Retropoppari rakastaa musiikin lisäksi myös elokuvia. Vuoden 2025 katsoin 273 kokoillan elokuvaa pitkät dokumentit mukaan lukien. Dokumentti- tai muitakaan TV-sarjoja ei ole mukana luvussa. Näistä 46 olen nähnyt joskus aiemmin ja osasta ei ollut paljoakaan muistikuvia. Kaksi elokuvaa katsoin vuoden aikana kahteen kertaan, joten eri elokuvia oli siten 271 kappaletta. Nämä olivat ”Tootsie – Lyömätön lyyli” (1982) ja ”Wicked part 1” (2024). Ensin mainitun katsoin alkuvuodesta ja uudelleen juuri ennen kuin menin Porin teatteriin katsomaan musikaaliversion. Jälkimmäisen halusin kerrata ennen jatko-osan tarkistamista elokuvateatterissa.
Katson elokuvia erittäin paljon laidasta laitaan ja eri aikakausilta. Olen aina tietenkin pitänyt itseäni 1980-luvun leffojen ystävänä, joten yllätyin kasarileffojen suhteellisen pienellä otannalla. Sen sijaan uusia elokuvia en yleisesti ottaen pidä kovin suuressa arvossa, niinpä hämmästyin siitä miten paljon tuoreita teoksia olenkaan katsonut.
Retropopparin elokuvien vuosikymmenet vuonna 2025:
1920-luku 4
1930-luku 11
1940-luku 9
1950-luku 17
1960-luku 15
1970-luku 6
1980-luku 29
1990-luku 15
2000-luku 27
2010-luku 47
2020-luku 93
Rakastan haasteita ja sellaisiksi itselleni asetin kaikkien parhaan elokuvan Oscar-palkinnon voittaneiden elokuvien katsomisen. Osan olin tietenkin nähnyt jo aiemmin ja monet olivat hyvässä muistissakin. Ihan kaikkia en helposti käsiini löytänyt, joten kaksi Oscar-voittajaa on edelleen näkemättä. Ne ovat vuoden 1929 ”Broadwayn sävel/The Broadway Melody” ja vuoden 1944 ”Kulje tietäni/Going My Way”. Nyt olen selvittänyt mistä ne löydän, mutta en enää vuoden 2025 aikana niitä ehdi katsella.
Toinen haaste oli elokuvanystävien nettisivuston IMDb:n käyttäjien äänestämä TOP-250-lista, jolta jäi näkemättä parisenkymmentä elokuvaa. Olen siis nähnyt sieltä noin 230 leffaa joko tämän vuoden aikana tai jo aiemmin. Tuossa haasteessahan on hauskana puolena, että lista elää koko ajan. Tosin aika vähäisessä määrin. Vain häntäpäässä tapahtuu liikehdintää. Mutta se on todettava, että lista sisältää kyllä erinomaisia elokuvia. Harvoin olen pettynyt siltä listalta löytyneeseen pätkään.
Lisäksi katsastin muutamia elokuvasarjoja, joista ”Nälkäpeli” ja ”Hobitti” olivat kokonaan jääneet katsomatta. ”Vaarallinen tehtävä/Mission Impossible” -sarjasta olin aiemmin nähnyt ensimmäiset elokuvat, jotka nyt katsoin nekin uudelleen. Christopher Nolanin Batman-trilogian olin nähnyt aiemminkin, mutta nyt katsoin ne uudelleen. Joulun alla tuli tsekattua useampikin jouluelokuvaklassikko, jotka olivat tuttuja entuudestaan.
Mistä sitten löysin leffoja katsottavakseni? Paras lähde oli kirjasto, josta lainasin 76 DVD- tai Bluray-levyä. Kirjastoon voisi laskea lisäksi vielä Cineast-kirjastopalvelun, jossa kirjastokortilla lainasin suoratoiston omaisesti 17 elokuvaa. Erilaiset suoratoistopalvelut tulevatkin sitten seuraavana listalla. Niistä aktiivisimmin on käytössä Disney+ josta katselin 44 elokuvaa. Muut palvelut kuten HBO Max (20 elokuvaa) tai Netflix (10 elokuvaa) eivät ole olleet minulla aktiivisina koko ajan. Joitakin yksittäisiä leffoja tuli eteen joistakin random-palveluista (esim. YLE Areena, Ruutu+, MTV3 Katsomo).
Maksullisina vuokraelokuvina eri palveluista (Elisa Viihde, YouTube, Prime Video) vuokrasin 27 elokuvaa ja perinteisestä lineaarisesta televisiosta katsoin maksutta 25 elokuvaa. Tai en välttämättä ”lineaarisesti”, sillä suurimman osan tallensin Elisa Viihde palvelulla myöhemmin katsottavaksi. Siellä tallenteissa muuten odottelisi katsomista muutamia satoja elokuvia. Elokuvateatterissa vierailin vuoden aikana viisitoista kertaa.
Myös vanha kunnon DVD-formaatti on meidän taloudessa edelleen voimissaan. Tietenkin nuo kirjastosta lainatut leffat olivat fyysisiä tallenteita, mutta myös omasta hyllystä soittimeen eksyi 25 elokuvaa. Suurimman osan niistä hankin omaksi joko nettikaupoista tai kirpputoreilta uutena tai käytettynä, mutta joitakin leffoja löytyi arkistoista vanhastaan. Olivat jääneet katsomatta tai sitten katsoin ne uudelleen. Hyllyssä on yhä noin 550 leffaa ihan varmuuden vuoksi.
En tässä nyt lähde erittelemään, mitä elokuvia tuli katseltua. Tarkoitus oli vain pohdiskella, mistä lähteistä nykyään leffoja löytyy. Jos seuraat Retropopparia Instagramissa, niin olen vuoden aikana arvostellut siellä lyhyesti tähtiluokituksineen kaikki näkemäni elokuvat tarina-osiossa. Tarinathan poistuvat vuorokauden kuluessa, joten ne eivät enää ole katsottavissa, mutta uusia tarinoita tulee vuonna 2026 – sen lupaan.
Sopivien elokuvien löytäminen katseltavaksi pitäisi nykyään suoratoistoaikakaudella olla helppoa, mutta jos maku on vähänkin vaativampi, se ei sitä ole. Välillä tietyn rainan etsiminen voi olla työlästä ja ehkä hintavaakin. Tietenkin, jos katsottavaksi kelpaa mikä tahansa, riittää varmasti Netflix.
Omaan makuuni suoratoistopalveluista elokuvien osalta eniten on Disney+. Esitän väittämän, että Disneyn valikoimissa on vain laatuleffoja. Itse en mielelläni katsele B-luokan elokuvia tai suoraan televisioon tehtyjä pätkiä. Disneyssä ei vielä ole tullut vastaan elokuvaa, joka ei olisi ollut teatterilevityksessä tai muuten ison studion tuottama. Myönnetään että valikoima painottuu suurelle yleisölle tehtyyn viihteeseen ja amerikkalaisiin tuotantoihin.
HBO Max -kanavan tarjonta on myös pääsääntöisesti tasokasta ja kenties jopa piirun verran Disneyta vakavampaa tai valtavirrasta poikkeavampaa elokuvaa on tarjolla. Netflixin elokuvatarjontaa en pidä kovin kaksisena. Määrällisesti sitä on paljon, mutta silkkaa roskaa on aivan liikaa. Kaikissa suoratoistopalveluissa on kuitenkin sama ongelma, että siellä on ne tietyt elokuvat – eikä välttämättä montaakaan niistä, jotka juuri sinä haluaisit nähdä. Sekakäyttäjän rooli on siis allekirjoittaneelle ainoa vaihtoehto.
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti