OMD: SUMMER OF HITS
Piritan Luostarirauniot, Tallinna, 29.8.2026
”Meitä pidetään 1980-luvun syntikkabändinä, mutta olemme itse asiassa 1970-luvun syntikkabändi – Me olemme niin vanhoja!”, kuulutti Orchestral Manoeuvres in the Dark -laulusolisti Andy McCluskey lauantai-iltana Tallinnassa. Tottahan se on. Yhtye julkaisi esikoissinglensä ”Electricity” Factory-levymerkillä toukokuussa 1979. Syntikkapopin klassikkobiisi kuultiin itseoikeutetusti bändin fantastisen keikan päätteeksi, encoren viimeisenä kappaleena.
Orchestral Manoeuvres in the Dark eli tuttavallisemmin OMD luetaankin yhdeksi merkittävimmästä uuden aallon syntetisaattoripopin uranuurtajista ja vaikuttajista, jotka kymmenet maineikkaat muusikot, artistit ja yhtyeet ovat nimenneet tärkeäksi esikuvakseen. OMD toi oman esikuvansa, saksalaisen Kraftwerkin, kaltaiseen koneistettuun musiikkiin melodisuutta ja pop-kappaleille ominaista tarttuvuutta, sekä tietenkin laulua ja syvällisiä sanoituksia.
Olen kuunnellut OMD:n musiikkia yli neljänkymmenen vuoden ajan. ”The Pacific Age” -albumi vuodelta 1986 oli ensimmäinen LP, jonka hankin tuoreena julkaisuna. Ja sen jälkeen keräilin pikkuhiljaa varhaisemman tuotannon. Vuonna 1988 julkaistun huikean kokoelmalevyn jälkeenhän koko yhtye kipuili telakalle, kunnes palasi 1990-luvun alussa laulaja Andy McCluskeyn yksin vetämänä projektina. Silloin musiikkiin tuli entistä selkeämmin listasijoituksia tavoittelevaa popmaisuutta.
Moninaisten vaiheiden jälkeen yhtyeen alkuperäinen voimakaksikko Andy McCluskey ja Paul Humphries palasivat yhteen ja julkaistiin uusi albumi ”History of Modern”. Mukana olivat myös heidän kanssaan pitkään soittaneet Martin Cooper (koskettimet) ja Malcolm Holmes (rummut), jotka monet laskevat mukaan ”OMD:n klassiseen alkuperäiskokoonpanoon”. Itselleni alkuperäiskokoonpano on enemmänkin duo McCluskey/Humphries. Cooper on mukana edelleen ja Tallinnassakin hänet nähtiin syntikoiden takana. Rumpuja kuultiin Stuart Kershaw’n paukuttamana, joka hänkin on soittanut OMD-yhteyksissä pitkään.
En ollut nähnyt OMD:n livenä kertaakaan ja odotukset keikkaa kohtaan olivat jokseenkin ristiriitaiset. Mietin mahtaako heidän musiikkinsa toimia livenä ja minkälaisia esiintyjiä seitsemänkympin rajapyykkiä lähestyvät brittiherrat mahtavat olla. Pohdin jopa, että ovatko ukot vain jotain tietokonenörttejä slipovereissaan. Sellaisia, jotka 1980-luvulla ovat säätäneet laitteitaan ja väännelleet syntikoidensa nappuloita jossakin hämyisessä kellaristudiossa biisejä rakentaessaan.
Kuinka väärässä voi ihminen olla ja kuinka pitkälle voi ennakkoluulonsa lennättää? Vaikka kohtalaisen suuri osa OMD:n tuotannosta on tempoltaan melko rauhallista ja joissakin singlekappaleissa saattaa olla jopa vähänlaisesti laulettuja osuuksia tai varsinainen kertosäkeistökin puuttuu kokonaan, keikkasetistä hioutui täydellinen. Minut vangitsi tunnelmaansa parhaiten ehkä itsellenikin yllätyksenä melodiset rauhallisemmat kappaleet, kuten ”Joan of Arc” ja varsinkin ”If You Leave”.
Kuuntelin paljon OMD:ta ennen keikkaa ja fiilistelin Spotifyihin valmiiksi rakennettua ”Summer of Hits” -kiertueen settilistaa. Siinä tunnelmoidessani pohdin mm. OMD-musiikkia nykykuuntelijan näkökulmasta. Esimerkiksi ”Talking Loud and Clear” -biisin intro kestää yli minuutin ja kappale nousi kuitenkin vuonna 1984 Britannian singlelistalla sijalle 11. Hittien kesä oli muuten varsin osuva nimi tälle kiertueelle, sillä sellaisen hittikavalkadin OMD latasi tiskiin. 1980-luvun ja muutaman 1990-luvun alun hitin joukkoon oli piilotettu vain pari 2000-luvun kappaletta.
Live-OMD:n kantava voima on kiistatta energinen ja karismaattinen Andy McCluskey. 67-vuotiaassa vokalistissa riittää energiaa vaikka muille jakaa. Itsekin olisin kymmenen vuotta nuorempana valmis vastaanottamaan osani. Parin tunnin aikana nähtiin sellaisia persoonallisia tanssikoreografioita, että Shakirakin jää toiseksi. Laulu kulki siihen malliin, että välillä mietin voiko kaikki oikeasti tulla livenä. Esimerkiksi ”So in Love” taittui korkealta laulettuja osuuksia myöten, kuin olisi 1980-luvun vinyyliä kuunnellut. Tokihan konemusiikkiyhtyeen pirtaan kuuluu, että monia taustaosuuksia ja efektejä tuli ns. ”taustanauhalta”.
Paul Humphries pääsi parrasvaloihin esittämään omat bravuurinsa, joihin kuuluvat mm. ”Secret” ja ”(Forever) Live and Die”. Hänen lauluäänensä on tosin melko hentoinen. Oli jo 1980-luvulla ja on nykyään vieläkin hauraampi. Vedot olivat kuitenkin rakastettavan sympaattisia. Pääduo jakoi tilan ja energian melko tasapuolisesti, vaikka McCluskey onkin se kokoonpanon showmies. Lisämaininnan ansaitsee myös McCluskeyn basso, jolla hän taituroi useammassakin biisissä – näyttävimmin varmaan varsinaisen keikkasetin päättäneessä hittiklassikossa ”Enola Gay”.
Bändin tuoreimmalta studioalbumilta ”Bauhaus Staircase” (2023) ei kuultu kuin yksi kappale. Illan kenties hitain veto oli ”Veruschka”, jota esittämään koko lavalla nähty kvartetti asettui riviin estradin etualalle. McCluskeyn tulkinta oli suorastaan riipaiseva ja aplodit sen mukaiset. Sen jälkeen hän juonsikin, että ”Tähän päättyi konsertti, nyt alkaa bilekeikka”. Loppusetin ajan yleisö saikin pistää jalalla koreasti alati kiihtyvään tahtiin. Muutamat OMD:n tuotannon menevämmät vedot kuten ”Pandora’s Box” ovat 1990-luvun McCluskeyn sooloaikakaudelta, mutta ne istuivat kokonaisuuteen hyvin eikä Paul Humphriesiakaan kuulemma haittaa niitä esittää.
Ilta Tallinnassa oli täydellisen onnistunut. Jo keikkapaikaksi valikoitunut Piritan raunioluostari ei olisi voinut osuvampi olla. Olen aina halunnut kuulla legendaarista kasaribändiä komeiden kiviseinien katveessa elokuisen illan hämärtyessä. Keikan lämppärinä toimi vertaansa vailla oleva DJ, jonka vinyyliltä vetämä 1980-luvun alun brittipop-hittiputki sai melkein liikuttumaan. Hotellille saattoi palata tyytyväinen, unohtumattoman elämyksen kokenut Retropoppari.
LUE LISÄÄ: OMD:n kaikki albumit Retropopparin Levymittarissa
Nämä kuultiin:
- Isotype
- Messages
- Secret
- Tesla Girls
- History of Modern (Part I)
- (Forever) Live and Die
- If You Leave
- Souvenir
- Joan of Arc
- Joan of Arc (Maid of Orleans)
- Veruschka
- Talking Loud and Clear
- So in Love
- Dreaming
- Locomotion
- Sailing on the Seven Seas
- Enola Gay
Encore: - Walking on the Milky Way
- Pandora’s Box
- Electricity
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti