosin Karin ura ei kovin näyttävänä jatkunut tästä eteenpäin. Hän levytti Euros-levy-yhtiölle vuonna 1987 enää yhden singlen ”Toisinpäin”/”Tänä aamuna”, joka ei jättänyt muistijälkiä musiikinystäviin. Rummut olivat Kari Kuivalaisen instrumentti jo ennen Euroviisuja ja hän oli soittanut niitä parissa bändissä. Vuonna 1991 Kari oli mukana pistämässä pystyyn varsin menestyksekästä kokoonpanoa, joka sai nimekseen Menneisyyden vangit. Siinä solisteina toimivat Virve Rosti ja Freeman, ja Kari soitti rumpuja. Kari musisoi kokoonpanossa aina vuoteen 2005 saakka. Sen jälkeen hän on tehnyt yhteistyötä Arto Vilkon kanssa mm. kahden albumin verran. Vuonna 1950 syntynyt Vilkko aloitti oman uransa jo 1960-luvun lopulla.
”Menkkareiden” keikoilla Kari pääsi usein vetämään menobiisien välissä bravuurinumeronsa ”Päivä kahden ihmisen”, josta on vuosien saatossa tullut pienimuotoinen suomalainen euroviisuklassikko. Ei se kaikkein ikimuistoisin, mutta laulu joka muistetaan ja josta pidetään.
Suomen Euroviisukarsinta 1986 finaalin lopputulokset:
- 89 p. Kari Kuivalainen: Päivä kahden ihmisen
- 88 p. Kirka: Uusiin taivaisiin
- 74 p. Kirka & Kim Lönnholm: Aitoa taikaa
- 64 p. Kim Lönnholm: Rautataivas
- 53 p. Irina Milan & Eija Ahvo: Applause
- 48 p. Sonja Lumme: Tappavat kyyneleet
- 37 p. Gruppo Jokke: Kaamoksen maa
- 31 p. Danny: Ninja
- 22 p. Tulip: Tanssin aurinkoon
Esikatselu: Perjantai 21.2.1986 klo 18:45 (YLE TV 1, Kohti Euroviisuja)
Loppukilpailu: Lauantai 22.2.1986 klo 19:40 (YLE TV 1)
Tulokset: Lauantai 22.2.1986 klo 21:00 (YLE TV 1)
LUE LISÄÄ: 1980-luvun Suomen Euroviisukarsinnat
Katso koko Suomen Euroviisukarsinta 1986 YLE Areenassa
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Lähteet:
YLE Elävä arkisto (myös kuvakaappaukset)
Iltalehti (myös kuvakaappaukset)
Asko Murtomäki: Finland 12 Points! Suomen Euroviisut (Teos 2007)
Wikipedia
Discogs
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti