Teatteriarvio: Uskomattoman hauska Titanique musikaaliparodia naurattaa vielä seuraavana päivänäkin

TITANIQUERiihimäen teatteri, 30.10.2025 Titanique on tyyliltään musikaaliparodia ja kenties ensimmäinen näkemäni tätä lajia. Esitystä voisi kutsua myös jukebox-musikaaliksi, sillä sen runkona toimivat Celine Dionin hittikappaleet. Ensimmäiseksi jäin miettimään, miksi juuri Celine Dionin lauluista koottuun jukebox-musikaaliin on tyylilajiksi valikoitunut parodia ja miksi tapahtumapaikaksi on otettu Titanic? En äkkiseltään keksinyt muita yhtymäkohtia, kuin sen että tarina rakentuu... Continue Reading →

Elokuva-arvio: WarGames/Sotaleikit – Kaikkien hakkerielokuvien äiti on edelleen ajankohtainen

WARGAMES - SOTALEIKIT (1983), 114 min.Ohjaus: John Badham "Wargames - Sotaleikit" oli moderni elokuvatapaus vuonna 1983 sijoittuessaan tietokoneiden ja erityisesti kotitietokoneiden maailmaan. Leffa oli jonkinlainen yhdistelmä teiniromantiikkaa ja kylmää sotaa, ja vetosi sitä kautta monenkirjavaan yleisöön. Pääosissa olivat kuitenkin tietokoneet, niin päähenkilö David Lightmanin (Matthew Broderick) IMSAI 8080 -mikrotietokone kuin Yhdysvaltojen armeijan ydinohjuksia kontrolloiva kuvitteellinen... Continue Reading →

TV-arvio: Hyvää viihdettä, kehno dokumentti – Tukkahevin hullu 80-luku sarja keskittyy sekoiluun ja draamaan

NÖTHIN' BUT A GOOD TIME - THE UNCENSORED STORY OF '80s HAIR METAL (2024)Ohjaus: Jeff Tremaine "Tukkahevin hullu 80-luku" suomenkielisen nimen saanut kolmeosainen amerikkalainen dokumenttisarja keskittyy 1980-luvun melodiseen hard rockiin, jota siis myös tukkaheviksi kutsuttiin. Muusikoiden pitkien ja tuohon aikaan usein myös tuuheaksi tupeerattujen hiuskuontaloiden ansiosta. Onpa genreä kutsuttu myös sukkahousuheviksi, sillä musikanttien keskuudessa suosittuja... Continue Reading →

Teatteriarvio: Porin teatterin Tootsiella oli sukkahousut makkaralla ja Joonas Nordman loisti poissaolollaan

TOOTSIEPorin kaupunginteatteri, 13.9.2025 Musikaalit ovat muotia ja vetävät teatterisaleja täyteen niin isoissa kuin pienemmissäkin kaupungeissa. Tuntuu, että jokainen teatteri ottaa näyttämökauteensa ainakin yhden musikaalin ja sen toki oltava myös nimenä vetävä, mielellään kansainväliseen menestykseen pohjautuva. Aihe saisi mielellään olla valmiiksi tuttu vaikkapa elokuvan tai populaarimusiikin maailmasta. Musikaaleja on kahta sorttia. On ns. "jukebox-musikaaleja", joiden laulut... Continue Reading →

Konserttiraportti: Sanat jäivät elämään – Raul Reiman muistokonsertti Kulttuuritalolla

"Raul Reiman - Iskelmäsanoittajan laulut" -muistokonsertti järjestettiin Helsingin Kulttuuritalolla keskiviikkona 10.9.2025. Olen kirjoitellut blogiini "arvosteluja" konserteista, joissa olen käynyt ja joihin olen omilla rahoillani lippuni hankkinut. Tämä tilaisuus on ajatuksissani jollain tapaa kaiken arvostelun yläpuolella, eikä sydämeni anna minulle lupaa kirjoittaa siitä varsinaista arvostelua tähtiluokituksineen. Tyydyn siis lähinnä kertomaan millaisena tapahtuman koin. En muistaakseni ole... Continue Reading →

Levyarvio: The Blow Monkeys uutuus on juuri se levy, jonka haluan vinyylinä hyllyyni

THE BLOW MONKEYS: BIRDSONG (Creation Youth 2025) The Blow Monkeys olisi sophistipop-genren kruununjalokivi, jos sellainen musiikillinen tyylilaji olisi olemassa. Asia jakaa musadiggarit kahteen koulukuntaan, mutta yhtyeen nokkamies Dr. Robert (oik. Robert Howard) inhoaa kyseistä nimitystä. Hän ei ainakaan itse myönnä esittävänsä mitään sophistipoppia. Neljäkymmentä vuotta myöhemminkin The Blow Monkeys on erittäin hienostuneen sofistikoitunutta, tyylikästä ja... Continue Reading →

Levyarvio: Kalifornia jättää kylmäksi – Belinda Carlislen uusi albumi on tuttu, turvallinen ja tylsä

BELINDA CARLISLE: ONCE UPON A TIME IN CALIFORNIA (Edsel 2025) Tajusin juuri tänään, että en pidä cover-albumeista. Ilahduin kun huomasin, että Belinda Carlislelta on ilmestynyt uusi studioalbumi, mutta petyin saman tien kun huomasin että se koostuu kokonaan lainakappaleista. Tämä tuntuu nykyään olevan melko suosittu trendi. Eivätkö muusikot enää osaa säveltää uusia kappaleita? Vai onko tämä... Continue Reading →

Konserttiarvio: Yksi aikakausi päättyi – Katri Helenan Viimeinen ilta oli enemmän kuin konsertti

KATRI HELENA: VIIMEINEN ILTAOlympiastadion, Helsinki, 16.8.2025 Kokemukseni Olympiastadionista konserttipaikkana on melko rajallinen. Olen ollut siellä aiemmin vain kahdesti ja aina suomalaista artistia katsomassa, istumapaikalta käsin. Antti Tuiskun covid-pandemian kahdesti siirtämä konsertti oli kansainvälisen tason pop-elämys ja ensikosketukseni stadioniin sain, kun Jari Sillanpää juhlisti siellä kymmenen vuotta sitten 50-vuotissyntymäpäiväänsä. Tämä oli siis aikakautta ennen kuin Sillanpäätä... Continue Reading →

Kirja-arvio: Kaksi erilaista Duran Duran kirjaa – Omaelämäkerta vs. epävirallinen elämäkerta

ANDY TAYLOR: WILD BOY ANDY TAYLOR - MY LIFE IN DURAN DURAN (Orion 2008) STEVE MALINS: DURAN DURAN - NOTORIOUS (André Deutsch 2005) Luen muusikoiden elämäkertoja käytännössä joka päivä. Kun noin vuosi sitten sain ahmittua valtaosan itseäni kiinnostavista suomeksi kirjoitetuista tai käännetyistä kirjoista joko fyysisiä laitoksia lukien tai äänikirjoja kuunnellen, siirryin lukemaan englanninkielistä kirjallisuutta. Näitä... Continue Reading →

Hyvinkää Pop Festivaali 2025 – Retropopparin keikka-arvostelut ja festaritunnelmat

HYVINKÄÄ POP FESTIVAALIHyvinkää, Pihkalan pesäpallostadion 27. - 28. 6. 2025 1980-luvulla kesällä lähdettiin festareille. Nykyään ei tarvitse, koska festarit tulevat sinun luoksesi. Kesäfestareita sikiää jokaiseen niemeen, notkoon, saarelmaan ja etenkin kaupunkiin - vaikka pienempäänkin. Festarit ovat kieltämättä kätevä ja kuluttajaystävällinen tapa nähdä useita artisteja yhdessä paikassa ja yhdellä pääsymaksulla. Ja vaikka en itse olekaan nykypäivän... Continue Reading →

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑