Uuden aallon syntikkapop nousi supersuosioon 1980-luvun alussa Britanniassa ja uusia uusromanttisia bändejä syntyi kuin sieniä sateella. Vain muutama niistä jäi elämään vuosikymmenten vaihduttua, jos ei viime aikoina nostalgian tähden takaisin estradeille palanneita lasketa mukaan. Depeche mode on yksi harvoista, joka on pystynyt uudistumaan ja luomaan uutta musiikkia kaikki nämä vuodet. Siksi se on ehkä myös yksi merkittävimmistä esikuvista tämän päivän synthpop-bändeille.
Seuraavat yhtyeet kertovat kaikki avoimesti saaneensa vaikutteita paitsi Depeche modelta, myös muilta aikalaisyhtyeiltä tai 1980-luvusta ylipäätään. Retropoppari kokosi neljä varteenotettavaa orkesteria, jotka ovat tällä hetkellä aktiivisia ja tuottavat ahkerasti uutta musiikkia. Kaikki ovat myös olleet koossa jo pitkään ja levyttäneet useita albumeja. Yllättäen kolme heistä tulee Ruotsista ja yksi Saksasta.
Mukana on lyhyen historiikin lisäksi muutama Youtube-tärppi ja lisää löytyy nykyään helposti suoratoistopalveluista, kuten Spotifysta.
THE MOBILE HOMES
Ruotsalaiset taitavat pastissit hyvin tyylipuhtaasti, joten heidän vastineensa Depeche modelle kuulostaa melkein enemmän esikuvaltaan kuin Depeche mode itse. The Mobile homes perustettiin jo vuonna 1984 ja heidän selkeä esikuvansa oli alusta lähtien juuri Depeche mode. Yhtyeeseen kuuluivat veljekset Andreas ja Patrik Brun sekä Hans Erkendal ja Per Lillefeldt. Nimi kokoonpanolle tuli Japan -yhtyeen kappaleesta ”Still life in mobile homes”.
Suosituimmillaan The Mobile homes oli Depeche modenkin lyötyä itsensä stadion-luokkaan 1990-luvun alussa. Silloin The Mobile homes levytti Hawk records -levymerkille kolme studioalbumia ”Hurt” (1990), ”Nothing but something” (1991) ja ”Test” (1992). Niistä keskimmäinen menestyi parhaiten nousten jopa Ruotsin albumilistalle sijalle 42.
Vuosikymmenen lopulla bändin saundiin tuli lisää kitaroita ja rock-sävyjä (kuten Depeche modellekin). Silloin syntyivät albumit ”Mobile homes” (1998) ja ”The world will listen” (2001). Sittemmin bändiin ovat kuuluneet myös ruotsinsuomalaiset entiset Kent-muusikot Markus Mustonen ja Sami Sirviö.
Vuonna 2005 perustettiin sivuprojekti Sapporo 72, jonka albumilla ”Business and pleasure” on enemmän teknosävyjä Kraftwerk-tyyliin. Uusi The mobile homes -albumi ”Today is your lucky day” ilmestyi vuonna 2009 ja kymmenen vuotta myöhemmin 2019 oli toisen Sapporo 72 -pitkäsoiton ”Betong projekt” vuoro. Vuonna 2021 The mobile homes aktivoitui jälleen ja sen jälkeen on ilmestynyt kaksi albumia ”Trigger” (2021) ja tuorein ”Tristesse” vuonna 2023.
Hans Erkendal on Isabelle Erkendalin isä. Isabelle on vaikuttanut mm. yhtyeissä Peaches ja West end girls, joka teki albumillisen tyttöduo-covereita Pet shop boysin tuotannosta vuonna 2006. Kahden pikkutytön muodostama Peaches sen sijaan levytti vuonna 2001 hitin ”Rosa helikopter”.
TRAIN TO SPAIN
Ruotsin maalta tulee myös duo Train to Spain, jonka muodostavat laulaja Helena Wigebom ja Jonas Rasmusson. Helena ja Jonas tekivät ensikontaktinsa vuonna 2013 Facebookissa ja pian bändi oli pystyssä. Molemmat rakastavat Depeche modea ja muita 1980-luvun artisteja ja bändejä, kuten Alphavillea ja Howard Jonesia. Nimi kokoonpanolle poimittiin The Human league -yhtyeen kappaleesta ”The things that dreams are made of”.
Train to Spainin saundi on hieman kevyempi ja popahtavampi. Albumeja on syntynyt kolme kappaletta ”What it’s all about” (2015), ”A journey” (2018) ja ”Love? The album” (2022). Kappaleet syntyvät yhteistyössä siten, että Jonas tekee syntetisaattoreillaan instrumentaatiot ja Helena kaavailee niiden päälle laulumelodiat lyriikoineen.
ASHBURY HEIGHTS
Ruotsin Sundsvallista tulee Ashbury heights, jonka voimahahmona toimii Anders Hagström. Hagström tekee biisit, ohjelmoi instrumentaatiot ja toimii myös toisena päävokalistina. Ashbury heightsiin on aina kuulunut myös naisvokalisti, joiden keskuudessa on tapahtunut vaihtelua. Aivan ensimmäinen laulajatar oli Yasmine Uhlin, jonka kanssa levytettiin esikoisalbumi ”Three cheers for the newlydeads” (2007) sekä EP ”Morningstar in a black car”.
Seuraavalle albumille ”Take cair paramour” naisvokaaleihin tuli Kari Berg. Berg oli mukana vain yhdellä pitkäsoitolla ja seuraavana naislaulajana remmiin astui Tea F. Thimé. Hänen kanssaan syntyi albumit ”THe looking glass society” (2015) ja ”The victorian wallflowers” (2018). Vuonna 2019 Thimékin jätti yhtyeen.
2020-luvulla julkaistuilla singleillä on ollut eri vierailijoita, mukaan lukien Ashbury heightsin alkuperäinen naisvokalisti Yasmine Uhlin.
SEA OF SIN
Sea of sin on Saksan vastaus Depeche moden manttelinperijöiksi. Yhtye teki ensialbuminsa jo vuonna 1995 ja saavuttikin jonkin asteista suosiota. Levyn tuotti kaikkien Depeche mode -kopioiden äitinä tunnetun Camouflage -yhtyeen Heiko Maile. Camouflage muistetaan erityisesti hitistä ”The great commandment”. Sea of sin -duon jäsenet Klaus Schill ja Frank Zwicker olivat tätä ennen tehneet yhden albumin Covent garden -yhtyeessä.
Esikoislevyä seurasi pitkä tauko, kunnes Sea of sin palasi levytysstudioon ja vuonna 2018 syntyi albumi ”Future pulse”. Levy sisälsi vuosien varrella syntyneitä kappaleita, mutta innoitti miehet kirjoittamaan uusia lauluja.
Seuraavana vuonna ulos saatiinkin kokonaan uutta materiaalia sisältänyt ”Unbroken”. Sen jälkeen Sea of sinilta on ilmestynyt kaksi remix-kokoelmaa ”The remixes” (2019) ja ”The remixes II” (2021). Tänä vuonna julkaistu EP ”Tired of chasing ghosts” kokoaa yhteen Sea of sinin viisi tuoreinta singleä sekä niistä tehtyjä versioita.
Lähteet:
Spotify
Discogs
Wikipedia
RETROPOPPARI 