Pophistoria: Billy Idol – Rebel yell (1983)

Billy Idol (oik. William Broad, s. 30.10.1955) oli hankkinut kannuksensa Lontoon punk-skenessä 1970-luvun lopulla Generation X -yhtyeen solistina. Vuonna 1982 julkaistu ensimmäinen sooloalbumi tasoitti tien vielä suurempaan menestykseen. Idol jatkoi yhteistyötä tuottaja Keith Forseyn ja kitaristi Steve Stevensin kanssa. Nimi toiselle soololevylle löytyi ”Rebel yell” -nimisestä bourbonviskistä.

Albumin nimikkokappale julkaistiin ensimmäisenä singlenä lokakuussa 1983, mutta se ei vielä osoittautunut jättihitiksi. Albumista ja sen muista singlelohkaisuista tuli klassikkoja vasta ajan saatossa. Toinen single ”Eyes without a face” julkaistiin keväällä 1984 ja siitä muodostui levyn suurin hitti. Sinkku nousi Billboard-listan sijalle neljä. Lisäksi levyltä lohkaistiin sinkuiksi ”Flesh for fantasy” ja ”Catch my fall”.

Parhaiten ”Rebel yell” -albumi kävi kaupaksi Pohjois-Amerikassa. Se myi Yhdysvalloissa yli kaksi miljoonaa kappaletta ja Kanadassa puoli miljoonaa, joka tarkoitti viisinkertaista platinaa. Suomessa ei vielä tässä vaiheessa innostuttu Billy Idolin musiikista, vaikka ”Rebel yell” -single käväisikin listalla toukokuussa 1984. Ensimmäinen viralliselle listalle noussut Idol-albumi oli vuoden 1985 kokoelmalevy ”Vital Idol”.

Kappaleluettelo:

  1. Rebel yell
  2. Daytime drama
  3. Eyes without a face
  4. Blue highway
  5. Flesh for fantasy
  6. Catch my fall
  7. Crank call
  8. (Do not) Stand in the shadows
  9. The dead next door

SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:

Lähteet:
Wikipedia
Suomen listalevyt

Jätä kommentti

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑