Erika Vikman mielii junttidiskon kuningattareksi

ERIKA VIKMAN: ERIKA VIKMAN (Warner Music Finland/Mökkitie records, 2021)

Erika Vikman (s. 20.2.1993 Tampere) on artisti, josta kaikilla on tällä hetkellä mielipide. Ollaan joko puolesta tai vastaan, mutta harvalle hän lienee yhdentekevä tai harmaanbeige. Sehän on perinteisesti ollut julkisuuden henkilölle jopa tavoiteltava ominaisuus, vaikka liikakin voi olla liikaa ja varsinkin artistilla ulkomusiikillisten avujen korostaminen voi helposti kääntyä itseään vastaan.

Musikaalinen Erika on ollut aina. Ensimmäisen laulukisavoiton hän nappasi vuonna 2008 Tangojuniori-kilpailun tyttöjen sarjassa ollessaan 16-vuotias. Vuosina 2009-2010 Erika näytteli YLE:n tv-sarjassa ”Parasta aikaa” Iiran roolin. 2011 hän osallistui Stage-tosi-tv-kilpailuun, jossa etsittiin tulevaisuuden musikaalitähtiä Marco Bjurströmin johdolla. Erika oli mukana voittajajoukkueessa, joka pääsi toteuttamaan ”Silmistä pois” -nimisen musikaalin teatteriesityksen. Vuonna 2013 oli vuorossa Idols-kilpailu, jonka seitsemännellä tuotantokaudella hän eteni live-finaaleihin asti. 2015 Erika osallistui Seinäjoen Tangomarkkinoille sijoittuen toiseksi, mutta vuotta myöhemmin hän kirkasti tangokuningattaren kruununsa kultaiseksi.

Vuonna 2017 Erika solmi levytyssopimuksen Sony Musicin kanssa ja julkaisi vuoden aikana kolme singleä ”Ettei mee elämä hukkaan”, ”Säännöt” ja ”Jos osaisin sanoa ei”. Peruspopiskelmät eivät kuitenkaan lähteneet lentoon, vaikka ”Säännöt” -kappaleen takana olikin mies tulevaisuudesta: Janne Rintala. Levytyssopimus tyssähti ja tanssilavakeikatkaan eivät kiehtoneet. Jossain vaiheessa kuvioihin kuului myös senioriväestöön kuuluva miesystävä Ilkka ”Danny” Lipsanen, ja pariskunnan suhdetta puitiin todennäköisesti julkisuudessa enemmän kuin kummankaan senhetkisiä musiikillisia saavutuksia. Musiikillistakin hedelmää suhde kantoi, kun molemmat feattasivat DJ Oku Luukkaisen ja HesaÄijän ysäridancehenkisellä menobiisillä ”7300 päivää”. Kappaleesta sukeutui sittemmin hurja streamaushitti, joka rikkoo kohta 10 miljoonan kuuntelun rajapyykin. Se on samalla Erikan ensimmäinen julkaisu Mökkitie recordsin valvonnassa.

Mökkitie records on Arttu Wiskarin yhdessä hänen ystäviensä ja yhteistyökumppaneidensa kanssa perustama levy-yhtiö, joka on saanut nimensä Wiskarin läpimurtohitistä. Erikan ja Mökkitie recordsin ensimmäiset yhteiset askeleet taltioitiin YLE:n seurantarealitysarjaan ”Unelmia ja studiohommia” vuonna 2019. Siinä nähdään, kuinka Erikan imagoa aletaan yhteistuumin muokata kohti nykyistä. Tapaileepa hän eräässä jaksossa jo ”Pizza” -nimistä kappaletta studion mikrofoniin. Monet Erika Vikmanin kritisoijat ovat arvostelleet häntä tuotteeksi, jossa menestystä yritetään kirittää paljaalla pinnalla ja tietenkin samoilla pinnoilla myös peitellään lahjattomuutta. Väitän, että Erika Vikmanin tapauksessa kyse ei ole kummastakaan. Lahjakkuus on osoitettu useaankin eri otteeseen, sillä en ainakaan muista että esimerkiksi Tangomarkkinoita olisi koskaan voittanut laulutaidoton henkilö. Lisäksi Erika on alusta lähtien ollut itse muokkaamassa imagoaan seksikkäämpään suuntaan niin ulkoisen tyylin kuin musiikinkin osalta ilman laskelmoivien levy-yhtiön setien tai PR-henkilöiden ohjausta. Tokihan voidaan miettiä, onko Erika itse ollut laskelmoiva catsuitinsa kaula-aukkoa avartaessaan, mutta mistään tuotteistuksesta on turha puhua.

Uuden sukupolven Erika 2.0 lanseerattiin virallisesti Uuden musiikin kilpailussa 2020, joka toimii myös Suomen karsintana Eurovision laulukilpailujen edustajan valintaan. Kilpailukappale ”Cicciolina” esiteltiin suurelle yleisölle ja se saavutti kiistatta eniten huomiota kyseisen vuoden UMK-ehdokkaiden keskuudessa. Tietenkin soraääniä myös kuului. Toisille laulun aihe, italialainen pornopoliitikko ”Cicciolina” oli jo liikaa ja ikävimmät tyypit rinnastivat koko teoksen 1970-luvun ”huoltoasemadiscokappaleiden” sarjaan moittien jopa saundimaailman heppoiseksi. No huoltoasemadiscomusiikillekin riittää ystäviä, mutta sellaiseksi en pahanakaan päivänä ”Cicciolinaa” kutsuisi. Kappaleen discoiskelmäsaundithan ovat miltei kansainvälistä luokkaa ja suosittelen arvostelijoiden uusimaan äänentoistolaitteensa mitä pikimmiten. Jännä muuten, miten Arttu Wiskarin discorytmisten kappaleiden saundeja ei koskaan kuule arvosteltavan vaikka ne tuotetaan mitä ilmeisimmin samassa pajassa.

”Cicciolina” oli siis Uuden musiikin kilpailun kiistaton ennakkosuosikki, mutta lopullinen valinta ei kuitenkaan Erika Vikmaniin osunut. Tyytyminen oli hopeasijaan, voiton suunnatessa The Voice of Finland -kilpailussa pinnalle ponnahtaneelle Aksel Kankaanrannalle. Streamausluvut kertovat kuitenkin karua kieltään, sillä ”Cicciolinaa” on kuunneltu lähes kolme kertaa enemmän kuin Akselin voittoisaa ”Looking back” -kappaletta. Loppujen lopuksi millään ei kuitenkaan ollut merkitystä, sillä Korona perui koko euroviisut eikä kukaan päässyt edustamaan Suomea kansainväliseen finaaliin. Erika sai kuitenkin uudelle uralleen lentävän lähdön ja vielä saman vuoden elokuussa ilmoille laitettiin toinen single ”Syntisten pöytä”. Samaa vauhdikasta discoiskelmälinjaa jatkava kappale osoittautui vielä edeltäjäänsäkin suuremmaksi hitiksi nousten singlelistan sijalle 3 ja radiolistan ykköseksi.

Erika Vikmanin esikoisalbumikin alkoi olla jo purkissa, mutta maailmanlaajuinen pandemia sotki tätäkin kuviota. Keikkoja peruttiin, kuten kaikilta muiltakin artisteilta ja levy-yhtiö halusi venyttää pitkäsoiton julkaisua. Aina tilanteen salliessa Erika kuitenkin esitti keikoillaan kappaleita levyltään ja keväällä 2021 saatiin markkinoille jälleen virallinenkin singlejulkaisu. ”Häpeä” -kappale lainasi häpeilemättömästi menevän komppinsa Erikan esikuvan Kikan hitistä ”Sukkula Venukseen”. Edeltäjiensä kaltaiseksi hitiksi siitä ei kuitenkaan ollut näyttävästä musiikkivideosta huolimatta. Biisi kuitenkin piti Erikan nimen otsikoissa muiden pukutemppujen ohella. Kesän alussa julkaistiin jo neljäs single, kun YleX -radiokanava valitsi Erikan perinteisen Kesäkumi-kampanjansa keulakuvaksi. Haastatteluissa artisti kertoi biisin olleen jo olemassa ennen kampanjaa, mutta sitä vähän fiksattiin vielä sopivammaksi. Tässä vaiheessa mukaan tuli myös Mökkitie-kollega Arttu Wiskari duetoimaan suojattinsa kanssa. Niinhän siinä kävi, kuten aiemminkin, että Kesäkumi-biisit eivät lähde soittoon Yleisradion ulkopuolisilla radiokanavilla. Ne nähtävästi koetaan liian YLE-kytköksisiksi, vaikka esittäjänä olisikin Suomen eturivin artisteja Antti Tuiskusta lähtien.

Lopulta koitti elokuu 2021 ja Erika Vikmanin esikoisalbumi saatiin puristettua kansan kuunneltavaksi. Mökkitie-maestro Janne Rintala on antanut sävelkynänsä sauhuta ja hän onkin mukana kaikkien kappaleiden tekemisessä, niin sävelten kuin sanojenkin. Toinen Mökkitien perusduunari Mika Laakkonen vastaa kaikista sovituksista, kuten suurimmasta osasta soitannastakin (ohjelmointi, kitara, koskettimet). Janne Rintala soittaa myös koskettimia ja kitaroita Timo Ruokola täydentäen taustoista vastaavan kolmikon. Heidän lisäkseen ääneen pääsevät vain Marko Jansson ”Pyhä Erika” -kappaleen bassossa ja Arttu Vauhkonen ”Aikuisten rannekkeiden” väliosan kosketinsoolon esittäjänä. Taustalaulajana ahkeroi monien television viihdeohjelmien kuoroista tuttu Jepa Lambert.

”Turha opettaa mua ristiin jalkojani laittaa. Synnyin syntiseksi, sori jos se sua haittaa”

”Cicciolina” -läpimurtohitti aloittaa itseoikeutusti debyyttialbumiextravaganzan, jos ei mukaan lasketa reilun minuutin mittaista instrumentaalista introa. Tuollaiset introt ja outrot ovat mielestäni olleet aina vähän halpahintainen keino saada levyn biisilista näyttämään vähän runsaammalta. Kyllä ne tässäkin tapauksessa kuulostavat ihan kivoilta, mutta kuka niitä oikeasti haluaa kuunnella? Nytkin albumilla on yksitoista raitaa, vaikka biisejä on oikeasti vain yhdeksän. Mikä on kyllä aivan liian vähän näin pitkään odotetulle levylle. Laskeskelin, että kappaleista seitsemän on minulle tullut enemmän tai vähemmän tutuiksi jo ennen albumijulkaisua. Neljä ihan virallista singlejulkaisua ja kolmea on veivattu keikoilla, joita olen katsellut livenä tai sitten televisiosta.

”Meil olis tivoli auki ja me päästäis kaikkiin laitteisiin”

”Aikuisten rannekkeet” on metafora, jossa luonnollisesti huvipuiston laitteilla viitataan ihmiskehoon ja rannekkeilla vapaaseen pääsyyn sillä huvittelemaan. Kaksimielinen teema jatkuu reippaassa tempossa. Itse sävelmä on albumin vaatimattomammasta päästä, mutta toimii varmasti livetilanteessa paremmin.

”Ei musta maalata ikoneita eikä kirkkojen kattoihin freskoja. Ei mua saarnoissa siteerata, mutta luepahan baarien vessoja”

”Pyhä Erika” saavuttaa lähestulkoon anthemin piirteet mahtipontisuudessaan. Kappaletta en myöskään ollut kuullut aiemmin, joten ehkä siksikin innostuin tästä kovin. Sanoituksessa on huikeaa itseironiaa, jota harvan suomalaisartistin voisi kuvitella uskottavasti esittävän. Tässä, kuten muutamassa muussakin levyn parhaimmistoon kuuluvissa kappaleissa Janne Rintalaa on sävellys- ja sanoitustyössä avustanut Pilven piirtäjät -yhtyeessä vaikuttava Kaisa Korhonen. Näitä lisää!

”Joten älä pihtaa hyvää luonnonvaraa turhaan. Mekon alla toi sun kaunis aarre menee hukkaan”

”Ei rakkaus kulu käyttämällä” on tullut keikoilla tutuksi ja myös pidetyksi. Siksi oli myös kiva saada se vihdoin hyvälaatuisena äänitteenä kuultavaksi kännykkävideoiden sijaan. Melodiana puolitempoballadi on yksi kokonaisuuden klassisimmista, mutta teksti voisi vielä olla vähemmänkin pikkutuhma. Tykkäisin vielä enemmän ilman ”baarin seinä” tai ”taksin takapenkki” -viittauksia. Ihan vain rakkauden ylistyslauluna – siis sen ei-niin-fyysisen.

”Pyörin lakanoissa, mun fantasioissa. Huoneen ovi avataan, huonepalvelusta nälkään helpotusta aamuyössä vihdoin saan”

”Pizza” on yksi levyn korneimmista ja ilmiselvimmistä ralleista. Kappale on ainoa, joka on kokonaisuudess Janne Rintalan käsialaa ja todennäköisesti oli olemassa jo ennen Erikaa. Tarina on yksiselitteinen. Pizzakuskille käy myös ”lähimaksu”, koska aamutakin taskussa ei ole muuta valuuttaa. Letkeä rytmi ja sovitus tuovat etiäisen Vanessa Paradisen ”Joe le taxi” -kasarihitistä, joka ei tyystin vailla erotiikkaa ollut sekään. En oikein tiedä miten tähän suhtautuisin. Toistaalta tuotanto on laadukasta, pidän pepperonipizzasta, mutta peräpeilissä vilkuilee Kikan laulava sisko Kati. Fyysisen CD-albumin kansivihkosessa on myös kaikkien laulujen sanat ja paljon valokuvia, joista ”Pizza”-kappaleen kohdalle aseteltu otos pistää kyllä mietteliääksi. Erikan pyhimmän kolmion päälle kun on sommiteltu pepperonipizza-slice. Herkut lisukkeineen?

”Täs on sun pysäkki, tähän sä jäät. Mun on aika olla se kuka mä oon ilman häpeää”

”Häpeä” -kappaleessa on miltei samanmoista anthemilaisuutta, kuin ”Pyhä Erikassa”. Siis sanomallisesti. On helppo omaksua, että biisi on verbaalisesti esittäjälleen tärkeä. Valitettavasti sävellys- ja sovitustyö eivät täysin yllä tilanteen vaatimalle tasolle. Tosin singlejulkaisun aikoihin muistan olleeni teokseen rahtusen pettynyt, mutta tässä albumikokonaisuuden keskellä se kuulostaa jopa pirteältä.

”Mä pyydän anteeks, tääl on niin kuuma. On pakko luopuu vaatteista ja tulla sun lakanoihin sellaisena kuin luoja mut tarkoitti”

”Tääl on niin kuuma” kuulostaa jotenkin irralliselta tässä kontekstissa. Aivan kuin biisi olisi ollut olemassa jo sopivaa esittäjää odottamassa. Siihen päälle Kesäkumi-teemat, Arttuwiskarit, sun muut niin melkein mennään ”bonustrack”-osastolle. Lopun lailattelu ja loilottelu on se viimeinen silaus. Periaatteessa itse biisissä ei mitään sen suurempaa vikaakaan ole, mutta epäsuhtainen duettopari ja espanjalaistyyppiset torvet eivät kohtaa. Onneksi sentään Suomessa oli tänä vuonna oikeasti ”niin kuuma”, niin ihan kaikki ei tunnu niin päälle liimatulta.

”Olen baarissa jäänsärkijä. Tunnen paljon sinkkumiehiä. Olen juoninut monta rakkaustarinaa”

”Amorin siivet” on toinen albumijulkaisun myötä itselleni kokonaan uusi tuttavuus. Pakkohan se on myöntää, että kappaleissa ja niiden teksteissä on pikkutuhmuuksista huolimatta myös paljon ajattelemisen aihetta. Lisäksi Erika laulaa kauniisti – tässä erityisesti. Jotenkin olisin kuitenkin toivonut, että sitä ”riettautta” olisi vielä piirun verran karsittu pois edes osasta appaleita vaikka uskottavuuden nimissä. Lauloihan Kikkakin ihan vakavia kappaleita ”Kiihkeiden tuulien” ohessa.

”Tarjolla on sitä kiellettyä hedelmää. Se mikä tapahtuu täällä, se tänne jää”

”Syntisten pöytä” on Erika Vikmanin tunnussävelmä ja klassikko, joka elää vielä kun artistin dekoltee ei enää kestä päivänvaloa. Ehkä koko viime vuoden tehokkain iskelmä. Bassokuvio tempaa mukaansa ja kertosäe piiskaa vain lisää vauhtia. Eihän tällaisia kappaleita Suomessa tehdä kuin kerran viidessä vuodessa. Tässä on myös kaikki muutkin elementit sopusoinnussa. Tekstikään ei taivu turhaan pikkutuhmuuksiin, vaan pikemminkin julistetaan suvaitsevaisuuden puolesta. Kappaleen perään soiva ”outro” mukailee sopivasti samoja teemoja, vaikka periaatteessa outroja vastaan olenkin.

Yhteenvetona voisi todeta, että kaikista omistakin soraäänistäni huolimatta Erika Vikmanin esikoisalbumi on vuoden tähän mennessä paras kotimainen. Se sisältää vain yhdeksän sävelmää, mutta toisaalta ne kaikki ovat timanttisia yhdessä ja erikseen. Jopa tuo ”Pizza”, joka kenties tekstinsä puolesta on kokonaisuuden heikoin lenkki. Lisäplussaa näyttävästä pakkauksesta, joka sisältää runsaan vihkosen laulun sanoituksineen ja kuvia Erikasta edestä ja takaa, päältä ja sivulta. Kikka-vainaan levyissä oli usein vain yksi otos. Kiitos Mökkitielle myös fyysisestä cd-julkaisusta. Tästä on hyvä jatkaa uraa eteenpäin, kenties hienoisin suunnanmuutoksin ja viilauksin. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan.

Kappalelista:

1. Intro (säv. Janne Rintala)
2. Cicciolina (säv. Janne Rintala, san. Janne Rintala, Erika Vikman, Saskia Vanhalakka)
3. Aikuisten rannekkeet (säv. Janne Rintala, san. Janne Rintala, Saskia Vanhalakka)
4. Pyhä Erika (säv. & san. Janne Rintala, Kaisa Korhonen)
5. Ei rakkaus kulu käyttämällä (säv. & san. Janne Rintala, Saara Törmä)
6. Pizza (säv. & san. Janne Rintala)
7. Häpeä (säv. & san. Janne Rintala, Kaisa Korhonen)
8. Tääl on niin kuuma, feat. Arttu Wiskari (säv. Janne Rintala, Jonas Olsson, Aku Rannila, san. Janne Rintala)
9. Amorin siivet (säv. & san. Janne Rintala, Kaisa Korhonen)
10. Syntisten pöytä (säv. & san. Janne Rintala, Kaisa Korhonen)
11. Outro (säv. Janne Rintala)

Sovitukset: Mika Laakkonen, paitsi 1 & 11 Mika Laakkonen, Janne Rintala

Lähteet:
Erika Vikman (Warner Music, Mökkitie records 2021) cd:n kansilehti
Wikipedia
Discogs