TREVOR HORN: ECHOES – ANCIENT AND MODERN (Universal 2023)
1980-luvun pop-fanien puolijumala Trevor Horn on saanut valmiiksi cover-albuminsa ”Echoes – Ancient and modern”. ”Sopivien laulajien löytäminen oli yhtä tärkeää, kuin sopivien laulujen löytäminen. Ellei peräti tärkeämpää.”, Horn kuvaillut. ”Kyseessä on minun albumini. Minä olen kutsunut mukaan laulajat, he eivät ole palkanneet minua.”
Lue lisää: Trevor Horn oli mies joka keksi 1980-luvun
Juhlavaa puhetta juhlalliselta mieheltä. Outoa, että lopputulos on melkoinen sillisalaatti, vaikka keittiömestari on maailmanluokan tekijä. Kappalekattaus on muodostaa itsessään johdonmukaisen ja tyylitietoisen kokonaisuuden, mutta silti paketti hajoaa palasiksi. Alku on lupaava, kun ”Amerikan Kate Bush” Tori Amos tulkitsee Kendrick Lamarin hip hop hitin ”Swimming pools (Drank)” herkän suvereenisti pianoballadina omiin nimiinsä.
Hornin suosikkilaulaja Seal on itse oikeutetusti mukana. Joe Jacksonin ”Steppin’ out” muuttuu tunnelmalliseksi ja utuiseksi yökerhonumeroksi, jossa päärooliin nousee Sealin samettinen ääni. Sen sijaan Rick Astleyn näkemys Yes-yhtyeen klassisesta hitistä ”Owner of a lonely heart” menee tuskastuttavalle karaokeosastolle. Alkuperäinen tuottaja kääntyisi vuoteessaan, jos hän ei olisi Horn itse.
Hornin omista tuotannoista on poimittu myös Grace Jonesin ”Slave to the rhythm”, mutta Lady Blackbirdin versiosta puuttuu Jonesin ärhäkkä iskevyys. Muuten orkestroitu versio on tuotantoarvoiltaan onnistunut, jos ei liikaa vertaile originaaliin. Vuonna 1991 Horn toimi Marc Almondin ”Tenement symphony” -albumin yhtenä tuottajana ja yhteistyön jatko on iloinen asia. Aina uskottava Almond vetäisee Pat Benatarin ”Love is a battlefield” -hitin asiallisesti.
Iggy Popin pelkistetty blues-versio Depeche Moden ”Personal Jesus” -biisistä on hämmentävä. Mitä mieltä siitä nyt pitäisi oikeastaan olla? Kappale ei kuulosta Hornilta eikä Popilta, mutta muutaman kuuntelun jälkeen alkaa pää nyökytellä hyväksyvämmin. Marillion-yhtyeen laulaja Steve Hogarth ei sen sijaan tuo The Cars -yhtyeen kasariballadiin ”Drive” mitään uutta.
Toyah Willcox yhdessä kitaristimiehensä Robert Frippin kanssa pistää Frankie goes to Hollywoodin ”Relax” -klassikon niin uuteen uskoon, ettei sitä ole tunnistaa. Vai oliko se Horn, joka tässä asioita laittoi uuteen uskoon? Joka tapauksessa tämä menee jo vähän liian pitkälle. ”Relax! Don’t do it!”
Kokeellinen linja näyttää menevän aina vain överimmäksi albumin lähestyessä loppuaan. Jacques Brelin lauluja tulkitsemalla mainetta niittänyt irlantilaislaulaja Jack Lukeman murahtelee Billy Idolin ”White wedding” ja Nirvanan ”Smells like teen spirit” -rokit tummanpuhuviksi balladeiksi. Jälkimmäisessä on kieltämättä hetkensä.
Albumin päättää maestron itsensä tulkitsema versio Roxy Musicin ”Avalonista”, joka kääntää kelkan takaisin plussan puolelle. Kaikkien huippulaulajien jälkeen suurin yllätys onkin, että uniikein tulkinta tulee tuottajalta itseltään. Tämän kaltaiset projektit sujahtavat turhan usein karaoken puolelle, mutta Trevor Horn saa nipin napin pidettyä veneen pinnalla. Jatko-osaa en kuitenkaan ole vaatimassa. Olisiko seuraavaksi paluu tuotantopuolelle tai vaikkapa kokonaan uutta musiikkia sisältävä albumi, äänessä vain Trevor Horn itse.
Kappaleluettelo:
- Swimming pools (Drank) – Tori Amos
- Steppin’ out – Seal
- Owner of a lonely heart – Rick Astley
- Slave to the rhythm – Lady Blackbird
- Love is a battlefield – Marc Almond
- Personal Jesus – Iggy Pop, Lambrini Girls
- Drive – Steve Hogarth
- Relax – Toyah, Robert Fripp
- White wedding – Andrea Corr, Jack Lukeman
- Smells like teen spirit – Jack Lukeman
- Avalon – Trevor Horn
RETROPOPPARI 