”Close”-albumin supermenestyksen ja siltä poimittujen hittisinglejen jälkeen Kim Wilde siirtyi 1990-luvulle albumin ”Love moves” myötä. Tuotannollinen yhteistyö edellislevyltä tutun Tony Swainin kanssa jatkui ja tälle levylle Swain jopa sävelsi ja sanoitti sen kymmenestä laulusta neljä. Loput olivat Kimin ja hänen veljensä Ricky Wilden tekemiä. Levy oli tarkkaan harkittu yritys uusia ”Closen” menestys, mutta menestys listoilla oli karvas pettymys. Albumiin paljon satsannut Kim kommentoi, että hänen uransa oli aina ollut ylä- ja alamäkeä ja siksi hän ei järkyttynyt pahasti – pettyi vain.
Levy-yhtiö yritti saada levyn materiaalista epätoivoisesti hittiä, mutta yksikään sen viidestä singlelohkaisusta ei noussut Britanniassa TOP-40:een. Mikä oli ensimmäinen kerta Kimin levytysuran historiassa. Parhaiten menestyi ensimmäisenä sinkkuna julkaistu tyylikäs ”It’s here”, joka nousi listalla sijalle 42. Suomessa Kimin suosio näytti kuitenkin jatkuvan, sillä täällä kappale nousi singletilaston viidenneksi ja albumikin sijalle 18 viihtyen albumilistalla jopa seitsemän viikkoa. Brittilistan sijaa 37 parempia sijoituksia tuli myös muualta, kuten TOP-10-sijat Ruotsista ja Norjasta ja kultalevy Sveitsistä.
”It’s here” avaa myös ”Love moves” -albumin ja sen jälkeen soi ajan hengessä hip hop -rytmittelevä ”Love (Send him back to me)”, joka on ensimmäinen Tony Swainin teoksista. Heti perään kuullaan toinen Tonyn kappale, viisiminuuttinen yökerhoballadi ”Storm in our hearts”. Levyä pitävät jotenkin koossa Wilden sisarusten laulut, kuten nopeatempoinen ”World in perfect harmony” jonka vetoava kertosävel nosti sen vielä viidenneksi singlejulkaisuksi. Tosin kappale epäonnistui listoilla lähestulkoon kaikkialla. Sen jälkeen siirrytään jälleen balladitunnelmiin, joissa niissäkin Wildet onnistuvat Swainia paremmin. ”Someday” eteerinen melodia viehättää koko kestonsa ajan, mutta ikivihreäksi siitä ei ole. Kakkossingle ”Time” avasi vinyyliaikakaudella levyn B-puolen ja sitä olen yleisissä arvioissa pidetty levyn helmenä. Tyylikkään ilmavassa kertosäkeessä onkin vetovoimaa. Tony Swainin funkahtava ”Who’s to blame” ei sen sijaan saa innostumaan.
Oma suosikkini on kolmas singlelohkaisu ”Can’t get enough (Of your love)”, jossa on vanhan hyvän ajan Kim Wilde fiboja. Siinä kuullaan vauhdikkaan discopoljennon päällä pitkästä aikaa Ricky Wilden ujeltavia sekvenssereitä ja kertosäkeistö houkuttaa varovaisesti yhteislauluun. Unohdettu helmi lopun turhasta kitararevittelystä huolimatta. Tony Swainin nykivää ”In Hollywood” -discoilua verrattiin joissakin arvosteluissa jopa Madonnan matkimiseen. Itselleni kappale jää kelvolliseksi albumiraidaksi, ehkä parhaaksi Tony Swainin kappaleeksi tällä levyllä. Levyn päättää balladeista voimakkain ja onneksi Kim myös puhuu totta laulaessaan ”I can’t say goodbye”. Kappale julkaistiin myös singlenä.
Useissa aikalaiskritiikeissä ”Love moves” albumia moitittiin ennen kaikkea persoonattomaksi ja hengettömäksi, ja lauluja mielikuvituksettomiksi. Itsekin voisin melkein yhtyä näihin adjektiiveihin. Levyssä on toki hetkensä, mutta huippukohdat jäävät puuttumaan – mutta toisaalta niin jäävät aallonpohjatkin. Tuotanto on kuitenkin taattua Wilde-laatua ja Kim Wilden tulkinnat nostavat kokonaisuuden keskiverron yläpuolelle.
Kappalelista:
1. It’s here
2. Love (Send him back to me) *
3. Storm in our hearts *
4. World in perfect harmony
5. Someday
6. Time
7. Who’s to blame *
8. Can’t get enough (Of your love)
9. In Hollywood *
10. I can’t say goodbye
Sävelet ja sanat: Kim Wilde & Ricky Wilde, paitsi * Tony Swain
Lähteet:
Wikipedia
Discogs
Sisältää hitin (Timo Pennanen, Otava 2006)
RETROPOP 
Vastaa