SPARKS: THE GIRL IS CRYING IN HER LATTE (Island records 2023)
Veljekset Ron (s. 1945) ja Russell (s. 1948) Mael ovat tehneet musiikkia yhdessä jo yli puoli vuosisataa. Kaikki alkoi Los Angelesissa elokuvakoulussa 1960-luvun loppupuolella. Vaikka The Doors oli kovaa valuuttaa, Sparks piti alusta lähtien oman linjansa ja imi vaikutteita ennemmin Pink Floydilta tai The Wholta. Tuo linja on pitänyt ja yhtyettä on edelleen hankala verrata mihinkään toiseen. Vuonna 1973 he asettuivat Isoon-Britanniaan ja solmivat levytyssopimuksen Island records -yhtiön kanssa. Monille saattaa edelleenkin tulla yllätyksenä, että näin eurooppalaiselta ja poikkitaiteelliselta kuulostava bändi on oikeasti kotoisin aurinkoisesta Kaliforniasta.
Vuonna 1974 Sparks julkaisi läpimurtoalbuminsa ”Kimono my house”, joka sisälsi TOP-2-hitin ”This town ain’t big enough for both of us”. Vallankumouksellinen esiintyminen Top of the Pops -ohjelmassa siloitti tien kuuluisuuteen. Vuosikymmenten varrella Sparksin hankalasti lokeroitavaa musiikkia on rinnastettu glam rockiin. uuden aallon syntikkapoppiin ja erilaisiin elokuvamaisiin variaatioihin. Samalla he toimivat esikuvina useille uranuurtajille, kuten New orderille, Sex pistolsille ja Duran duranille. Sparksista käytetäänkin usein sanontaa ”Sinun suosikkiyhtyeesi suosikkiyhtye”. Supertuottaja Jack Antonoff on todennut, että ”Kaikki pop-musiikki on uudelleensovitettua Sparksia”.
Vuosia undergroundina eläneen Sparksin oletettu pahamaineisuus alkoi velloa uudelleen pintaan vuonna 2020 erikoisen albumin ”A steady drip, drip, drip” muodossa. Seuraavana vuonna he saivat valmiiksi pitkäaikaisen unelmansa eli oman musikaalin ”Annette”, jonka he kirjoittivat yhdessä ohjaaja Leo Caraxin kanssa. Samana vuonna julkaistiin myös loistava Edgar Wrightin dokumentti ”The Sparks brothers”, joka on katsottavissa Netflixissä. Nyt he ovat saaneet valmiiksi 26:n studioalbuminsa ja työteliäät vanhukset ovat jo aloittaneet seuraavan musikaalinsa ”X Crucior” valmistelut. Uusi pitkäsoitto on myös paluu kotiin 47:n vuoden jälkeen, sillä sen julkaisija on Island records.
Lue ”The Sparks brothers” -dokumenttielokuvan arvostelu
”The girl is crying in her latte” -albumin nimikkoraita avaa kokonaisuuden hypnoottisella toisteisuudellaan. ”Niin monet ihmiset itkevät latte-juomiinsa” kertosäe piirtää kuulijan mieleen oitis vision ja saa yksinkertaisessa nerokkuudessaan mielen mietteliääksi. Mikäli visio ei synny, musiikkivideosta voi olla apua. Siinä Cate Blanchett tanssii soolona kuulokkeet korvillaan kirkkaan keltaisessa puvussaan.
Ennen albumia julkaistuista raidoista ”Nothing is as good as they say it is” on kiistatta tarttuvin. Sparksille ominaiset absurdit sanoitukset kertovat 22 tunnin ikäisen vauvan mietteitä ja reipas soitanta on silkkaa post-punkia. Niinikään esimakuna saatu ”Veronica Lake” on oodi femme fatale -rooleistaan tunnetulle, vuonna 1973 menehtyneelle näyttelijättärelle. Kasarityylinen syntikkatausta kasvaa kertosäkeistöön, kun Russell pulputtaa nopeatempoista tarinaansa Hollywoodin fantasioista.
”The Mona Lisa’s packing, leaving late tonight” on puhdasta glam rockia suoraan 1970-luvun kultakaudelta junttaavine T-Rex-kitaroineen. Tyypillistä Sparksia, että juuri ennen sitä kuultu ”Escalator” tuo ennemmin 1970-luvulta mieleen Kraftwerkin simppelin piipittävine syntetisaattoreineen. Yhtyeelle ominaista on tietenkin myös se, että ”We go dancing” -niminen kappale ei mahtipontisuudessaan ole missään tapauksessa tanssittava. Eikä ”A love story” luonnollisestikaan ole rakkauslaulu, vaan nopeatempoinen futudisco OMD-hengessä. Ei liene tarpeellista mainita, että Sparks on OMD:n esikuva eikä päinvastoin. Kenties se onkin juuri piirre, miksi he ovat niin rakastettavia. Genrejen ilotulitus päättyy haikeaan toteamukseen laulelmassa ”Gee, that was fun”.
Jos etsit malliesimerkkiä Sparksin ajattomasta pop-musiikista, ”The girl is crying in her latte” on siitä jälleen erinomainen osoitus. Mikään ei ole Maelin veljeksille pyhää, mutta kaikesta monimuotoisuudestaan huolimatta paketti pysyy koko ajan kasassa. Sanoitukset toimisivat vaikka ilman musiikkiakin, mutta Russellin persoonallisella falsetilla laulettuina ne nivoutuvat yhdeksi instrumentiksi Ronin soittamiin taustoihin. On hankala kuvailla, minkätyyppisen musiikin ystävä voisi pitää Sparksista. Sparksin musiikki on Sparksia. Eikä se ole vain musiikkia, se on kokonaisvaltainen elämys.
Kappaleluettelo:
- The girl is crying in her latte
- Veronica Lake
- Nothing is as good as they it is
- Escalator
- The Mona Lisa’s packing, leaving late tonight
- You were meant for me
- Not that well-defined
- We go dancing
- When you leave
- Take me for a ride
- It’s sunny today
- A love story
- It doesn’t have to be that way
- Gee, that was fun
RETROPOPPARI 