Levyarvio: Kasarilegenda Bad boys blue pysyy uskollisena tyylilleen

Bad boys blue: Tears turning to ice (Bros music, 2020) ★★★★

”Hello! I am John and I am Bad boys blue!”, kuului John McInerneyn esittäytyminen muutama vuosi sitten Helsingin Suvilahden ysärifestareiden sivulavalla. Muistelen yhä huvittuneena vaimoni aidon hämmästyksen: ”Missä ne muut ovat?” Kuten me asiaan vihkiytyneemmät tiedämme, on kasarilegenda kokenut vuosikymmenten saatossa useitakin miehistönvaihdoksia ja valitettavasti siitä alkuperäiskolmikosta kaksi eli Trevor Taylor ja Andrew Thomas on siirtynyt autuaammille laulumaille. Olisi tietenkin ehkä jollain tavalla ”katu-uskottavampaa”, jos lauluyhtyeeseen kuuluisi edes kaksi miespuolista jäsentä vai pitäisi yhtyeen nimi muuttaa muotoon ”Bad boy blue”?

Vuonna 1984 taipaleensa aloittanut Bad boys blue on joka tapauksessa sinnitellyt eurodiscon etunenässä kaikki nämä vuodet, mikä on kunnioitettava saavutus. Urahan lähti kunnolla liikkeelle Modern talkingin vanavedessä läpimurtohitillä ”You’re a woman” ja onkin jatkunut keskeytyksettä aina tähän päivään asti. Jopa esikuvaansa tasaisempana ja varmempana. Vuosina 2005-2009 Eurooppa sai nauttia peräti kahdesta Bad boys bluesta, kun Andrew Thomas pyöritti omaa The real Bad boys blue -kokoonpanoaan poismenoonsa asti.

Levytysstudiossa Bad boys blue on kuitenkin vieraillut aina vain John McInerneyn läsnäollessa. Nyt julkaistu ”Tears turning to ice” on hieman laskutavasta riippuen yhtyeen studioalbumi numero 21. Näin siis, jos mukaan lasketaan 1990-luvun lopun ”comeback” -kokoelmat ”Back” ja ”Continued”, jotka sisälsivät vanhojen hittien uusintaversioiden lisäksi myös uusia kappaleita sekä 2010-luvun alun 25- ja 30- vuotisjuhlakokoelmat, joilta puolestaan löytyi yhtyeen klassikkohittejä uudelleenäänityksinä. Viimeisin tätä uutuutta edeltävä kokonaan uutta materiaalia sisältänyt pitkäsoitto ”Heart & soul” on vuodelta 2008.

Nyt siis palkitaan kahdentoista vuoden odotus. ”Tears turning to ice” sisältää yksitoista upouutta eurodiscokappaletta aidossa Bad boys blue -hengessä. Kaikki sävelet ovat lähteneet levyn tuottajan David Brandesin kynästä, joka muistetaan parhaiten E-rotic -ysäribändin kantavana voimana. Tosin tuottihan sveitsiläinen Brandes jo Bad boys bluen vuoden 2003 albumin ”Around the world”. Sanoituksista vastaa 76-vuotias saksalainen lyyrikkolegenda Bernd Meinunger, joka näissä englanninkielisissä projekteissa tunnetaan paremmin salanimellä John O’Flynn. Apunaan Meinungerilla on ollut nuoremman polven tekijämies Johan Daansen, joka on osallistunut levyntekoon myös koskettimia ja kitaraa soittamalla. Tekijätiimi on todellakin harvinaislaatuisen yksimielinen, sillä joka ikinen kappale on tehty samalla työnjaolla.

Tuotantopuolella Brandesia on avustanut Felix J. Gauder, jonka meriittilista on sekin varsin merkittävä ja monipuolinen. Kauniita taustalauluja levyllä lurittelee Gracia Baur, joka edusti Saksaa Eurovision laulukilpailuissa vuonna 2005 Brandesin sävelmällä ”Run & hide”. Edustustehtävä synnytti aik0inakohun, sillä Saksa haki tuona vuonna edustajakseen listamenestyjää ja myöhemmin paljastui, että Brandes oli itse ostanut Gracian cd-singlejä tuhatmäärin nostaakseen levyn Saksan listoille.

Säntillinen tuotanto on ehdottomasti ”Tears turning to ice” -albumin suola. Sävellyksistä on vaikea löytää ikivihreitä aineksia. Pikemminkin tuntuu, että jotkut kappaleet on tehty ikäänkuin pastisseina takavuosien Bad boys blue klassikoista. Tulee väkisinkin mieleen hääaiheinen sananparsi ”jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä”. Ensimmäinen single ”Killers” on kyllä mielestäni jossain määrin uudentyyppistä, modernimpaa BBB:tä, mutta vanhojen fanienkaan on turha säikähtää. Levyltä löytyy kyllä tuttua ja turvallista kasarihenkistä eurodiscoa yllin kyllin. Eniten ihastuin meneviin ralleihin, kuten ”Love love love”, ”Get up” tai ”Burning down the house”. Albumilta löytyy myös pari slovaria, mikä on pitkän linjan Bad boys blue -fanillekin uutta. Yleensä kaikki albumiraidatkin ovat olleet vähintään vain letkeitä reggaebiisejä.

”Tears turning to ice” on tasavarma kokonaisuus, mutta valitettavasti myös hieman yllätyksetön. Upeaa tietenkin kuulla 63-vuotiaan liverpoolilaisen eurodiscokunkun John McInerneyn edelleen kauniisti soivaa ääntä uusien melodioiden parissa. Levy on helppo kuunnella alusta loppuun, mutta eipä siitä toisaalta suurta muistijälkeä jää. Joka tapauksessa hatunnosto sille, että edelleen tehdään uutta eurodiscoa ja julkaistaan sitä alkuperäisessä cd-muodossa. Tyylikkään julkaisun kruunaa tietenkin vihkoseen painetut sanoitukset sekä remix-versiot kolmesta levyn biisistä. Levyn kannessa ja ”Killers”-musiikkivideossa esiintyy myös Johnin vaimo Sylvia, joka on tuttu näky Bad boys bluen keikkojen taustalaulajana, mutta joka ei tiettävästi ole osallistunut albumin tekoon millään muotoa. Suvilahden ysärifestareillakin hänet kyllä jo nähtiin.

Kappalelista:
1. Killers
2. Tears turning to ice
3. Love love love
4. A million times in heaven
5. Never gonna miss u
6. No barriers
7. Get up
8. Burning down the house
9. Bright fields
10. Lead me through the dark
11. The rhythm of your tears
12. Killer (extended version)
13. Tears turning to ice (extended version)
14. Never gonna miss u (remix)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s