Kolme nuorta homomiestä James ”Jimmy” Somerville (s. 1961), Steve ”Bronski” Forrest (s. 1960) ja Larry Steinbachek (s. 1960) perustivat vuonna 1983 yhtyeen, joka sai nimekseen Bronski Beat. Nuorukaisten laulu- ja soittotaito vakuutti London Records -levy-yhtiön ja he saivat levytyssopimuksen heitettyään vasta muutaman keikan. Bronski Beatin taru jäi valitettavan lyhyeksi, mutta yhtyeen kirkasääninen laulusolisti Jimmy Somerville on jatkanut musiikin tekemistä ensin The Communards -yhtyeessä ja sitten sooloartistina.
BRONSKI BEAT: THE AGE OF CONSENT (1984)
Kesäkuussa 1984 julkaistiin Bronski Beatin ensimmäinen single ”Smalltown Boy”, joka nousi Britti-listan sijalle kolme. Menestystä siunaantui myös muualla: TOP-5-hitti Sveitsissä, Saksassa, Alankomaissa ja Italiassa, TOP-10 Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, ykkönen USA:n tanssilistalla ja sija 48 Billboardin virallisella sinkkulistalla.
Jatkoa seurasi syyskuussa singlellä ”Why?”, joka nousi myös Britanniassa kärkikymmenikköön. Esikoisalbumi ”The Age of Consent” ilmestyi lokakuussa ja se sai nimensä englanninkielisestä termistä, jolla tarkoitetaan ikää jolloin on laillista harrastaa seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa. Levyn tuotti mm. Soft Cellin menestyslevyt tuottanut Mike Thorne. Myös Trevor Horn osoitti kiinnostusta Bronski Beatin tuottamiseen, mutta pojat pelkäsivät hänen muokkaavan liikaa heidän soundiaan oman tyylinsä mukaiseksi.
Levyltä lohkaistiin vielä singleiksi kaksi erilaista cover-kappaletta. Ensin Ira Gershwinin 1930-luvulla ”Porgy and Bess” -oopperaan säveltämä jazzahtava ”It ain’t necessarily so” ja vuoden 1985 puolella Donna Summerin discoklassikko ”I Feel Love”, jonka uudelle singleversiolle tuli mukaan duettokaveriksi Soft Cellistä tuttu Marc Almond. ”I Feel Love” nousi Britti-listan kolmoseksi.
”The Age of Consent” -albumi osoittautui menestykseksi, joka nousi Britanniassa listan sijalle neljä ja myi platinaa eli yli 300.000 kappaletta. Bronski Beat ehti äänittää seuraavaksi singleksi tarkoitetun kappaleen ”Run From Love”, mutta Jimmy Somerville ilmoitti jättävänsä yhtyeen. Toista pitkäsoittoa ei Somervillen kanssa siis tehty, mutta vuonna 1985 julkaistiin remix-EP ”Hundreds and Thousands”.
”Hundreds and Thousands” sisälsi kuusi kappaletta, joista neljä oli remix-versioita esikoislevyn biiseistä. Lisäksi mukana oli ”Run From Love” ja kyseisen singlen B-puolelle tarkoitettu kappale ”Hard Rain”. EP nousi Britannian listan sijalle 24.
Lue lisää: Bronski Beatin albumista ”The Age of Consent”
BRONSKI BEAT: TRUTHDARE, DOUBLEDARE (1986)
Somervillen häivyttyä omille teilleen, Bronski ja Steinbachek etsivät uuden laulusolistin. Sellaiseksi valikoitui John ”Jon Jon” Foster. Hänen perinteinen laulutapansa poikkesi täysin Somervillen persoonallisesta falsetista. Se ei estänyt uuden Bronski Beatin ensimmäisen single ”Hit That Perfect Beat” nousua Britannian listan sijalle kolme loppuvuodesta 1985.
Toinen single ”C’mon! C’mon!” ei kuitenkaan noussut enää sijaa 20 korkeammalle, eikä albumistakaan tullut edeltäjänsä kaltaista menestystä. ”Truthdare, Doubledare” oli Britannian listalla korkeimmillaan sijalla 18. Foster jätti yhtyeen alkuvuodesta 1987, mutta Bronski Beat aloitti kolmannen albuminsa työstämisen.
Vuonna 1988 Bronski Beat julkaisi singlen ”Cha Cha Heels”, jolla laulajana vieraili legendaarinen Eartha Kitt. Kappale oli alun perin kirjoitettu Divinelle, mutta hän kuoli ennen kuin ehti studioon. Single nousi Britti-listan sijalle 32.
Jossain vaiheessa Bronski Beat kaavaili julkaisevan kolmannen albuminsa useiden eri laulajien kanssa. Tämä ei kuitenkaan vakuuttanut London Recordsia, joka pudotti yhtyeen listoiltaan. Kolmanneksi albumiksi suunniteltu ”Out and about” oli kuitenkin jo melko valmis, mutta nyt se jäi julkaisematta. Steve Bronski julkaisi sen omalla nimellään nettisivuillaan vuonna 2016.
Vuonna 1989 laulajaksi tuli Jonathan Hellyer, jonka kanssa julkaistiin Jive-levymerkillä vuosina 1990-1991 singlet ”I’m Gonna Run Away” ja ”One More Chance”. Mike Thorne tuotti singlet, mutta ne eivät nousseet listoille.
BRONSKI BEAT: RAINBOW NATION (1995)
Vuonna 1994 Jon Jon Foster piipahti Bronski Beatin kanssa levyttämässä ”Smalltown Boy ’94” -version, mutta yhteistyö jäi vain piipahdukseksi. Vuonna 1995 ilmestyi saksalaisella discomusiikkiin erikoistuneella ZYX Music -levymerkillä albumi ”Rainbow Nation”, jolla laulusolistina toimii Jonathan Hellyer. Lisäksi mukaan tuli kosketinsoittaja Ian Donaldson.
Levy sisältää vanhoja ja uusia kappaleita uusina levytyksinä. Italodiscosaundia albumille antavat italialaismuusikot ja monista italo-yhteyksistään tuttu apulaistuottaja Mauro Farina. Halpikselta näyttävä kokonaisuus ei itse asiassa kuitenkaan ole hassumpi hi nrg disco -albumi.
Bronski Beat keikkaili muutaman vuoden, mutta päätti sitten pistää toistaiseksi pillit pussiin. Steve Bronski toimi tuottajana ja remixaajana toisille artisteille. Donaldsonista tuli menestynyt DJ. Steinbachek siirtyi musiikkiteatterin pariin.
BRONSKI BEAT: THE AGE OF REASON (2017)
Vuonna 2016 Bronski, Steinbachek ja Donaldson päättivät jälleen tehdä musiikkia yhdessä. Steve Bronski julkaisi vuonna 1987 julkaisematta jääneen kolmannen albumin ”Out and About” digitaalisena. Bronski Beatin laulajaksi tuli Stephen Granville ja hänen kanssaan tehtiin kokonaan uusi versio klassisesta esikoisalbumista ”The Age of Consent”.
Ennen albumin julkaisua vuoden vaihteessa 2016-2017 julkisuuteen kantautui tieto, että Larry Steinbachek on menehtynyt nopeasti edenneeseen syöpään. Hän oli kuollessaan 56-vuotias. 7.12.2021 Steve Bronski kuoli tulipalossa 61-vuotiaana.
THE COMMUNARDS – COMMUNARDS (1986)
Jimmy Somerville oli juuri jättänyt Bronski Beat -yhtyeen menestyksensä huipulle ja löi saman tien hynttyyt yhteen lahjakkaan multi-instrumentalistin, Richard Colesin (s. 1962) kanssa. Coles oli tuttu entuudestaan ja vieraillutkin Bronski Beatin esikoisalbumilla vuonna 1984. Jimmy oli urasiirroissaan vikkelä, sillä keväällä oli ilmestynyt viimeinen Jimmyn laulama Bronski Beat -single ja The Communardsin ensimmäinen singlejulkaisu ”You are my world” oli markkinoilla ennen vuoden vaihdetta.
The Communards luotiin heti alussa kantaaottavammaksi yhtyeeksi ja poliittiset syyt olivatkin päällimmäisinä, kun Jimmy päätti vaihtaa yhtyettä. He olivat avoimen sosialistisia ja ”aikoivat kaataa Margaret Thatcherin hallituksen discomusiikilla”. The Communardsin kaksi ensimmäistä singleä ”You are my world” ja ”Disenchanted” olivat TOP-30-hittejä, mutta levy-yhtiö luotti suojatteihinsa ja kokonainen albumi julkaistiin heinäkuussa 1986 vain pari kuukautta toisen Bronski Beat -albumin jälkeen.
Aluksi levyn suosio oli marginaalista, kunnes elokuussa siltä lohkaistiin kolmas single. ”Don’t leave me this way” oli cover-versio Harold Melvin & the Blue Notes -yhtyeen vuoden 1975 hitistä, josta Thelma Houston teki vuotta myöhemmin vieläkin suositumman version. Single nousi Britti-listan ykköseksi ja siitä tuli koko vuoden myydyin single Britanniassa. Pian kappale soi discoissa ympäri maailmaa ja keräsi komean sarjan listasijoituksia. Suomessa sinkku nousi sijalle kahdeksan.
Neljäntenä ja viimeisenä singlenä albumilta lohkaistiin nopeatempoinen, itämaisia sävyjä hyödyntävä ”So cold the night”, joka oli kaverusten omaa käsialaa. Ykköshitin vanavedessä sekin nousi Britannian topteniin, kuten kävi myös albumille. Kokonaismyynnissä pitkäsoitto ylti Britanniassa platinalukemiin, mikä tuolloin tarkoitti yli 300.000 kappaleen myyntiä. Keväällä 1987 esikoissingle ”You are my world” julkaistiin menestyksen toivossa uudelleen remix-versiona, mutta listasijoitus oli vain piirun verran originaalia parempi 21.
Lue lisää: The Communardsin albumista ”Communards”
THE COMMUNARDS – RED (1987)
The Communards julkaisi seuraavan uuden singlen ”Tomorrow” keikkakesän 1987 jälkeen. Toinen kokopitkä albumi ”Red” ilmestyi 5.10.1987. Pari viikkoa pitkäsoiton jälkeen siltä lohkaistiin singleksi Gloria Gaynorin tunnetuksi tekemä discoklassikko ”Never can say goodbye”, jolle kävi samoin kuin esikoislevyn cover-hitille. Siitä tuli valtava menestys, joka nousi Britti-listan sijalle kaksi ja Billboard-listalla topteniin.
”Red”-albumin korkein listasijoitus oli neljäs ja myynti ylsi tälläkin kertaa platinalukemiin. Vuoden 1988 puolella levyltä lohkaistiin vielä kaksi vaisummin menestynyttä singleä ”For a Friend” ja ”There’s more to love”.
Vaikka The Communardsin iäksi jäi vain kolme vuotta, saivat he nostettua Britti-listalle komeat yhdeksän TOP-30-hittiä ja kaksi platinaa myynyttä albumia. Loppujen lopuksi Richardin ja Jimmyn alussa yhdistänyt erilaisuus koitui heidän kohtalokseen ja yhteistuumin he päättivät laittaa The Communardsin telakalle, jossa se onkin sitten ollut yli 30 vuotta.
JIMMY SOMERVILLE – READ MY LIPS (1989)
Jimmy Somerville sai soolouransa käyntiin loppuvuodesta 1989. Ensimmäisenä singlenä julkaistiin kepeä ”Comment te dire adieu”, joka oli cover-versio Francoise Hardyn vuoden 1968 iskelmästä. Kappaleessa Jimmyn kanssa duetoi June Miles-Kingston. Single nousi Britti-listalla sijalle 14.
Myös toinen sinkku oli cover-biisi. Nyt versioitavaksi päätyi Sylvesterin discoklassikko ”You make me feel (Mighty real)”. Nopea discotempoinen coverbiisi näytti takaavan Bronski Beatille, The Communardsille ja soolo-Jimmylle aina paremmat listasijoitukset. Sinkku nousi Britanniassa viidenneksi. Kolmas ”Read my lips (Enough is enough)” oli nopeatempoinen mutta alkuperäissävellys, joten korkein listasijoitus oli 26.
”Read my lips” -albumin korkein listasijoitus Britanniassa oli 29, mutta se myi kuitenkin kultalevyyn oikeuttavat 100.000 kappaletta. Ranskassa Jimmyn suosio oli kaikkein suurinta ja siellä pitkäsoitto myi noin 250.000 kappaletta. Albumin tuottivat Stephen Hague, Pascal Gabriel ja Avril Mackintosh.
Jouluna 1989 Jimmy oli mukana Band Aid II -hyväntekeväisyysprojektissa laulamassa ”Do they know it’s Christmas?” -jouluklassikon toista versiota, jonka tuotti Stock-Aitken-Waterman. Single nousi Britanniassa listaykköseksi.
Vuonna 1990 Jimmy Somervillelta julkaistiin kokoelmalevy, joka kokosi kattavasti yksiin kansiin kaikki singlehitit joilla hän oli ollut mukana vuosina 1984-1990. Mukana oli niin Bronski Beatin kuin The Communardsinkin kaikki singlet sekä ainoan soololevyn singlelohkaisut. Uutena markkinointisinglenä kokoelmalta julkaistiin ”To love somebody”, joka oli cover Bee Geesin 1970-luvun reggaerytmisestä hitistä.
Kokoelmalevyn ”Dance & Desire” -kansivihkosessa Somerville kertoo, että oli noihin aikoihin pahoissa riidoissa levy-yhtiönsä kanssa. Yhteiskunnallisesti aktiivinen artisti harmitteli erityisesti sitä, että kukaan ei puhunut AIDS:ista. Hän oli turhautunut, eksyksissä, hämmentynyt ja tuskissaan, koska ajat olivat homo-miehelle kamalia oli hänellä HIV tai ei.
Somerville kertoo tehneensä singlen vain taloudellisessa mielessä. Hän ajatteli, jos siitä tulee hitti hänellä on varaa tehdä jatkossa haluamiaan asioita ja työskennellä itselleen tärkeiden asioiden parissa. Single nousi Brittilistalla sijalle kahdeksan ja ”The Singles Collection 1984/1990” -kokoelmalevy sijalle neljä. Ranskassa kooste myi platinaa eli yli 300.000 kappaletta. Toisena täkynä kokoelmalla oli Bronski Beatin kanssa alun perin kirjoitettu ”Run from Love”, mutta uutena versiona jossa duettokaverina vieraili Propaganda-yhtyeestä tuttu Claudia Brücken.
JIMMY SOMERVILLE – DARE TO LOVE (1995)
1990-luvun alkupuoli oli Somervillellä levytysrintamalla hiljaisempaa aikaa, mutta tammikuussa 1995 hän palasi listoille uudella singlellä ”Heartbeat”. Levy nousi Britanniassa listan sijalle 24 sekä Billboard US Hot Dance Club Play -listan ykköseksi. Tuottajana toimi Stephen Hague. Toinen single ”Hurt so good” menestyi Britanniassa vielä vähän paremmin, nousten listan sijalle 15.
Singlet olivat esimakua Somervillen toiselta soololevyltä ”Dare to Love”, joka kesäkuussa 1995. Albumista ei muodostunut suurmenestystä ja listanousu tyrehtyi sijalle 38. London Records pudotti Somervillen listoiltaan.
JIMMY SOMERVILLE – MANAGE TO DAMAGE (1999)
Vuonna 1997 Jimmy Somerville vieraili Sparks-yhtyeen albumilla ”Plagiarism”, jolle Sparks teki uusia versioita vanhoista kappaleistaan. ”The Number one song in Heaven” Jimmy Somervillella lisättynä lohkaistiin levyltä myös singlenä ja se nousi Britti-listalla sijalle 70.
Jimmy Somervillen kolmas sooloalbumi julkaistiin pienellä Gut-levymerkillä. Somerville kirjoitti kaikki levyn kappaleet yhdessä Sally Herbertin kanssa, joka toimi myös yhtenä albumin tuottajista. Lisäksi tuottajana oli Somervillen itsensä lisäksi Ash Howes. Singleiksi levyttiin irrotettiin kappaleet ”Dark Sky”, ”Lay Down” ja ”Something to Live for”, joista vain ensimmäinen piipahti Britti-listan sijalla 66. Albumi ei sijoittunut listoille.
Vuonna 2001 julkaistiin jälleen uusi kokoelma, joka ei keskittynyt vain Somervillen sooloihin vaan mukana oli myös Bronski Beat ja The Communards -materiaalia. Eroa edelliseen oli vain ”Dare to Love” -albumin ”Hurt so Good” -singlen verran. Kooste nousi listalla sijalle 29 ja myi kultaa.
JIMMY SOMERVILLE – HOME AGAIN (2004)
Somervillen neljäs soolo ”Home Again” oli varsin dance-orientoitunut ja sitä tuottamassa oli liuta muusikkoja. Lähestulkoon jokaisen raidan tuotti eri henkilö. Levyn kansilehdessä heidät myös esiteltiin mittavassa kuvagalleriassa.
Tämäkään albumi ei noussut listoille Britanniassa ja ainoa listamerkintä saatiin Saksasta, jossa albumi piipahti listan sijalla 48. Singlekappaleet ”It’s So Good”, ”Come On” ja ”Ain’t No Mountain High Enough” eivät nekään herättäneet huomiota.
JIMMY SOMERVILLE – SUDDENLY LAST SUMMER (2009)
”Suddenly Last Summer” on cover-albumi, joka sisältää akustisia versioita mm. Blondien ja The Doorsin kappaleista. Kokonaisuus julkaistiin aluksi vain digitaalisena, mutta vuonna 2010 se julkaistiin myös CD-formaatissa ja vuonna 2020 myös vinyylinä 10-vuotis juhlan kunniaksi.
Vuosina 2010-2012 Somervillen julkaisi EP-trilogian ”Bright Thing” (2010), ”Momentum” (2011) ja ”Solent” (2012) yhteistyössä John Winfieldin kanssa. Kaikki sarjan EP:t sisälsivät dance-musiikkia.
JIMMY SOMERVILLE – HOMAGE (2015)
Vuonna 2014 Jimmy Somerville levytti uuden, akustisen version Bronski Beatin läpimurtohitistä ”Smalltown Boy”. Se julkaistiin digisinglenä markkinoimaan uutta kokoelmaa ”Dance & Desire: Rarities & Videos”, joka kaksi CD-levyllistä remixejä ja muita harvinaisuuksia sekä DVD:n, jossa oli kaikki musiikkivideot. Levyn kansilehtisessä Somerville kertoo myös videoista ja siitä miten ne heijastelivat hänen uransa eri vaiheita.
John Winfield toimi säveltäjä- ja tuottajakumppanina myös Somervillen kuudennella studioalbumilla ”Homage”, joka oli jälleen dance-teemainen. Levyltä lohkottiin myös liuta digitaalisia singlejä, joista ainakin ”Some wonder” -kappaleeseen tehtiin myös musiikkivideo. Albumille rekisteröitiin Ranskassa listasijoitus 60.
Jimmy Somerville on julkaissut uransa aikana myös lukuisia muita digisinglejä yksin tai muiden yhteistyöartistien kanssa. Hän ollut mukana hyväntekeväisyyslevyillä ja muiden artistien julkaisuilla. Katalogista löytyy EP-, Live- ja Remix-levyjä sekä kokoelmia, mutta varsinaiset studioalbumit on kaikki listattuna tähän blogikirjoitukseen.
Kuuntele Retropopparin soittolistaa ”The Essential Jimmy Somerville/Bronski Beat/The Communards” Spotifyssa:
Lähteet:
CD-levyjen kansilehdet
Wikipedia
Discogs
Youtube
RETROPOPPARI 