Levyarvio: 63-vuotias industrial-veteraani Gary Numan elää pandemian ajassa

Gary Numan – Intruder (BMG 2021)

Gary Numan syntyi Lontoossa 8.3.1958 Gary Webbinä. Hän sai isältään 15-vuotis syntymäpäivälahjaksi Gibson Les Paul -kitaran, josta tuli Garyn kallein aarre. Gary soitteli lukuisissa kellaribändeissä, kunnes perusti Tubeway armyn rumpuja soittavan setänsä Jess Lidyardin ja Paul Gardinerin kanssa. Gardinerin kanssa hän oli ystävystynyt jo aiemmissa bändeissä. Bändi sai saman tien levytyssopimuksen indie-yhtiö Beggars banquetin kanssa ja julkaisi kaksi albumia: ”Tubeway army” (1978) ja ”Replicas” (1979). Jälkimmäisestä tuli iso menestys, joka Britti-listan ykköseksi ja myi kultaa. Myös albumilta lohkaistu single ”Are ’friends’ electric?” komeili singlelistan ykkösenä. Tubeway armyssa jäsenillä oli taiteilijanimet. Gary oli Valerian, jonka hän lainasi samannimisestä ranskalaisesta sci-fi-sarjakuvasta. Paul oli Scarlett.

Menestyksen innoittamana Gary päätti pudottaa Tubeway armyn kelkasta ja jatkaa musiikin tekoa sooloartistina. Taiteilijasukunimi löytyi puhelinluettelon keltaisilta sivuilta palvelujaan mainostavalta putkimies Neumannilta. Gary yksinkertaisti nimen muotoon Numan. Tubeway army oli ollut Garyn projekti, joka koki lukuisia miehistönvaihdoksia. Periaatteessa mikään ei muuttunut ja Paul Gardinerkin jatkoi Garyn bändissä basistina. Heti ensimmäinen soolosingle ”Cars” nousi sekin Britti-ykköseksi, kuten myös kappaleen sisältänyt esikoisalbumi ”The Pleasure principle”. Paul Gardiner kuoli traagisesti huumeiden yliannostukseen 25-vuotiaana vuonna 1984.

Gary Numanin menestys jatkui myös seuraavalla ykkösalbumilla ”Telekon” (1980) sekä topten-julkaisuilla ”Dance” (1981) ja ”I, assassin” (1982), jonka jälkeen listasijoitukset alkoivat heikentyä. Mutta se ei heikentänyt miehen tuotteliaisuutta, vaan uutta materiaalia on syntynyt tasaiseen tahtiin kaikilla vuosikymmenillä aina tähän päivään asti. Nyt julkaistu ”Intruder” on uran 22. pitkäsoitto, jos mukaan lasketaan Tubeway armyt ja vuonna 1989 Shakatak -yhtyeestä tutun Bill Sharpen kanssa tehty albumi ”Automatic”.

Tuntuu kuin Gary Numan olisi ennustanut maailmanloppua koko uransa, vaikka onkin nyt muuttunut mies. Tubeway armyn kravattikaulainen herrasmies muistuttaa nykyään enemmän Mad Max -elokuvien hahmoa kasvoihin piirrettyine sotamaalauksineen. Hänen dystooppiset visionsa ovat kuitenkin tässä ajassa. Edellinen albumi, vuonna 2017 julkaistu ”Savage (Songs from a broken world)” toi Numanille hänen korkeimman listasijoituksensa sitten vuoden 1980 ”Telekonin” ja uutuus ”Intruder” jatkaa samalla linjalla. Molemmat ovat kohonneet Britannian albumilistan sijalle kaksi.

”Intruder” on syntynyt tähän maailmaan kuin sattumalta tai sitten Numanilla on oikeasti ennustajan lahja. Albumin materiaali on tiedettävästi pääosin sävelletty ja toteutettu ennen Korona-pandemian alkua, ja kuulostaa silti siltä kuin se kertoisi maailman tämän hetkisestä tilasta. Gary Numan on nykyään industrial-genren harvoja lipunkantajia. Levyn synkeän tehokas saundimaailma tehdasefekteineen ja hakkaavine rumpuineen vievät kuulijan alakuloisiin maailmanlopun tunnelmiin. Puhumattakaan sanoituksista, kuten ”The giftissä” jonka sanoma voidaan jälleen rinnastaa maailmanlaajuisiin pandemioihin, joissa luonto kostaa ihmisen ahneudelle.

”The chosenin” surisevat syntetisaattorit tuovat mielleyhtymiä toiseen industrial-legendaan Nine inch nailsiin. Kun taas pianoballadina alkava lähes 6-minuuttinen ”A black sun” voisi tuoda yhtymäkohtia 1990-luvun Depeche modeen. Goottihenkinen ”And it breaks me again” voisi olla vaikka kauhuelokuvan taustamusiikkia. Pitkiä kappaleita sisältävä albumi vaatii kuulijaltaan keskittymistä ja sen tunnelmaan pitää vaipua. Sille pitää antaa aikaa.

Levyn tuotannosta vastaa jälleen DJ/Tuottaja Ade Fenton, joka on ollut mukana myös ohjelmoinneissa ja syntetisaattoreita soittamassa. Pientä perheyritystäkin on havaittavissa, sillä Numanin kolmesta tyttärestä kaksi Persia ja Raven ovat mukana taustalaulutehtävissä ja vaimo Gemma Numan on huolehtinut miehensä stailaamisesta. Sävellys- ja sanoituspuolesta vastaa laulu- ja soittopuuhien lisäksi maestro itse. Yhdelle raidalle on tekijäksi kreditoitu myös Raven-tytär.

Kappaleluettelo:

  1. Betrayed
  2. The gift
  3. I am screaming
  4. Intruder
  5. Is this world not enough
  6. A black sun
  7. The chosen
  8. And it breaks me again
  9. Saints and liars
  10. Now and forever
  11. The end of dragons

Lähteet:

Wikipedia
Classic pop magazine

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: