ABBA: VOYAGE (Polar 2021)
Abba on palannut, mutta onko taika vielä tallella? Lähes tasan 40 vuotta edellisestä studioalbumista ”The visitors” (1981) ehti vierähtää, ennenkuin me Abba-fanit saimme uutta materiaalia kuultavaksemme. Vaikka eihän ruotsalaiskvartettia suinkaan näinä välivuosikymmeninä ole unohdettu, vaan uudet sukupolvet ovat päässeet nauttimaan heidän ajattomista popklassikoistaan esimerkiksi huikean suosion saaneen ”Gold” (1992) -kokoelmalevyn myötä, unohtamatta Abban musiikkiin perustuvia musikaaleja ja kahta ”Mamma mia” -elokuvaa. Mutta vieläkö ikääntyneet miljönäärit pystyvät luomaan uusia ikivihreitä?
Esimakua tulevasta saatiin syyskuussa kahden singlen muodossa. Niistä ensimmäinen, uuden ”Voyage” -albuminkin avaava, ”I still have faith in you” on tunnelmallinen muisteloballadi, joka kasvaa loppua kohden pauhaavaksi pop-oopperaksi. Täydellinen comeback-single siis sanoitusta myöten. Abban paluuta odottaneiden fanien kyynelvirroista olisi saatu vettä vuosikausiksi Baden-Badeniin. Toinen single oli reipaspoljentoisempi ”Don’t shut me down”, joka osoitti puolestaan Abba-kolikon toisen puolen eli yhtyeen taituruuden letkeiden rallien osaajana. Fanit keskustelivat kiivaasti, kumpi kappaleista oli parempi ja molemmat taisivat saada kannattajia melko tasapuolisesti. Vielä juuri ennen albumijulkaisua kuultavaksemme saatettiin arkistojen kätköihin unohtunut ”Just a notion” -ralli, joka on levytetty jo vuonna 1978. Nyt kappaleen saundeja on muokattu tämän päivän vaatimusten mukaisiksi, mutta vokaalit ovat originaalit. Pätkä ”Just a notionia” kuultiin jo vuonna 1994 julkaistulla Abba-boxilla ”Thank you for the music” osana ”Undeleted” -sikermää. Rock’n’roll -pianolla säestetty ”Just a notion” kuulostaa kyllä juuri vuonna 1978 sävelletyltä laululta, niin hyvässä kuin pahassakin.
Ensimmäinen uusi tuttavuus on siis toisena kappaleena esitty ”When you danced with me” irlantilaisvaikutteineen. Jos säkkipilleistä ei vielä pääse irkkutunnelmiin, niin varmuuden vuoksi tekstikin alkaa sanoin ”I remember when you left Kilkenny”. Alkoi melkein jo suu napsua. Yhteislaulutyyppinen sävel ja rymisevä marssirytmi tuovat mieleen ”The piper” -kappaleen vuoden 1980 ”Super trouper” -albumilta. Periaatteessa jokaiselle ”Voyage” -levyn kappaleen voisi halutessaan löytää esikuvan Abban katalookista. ”Voyage” on vähän kuin kokoelma erilaisia stereotyyppisiä Abba-kappaleita. ”Little things” on puolestaan joululaulu, jollaisen mukanaoloon voisi vähän kohotella kulmakarvojaan. Sen olisi voinut vaikka julkaista erikseen joulun alla – vai joko me elämme joulunalusaikaa? Onhan balladi vähän korni soittorasiasaundeineen, kaiken kruunaavine lapsikuoroineen ja sokerihuurrettuine teksteineen, jossa lapset leikkivät joulusukista löytämillään uusilla leluilla. Kenties kappale korvaa vihdoin ”Happy new year” -juhlakausiklassikon jouluisilla soittolistoilla.
”I can be that woman” edustaa Abban alkuperäisen taipaleen loppukaudelle kuuluvia parisuhdetilityksiä. ”You’re asleep on the couch with Tammy” lauletaan, mutta Tammy paljastuu koiraksi. Uudeksi ”The winner takes it alliksi” tästä ei kuitenkaan ole – tietenkään. Varsin kaunis ja tunnelmallinen sävelmä kuitenkin, jossa hartaus säilyy loppuun asti ilman turhaa paisuttelua, jos sellaiseksi ei lasketa perinteisiä Abba-stemmalaulantoja. ”Keep an eye on Dan” muistuttaa vuorostaan sähäköistä disco-Abba-aikakauden mestariteoksista, kuten ”On and on and on” tai ”S.O.S.”, johon kappaleen lopussa suoraan viitataankin hauskasti. Meikäläisen makuun tämä iski uusista albumiraidoista parhaiten. Ensimmäisen säkeistön ja kertosäkeen jännittynyt tunnelma kasvaa sähköisessä soitannassa, vaikka mitään suoranaisesti jyskyttävää discokomppia ei kuullakaan.
”Bumblebee” on vähän lastenlaulunomainen laulelma maailmoja syleilevine puutarhasanoituksineen. ”Chiquititan” panhuilujen helistessä taustalla. Onneksi sen jälkeen päästään rokkaavamman Abban rytmeihin ”No doubt about it”, jossa on sopivaa päällekäyvyyttä karistaakseen kimalaiset (bumblebee) pyörimästä pään ympäriltä. Jos etsii mielleyhtymiä menneeseen, voisi tämä olla vaikka naisten laulama ”Does your mother know”. Albumi päätetään hartaaseen lähes klassiselta kuulostavaan ”Ode to freedom” -paatosteluun. Siitä ei tule varsinaisesti mieleen mikään takavuosien Abba-biisi, vaan Tsaikovskin ”Joutsenlampi”. Mutta tuskin Tsaikovski haastaa Bennya ja Björniä oikeuteen, koska kuoli jo 130 vuotta sitten. Tätä oodia voisi veisata vaikka kirkossa.
Vastauksena alussa esittämääni kysymykseen, voisin todeta että seuraavalle ”Gold” -kokoelmalle ei tältä albumilta montaa uutta klassikkoa löydy, mutta varsin laadukas ja monipuolinen kattaus lauluja on silti saatu kasaan. Abba kun on aina Abba, heikoimmillaankin. Toteutus on kautta linjan hienoa isoine orkestereineen ja kuoroineen. Myös ikääntyneiden solistien Agnethan ja Fridan äänet soivat edelleen kauniisti ja periaatteessa iän tuoma pienoinen madaltuminen ja käheys tuovat jopa lisää sävyjä tulkintoihin. Kansilehti paljastaa myös sen yllättävän seikan, että Björn Ulvaeus ei soita levyllä nuottiakaan. Jos rakastit Abbaa aiemminkin, on sinun helppo ihastua myös ”Voyageen”. Mutta jos Abba on ollut sinulle ennenkin yhdentekevä, lienee vaivatonta myös liittyä kritisoijien joukkoon.
Kappaleluettelo:
- I still have faith in you
- When you danced with me
- Little things
- Don’t shut me down
- Just a notion
- I can be that woman
- Keep an eye on Dan
- Bumblebee
- No doubt about it
- Ode to freedom
RETROPOP 
Vastaa