Roland Orzabal (s. 22.8.1961) syntyi Britannian Portsmouthissa, mutta Orzabalit muuttivat Bathin kylpyläkaupunkiin Rolandin ollessa lapsi. Siellä hän tutustui teini-ikäisenä Curt Smithiin (s. 24.6.1961) ja he alkoivat musisoida yhdessä. Vuonna 1978 he perustivat ensimmäisen yhtyeensä Graduate, jossa Roland soitti kitaraa ja Curt bassoa. Heidän lisäkseen mod- ja ska-tyyppistä musiikkia soittavaan kokoonpanoon kuuluivat John Baker (rytmikitara), Steve Buck (kosketinsoittimet) ja Andy Marsden (rummut).
GRADUATE: ACTING MY AGE (1980)
Roland, joka oli kirjoittanut ensimmäiset omat kappaleensa jo 7-vuotiaana, teki Graduatelle biisejä ja he allekirjoittivat kustannussopimuksen tuottaja Tony Hatchin kanssa. Hatch neuvotteli nuorukaisille levytyssopimuksen Pye Records -levy-yhtiön kanssa ja tammikuussa 1980 alkoivat esikoisalbumin äänitykset. Huhtikuussa 1980 Graduaten ensimmäinen single ”Elvis Should Play Ska” näki päivänvalon, mutta se ylsi listalla vain sijalle 82.
Ensimmäisen pitkäsoiton ”Acting My Age” kaikki kappaleet yhtä lukuun ottamatta olivat Roland Orzabalin kirjoittamia ja se yksi oli lähtöisin Curt Smithin kynästä. Levy jäi kuitenkin vaille kaupallista menestystä ja Graduate hajosi seuraavana vuonna. Toisen albumin julkaisu jäi toteutumatta, vaikka sille ehdittiin äänittää uusia kappaleita. Vuonna 2001 julkaisematta jääneet laulut ilmestyivät ”Acting My Age” -albumin remasteroidulla ja laajennetulla painoksella.
THE HURTING (1983)
Roland ja Curt eivät kuitenkaan pistäneet pillejä pussiin, vaan virittivät uudet suunnitelmat tulille. Tuore musiikillinen inspiraatio löytyi Brittein saaria villinneestä uuden aallon elektronisesta suuntauksesta. Sanoituksiin näkövinkkeliä ammentui puolestaan amerikkalaisen psykologin Arthur Janovin töistä ja hänen kirjastaan ”Prisoners of Pain” löytyi myös nimi Tears for Fears.
Janovin, jonka traumaan perustuva primaariterapia pyrki ratkaisemaan tukahdutettua lapsuuden kipua vaatimalla potilaita elämään kokemukset uudelleen ja ilmaisemaan menneisyydessä syntyneet tunteet, loi kansikuvaa myöten pohjan Tears for Fears -yhtyeen esikoisalbumille ”The Hurting”. Kaikki laulut kirjoittanut Roland Orzabal laittoi mukaan myös paljon omia lapsuuden traumojaan. Kappaleet eivät kuitenkaan syntyneet hetkessä vaan loppuvuodesta 1981 alkaneet on-off-kirjoitus/äänityssessiot jatkuivat lähes koko vuoden 1982.
Ensimmäinen Tears for Fears -julkaisu saatiin ulos kuitenkin jo lokakuussa 1981. Kappaleessa ”Suffer the Children” pojat tutustuivat ensimmäistä kertaa sekvenssereihin ja rumpukoneisiin. Oppaana toimi David Lord, äänittäjä joka oli työskennellyt mm. Peter Gabrielin kanssa. Kokonaisuus äänitettiin Crescent-studiolla Bathissa ja Lord merkittiin levyn tuottajaksi. Julkaisu ei kuitenkaan herättänyt ostavassa yleisössä minkäänlaista vastakaikua, joten työt Tears for Fears -leirissä jatkuivat.
”Pale Shelter (You Don’t Give Me Love)” oli toinen alkuperäisistä demokappaleista, joiden ansiosta Tears for Fears oli saanut levytyssopimuksen Phonogram-yhtiön kanssa. Demot oli äänitetty Bathissa Rolandin ja Curtin tuttavan Ian Stanleyn (s. 1957) kotistudiossa. Stanleysta tuli puolivirallinen Tears for Fearsin jäsen koko 1980-luvun ajaksi. ”Pale Shelter” julkaistiin seuraavana singlenä huhtikuussa 1982. David Lord oli kiireinen Peter Gabrielin neljännen albumin parissa ja niinpä tuottajaksi kutsuttiin Mike Howlett. Hänen tunnetuimpia tuotantotöitään ennen tätä olivat mm. OMD:n ”Enola Gay” ja Thompson Twinsin debyyttialbumi.
Tämäkään levyjulkaisu ei saanut suosiota, mutta syyskuussa 1982 kolmantena singlenä ilmestynyt ”Mad World” vihdoin singautti Tears for Fearsin popfanien tietoisuuteen. Alun perin yhtye aikoi laittaa kappaleen edellisen sinkun kääntöpuolelle, mutta levy-yhtiön mielestä laulussa oli ainesta A-puoleksi asti. Viimeisimmän version tuottivat Ross Cullum ja Chris Hughes (Adam and the Ants -yhtyeen ex-rumpali), jotka lopulta tuottivat koko Tears for Fearsin esikoisalbumin. ”Mad World” nousi Britannian singlelistalla sijalle kolme ja levy myi kaiken kaikkiaan yli puoli miljoonaa kappaletta.
Vuosi vaihtui ja tammikuussa julkaistu neljäs single ”Change” jatkoi menestystä nousten Britti-listan sijalle neljä. Tears for Fears sai myös ensimmäisen merkintänsä Billboard-listalle, kun levy sijoittui HOT 100 -listan sijalle 73. Maaliskuussa oli lopulta kokonaisen, pitkään ja hartaasti valmistellun albumin aika. Roland Orzabalin ja Curt Smithin lisäksi yhtyeen jäseniksi kreditoitiin Ian Stanley (ohjelmoinnit) ja Manny Elias (rummut & rumpukoneet), vaikka promokuvissa ja musiikkivideoilla esiintyikin useimmiten vain perustajakaksikko. Kaikki levyn kappaleet olivat lähtöisin Roland Orzabalin kynästä. Pitkäsoitolle levytettiin kokonaan uudet Cullumin ja Hughesin tuottamat versiot kahdesta ensimmäisestä singlestä ”Suffer the Children” ja ”Pale Shelter”, joista jälkimmäinen julkaistiin uudelleen myös sinkkuna. Tällä kertaa 7-tuumainen nousi Britannian listalla viidenneksi.
Kolme TOP-5-hittiä sisältävä ”The Hurting” nousi toisella listaviikolla Britti-listan ykköseksi ja myi parissa vuodessa platinaa eli yli 300.000 kappaletta. Levy-yhtiö kiirehti kokoonpanolta uutta materiaalia ja vain kahdeksan kuukautta albumin jälkeen markkinoille saatiin kokonaan uusi studioäänite singlen ”The Way You Are” muodossa. Esikoisalbumia markkinoivan kiertueen aikana nauhoitetun kappaleen kirjoittamiseen osallistuivat kaikki Tears for Fearsin neljä jäsentä. Singlen sijoitus Britti-listalla oli kuitenkin vaatimaton 24, eikä bändi itsekään ollut lopputulokseen kovin tyytyväinen. Roland Orzabal oivalsi, että oli jälleen otettava uusi suunta.
SONGS FROM THE BIG CHAIR (1985)
Vuonna 1984 Ian Stanleyn kotistudiossa alkoi seuraavan albumin työstäminen. Stanley osallistui myös laulunkirjoittamiseen yhdessä Orzabalin kanssa. Tavoittaneena oli uudistaa Tears for Fearsin saundia orgaanisemmaksi ja laajemmaksi. Bändi hylkäsi rumpukoneet ja suurimman osan sekvenssereista ja tarttui aitoihin instrumentteihin. Tuottajana jatkoi Chris Hughes. Levy-yhtiö vaati jälleen uutta materiaalia ja koska valmiina ei oikeastaan ollut muuta kuin ”Mothers Talk”, julkaistiin se singlenä huhtikuussa 1984. Levy nousi Britti-listan sijalle 14.
”Mothers Talk” oli pelinavaus kohti uutta, mutta ei sellainen jysäys mitä levy-yhtiö odotti. Tekijät itse aavistivat sen, että biisi ei ollut tarpeeksi hyvä. He tiesivät tekevänsä parempaa materiaalia, mutta levy-yhtiön kiirehdintä aikaisti julkaisun. Curt Smith on jälkeenpäin herättänyt kysymyksen, että jos kuuntelet ”Songs from the Big Chair” -albumia, poimisitko tämän laulun sieltä singleksi? Samaan hengenvetoon he ovat huokaisseet, että onneksi sinkku julkaistiin vain Britanniassa.
Seuraavaa julkaisua saatiin odottaa puoli vuotta, kunnes marraskuun lopulla Tears for Fears oli valmiina räjäyttämään pankin. Vaikka bändi itse peräänkuuluttikin musiikkiinsa orgaanisuutta toteutettiin ”Shout” lähes täysin koneilla. Voimakas protestilaulu ei silti kuulosta lainkaan syntikkapopilta. Tuottaja Hughes työsti biisin taustoja kuukausikaupalla, jotta jokainen saundi kilahtaisi juuri kohdilleen. Single nousi Britti-listan neljänneksi ja listaykköseksi useissa Euroopan maissa sekä Kanadassa ja Australiassa. Levy-yhtiön Yhdysvaltojen A&R -mies Dave Bates suositteli kuitenkin, että ”Shout”-kappaletta ei julkaista Amerikan mantereella levyn ensimmäisenä singlenä ja hän oli oikeassa.
Seuraava sinkkubiisi ”Everybody Wants to Rule the World” oli omiaan Yhdysvaltojen markkinoiden päänavaukseksi. Se ilmestyi maailmanlaajuisesti maaliskuussa 1985 ja nousi Billboard-listan kärkeen. Siitä tuli listaykkönen muuallakin, mutta Britanniassa korkeimmaksi sijoitukseksi jäi listan sija kaksi. Euroopassa koko albumi ”Songs from the Big Chair” oli saatu ulos jo helmikuussa. Tears for Fearsin päämarkkina-alueeksi alkoi hahmottua Yhdysvallat.
”Everybody Wants to Rule the World” palkittiin vuoden 1986 Brit Awards -gaalassa vuoden parhaana biisinä. Kappaleesta on tullut neljässäkymmenessä vuodessa Tears for Fears ”signaturesong” ja lähes ikoninen 1980-luvun anthem, jota tätä kirjoittaessa on streamattu Spotifyssa noin 2,5 miljardia kertaa.
Elokuussa 1985 ”Shout” julkaistiin singlenä myös Yhdysvalloissa hieman lyhyempänä US Single versiona. Levystä tuli siellä heille toinen Billboard-listan ykkönen. Ykköshittien siivittämänä pitkäsoitosta muodostui myös valtaisa menestys, joka nousi listan keulille. ”Songs from the Big Chair” myi loppujen lopuksi yksin Yhdysvalloissa yli viisi miljoonaa kappaletta. Britanniassa myynti ylitti triplaplatinarajan eli 900.000 kappaleen myynnin. Kanadassa platinalevyn saa sadan tuhannen levyn myynnistä ja siellä albumi teki sen seitsenkertaisesti. Maailmanlaajuisen myynnin on laskeskeltu yltäneen noin yhdeksään miljoonaan kappaleeseen.
1980-luvun hengessä menestyslevyiltä piti tietenkin raapia esiin lisää hittisinglejä. ”Songs from the Big Chair” ei kokonaisuutena kuitenkaan ole mikään varsinainen pop-hittien kavalkadi, mutta ”Head Over Heels” -kappaleessa oli aineksia. Britanniassa se oli julkaistu sinkkuna jo kesäkuussa, mutta siltä jäi TOP-10 täpärästi saavuttamatta. Yhdysvalloissa biisi jatkoi kuitenkin Tears for Fearsin hittiputkea kun se syyskuussa 1985 nousi Billboard-listan kolmanneksi.
Tähän väliin levy-yhtiö päätti julkaista uudelleen myös ensilevyn singlet ”Suffer the Children” ja ”Pale Shelter (You Don’t Give Me Love)”, jos ne olivat menneet jolta kulta ohi ennen uuden albumin tuomaa menestystä. Julkaisut osoittautuivat kuitenkin melko turhiksi, sillä ne nousivat vain Britti-listan häntäpäähän, ja Britanniassa ne olivat varmasti jo kaikille tuttuja.
”Songs from the Big Chair” -albumilta raavittiin lokakuussa vielä singleksi balladi ”I Believe”, josta äänitettiin uusi sielukas versio ”A Soulfull Re-Recording”. Tallenne tehtiin studiolivenä ns. ”kerralla purkkiin” -menetelmällä. Mukana on myös päävokalisti Roland Orzabalin spontaanilta kuulostava huudahdus ”William!”, jolla hän antaa yhtyeen kiertuebändin saksofonistille Will Gregorylle luvan saksofonisooloon.
Lopulta aprillipäivänä 1986 Britanniassa ensimmäisenä sinkkuna ilmestynyt ”Mother’s Talk” julkaistiin singlenä myös Yhdysvalloissa erityisenä ”US Remixinä”. Vaikka kannessa lukee ”Remix” oli kyseessä kokonaan uusi levytys. Äänitykset tehtiin kun mittava ”Big Chair” -kiertue oli saatu päätökseen. Kappaleen miksasi maineikas Bob Clearmountain, joka jatkoi tästä yhteistyötä Tears for Fearsin tulevien julkaisujen kanssa. Orzabal ja Smith ovat sanoneet pitävänsä tästä versiota alkuperäistä enemmän. Levy nousi Billboard-listan sijalle 27.
Uudelleenäänitykset jatkuivat vielä Britanniassakin, sillä toukokuussa 1986 Tears for Fears levytti suurimman hittinsä Sport Aid -hyväntekeväisyyskampanjaan uusin sanoin nimellä ”Everybody Wants to Run the World”. Afrikan nälänhädän avuksi julkaistu levy kohosi paikallisen singlelistan sijalle viisi, mutta tämän version suosio rajoittui yksinomaan Brittein saarille.
Tears for Fears oli suosionsa huipulla buukattu esiintymään myös Live Aid -tapahtuman Philadelphian konsertissa, mutta heidän peruuntumisensa ilmoitettiin vasta konserttiaamuna. Virallisena selityksenä vetäytymiselle oli, että kaksi heidän kiertuemuusikkoaan oli juuri päättänyt pestinsä bändin riveissä. Korvauksena tästä yhtye lahjoitti voitot kolmesta loppukiertueensa konsertista Band Aid -säätiölle.
Roland Orzabalilla ja Ian Stanleylla riitti luomisvoimaa myös sivuprojektiin. Vuonna 1986 he sävelsivät ja tuottivat kappaleen ”The Karate Kid part II” -elokuvan soundtrackille. ”Fish for Life” -biisin esittäjäksi merkittiin Mancrap, jossa vokalistina toimi amerikkalainen tanssija Eddie Thomas. Thomas oli tanssinut Tears for Fearsin ”Everybody Wants to Rule the World” -musiikkivideolla.
LUE LISÄÄ: Tears for Fearsin albumista ”Songs from the Big Chair”
THE SEEDS OF LOVE (1989)
Loppuvuodesta 1986 alkoi uuden albumin suunnittelu, josta tulikin pitkä ja hintava prosessi. Roland Orzabal kirjoitti suurimman osan lauluista kosketinsoittaja Nicky Hollandin kanssa, joka oli ollut mukana yhtyeen pitkällä maailmankiertueella. Ensimmäisinä tuottajina toimivat Chris Langer ja Alan Winstanley, mutta Orzabal ja Smith eivät olleet tyytyväisiä lopputulokseen. Sen jälkeen kaksi edellislevyä tuottanut Chris Hughes tuotiin takaisin, mutta hänkään ei saanut aikaiseksi mieluista jälkeä.
Orzabal ja Smith halusivat viedä Tears for Fearsia jälleen toisenlaiseen suuntaan. He kaipasivat saundiinsa orgaanisuutta ja sielukkuutta ja päättivät tuottaa levyn itse. Mukaan tuli äänittäjä Dave Bascombe, joka lopulta sai nimensä myös tuottajakrediitteihin. Kiertueellaan artistit olivat nähneet Kansas Cityssä hotellin pianobaarissa esiintyneet Oleta Adamsin ja he etsivät naisen käsiinsä. Miehet pyysivät Oletan mukaan levylle toivoen, että toisi läsnäolollaan musiikkiin lämpöä ja inhimillisyyttä.
Oleta Adams osallistui kolmen kappaleen levytykseen ”Badman’s Song”, ”Standing on the Corner of the Third World” ja myöhemmin singlenä julkaistuun ”Woman in Chains”. Samalla Tears for Fears auttoi Oletaa hänen omalla soolourallaan ja otti hänet mukaan seuraavalle maailmankiertueelleen.
Ensimmäisenä singlenä julkaistu kappale ”Sowing the Seeds of Love” sai alkunsa kesällä 1987, kun Margaret Thatcherin konservatiivipuolue voitti Britannian parlamenttivaalit kolmannen kerran putkeen. Sanoituksessa kuullaan hieman poliittistakin viritystä. Kaksi vuotta myöhemmin biisin lopullinen versio nousi Billboard-listan sijalle kaksi ja Britti-listalla viidenneksi. The Beatles -henkiseksikin mainittu kappale valloitti hittilistat myös useissa muissa maissa ja sen musiikkivideo pyöri tehosoitossa MTV:llä. Video palkittiinkin MTV Music Video Awards -gaalassa parhaista erikoistehosteistaan.
Tears for Fearsin kolmas studioalbumi ”The Seeds of Love” oli odotettu tapaus ja se nousi välittömästi Britannian albumilistan ykköseksi. Yhdysvalloissa korkein sijoitus oli kahdeksas. Levy myi platinaa molemmin puolin Atlantia, mutta edeltäjänsä kaltaiseen supersuosioon se ei yltänyt. Suomen listalla pitkäsoitto kohosi sijalle 28, mutta yhtye saapui silti maailmankiertueellaan myös Suomeen ja esiintyi Helsingin Messukeskuksen UKK-hallissa 19.4.1990.
Toukokuussa 1990 ilmestyi Oleta Adamsin sooloalbumi ”Circle of One”, jonka Roland Orzabal tuotti yhdessä Dave Bascomben kanssa. Levyn kappaleet olivat pääosin lähtöisin Adamsin omasta kynästä, mutta ensimmäisenä singlenä julkaistu ”Rhythm of Life” oli Orzabalin ja Hollandin kirjoittama ja William Orbitin remixaama. Kappale olikin peräisin ”The Seeds of Love” -sessioista. Aluksi albumi ei menestynyt kummoisesti, mutta vuonna 1991 levyltä kolmantena sinkkuna lohkaistu Brenda Russell -cover ”Get Here” osoittautui TOP-5-hitiksi molemmin puolin Atlantia. Uudelleenjulkaistu pitkäsoitto nousi Britannian listan ykköseksi ja myi kultaa.
Albumilta lohkotuista singleistä ”Woman in Chains”, ”Advice for the Young at Heart” ja ”Famous Last Words” ei ollut hiteiksi ja yksikään niistä ei hätyytellyt TOP-20:tä Britanniassa eikä Yhdysvalloissa. Samaan aikaan myös Roland Orzabalin ja Curt Smithin välit alkoivat rakoilla. Smith syytti Orzabalia perfektionistiksi, joka hieroo musiikkiaan liian täydelliseksi. Orzabal puolestaan ei pitänyt Smithin jetset-elämäntyylistä ja väitti sen aiheuttavan viivytyksiä yhtyeen toiminnassa.
Niinpä herrojen tiet erkanivat ja Roland Orzabal jäi yksin pitämään Tears for Fears nimeä pystyssä. Helmikuussa 1992 ilmestyi ensimmäinen yhden miehen Tears for Fearsin julkaisu, single ”Laid So Low (Tears Roll Down)”. Kappaleesta oli julkaistu ”Tears Roll Down” -niminen pääasiassa instrumentaalinen versio jo ”Sowing the Seeds of Love” -sinkun B-puolena, mutta tämä oli käytännössä uusi laulu. Biisin tuotti Tim Palmer yhdessä Orzabalin kanssa.
Single toimi yhtyeen ensimmäisen kokoelmalevyn markkinointitäkynä. ”Tears Roll Down (Greatest Hits 82-92)” ilmestyi maaliskuussa ja se sisälsi yhtyeen kaikki kaksitoista TOP-20-hittiä. Levy nousi Britti-listalla sijalle kaksi ja myi tuplaplatinaa eli yli 600.000 kappaletta. Yhdysvalloissakin kooste ylitti miljoonan myydyn yksikön rajan, vaikka korkein listasijoitus oli vasta 53.
ELEMENTAL (1993)
Yhteistyö Tim Palmerin kanssa jatkui uuden materiaalin parissa. Biisinkirjoituspuolella Orzabalin kumppaniksi tuli Alan Griffiths, joka osallistui myös tuotantoon kolmantena jäsenenä. Tears for Fearsille oli syntynyt maine, että heidän musiikkinsa ei synny hetkessä. Palmer on kertonut yrittäneensä rikkoa tämän myytin ja yrittäneensä vauhdittaa asioita. Kenties hän myös onnistui, sillä albumi syntyi puolessa vuodessa Orzabalin uudessa kotistudiossa ja ensimmäinen single ”Break It Down Again” saatiin ulos vain reilu vuosi kokoelmalevyn jälkeen. Levy nousi Britti-listan sijalle 20 ja Billboard-listan sijalle 25.
Kesäkuussa 1993 julkaistu albumi ”Elemental” kipusi Britanniassa listan viidenneksi, mutta kokonaismyynti jäi noin 60.000 kappaleeseen. Yhdysvalloissa levy ei noussut sijaa 45 korkeammalle, mutta myi silti kultaa eli yli 500.000 kappaletta. Muuallakin suosio jäi marginaaliseksi, jos ei huomioida Ranskan albumilistan viidettä sijaa. Tältäkään pitkäsoitolta irrotetut toiset singlet ”Cold”, ”Goodnight Song” ja ”Elemental” eivät onnistuneet hittistatuksen saavuttamisessa.
Roland Orzabalin Tears for Fears lähti Pohjois-Amerikan kiertueelle levymyyntiä tukemaan ja kiertuebändissä koskettimia soitti Alan Griffiths. Bändin basisti Gail Ann Dorsey hoiteli Oleta Adamsin osuudet settilistaan kuuluneessa ”Woman in Chains” -kappaleessa. ”Elemental”-kiertueella soittanut bändi osoittautui niin mieluisaksi, että Orzabal otti sen soittamaan seuraavalle studioalbumille ”Raoul and the Kings of Spain”. Curt Smith julkaisi vuonna 1993 ensimmäisen sooloalbuminsa ”Soul on Board”, joka floppasi listoilla pahemman kerran.
RAOUL AND THE KINGS OF SPAIN (1995)
Tears for Fearsin viides ja yhden miehen Tears for Fearsin toinen studioalbumi syntyi pitkälti edellislevyn kiertueen aikana ja nopeasti sen jälkeen. Pitkäsoittojulkaisujen välissä oli vain kaksi vuotta, mikä oli kyseiselle orkesterille lyhin odotusaika sitten kahden ensimmäisen levyn. Ensimmäisenä maistiaisena syksyllä 1995 saatiin albumin nimikkokappale singleformaatissa. Levyn korkein sijoitus Britti-listalla oli 31, joka oli bändin heikoin saavutus uuden studioalbumin ensimmäisten singlelohkaisujen sarjassa.
Tim Palmerin, Alan Griffithsin ja Roland Orzabalin tuottama albumi menestyi sekin edeltäjiään kehnommin. Britti-listalla piikkipaikaksi jäi 41 ja Billboardin puolella 79. Ranskassa tykättiin yhä ja siellä albumi nousi listan viidenneksi. Sinkkujakin lohkottiin, mutta niistä vain ”God’s Mistake” nousi vaivalloisesti listoille. ”Falling Down” ja vuoden 1996 julkaistu ”Secrets” eivät sijoittuneet. Myös Oleta Adams teki paluun ja vieraili vokaaleissa levyn kappaleella ”Me and My Big Ideas”.
Vuonna 1996 julkaistiin sinkkujen B-puolia ja muita harvinaisempia kappaleita sisältävä kokoelma ”Saturnine Martial & Lunatic”. Kiekolta löytyy myös vuoden 1983 singlekappale ”The Way You Are”, joka ei ollut mukana yhtyeen vuoden 1993 kokoelmalevyllä. Myös kappale ”Johnny Panic and the Bible of Dreams” oli julkaistu vuonna 1991 singlenä techno-DJ Fluken remixaamana. Alkuperäinen kappale oli julkaistu ”Advice for the Young at Heart” -sinkun B-puolena, mutta Fluken versio on tyystin omansa.
”Raoul and the Kings of Spain” -albumin jälkeen uusiin Tears for Fears -julkaisuihin tuli pidempi tauko. Vuonna 1999 Orzabal ja Griffiths tuottivat islantilaisen Emiliana Torrinin albumin ”Love in the Time of Science”. Vuonna 2001 Roland Orzabal julkaisi sooloalbumin ”Tomcats Screaming Outside”, joka onkin ainoa julkaisu hänen omalla nimellään – ainakin toistaiseksi. Vuosituhannen vaihteessa myös puhevälit Orzabalin ja Smithin välillä palautuivat ja he päättivät jälleen alkaa työstää musiikkia yhdessä.
EVERYBODY LOVES A HAPPY ENDING (2004)
Muutama vuosi siinä vierähti, mutta vuonna 2004 päivänvalon näki albumi ”Everybody Loves a Happy Ending”. Tällä kertaa lähes kaikki levyn kappaleet syntyivät yhteistyössä Orzabalin ja Smithin kesken. Heidän lisäkseen kolmantena tekijänä hääräili Charlton Pettus, jonka kanssa Smith oli tehnyt yhteistyötä jo aiemmin. Vuonna 1998 herrat julkaisivat Mayfield-nimellä albumin ja seuraavana vuonna Pettus oli mukana Smithin toisella soololevyllä ”Aeroplane”.
”Everybody Loves a Happy Ending” -albumin singlelohkaisuista parhaiten listoilla sijoittui ”Closest Thing to Heaven”, joka nousi Britannian listan sijalle 40. Pitkäsoitonkin listamenestys oli melko marginaalista ja korkeimmaksi sijoitukseksi Briteissä jäi sija 45. Levyn teon aikoihin Tears for Fears sai muistutuksen kunnian päivistään, kun heidän ensimmäinen hittikappaleensa ”Mad World” kohosi Michael Andrewsin ja Gary Julesin versiona Ison-Britannian jouluykköseksi 2003 ja siitä tuli koko vuoden myydyin single maassa. Roland Orzabal palkittiin sen johdosta toisen kerran Ivor Novello palkinnolla, joka myönnetään pop-musiikin säveltäjille.
Tears for Fears lähti uuden pitkäsoiton myötä myös live-keikoille ja tallenne tuon kiertueen konsertista julkaistiin CD:nä ja DVD:nä nimellä ”Secret World – Live in Paris”. CD sisälsi myös uuden studiobiisin ”Floating Down the River”. Vuonna 2007 Curt Smith julkaisi kolmannen soololevynsä ”Halfway, Pleased”, jolla oli mukana jälleen Charlton Pettus. Smithin neljäs soolokiekko ”Deceptively Heavy” oli vuorossa vuonna 2013 jälleen Pettuksen avittamana.
Tears for Fearsiakaan ei haudattu ja he esiintyivät aina silloin tällöin, milloin missäkin. Uutta musiikkia saatiin kuitenkin odottaa vuoteen 2017, jolloin edellisestä uutuusjulkaisuista tuli kuluneeksi yksitoista vuotta. Silloin markkinoille saatettiin single ”I Love You but I’m Lost”, jolla puffattiin uutta kokoelmalevyä ”Rule the World – The Greatest Hits”. Britannian kansa kaipasi nähtävästi vanhoja hittejä uudessa paketissa, sillä kuudentoista laulun kooste nousi listan sijalle 12 ja myi kultalevyyn oikeuttavat 100.000 kappaletta. Singlebiisin lisäksi levyllä oli mukana Curt Smithin ja Charlton Pettuksen tekemä ennen julkaisematon kappale ”Stay”. Samana vuonna Roland Orzabalia kohtasi suuri suru, sillä hänen vaimonsa menehtyi ja mies vetäytyi työnteosta joksikin aikaa.
THE TIPPING POINT (2022)
Roland Orzabal purki surunsa musiikkiin ja menetyksestä kertova single ”The Tipping Point” ilmestyi lokakuussa 2021. Mies kirjoitti kappaleen yhdessä Charlton Pettuksen kanssa. Tears for Fears teki jälleen näyttävän comebackin ja saikin tulevalle albumilleen pitkästä aikaa enemmän näkyvyyttä mediassa. Kappaleeseen kuvattiin myös musiikkivideo, jolla Roland Orzabal ja Curt Smith esiintyivät ensimmäistä kertaa yhdessä sitten vuoden 2005.
Samannimistä albumia oli työstetty pitkään ja hartaasti, kuten Tears for Fears perinteisiin kuuluu. Myös jälki oli sen mukaista ja on vilpitöntä todeta, että kyseessä oli paras Tears for Fears -pitkäsoitto sitten vuoden 1989 ”The Seeds of Love” -levyn. Vastaanottokin oli sen mukainen ja levy nousi Britanniassa listan sijalle kaksi. Albumi kohosi kymmenen myydyimmän levyn joukkoon kymmenessä maassa, mukaan lukien Australia, Saksa, Ranska ja Yhdysvallat.
Bändin yhdessä Charlton Pettuksen, Florian Reutterin ja Sacha Skarbekin kanssa tuottamalta levyltä irrotettiin lukuisia singlejäkin, mutta ne eivät nousseet listoille. Lisäksi Tears for Fears lähti mittavalle ”The Tipping Point World Tour” -kiertueelle.
LUE LISÄÄ: Tears for Fearsin albumin ”The Tipping Point” arvostelu
Kiertueelta äänitettiin live-levy, josta tuli yhtyeen seuraava julkaisu. ”Songs for a Nervous Planet” sisälsi myös muutaman studiossa äänitetyn uuden kappaleen. Samana vuonna 2024 ilmestyi myös konserttielokuva ”Tears for Fears Live (A Tipping Point Film)”, jota esitettiin myös elokuvateattereissa. Albumi nousi Britannian listan kuudenneksi ja siitä tuli yhtyeen seitsemäs TOP-10-albumijulkaisu heidän kotimaassaan.
LUE LISÄÄ: Tears for Fearsin albumin ”Songs for a Nervous Planet” arvostelu
KUUNTELE RETROPOPPARIN SOITTOLISTAA ”THE ESSENTIAL TEARS FOR FEARS” SPOTIFYSSA:
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
LÄHTEET:
Tears for Fears: The Hurting (2013 deluxe painos CD:n kansilehti)
Tears for Fears: Songs from the Big Chair (2025 deluxe painos CD:n kansilehti)
Tears for Fears: The Seeds of Love (2020 deluxe painos CD:n kansilehti)
Wikipedia
Discogs
RETROPOPPARI 