Vaikka Nik Kershawin esikoisalbumista ”Human Racing” oli kulunut vain yhdeksän kuukautta, levy-yhtiö MCA halusi markkinoille toisen pitkäsoiton. Nik ei vieläkään tiedä, miksi he pitivät moista kiirettä. Kenties he eivät halunneet koetella onneaan ja takoivat rautaa niin kauan kuin se oli kuumaa. Yhdeksi selitykseksi Nik miettii, että he halusivat maksaa mahdollisimman paljon veroja kansanyhteisön hyväksi. Pääministeri Margaret Thatcher laski veroprosenttia 60:sta 40:een vasta lähitulevaisuudessa.
Lue lisää Nik Kershawin albumista ”Human racing”
Yksi kappale oli sentään jo valmiina. ”Wide Boy” oli jätetty talteen esikoisalbumin studiosessioista. Loput levyn lauluista Nik sävelsi ja sanoitti kahdessa viikossa. Samanaikaisesti hänen piti liihottaa paikasta toiseen promotoimassa ensimmäistä levyään. Tänä päivänä Nik hämmästelee, kuinka hänellä riitti aika tuohon kaikkeen, kun nykyään ei aika tahdo riittää mihinkään.
Mutta studio ja tuottaja Peter Collins oli buukattu kuukauden päähän. Laulut vain puuttuivat. Kuukaudesta Nik käytti kaksi viikkoa promokiertueeseen ja kaksi viikkoa laulujen kirjoittamiseen. Collins tuli Nikin kotiin kuuntelemaan aikaansaannoksia hieman ennen äänitysten alkua ja totesi pitävänsä kuulemastaan, mutta ei kuullut kappaleiden joukossa singlehittiä. Tuottajan lähdettyä Nik sävelsi ”The Riddle” -kappaleen kymmenessä minuutissa.
Sanoitukseksi Nik kirjoitti jotain puuta heinää, koska halusi vain demolle jonkinlaiset vokaalit melodian ohjenuoraksi. Ajatuksena oli myöhemmin hioa teksti paremmaksi. Studiossa hän lauloi ensin höpöhöpö-tekstinsä ja vähän ajan kuluttua uusia hahmotelmiaan. Tarkkaamossa syntyi täydellinen hiljaisuus, jonka rikkoi Collins: ”Pitäydytään siinä ensimmäisessä versiossa”.
Kappaleella ei tässä vaiheessa vielä ollut nimeä, mutta lopulta sitä päätettiin kutsua nimellä ”The Riddle”. Se aiheutti ongelmia, sillä arvoitukselle (The Riddle) pitäisi luonnollisesti saada jokin ratkaisu. Aluksi Nik ei vaivannut sillä päätään, mutta kappaleen julkaisun jälkeen toimittajat ja fanit alkoivat kysellä vastausta arvoitukseen. Sellaista ei ollut ja ihmiset alkoivat tehdä omia johtopäätöksiään. Sanoituksessa mainittu ”The old man of Aran” oli milloin Ronald Reagan ja milloin Jeesus Kristus.
Niin tai näin, valmista tuli. 5.11.1984 julkaistiin ensimmäinen uusi single, kakkosalbumin nimikkoraita ”The Riddle”. Single jatkoi Nik Kershawin listamenestysten sarjaa ja nousi Britannian listan sijalle kolme. Alkuvuodesta single nousi meidänkin listalle, korkeimmillaan sijalle 12. Nik Kershaw saapui konsertoimaan Suomeen 5. helmikuuta 1985 Helsingin Kulttuuritalolle.
Iltalehden yleensä negatiivisesti kaupalliseen pop-musiikkiin suhtautuva musiikkitoimittaja Jaakko Hanska oli jostain syystä erityisen ihastunut Nikin musiikkiin. Hän kirjoitti lehteensä ”Nik Kershaw, erinomainen muusikko ja multi-instrumentalisti, omaa herkän kosketuksen klassisiin pop-melodioihin ja 80-luvun soundeihin sekä varsin inhimillisen ja runollisen sanoittajan kyvyt; harvinainen yhdistelmä vain 24-vuotiaan ihmisen ominaisuuksia”.
Konserttipäivän lehdessä Hanska toteaa, että ”Kolmen vuoden kuluttua Nik Kershaw on niin suuri tähti, että häntä ei enää Suomessa nähdä. Älä hukkaa hienoa tilaisuutta nähdä häntä nyt.” Seuraavan päivän konserttiarvionsa toimittaja on otsikoinut näyttävästi ”Nik räjäytti potin!”. Paikalla Kulttuuritalolla oli myös kiljuvia tyttölaumoja, jotka peittivät permannolla seistessään ikävällä tavalla näkyvyyden uutta musiikintekijää istumakatsomoon hämmästelemään tulleilta kotimaisilta taiteilijoilta ja muusikolta.
Hanska jatkaa ylistävää linjaansa myös varsinaisessa konserttiarviossaan. Hän kehuu erityisesti soundeja, jotka pääsivät oikeuksissaan jo avauskappaleessa ”Roses”. Sitä seurasivat ”Know How”, ”Dancing Girls” ja ”Bogart”, jotka kirjoittajan mukaan kohottivat tunnelmaa koko ajan kauniissa kaaressa yhä korkeammalle.
Niitä seurasivat ”Wild Horses”, ”Save the Whales”, ”The Riddle” ja ”Wide Boy”, jonka Nik ilmoitti valinneensa seuraavaksi singleksi. Hanska kommentoi, että ”Valinta on mahtanut olla vaikea, sikäli tasainen hänen tuotantonsa on”.
”Drum Talk” esitteli Nikin kykyjä lyömäsoittajana ja ”Wouldn’t It Be Good” räjäytti potin. Varsinaisen osuuden viimeisenä kuultu ”You Might” alusti hienosti encoren, jonka päätti mikäpäs muukaan kuin ”I Won’t Let the Sun Go Down”. Toimittajan mukaan jokainen illan aikana kuultu kappale olisi ansainnut maininnan.
Nik sanoo, että ”The Riddle” ei ollut millään muotoa ”vaikea toinen albumi”. He vain ratsastivat aallon harjalla. Esikoislevyn saama suosio antoi luomisvimmaa ja itsevarmuutta. Sitä vain uskoo, että mitä tahansa teetkin, ihmiset ostavat sen koska olet niin upea. Itsevarmuus on hieno asia. Kun idea lauluun tulee päähäsi, et ala kyseenalaistamaan itseäsi onko se hyvä vai ei.
Kokopitkä albumi näki päivänvalon Britanniassa 19.11.1984. Se nousi listan sijalle kahdeksan ja myi platinaa eli yli 300.000 kappaletta. Suomen viralliselle listalle ”The Riddle” nousi tammikuussa 1985 ja korkein sijoitus oli 11. Lisänäkyvyyttä Suomessa Nik sai vielä helmikuun lopussa, kun ”The Riddle” -musiikkivideo esitettiin suositussa Hittimittari-ohjelmassa.
Albumilta lohkaistiin vielä kaksi Britannian TOP-10-hittisingleä ”Wide Boy” ja ”Don Quixote”. Aikakaudelle tyypilliseen tapaan singlekappaleista tehtiin 12-tuumaisille maxi-singleille pidemmät remix-versiot, joita Nik vierasti. Hän toteaa, että ”Jos olisin halunnut kappaleen olevan seitsemän minuuttia pitkä, olisin säveltänyt 7-minuuttisen kappaleen”. Toisaalta niitä oli kuitenkin kuulemma hauska tehdä. Versiot syntyivät levyn miksanneen studioteknikko Julian Mendelhsonin kanssa yön pikkutunteina, kun tuottaja Collins oli jo lähtenyt kotiin.
Osa remix-versioista syntyi jonkin kolmannen osapuolen toimesta ja niiden kanssa Nikillä oli vähän tekemistä. Vaikka Nik sanoo olevansa jonkin sortin kontrollifriikki, hänellä ei tuolloin yksinkertaisesti riittänyt enää aika kaiken tarkastamiseen. Jotkut versiot julkaistiin ilman hänen hyväksyntäänsä. Ikä on tuonut mukaan tiettyä rentoutta ja kun vuonna 2025 julkaistiin MCA-vuosista kattava kokoelmaboksi, totesi Nik ykskantaan että laittakaa sinne ihan kaikki.
Kesällä 1985 Nik Kershaw esiintyi muun Brittipopin kerman keskuudessa Live Aid -tapahtumassa. Hän kertoo miettineensä oman 20-minuuttisensa aikana vain, että ”Nyt ei saa mokata”. Nik kuitenkin unohti sanat ”Wouldn’t It Be Good” -kappaleen toisessa säkeistössä ja lauloi paniikissa ensimmäisen säkeistön sanat toiseen kertaan.
Nik ei pystynyt katsomaan omaa esitystään ennen kuin 20 vuotta myöhemmin, kun Live Aid -juhlavuoden kunniaksi julkaistiin konsertista DVD. Hän kertoo pelänneensä turhaan. Esityshän meni ihan hyvin. Muuten Nikin esiintymistä on kutsuttu hänen menestyskautensa päätepisteeksi, sillä sen jälkeen hän ei enää saavuttanut TOP-20-listakärkeä kotimaassaan.
Uusia levytyksiä on kuitenkin syntynyt tasaiseen tahtiin aina näihin päiviin asti, vaikka varsinainen elanto taitaakin tulla nostalgiafestareilta. Nik kertoo, että tänä päivänä tilanne on hieman toinen. Albumin synnyttäminen kestää kahdeksan vuotta, ei kahta viikkoa kuten vuonna 1984.
Nik Kershaw on joka tapauksessa multi-instrumentalisti ja lahjakas biisintekijä, jonka työn hedelmiä ovat päässeet toteuttamaan muutkin artistit ja yhtyeet. Niistä kiistatta menestynein on vuoden 1991 ykköshitti ”The One and Only” esittäjänään Chesney Hawkes. Kershaw ja Hawkes yhdistivät voimansa heti uudelleen Chesney Hawkesin 4.4.2025 ilmestyneellä uudella studioalbumilla ”Living Arrows”.
Kappaleluettelo:
- Don Quixote
- Know how
- You might
- Wild horses
- Easy
- The Riddle
- City of angels
- Roses
- Wide boy
- Save the whale
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Lähteet:
Nik Kershaw – The Riddle (remastered expanded edition) CD-levyn kansilehti
Nik Kershaw – The MCA Years, CD-boksin kansilehti
Iltalehti
Wikipedia
Suomen listalevyt
RETROPOPPARI 