Duran Duran on Depeche Moden ohella ehkä tärkein yhtye matkallani musiikin parissa. Yhtyeen aloittaessa vuonna 1981 olin noin 11-12-vuotias. Muistan parhaiten, että luokkamme tytöt tykkäsivät yhtyeestä ja poikien mielestä Duran Duran oli kamalinta mitä maa päällään kantaa. Olin siis puun ja kuoren välissä, kun en uskaltanut tunnustaa tykkääväni heidän musiikistaan ja tyylistään. Listaan tämän blogikirjoituksen loppuun henkilökohtaiset Duran Duran suosikkini kautta aikojen, mutta sitä ennen kerron vähän DD-fanituksestani.
Kuunneltuani Duraneita nauhoitetuilta kaseteilta, vuonna 1983 rohkaisin mieleni ja luikin salaa Hyvinkäällä sijaitsevaan Raitalan Radio ja TV -liikkeeseen. Ostin sieltä ilmaisjakelulehtien jakamisesta saamillani tuloilla Duran Duranin tuoreimman ”Seven and the Ragged Tiger” älppärin. Pahaksi onneksi kotimatkalla kadulla vastaan käveli luokkaani käyvä tyttö. Tuohon aikaan levyjen ostaminen oli sen verran harvinaista, että kaikki halusivat tietenkin tietää mitä toinen on hankkinut. Tyttö vaati saada nähtäväkseen mitä LP-levyn kokoinen muovipussi sisältää. Vaikka kieltäydyin jyrkästi, pienen käsikähmän jälkeen tyttö pääsi tarkistamaan ostokseni. Naamani valahti punaiseksi, mutta onneksi kyseinen tyttö kuului luokkamme rauhallisempaan osastoon. Hän vain naurahti ja totesi, että ”Tämä ei kyllä ole kovin hyvä levy”. Olin kuitenkin kiitollinen, että hän ei kertonut asiasta eteenpäin.
Pääsin ehjin nahoin kotiin ja laitoin levyn soimaan. ”Seven and the Ragged Tiger” oli ehkä albumikokonaisuutena vähän hankala nieltävä, mutta pikkuhiljaa Duran Duran -tietouteni lisääntyi ja ennen pitkää hankin levyhyllyyni myös kaksi aiemmin ilmestynyttä albumia. ”Duran Duran” (1981) ja ”Rio” (1982) räjäyttivät pääni lopullisesti ja kerta kaikkiaan rakastuin molempiin levyihin. Levykokoelmani alkoi karttua aika nopeasti ja ostin kaiken Duran Duranin mikä vastaan tuli. Tosin Hyvinkäällä sitä ei tullut paljon.
Vuonna 1984 ilmestyi kiertuelevy ”Arena”, mutta tuolloin en vielä oiekin tajunnut, mitä ”kiertuelevy” tai ”live-levy” tarkoittaa. Olin hyvin pettynyt kun albumi sisälsikin vain live-versioita, sillä en vieläkään ole suurensuuri live-levyjen ystävä. Kuvalliset konserttitaltioinnit sen sijaan kiinnostavat. Onneksi mukana oli sentään uusi singlebiisi ”The Wild Boys”. Muistelisin että sen upea musiikkivideo olisi esitetty jossain YLE:n Uuden vuoden yön lähetyksessä tai vastaavassa? Vuonna 1985 pääni räjähti uudelleen, kun lehdissä uutisoitiin Duran Duranin esittävän seuraavan James Bond -leffan tunnarin. Olen nimittäin DD-fanituksen lisäksi myös armoton James Bond -fani.
LUE LISÄÄ: Erään James Bond -fanin tarina
Kesällä 1985 soittelimme ystäväni kanssa ahkerasti ns. ”senssipuhelimiin”. Siis sellaisiin keskustelulinjoihin, joihin sai liittyä useampia keskustelijoita ja joihin soittaminen maksoi niin paljon, että vanhemmat repivät pelihousunsa puhelinlaskun saapuessa. Eräänä lauantai-iltana saimme ystäväni kanssa sovittua treffit kahden tytön kanssa ja menimme heitä tapaamaan sovittuun paikkaan. Tyttöjen naamoista näki kyllä heti, ettemme olleet heidän unelmamiehiään mutta pääsimme kuitenkin heidän kotiinsa hetkeksi istuskelemaan. Tarkoitus oli kai tutustua toisiimme, mutta keskustelu ei ottanut luonnistuakseen. Lopulta ehdotin, että voisin laittaa mukanani olevan kasetin soimaan. Kun mankasta pärähti ”A View to a Kill”, tytöt kauhistuivat. ”Oletteko te jotain Duran Duran faneja?” Pian toisen tytön isosisko kutsuttiin paikalle ja hän totesi, että meidän on ehkä parempi poistua.
Syksyllä piti tietenkin ostaa Arcadian albumi. Muistelen, että Simon ja Nick olisivat vierailleet Suomessakin levyä promoamassa. Puhunkohan läpiä päähäni, jos väitän heidän esiintyneen jossain ”Toivotaan, Toivotaan” -ohjelmassa tai vastaavassa? Hittimittarissa ”Election Day” ainakin esitettiin, mutta vasta tammikuussa 1986. Tämän faktan olen tarkistanut, kun olen katsonut YLE Areenasta kaikki Hittimittarit.
LUE LISÄÄ: Hittimittari säesti kasarinuorten elämää
Vuonna 1986 olin jo 17-vuotias – käytännössä siis aikuinen. Olin myös löytänyt ystäväpiiriini samanhenkisiä brittipopin ystäviä, joiden kanssa uskalsimme reilusti myöntää olevamme Duran Duran faneja. ”Notorious” hankittiin uutuutena jokaiseen talouteen ja sen sisältöä puitiin yhteisissä kuuntelusessioissa.
Siitä eteenpäin olen ostanut jokaisen Duran Duran -albumin aina sellaisen ilmestyessä. Joskus levyt ilmestyivät vähän huomaamatta ja vaikutti, että ainoa tapa saada tietoa uusista levyjulkaisuista oli mennä levykauppaan ja selata ”Uutuudet”-lokeroa. Vuonna 1996 kotoani löytyi jo internet, mutta en silloin vielä osannut sieltä etsiä tietoa musajulkaisuista tms. Liekö sitä paljon vielä ollutkaan? Muistan vuoden tarkasti siitä, kun esittelin konetta suurella ylpeydellä äitivainaalleni ja koneen käynnistyessä ruudulle tuli kuva käyttöjärjestelmästä ”Windows 95” ja muori tyytyi toteamaan, että ”Onko tuo vanhaa mallia, kun nyt on jo vuosi -96”. Tässä on siis kohta jo 30 vuotta surffailtu netissä.
Syyskuussa 2018 kirjoitin tähän blogiin ensimmäisen tekstini. Se kertoi Kim Wilden ensimmäisestä levystä. Pian aloin kirjoittaa Kim Wilden levyjen lisäksi myös Duran Duranin levyistä ja tähän päivään mennessä olenkin raapustanut molempien suosikkieni kaikista albumeista artikkelit blogiini. Vuonna 2021 ilmestyneen ”Future Past” -albumin arvostelinkin tänne heti tuoreeltaan.
Vuonna 2022 yksi unelmani toteutui, kun Duran Duran tuli vihdoin konsertoimaan Suomeen. Olin paikalla rankkasateessa Kaisaniemen puistossa, kun Simon Le Bon totesi brittiläisellä aksentilla säästä: ”Filthy weather”. Kelistä huolimatta nautin konsertista täysin siemauksin Kiinasta tilaamani ”Rio”-paita sadetakkini alla. Olen pahoillani, että joudun turvautumaan piraattituotteisiin pukeutumisen suhteen, mutta olen niin iso poika ettei virallisesta franchise-kaupasta löydy ylleni sopivaa kokoa.
LUE LISÄÄ: Duran Duranin Kaisaniemen konsertin arvostelu
Joskus 1990-luvulla tein tyhmän peliliikkeen, jota olen katunut elämässäni ehkä eniten. Luovuin vinyylilevyistä ja keskityin keräämään kaiken haluamani musiikin CD-formaatissa. Omistin tuolloin paitsi kaikki siihen mennessä julkaistut DD-pitkäsoitot, myös useita maksisinkkuja vinyylimuodossa. Nykyään DD-kokoelmaani kuuluu kaikki studioalbumit CD-levyinä. Niistä viisi ensimmäistä on hyllyssä erikoisina special edition julkaisuina.
LUE LISÄÄ: Duran Duranin kaikki albumit esittelyssä Retropopparin Levymittarissa
Lisäksi omistan kaksi erilaista singlet sisältävää CD-boksia. ”The Singles 81-85” sisältää kaikki kyseisenä ajanjaksona julkaistujen sinkkujen ja maksisinkkujen materiaalin. ”The Singles 86-95” vastaavasti seuraavan kymmenen vuoden aikana tapahtuneet julkaisut. Jälkimmäinen on julkaisuna komeampi, sillä kansioon pakattu jokainen sinkku omaan pahvikoteloonsa jonka kansi mukailee alkuperäistä vinyylijulkaisua. Joitakin vinyylejä olen myös ostanut takaisin hyllyyn, jos sellaisia on sopivaan hintaan tullut vastaan.
Mutta näiden pitkien alkujaaritusten jälkeen pääsemme itse asiaan ja kaikkien aikojen parhaisiin Duran Duran biiseihin.
20. LATE BAR (1981)
Aloitetaan pienellä guilty pleasurella. ”Late Bar” julkaistiin aikoinaan Duran Duranin ensimmäisen singlen ”Planet Earth” kääntöpuolella, mutta sitä ei otettu mukaan esikoisalbumille. Ihmettelen miksei edes albumiraidaksi, koska minusta biisissä olisi jopa singleainesta.
19. FALLING DOWN (2007) feat. Justin Timberlake
Täytyy heti kättelyssä myöntää, että listauksesta saattaa tulla melko kasaripainotteinen, mutta yritin poimia helmiä myöhemmiltäkin vuosilta. Sisältäväthän Duran Duranin uudemmatkin levyt lukuisia erittäinkin hyviä biisejä, mutta TOP-20:een nyt vain on ruuhkaa. Justin Timberlaken kanssa yhdessä kirjoitettu ja tuotettu ”Falling Down” on näitä ”uudempia” helmiä, vaikka onhan tämänkin julkaisusta pian 20 vuotta. Musiikkivideokin on hieno – taas kerran.
18. IS THERE SOMETHING I SHOULD KNOW? (1983)
Hittisinkkuja ostavan kansan ja meikäläisen maut eivät aina mene käsi kädessä. ”Is There Something I Should Know?” on toinen Duran Duranin kahdesta Britti-listan ykköshiteistä, mutta ei minun ykköseni. Ehkä DD oli vain juuri vuonna 1983 niin kuumaa valuuttaa, että melkein mikä vain biisi olisi mennyt listan kärkeen. Eipä silti, onhan tämä tarttuva ralli. Kappale julkaistiin ”Rio” ja ”Seven and the Ragged Tigerin” välissä, mutta sitä ei otettu mukaan pitkäsoitolle. Olisihan tämä tuolle jälkimmäiselle mahtunut.
17. PRESSURE OFF (2015) feat. Janelle Monáe, Nile Rodgers
Chic-yhtyeen Nile Rodgers on myös yksi laadun tae. Hän saa biisin kuin biisin svengaamaan. Parhaana Duran Duran -esimerkkinä ”The Reflex” -kappaleen singleversion remixaus ja ”Notorious” (1986) -albumin tuotanto. Mukavaa, että yhteyksiä on pidelty vielä 2010-luvullakin ja olihan Chic lämmittelemässä Duraneita Kaisaniemessä 2022.
16. NOTORIOUS (1986)
Laitetaan nyt sitten tuo mainitsemani ”Notorious” tähän seuraavaksi. Tässä vaiheessahan bändin alkuperäinen viisikko oli hajonnut ja jäljellä olivat Simon, Nick ja John. Andy kyllä pyöri vähän aikaa studiolla, mutta päätti ottaa viralliset hatkat. Tuleva DD-kitaristi Warren Cuccurullo tuli paikkailemaan. Kappale on kyllä parasta mitä samanniminen albumi tarjoilee ja kuuluu edelleenkin yhtyeen keikkasettiin.
15. TONIGHT UNITED (2021)
Toden musiikillinen laadun tae on tuottajaguru Giorgio Moroder ja olinkin iloisesti ällikällä lyöty kun kuulin Duran Duran -yhteistyöstä. Tähän biisiin Moroder tuo jotenkin parhaat puolensa viemättä saundia liian kauaksi DD:stä. Kappale svengaa kuin hirvi ja rullaa eteenpäin kuin juna. Toimii myös livenä loistavasti, sen saimme Kaisaniemessä todistaa. Mutta voipi olla ettei tämä enää kuulu ohjelmistoon?
14. THE CHAUFFEUR (1982)
Tähän albumiraitaklassikkoon en päässyt oikein varhaisteininä sisään, mutta vuosien varrella olen ymmärtänyt kappaleen hienouden. Olihan tämä pakko myös sisällyttää listaan, jos haluaa säilyttää kasvonsa Duran Duran -puritaanien keskuudessa. Biisi on noussut sellaiseen asemaan, että koko yhtyeestä ei oikeastaan voi puhua mainitsematta ”The Chauffeuria”. Lisäksi mielen sopukoihin on pureutunut myös rohkea musiikkivideo.
13. ELECTRIC BARBARELLA (1997)
1990-luvun loppupuolella oma Duran Duran -fanitukseni oli ehkä alhaisemmalla tasolla kuin koskaan aiemmin tai sen jälkeen. Vuoden 1997 albumia ”Medazzaland” ei edes julkaistu Euroopassa ja John Taylorkin päätti jättää bändin kesken levytyksen. Kuulin ”Electric Barbarellan” ensimmäisen kerran kun ostin vuonna 1998 uuden DD-kokoelman ”Greatest”. Tuohon aikaan oli vielä aiheellista ostaa kokoelmalevyjä esim. autoilukäyttöön, vaikka omistaisitkin jo kaikki aiemmin julkaistut albumit. Kappale iski välittömästi ja on säilynyt siitä lähtien yhtenä henkilökohtaisena suosikkina.
12. THE REFLEX (Single Version) (1983/1984)
”Seven and the Ragged Tiger” on ensimmäinen omilla rahoilla ostamani Duran Duran -LP ja ”The Reflex” on sen avauskappale. Muistan kun vähän hämmästyin ensi kertaa biisin kuullessani. Simonin palosireenilaulu ”Why-yy-yy, Try-yy-yy, Buy-yy-yy” ei kuulostanut kovin kivalta. Skippasinkin usein ekan biisin ja siirryin suoraan seuraavaan loistavaan ”New Moon on Monday” -kappaleeseen. Sitten seuraavan vuoden puolella mainitsemani Nile Rodgers miksasi kappaleen kokonaan uuteen uskoon ja en ollut uskoa korviani, kun näin musavideon ensimmäistä kertaa.
11. THE WILD BOYS (1984)
”The Wild Boys” on jännä biisi. Aluksi se kuulosti vähän yksinkertaiselta ja jopa hölmöltä, mutta kun siihen pääsee sisälle muuttui se iskeväksi ja tehokkaaksi. Tätä ei kyllästy kuulemaan koskaan ja onneksi se kuullaan melko varmasti Tampereellakin livenä. Myös musiikkivideo on spektaakkelimainen. ”The Wild Boys” on myös ainoa Singstar-biisi, josta pystyin täysin epämusikaalisena hoilottajana saamaan kohtuulliset pisteet. En tiedä mikä siinä on, mutta ääneni sopi tähän. No onneksi tuo Singstar -villitys meni.
10. SOMEONE ELSE NOT ME (2000)
”Pop Trash” levyn aikoihin Duran Duran oli taas trio, johon Simonin ja Nickin lisäksi kuului kitaristi Warren Cuccurullo. John tosin kertoo elämäkerrassaan katuneensa, että lähti bändistä ja mainitsee erityisesti tämän biisin. ”Olisin halunnut olla mukana tekemässä näin hienoa kappaletta”. No pianhan hän palasi riveihin ja niin teki koko muu alkuperäinen viisikko, ja Warren sai tylysti kenkää. ”Someone Else Not Me” on minun listoillani ihan pop-klassikkoja. Ymmärrys ei riitä käsittämään, miten siitä ei tullut hittiä.
9. PLANET EARTH (1981)
Duran Duranin legendaarinen esikoissingle ansaitsisi kenties korkeamman sijoituksen listalla, mutta kuten olen todennut – huipulle on ruuhkaa. Kaikki tällä listalla olevat biisit ovat viiden tähden kappaleita. ”Planet Earth” toimii edelleen, yli 40 vuotta myöhemmin, kuin junan vessa. En ole tähän päivään mennessä tähän kyllästynyt, enkä usko että niin tulee käymäänkään. Upeaa, että se soi edelleen myös livenä bändin keikoilla.
8. WHAT HAPPENS TOMORROW (2004)
Ihan itkettävän upea melodia ja yksi upeimmista Simon tulkinnoista. Vuoden ”Astronaut” -albumi on muutenkin hieno. Johtuuko sitten juuri siitä, että sille palasi koko alkuperäinen viisikko Andya myöten. Saattaa olla että nostalgiakin piirsi pilviin kultareunat, mutta eihän tätä laulua voi olla rakastamatta.
7. HUNGRY LIKE THE WOLF (1982)
Duran Duranin kansainvälisen läpimurron tehnyt hitti. Eikä ihme, sillä biisihän rokkaa ja rollaa aina vaan. Täytyy myös mainita, että biisi on myös vaimoni suosikki ja hän ei ollut syntynytkään silloin kun tämä julkaistiin. Maltan tuskin pysyä housuissani, kun odotan että ”Hungry Like the Wolf” räjäyttää Nokia Areenan katon Tampereen taivaalle.
6. NEW MOON ON MONDAY (1983)
Yksi ikiaikaisista suosikeista, joka sementöi oman Duran Duran -faniuteni. Kuten totesin, että kolmoslevy on ensimmäinen jonka hankin omakseni ja jota luukutin puoli vuotta tauotta. Ykkösen ja kakkosen hankin sitten jälkijättöisesti, joten niistä puuttui se uutuudenviehätys. Nykyään ehkä pidän kahdesta ensimmäisestä enemmän, mutta ”Seven and the Ragged Tigerilla” ja etenkin ”New Moon on Mondaylla” on aina paikka sydämessäni. Kertosäkeistön melodia on yksi maailman tarttuvimmista.
5. SAVE A PRAYER (1982)
Itkettävän herkkä ja kaunis. Se Nick Rhodesin kehittelemä kosketinsoitinkuvio siellä taustalla on biisin sydän ja Simonin teksti ja laulu sykkivät lihaa luiden päälle. Nyt hivotaan täydellisyyttä.
4. GIRLS ON FILM (1981)
Esikoislevyn kiistaton klassikko, joka toimii edelleen tilanteessa kuin tilanteessa. Soittelen silloin tällöin DJ:nä 1980-luvun nostalgiadiscoissa ja jos Duran Durania pyydetään, on ”Girls on Film” takuuvarma valinta. No kyllä se soi pyytämättäkin, mutta se myös toimii! Kaikki rakastavat tätä laulua.
3. COME UNDONE (1993)
Voi kauneutta ja harmonisuutta. Ei riittänyt että Duran Duran palasi huipulle ”Ordinary Worldillaan”, tekivät sitten samalle levylle toisen klassikon. Niin tyylikästä ja täydellistä etten keksi enempää ylisanoja tähän hätään. Ainoa mitä ihmettelen, on se mitä tapahtui upean ”The Wedding Albumin” jälkeen? Seuraava levy oli vähän hassu cover-albumi ”Thank You”. Pojat ilmeisesti tyhjensivät takkinsa ja antoivat kaikkensa, mitä siinä vaiheessa oli annettavissa.
2. A VIEW TO A KILL (1985)
En osaa päättää, kumpi olisi se kaikkien aikojen Duran Duran biisi? Bond-tunnari ”A View to a Kill” vai ”Ordinary World”? No tänään mennään tässä järjestyksessä, huomenna voisi taas olla toisin. Onneksi sillä ei väliä, kun rakastaa molempia kappaleita yhtä paljon. Vähän kuin joutuisi laittamaan omat lapsensa paremmuusjärjestykseen. Noihin aikoihin meidän ystäväporukassa oli tapana mennä katsomaan uudet menestyselokuvat Helsingin Bristoliin heti ensi-iltaviikolla. Tuolloin oli tapana taputtaa elokuvateatterissa silloin kun valkokankaalla tapahtuu jotain hienoa. Osa yleisöstä repesi aplodeihin, kun Duran Duranin nimi putkahti kankaalle alkuteksteissä. Vieressäni istui mies joka marmatti vaimolleen: ”Mitä nää nyt taputtaa?”. Totta kai Duran Duran ja ”A View to a Kill” on aina aplodien arvoinen.
1. ORDINARY WORLD (1993)
Tähän päädyttiin. Ehkä listaykköseksi pääsyyn vaikuttivat myös tunnesyyt. Simon on kertonut kappaleen kertovan menehtyneestä ystävästään. Kaisaniemen konsertissa ”Ordinary World” puolestaan omistettiin Ukrainan sodan uhreille ja taustalle heijastettiin Ukrainan lippu. Merkitykselliset asiat tekevät laulusta entistä merkittävämmän myös kuuntelijalle. Biisi oli myös upea comeback maailman hienoimmalle bändille. Onneksi se sai ansaitsemansa huomion myös levyjä ostavan yleisön keskuudessa.
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti