OMD: BAUHAUS STAIRCASE (White noise 2023)
Orchestral manouevres in the dark eli tuttavallisemmin OMD on tehnyt uraauurtavaa musiikkia jo 45 vuoden ajan. Ensimmäinen single ”Electricity” ilmestyi jo vuonna 1979 ja seuraavien kymmenen vuoden aikana syntyi lukuisia hittisinglejä, seitsemän studioalbumia sekä yksi platinaa myynyt kokoelmalevy.
1980-luvun lopulla laulusolisti Andy McCluskey jäi yksin ja hän teki 1990-luvulla kolme popahtavampaa albumia, kunnes vuonna 2010 aika oli kypsä paluulle kohti juuria. McCluskey lyösi uudelleen yhteisen synteettisen sävelen toisen OMD:n perustajajäsenen Paul Humphreysin kanssa.
”Bauhaus staircase” on OMD:n uuden tulemisen neljäs studioalbumi ja herrat ovat vihjailleet sen olevan mahdollisesti myös viimeinen. Siltä albumi tavallaan kuulostaakin. Loistavalta perinnöltä, upealta joutsenlaululta ja teokselta, johon he ovat antaneet kaikkensa. Hienompaa päätöstä upealle uralle ei voisi toivoa, vaatia eikä odottaa.
Sävelmät ovat syntyneet suureksi osaksi korona pandemian aikana ja McCluskey on kertonut, että kun ajat ovat haastavat luovuus lisääntyy. On aikaa tutkiskella sielun syvimpiä sopukoita ja pohtia vaikkapa maapallon tulevaisuutta. Pandemia pakotti duon jäsenet myös eroon toisistaan, joten molemmat tekivät töitä tahoillaan kunnes pääsivät yhdistämään ideansa. ”Bauhaus staircase” on tehty kuten muutkin yhtyeen paluun jälkeiset levyt – ajatuksella, että uusi levy tehdään vain sitten kun on jotain sanottavaa.
Heti levyn avaavan sykkivän nimikkokappaleen ja ensimmäisen singlelohkaisun jälkeen kuullaan ehkä albumin yllättävin veto, lähes kuusiminuuttinen rullaavan tanssittava ”Anthropocene”. Kauniin melodinen ja kaihoisa ”Look at you now” vie tunnelman jälleen uuteen suuntaan, kunnes synteettinen ”G.E.M.” palauttaa fiilikset jopa OMD:n 1980-luvulle. Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain sinistä.
”Where we started” voisi jo nimensäkin puolesta olla vaikka kunnianosoitus yhtyeen alkuvuosille. Veikeä syntikkasaundi tuo mieleen OMD:n ensimmäisten levyjen saundihakukokeilut. OMD:lle epätyypilliseen tapaan levyltä löytyy myös selkeitä balladeja, vaikka toki tempoltaan rauhallisempia kappaleita he ovat levyttäneet aiemminkin. ”Veruschkan” verkkainen tunnelma on suorastaan vangitseva.
”Slow train” nostaa otsikkonsa vastaisesti tempoa ja tuo ehkä mieleen jopa bändin kasarihitin ”Locomotion”. Biisi etenee kuin juna, eikä edes niin kovin hidas sellainen. ”Don’t go” jatkaa samalla hyväksi havaitulla 1980-luvun parhaita syntikkapopin perinteitä kunnioittavalla linjalla. Ihanaa, että joku tekee vielä tällaisia biisejä! Eivätkä retrobileet vielä tähänkään pääty. ”Kleptocracy” pistää jalkateriin liikettä.
”Aphrodite’s favourite child” on rytmisesti hieman rauhallisempi, mutta sopivasti pop. Kun taas ”Evolution of species” on täyttä tykitystä ehtaan laserajan spaceage-henkeen. Vähemmän lyriikkaa, enemmän syntetisaattoreita ja rumpukoneita. Kaikki genren alatyylilajit nivoutuvat sulavasti yhdeksi monipuoliseksi kokonaisuudeksi olematta kuitenkaan sillisalaattia.
Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja tämä ihanuus pitää tietenkin päättää OMD:n uran kauneimpaan balladiin. Andy McCluskey tulkitsee ”Healing” -kappaleen herkkyydellä, jota en tiennyt miehestä löytyvänkään. Muutenkin hän tuntuu 64 vuoden iän saavutettuaan löytäneen kultaisen keskitien laulusuorituksiinsa. Pahimmat maneerit on riisuttu ja tilalle on tullut toisenlaista varmuutta. Mutta sama persoonallisuus ja tunnistettavuus ovat silti tallella. Se, jota me OMD-fanit rakastamme.
”Bauhaus staircase” on jo itsessään loistava levy, jollaisen aikaansaamisesta jokaisen muusikon tulisi olla kateellinen. Mutta kun kyseessä on albumi yhtyeeltä, joka on tehnyt musiikkia 45 vuotta, on saavutus entistäkin vaikuttavampi.
Kappaleluettelo:
- Bauhaus staircase
- Anthropocene
- Look at you now
- G.E.M.
- Where we started
- Veruschka
- Slow train
- Don’t go
- Kleptocracy
- Aphrodite’s favourite child
- Evolution of species
- Healing
RETROPOPPARI 