KATRI HELENA: VIIMEINEN ILTA
Olympiastadion, Helsinki, 16.8.2025
Kokemukseni Olympiastadionista konserttipaikkana on melko rajallinen. Olen ollut siellä aiemmin vain kahdesti ja aina suomalaista artistia katsomassa, istumapaikalta käsin. Antti Tuiskun covid-pandemian kahdesti siirtämä konsertti oli kansainvälisen tason pop-elämys ja ensikosketukseni stadioniin sain, kun Jari Sillanpää juhlisti siellä kymmenen vuotta sitten 50-vuotissyntymäpäiväänsä. Tämä oli siis aikakautta ennen kuin Sillanpäätä alkoi kiinnostaa poikien kuvat.
Mistä päästäänkin aasinsiltaa pitkin eiliseen, kun suomalainen iskelmäikoni Katri Helena päätti yli 60-vuotisen uransa 80-vuotissyntymäpäivänsä aattona Olympiastadionille. Hänen ensilevytyksensä vuonna 1963 oli nimeltään ”Poikien kuvat”. Kappale ei tosin ollut suuren suuri hitti ja se ei edes nostalgiasyistä kuulunut ”Viimeinen ilta” -juhlakonsertin ohjelmistoon. Päin vastoin kuin Katri Helenan suurimpia hittejä käsittelevässä blogikirjoituksessani taannoin uumoilin.
LUE LISÄÄ: Katri Helenan 10 suurinta hittiä
Sen sijaan Katri Helenan varsinainen läpimurtolevytys ”Puhelinlangat laulaa” kuultiin jo konsertin alkupuolen hittitykityksessä. Eikä edes pahin pelkoni käynyt toteen. Juuri hiljattain kirjansa kanssa julkisuuteen palannut Cheek ei noussut esiintymislavan aukosta duetoimaan juhlakalun kanssa kappaletta ”Vain elämää” -hengessä. Muutenkin vierailijoiden määrä oli yllättävän olematon. Tai lukumääräisesti heitä asteli lavalle kyllä konsertin päätösnumerossa merkittävä joukko, mutta vain yhden kappaleen ajaksi.
”Viimeinen ilta” keskittyi lähes 100-prosenttisesti Katri Helenaan ja oli elävän musiikin juhlaa. ”Vain elämää” -ohjelmassa sovituksia liukuhihnalta syöksevä kapellimestari Leri Leskinen oli toinen pelkotiloja aiheuttanut elementti, mutta hän todella yllätti olevansa tässä paikassa mies tehtäviensä tasalla. Katri Helenan hittien sovitukset kun ovat alun perinkin niin timanttisia, niin hänen ei tarvinnut kuin säätää ne upealle 20-henkiselle orkesterille sopiviksi lisäämättä niihin paljonkaan mitään omaa.
Lähes kaksituntinen setti oli tuttua, turvallista ja takuuvarmaa Katri Helenaa. Rahoja ei olisi voinut vaatia takaisin millään perustein. Kappaleet olivat mukavalla tavalla myös originaalimittaisia. Muusikoille ei annettu tilaa sooloilla. Näin kappalelistasta saatiin runsas ja kattava, jonka ainoaksi synniksi joku voisi laskea yllätyksettömyyden. Minä en näe tee, sillä halusin kuulla juuri nämä laulut ja vain nämä laulut.
No ehkä vuoden 1981 albumin ”Kotimaa” avausraita ”Altaelva” olisi ollut kiva lisämauste, mutta koska en sitä odottanut en myöskään pettynyt. Ilokseni konserttia lämmitellyt DJ Juissi soitti sen levyversiona! Toisena lämmittelijänä toimi kovassa nousussa oleva nuorista miehistä koostuva tanssiorkesteri Komiat, mikä sopikin Katri Helenan tyyliin. Illan päätähti kun on koko uransa ajan korostanut olevansa iskelmälaulaja ja myös tanssittaja. Välispiikeissäkin hän vannoi olevansa edelleen ehta maalainen.
Konsertin alussa nähtiin Paula Vesalan koostama kuvanauha Katri Helenan uran varrelta. Siihen mahtui monenlaista materiaalia 1960-luvun TV-esiintymisistä kansainvälisten euroviisuedustustehtävien kautta 2000-luvun festarikeikkoihin ja varusmiesten villitsemiseen. Tämä kuvasti myös Olympiastadionin yleisöä, jonka ikähaitari oli silmämääräisesti arvioiden 10-80 vuotta. Nuoriso oli sonnustautunut ylpeästi Katri Helena -paitoihin ja osasi laulaa kaikki kappaleet alusta loppuun.
Tapahtumasta muodostui valtava yhteislaulutilaisuus, kun Katri Helena suolsi lavalta ikivihreää hittiä hitin perään. Kappalelista oli läpikotaisin puhdasta kultaa. Suomalaisikoni otti ns. löysät pois heti kättelyssä paiskaamalla aloitusnumerona tiskiin vuoden 1979 euroviisuklassikon ”Katson sineen taivaan”. Siihen perään ”Nuoruus on seikkailu” ja ”Vasten auringon siltaa” ja kymmenessä minuutissa yleisö pyyhki jo kyyneleitä silmistään kesken huutolaulun, samaan aikaan onnesta soikeina hymyillen. En muista koska viimeksi konsertin jälkeen olisin jalkojen lisäksi tuntenut särkyä myös silmissä ja poskilihaksissa.
Etukäteen arvelin, että Katri Helenan konsertissa vain lauletaan, mutta ilokseni sain laittaa myös tossua toisen eteen. Leri Leskinen oli sovittanut kivaa rytmikkyyttä taiteilijan melko harvoihin reipastempoisempiin kappaleisiin, kuten ”Paloma Blanca” tai ”Kesän lapsi”. Varsinainen tanssiin kehotus tuli kuitenkin kahden uran alkuvaiheesta poimitun jenkkanumeron kohdalla. ”Letkis” ja miltei potpurin omaisesti perään soitetun euroviisukarsintakappaleen ”Minne tuuli kuljettaa” aikana yleisöä lietsottiin letkajenkkaan. Osin myös onnistuneesti, mutta siinä kohtaa permantoa jossa minä seisoin väki ei yrityksistä huolimatta tempaantunut rientoon. Pelkona oli ehkä hyvän paikan menetys, vaikka omiin suunnitelmiini kuului että olisin jenkannut itseni vielä lähemmäksi esiintymislavaa.
Kolmeen erilaiseen Teemu Muurimäen suunnittelemaan tyylikkääseen pukuun sonnustautunut Katri Helena käyttäytyi lavalla kenties sympaattisemmin kuin koskaan aiemmin. Konkari vaikutti aidosti liikuttuneelta ja alussa ehkä jopa hieman jännittyneeltä. Olin havaitsevinani hänen silmissään jopa kosteutta herkän kauniin ”Almaz, onnen lapsi” -kappaleen tulkinnan aikana, sillä hän puhui perheensä menetyksistä juuri laulua sisään spiikatessaan. Laulajan kasvojen ilmeet olivat nimittäin hyvin havaittavissa upeilta screeneiltä, joista paras oli suoraan lavan takana oleva iso näyttö.
Varsin kohtuullisiksi jääneissä välipuheissaan Katri Helena otti pitkän elämän nousujen ja laskujen lisäksi kantaa kiusaamiseen (”Johnny Blue”) ja maailmanrauhaan (”Joulumaa”). Toisaalta oli absurdia laulaa elokuussa joululaulua 42.000 katsojan kuorossa, mutta Katri Helenan konsertissa tämä tuntui täysin luontevalta. Hän on esiintyjänä niin vakuuttava ja yleisön pikkurillinsä ympärille kietova, että olisimme suvereenisti veisanneet vaikka otteita ”Kakarakestit” (1973) -albumilta.
Yhden sortin kakarakestit koettiin konsertin ainoan katrihelenattoman lepohetken aikana, kun muuten taustakuorossa laulanut Suvi Teräsniska nousi eturiviin lapsikuoron kanssa laulamaan Hectorin sanoittaman dramaattisen hittikappaleen ”Äänesi mä kuulen”. Teräsniskan lisäksi kuorossa lauloivat Nina Tapio, Jepa Lambert ja Esa Nieminen.
Nieminen köörissä oli itselleni vähän mysteeri. Onhan hän tuottanut Katri Helenalle yli 120 laulua ja toiminut hänen takavuosien suurten konserttien kapellimestarina. Vai onko muusikolle tie kapellimestarista kuoropojaksi arvonalennus? Katrin elämäkertakirjassa puhutaan heidän välirikostaan, joka aiheutui artistin vaihdettua yksipuolisella päätöksellä tuottajaa vuonna 2009. Nyt erimielisyydet lienee sovitettu ja Nieminen sai oman puheenvuoronsa esitellessään vuoden 1995 rempseän kansanmusiikkirallin ”Vie minut”.
”Viimeinen ilta” oli kiistatta kulttuurihistoriallisesti merkittävä yhden aikakauden päätös. Ei äkkiseltään tule mieleen toista suomalaisartistia, joka olisi saanut jättää yleisölleen näin upeat jäähyväiset. Kunpa kaikki saisivat tehdä tämän juuri näin. Tyylikkyydellä ja lopullisuudella. Kaikki eivät tietenkään välttämättä täytä Olympiastadionia, mutta konserttipaikan koko ei olekaan se juttu. Liian monet legendat poistuvat estradeilta ns. kintut edellä. Koin, että Katri Helena teki kunniaa tavallaan myös kaikkien heidän puolesta. Laulajan voi sanoa olevan yhä, 80-vuotiaanakin, täydessä iskussa. Elihän hänen äitinsäkin yli 100-vuotiaaksi, joten toivon taiteilijalle lukuisia terveydentäyteisiä eläkevuosia.
Ennen konsertin viimeistä kappaletta Katri Helena siirsi viestikapulan ”nuoremmalle joukkueelle” ja lavalle marssikin artistin viimeiseksi levytykseksi jääneen ”Elämän tie” -kappaleen näyttävä taustakuoro Anna Puu, Ellinoora, Erika Vikman, Hanna Pakarinen, Jenni Vartiainen, Ida Paul, Aliisa Syrjä, Erin, Paula Vesala ja Mira Luoti. Sen jälkeen oli helppo yhtyä Hanna Pakarisen johtamaan Katri Helenalle omistettuun ”Paljon onnea vaan” -lauluun ilotulitteiden räiskyessä tummalle elokuiselle taivaalle. Jos en tätä ennen ollut maailman suurin Katri Helena -fani, nyt olen ja minua harmittaa, että hän lopetti uransa.
LUE LISÄÄ: Katri Helenan 80-luku
Nämä kuultiin:
- Katson sineen taivaan
- Nuoruus on seikkailu
- Vasten auringon siltaa
- Puhelinlangat laulaa
- Paloma Blanca
- Katson autiota hiekkarantaa
- Johnny Blue
- Kai laulaa saan
- Äänesi mä kuulen (Suvi Teräsniska ja lapset)
- Almaz, onnen lapsi
- Kesän lapsi
- Vie minut
- Letkis
- Minne tuuli kuljettaa
- Joulumaa
- Syysunelma
- Ei kauniimpaa
- Mun sydämeni tänne jää
- Lintu ja lapsi
- Me teimme sen
- Anna mulle tähtitaivas
- Elämän tie
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
RETROPOPPARI 
Kiitos kirjoituksesta. Olen samaa mieltä. Oli mahtava ja mieleenpainuva konsertti. Olen Katrin fani ollu siitä lähtien kun hän on esiintynyt.
TykkääLiked by 1 henkilö
Mielestäni konsertissa olisi voinut olla ehkä hieman enemmän juuri yllätyksellisyyttä. Nyt mentiin pitkälti tutulla ja turvallisella. Mutta siltikin hieno ja ikimuistoinen konsertti.
TykkääTykkää