Kirja-arvio: Mauri Kunnaksen Nyrok city pursuaa pop-muistoja 1980-luvulta

MAURI KUNNAS: THE VERY BEST & THE WÖRST OF NYROK CITY – OOLMOUST FINAL CUT
(Otava 2023)

Jokainen Suosikkia 1980-luvulla lukenut muistaa varmasti Mauri Kunnaksen Nyrok city -sarjakuvan. Kaikkein nuorimmille lukijoille sarjakuvan ronski ironia ja voimakkaan karikatyyrimaiset hahmot eivät välttämättä aikoinaan avautuneet, mutta varttuneemmalle ja valistuneemmalle lukijalle ne ovat suorastaan ehtymätön huumorin aarreaitta. Suosikin kaltainen teinien sielunelämää peilaava ja tähtikulttuuria ihannoiva julkaisu ei välttämättä ollut omin julkaisukanava tämän tyyppiselle taiteelle, mutta toisaalta vaihtoehdotkin olivat 1980-luvulla vähissä. Kenties Soundin lukijat olisivat saaneet värikkäistä tarinoista enemmän irti?

Nyrok cityn historia tosin alkoi jo vuonna 1975 Intro-lehdessä ja jatkui seuraavana vuonna Help-lehden sivuilla. Suosikkiin sarjakuva siirtyi huhtikuussa 1979. Viimeinen Nyrok city -tarina julkaistiin Suosikin numerossa 9/1985, mutta numerossa 7/1986 julkaistiin vielä päätoimittaja Jyrki Hämäläisen pyynnöstä yksi comeback-sarjis.

Alkusyksystä 2023 nähtiin Espoon näyttelykeskus WeeGeessä Mauri Kunnaksen Nyrok city -näyttely, jossa oli esillä alkuperäispiirroksia ja muuta aiheeseen liittyvää materiaalia. Samalla lanseerattiin uusi painos kokoelma-albumista ”The very best & the wörst of Nyrok city – Oolmoust final cut”. Nyrok citysta on aiemmin julkaistu kolme erilaista albumia, joiden kaikkien sisältö on hieman erilainen. Tässä uusimmassa on viisi tarinaa, joita ei ole nähty aikaisemmissa julkaisuissa. Lisäksi mukana on Dingo-Pertin Autiotalo-peli ja Suosikissa julisteena julkaistu Nyrok city nimmaripeli.

Nyrok cityn aihepiiriin kuului koko populaarikulttuurin kirjo ympäri maailman, ei todellakaan ainoastaan Suomi-rock. Pääpaino oli toki suomalaisissa rokkareissa ja vakiohahmot, kuten Remu tai Juice saattoivat piipahtaa vaikka James Bondin seikkailuissa. Kunnaksen satiirin kohteeksi päätyi mikä tahansa ajankohtainen viihdealan ilmiö, kotimainen tai kansainvälinen menestyselokuva, tv-sarja tai vaikkapa formulat ja Keke Rosberg. Piikkiä tuli aikakauteen nähden nopealla aikataululla heti tuoreeltaan.

Näin jälkikäteen lueskeltuna sarjakuvat toimivat melkein kuin historian kirjoituksena. Miten uskomattoman tarkkanäköinen Kunnas onkaan ollut niitä laatiessaan. Järkyttävä määrä pieniä yksityiskohtia ja huomiota eri tapahtumista on saatu mukaan yleensä kaksisivuiseen tarinaan. Espoon näyttelyn videohaastatteluissa parodian kohteet ihmettelivät, miten sarjakuvissa vilahteli asioita joita kenenkään ei edes pitänyt tietää. Oliko rock-piireissä joku syväkurkku, joka lauloi pilapiirtäjälle sisäpiirin tietoa?

Euroviisufania huvittaa vaikka vuoden 1980 karsintaamme osallistuneen Tapani Kansan eli ”Tantsu Känsän musta lauantai”. Tarina siitä, kuinka artisti osallistui kilpailuun kahdella kappaleella joista kumpikaan ei voittanut. Kilpakumppanina nähtiin mm. Liisa Pullasorsa eli Liisa Tavi. Toisessa euroviisutarinassa taas kuningas Freetrikin Titanik-alus törmää Sorsaan ja uppoaa. Isonenäinen vesilintu räpiköi tiehensä hymyillen ja toteaa ”Kiitti mulle riitti”.

Aikakauden suomalaisbändien ja artistien, kuten Eppu Normaali, Maukka Perusjätkä, Pelle Miljoona, Hanoi rocks ja Dingo, lisäksi irvailun kohteeksi joutuvat esimerkiksi Levyraati, Grease, Happy days, Hill street blues, Dallas, Boney M, E.T., Psyko, Spede ja Uuno Turhapuro ja kymmenet muut.

Mauri Kunnaksen henkilökohtainen suosikki on James Bondin Kultasormi-elokuvan parodia, joka julkaistiin viisiosaisena jatkosarjana ja kattaa siis yhteensä kymmenen sivua. Syy 1960-luvun elokuvan parodiointiin ajan hermolla sykkivässä nuorisolehdessä vuonna 1983 on tietenkin videovallankumouksessa. ”007 – Kultasormi” on ensimmäisiä vuokravideona julkaistuja Bond-leffoja ja se saavutti videomarkkinoilla hurjan suosion. Kunnas yritti samaa keväällä 1984 tuoreimman Bond-seikkailun ”Octopussy” tiimoilla, mutta valittelee albumin sivuilla että ”Ossopucco” -tarina jäi kesken.

Albumin esipuheessa tekijä kertoo ironisesti, että ”2-sivuisen Nyrokin tekemiseen (ideointi, suunnittelu, piirtäminen, puhtaaksipiirtäminen, väritys, textaus ja pakkaus) meni usein kokonainen päivä. En suostu uskomaan, että ainakaan ideointi on mukana tuossa työajassa. Tuskin suunnittelukaan. Varmasti tekninen toteutus on syntynyt nopeasti, kun suurin osa runsaista ideoista on päässä valmiina. Tarinat pursuavat niin paljon sanallista kuin kuvallistakin yksityiskohtaa, ettei lukija edes pysty havaitsemaan kaikkea yhdellä kertaa. Tokihan maestro itse on valinnut albumiin päätyneet sarjat, joten vähemmän nasevia juttujakin on varmasti vuosien varrella lehdissä julkaistu.

Mauri Kunnaksen tarkkanäköisyys ei lakkaa hämmästyttämästä, mikä on toki tullut ilmi myös hänen myöhemmissä töissään lastenkirjallisuuden parissa. Tästä teoksesta on iloa loppuelämäksi. Komea kiiltäväkantinen Nyrok city -albumi ansaitsee päästä kunniapaikalle jokaisen popkulttuuridiggarin kirjahyllyyn.

1 thoughts on “Kirja-arvio: Mauri Kunnaksen Nyrok city pursuaa pop-muistoja 1980-luvulta

Add yours

Jätä kommentti

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑