THE BLOW MONKEYS: BIRDSONG (Creation Youth 2025)
The Blow Monkeys olisi sophistipop-genren kruununjalokivi, jos sellainen musiikillinen tyylilaji olisi olemassa. Asia jakaa musadiggarit kahteen koulukuntaan, mutta yhtyeen nokkamies Dr. Robert (oik. Robert Howard) inhoaa kyseistä nimitystä. Hän ei ainakaan itse myönnä esittävänsä mitään sophistipoppia. Neljäkymmentä vuotta myöhemminkin The Blow Monkeys on erittäin hienostuneen sofistikoitunutta, tyylikästä ja ennen kaikkea poppia. Päätin juuri, että ostan uusia vinyylijulkaisuja harkitummin, mutta levysoittimeni suorastaan huutaa bändin uutuuslevyä ”Birdsong” lautaselleen. Sellainen on tulossa lokakuussa, joten nyt on tyytyminen suoratoistopalveluihin.
LUE LISÄÄ: Kun Britti-popista tuli hienostunutta – 25 merkittävintä sophistipop-albumia
Vuonna 1990 pillit ja muutkin puhaltimet pussiin laittanut The Blow Monkeys palasi kehiin vuonna 2007 ja on siitä lähtien ollut melkein aktiivisempi, kuin 1980-luvun ruuhkavuosinaan. ”Birdsong” on jo kahdeksas kokonaan uutta materiaalia sisältävä studioalbumi yhtyeeltä tällä vuosituhannella. Välillä omakustanteisenakin musiikkiaan julkaissut orkesteri solmi viime vuonna levytyssopimuksen tuttujen DJ-tuottajien Alan McGeen ja Youthin vastaperustetun levy-yhtiön Creation Youthin kanssa. Dr. Robert asuu nykyään Espanjan Granadassa ja Youth majailee hänen naapurinaan. Yhteys syntyi teekupposen äärellä.
LUE LISÄÄ: The Blow Monkeysin albumista ”Animal Magic”
Albumin avausraita ”The Penny Drops” ottaa epäilijöiltä heti luulot pois. Tasapainoinen soitto vangitsee uuden rumpalin Crispin Taylorin pehmeistä ensitahdeista lähtien ja kun mukaan liittyy vanhan tutun Neville Henryn saksofoni tekee mieli leijua kädet levällään ympäri kämppää. Biisi on kuin suoraan menneisyydestä naiskuoroineen. Rumpali Tayloria lukuun ottamatta The Blow Monkeysin miehistöstä 3/4 on sama, kuin heidän esikoisalbumillaan ”Limping for a Generation” (1984). Dr. Robertin ja Neville Henryn lisäksi Mick Anker taituroi yhä basson varressa.
Pehmeästä introsta siirrytään varsin 1970-lukulaisesti svengaavaan nimikkokappaleeseen, jonka pohjariffin joku mainitsi levytysvaiheessa muistuttavan Starsky & Hutch -tv-sarjan tunnusmusiikkia. Kaikki kappaleet säveltänyt ja sanoittanut Dr. Robert pelkäsi jo vahingossa plagioineensa jotakin, mutta ei kyseessä ollut millään muotoa suora kopio – korkeintaan jonkin sortin pastissi. Osasyynä saattoi olla myös funkin taitava rumpali Taylor, jonka kompit ovat kuin suoraan kultaisilta vuosikymmeniltä. ”Walk On, Nothing Is Lost” ja ”Long Lost Child” rullaavat taasen hillitymmällä draivilla Burt Bacharach -hengessä, mutta edelleen 1970-luvun hengessä.
”Giving Up the Ghost” on yllättäen herkkä balladi, jonka tekstissä Dr. Robert ikään kuin laulaa nuoremmalle itselleen. Classic Pop -lehden haastattelussa taiteilija kertoo, ettei ole kirjoittajana tarinankertoja vaan luo ennemminkin vaikutelmia. Ikää on kertynyt jo sen verran, että hän voi pohtia elämän menneitä vaiheita. Albumilta singleksikin nostettu ”Shadowplay” on puhdasverinen discobiisi, jonka bassokuvio tempaisee mukaansa. Dr. Robertin monin eri tavoin naukuvat vokaalit tuovat oman persoonallisen säväyksensä jokaiseen kappaleen – tähän erityisesti.
”Rivers to the Soul” palauttaa rytmin sielukkaampaan ja rauhallisempaan saundiin, kun ”All at Sea” kuulostaa taasen melkein ”Pieni Merenneito” -elokuvasta irrotetulta karibialaisrytmeineen. ”Running from Love” päästää jälleen Neville Henryn puhaltimet pääosaan ja ”This Fleeting House” sulkee ympyrän karusellimaisella taustakuviollaan. Dr. Robert kertoo kappaleiden syntyneen nopeasti hyvän inspiraation vallassa ja sen kerta kaikkiaan kuulee lopputuloksesta. Kasassa on kymmenen timanttista raitaa, joista jokainen jää jo parin kuuntelun jälkeen mieleen. Ei tarvitse pohtia, mikä olikaan se laulu joka svengasi tai se jossa oli terävät lyriikat. Mikä on harvinaista tänä päivänä uuteen levyyn tutustuessa.
”Birdsong” on pitkästä aikaa albumi, jonka voi laittaa kuunteluun missä tilanteessa tahansa. Halusit sitten tanssahdella – yksin tai porukalla, fiilistellä, uppoutua tulkintoihin tai vain yksinkertaisesti nauttia tasapainoisesta aidoilla instrumenteilla toteutetusta soitosta. Maltan tuskin odottaa, että pääsen hypistelemään vinyyliä ja asettaa neulan uralle. Toivottavasti levypussi sisältää myös lyriikat, sillä nekin ovat The Blow Monkeysin ollessa kyseessä aina tarkemman tarkastelun arvoiset.
Kappaleluettelo:
- The Penny Drops
- Birdsong
- Walk On, Nothing Is Lost
- Long Lost Child
- Giving Up the Ghost
- Shadowplay
- Rivers to the Soul
- All at Sea
- Running from Love
- This Fleeting House
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Dr. Robertin haastattelulainaukset Classic Pop lehden numerosta syyskuu 2025
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti