Live Aid oli 1980-luvun käänteentekevä tapaus. Hyväntekeväisyyskonsertti, joka järjestettiin kahtena samanaikaisena tapahtumana lauantaina 13. heinäkuuta 1985. Konsertit pidettiin Wembley-stadionilla Lontoossa, Isossa-Britanniassa ja JFK-stadionilla Philadelphiassa, Yhdysvalloissa. Live Aidia kutsuttiin ”maailmanlaajuiseksi jukeboksiksi” ja ”1980-luvun Woodstockiksi”. Tapahtuma oli yksi historian suurimmista televisiolähetyksistä. Sitä katsoi suorana lähetyksenä noin 1,9 miljardia ihmistä 150:sta eri maasta – siis melkein 40 % maailman väestöstä.
Live Aid vaikutti siihen, että humanitaarinen apu alkoi kiinnostaa myös poliitikkoja. Hankkeen isä, The Boomtown Rats -yhtyeestä tuttu Bob Geldof on sanonut, että musiikin avulla he saivat ihmiset ja päättäjät huomaamaan, kuinka väärin on että ihmiset kuolevat nälkään maailmassa, jossa ruokaa olisi tarpeeksi kaikille. Live Aidin järjestäjät antoivat rahoja suoraan avustusjärjestöille Etiopiassa. Jälkikäteen on esitetty huolta siitä, että osa rahoista olisi mennyt Etiopian hallitukselle tai jopa aseisiin. BBC tutki asiaa, mutta ei löytänyt todisteita näille väitteille. Ison-Britannian entinen suurlähettiläs Etiopiassa sanoi myös, että nämä epäilyt olivat vääriä. Hänen mukaansa Live Aidin keräämät rahat käytettiin oikein nälänhädän lievittämiseen.
Lokakuussa 1984 Ison-Britannian televisiossa näytettiin järkyttäviä kuvia Etiopiasta, jossa sadat tuhannet ihmiset näkivät nälkää. Toimittaja Michael Buerk raportoi BBC:n uutisissa Etiopian nälänhädästä ensimmäisenä maailmassa. Raportissa esiintyi myös nuori sairaanhoitaja Claire Bertschinger, joka työskenteli ruuanjakelupisteellä 85 000 nälkää näkevän ihmisen keskellä. Hän kertoi, miten hänen täytyi valita, ketkä lapset saisivat ruokaa ja ketkä olivat liian sairaita pelastettaviksi. Bertschinger merkitsi valitut lapset pienellä merkillä. Bob Geldof sanoi hänestä: ”Hänellä oli käsissään ihmisen elämä ja kuolema”. Sairaanhoitaja sai tilanteesta niin syvän trauman, ettei pystynyt puhumaan siitä kahteen vuosikymmeneen.
BBC:n uutisraportti Etiopian nälänhädästä järkytti brittiläisiä katsojia syvästi. Ihmiset alkoivat lahjoittaa suuria määriä rahaa avustusjärjestöille, kuten ”Save the Children”. Raportti sai myös maailmanlaajuista huomiota, ja se esitettiin kokonaisuudessaan yhdysvaltalaisella uutiskanavalla – mikä oli tuohon aikaan hyvin harvinaista. Ohjelman nähtyään Bob Geldof soitti heti Ultravox -yhtyeen Midge Urelle, jonka kanssa hän oli aiemmin tehnyt yhteistyötä hyväntekeväisyystapahtumassa ”The Secret Policeman’s Ball” vuonna 1981. He kirjoittivat nopeasti yhdessä kappaleen ”Do They Know It’s Christmas?” toivoen keräävänsä rahaa nälkäapuun.
Geldof otti yhteyttä muihin muusikoihin ja suostutteli heidät osallistumaan levytykseen ilmaiseksi. Kappale nauhoitettiin 25. marraskuuta 1984 Lontoossa Sarm West -studiolla ja julkaistiin neljä päivää myöhemmin. Band Aid -nimellä julkaistu single nousi listaykköseksi Britanniassa viideksi viikoksi ja oli joulun listaykkönen. Siitä tuli nopeimmin myynyt single Britannian historiassa ja se keräsi peräti kahdeksan miljoonaa puntaa hyväntekeväisyyteen. Geldof ja Ure olivat alun perin toivoneet saavansa kokoon edes 70 000 puntaa. Tämän jälkeen Geldof alkoi suunnitella vielä suurempaa tapahtumaa: hyväntekeväisyyskonserttia.
LUE LISÄÄ: Band Aidin kappaleesta ”Do They Know It’s Christmas?”
Ajatus konsertista tuli alun perin Boy Georgelta, Culture Club -yhtyeen laulajalta. Hän ja yhtyeen rumpali Jon Moss olivat mukana myös Band Aid -levytyksessä. Joulukuussa 1984 Culture Club oli kiertueella, joka päättyi kuuden illan esiintymisiin Wembley Arenalla. Viimeisenä iltana, 22. joulukuuta, lavalle nousi yllätysvierailijoina muitakin Band Aid -muusikoita esittämään yhdessä ”Do They Know It’s Christmas?” -kappaleen. George liikuttui tilanteesta niin paljon, että ehdotti Geldofille hyväntekeväisyyskonsertin järjestämistä.
Tammikuun alussa 1985 Geldof kertoi Melody Maker -musiikkilehdessä pitävänsä Boy Georgen ideasta: ”Jos George järjestää sen, hän voi soittaa minulle milloin vain – minä olen mukana. Se olisi luonnollinen jatko levylle. Mutta tärkeintä on, että ei vain puhuta, vaan toimitaan!” Haastattelusta kävi myös ilmi, että Geldofilla oli jo suunnitelma. Järjestettäisiin samanaikainen konsertti kahdessa eri kaupungissa, joka televisioitaisiin maailmanlaajuisesti. ”Konsertista pitää tehdä niin suuri kuin mahdollista”.
Live Aidin tuotantopäällikkö Andy Zweck kertoi myöhemmin, että Geldof joutui käyttämään nokkeluutta saadakseen artistit mukaan. ”Bob joutui pelaamaan vähän pelejä. Hän soitti Elton Johnille ja sanoi, että Queen ja David Bowie ovat jo mukana – vaikka eivät olleet. Sitten hän soitti Bowielle ja sanoi, että Elton ja Queen ovat mukana. Se oli sellaista bluffausta.” Live Aidin järjestäjiin kuului mm. Harvey Goldsmith, joka vastasi Lontoon Wembley-stadionin konsertista, sekä Bill Graham, joka järjesti konsertin Yhdysvalloissa. Goldsmith kertoi myöhemmin, että hän ei oikeastaan saanut edes mahdollisuutta kieltäytyä: ”Bob tuli toimistooni ja sanoi vain: ’Me teemme tämän.'”
Konsertin laajuus kasvoi jatkuvasti, kun lisää artisteja ilmoittautui mukaan molemmin puolin Atlanttia. Yksi järjestelyjen tärkeimmistä henkilöistä oli Tony Verna. Hän sai Yhdysvaltojen Philadelphiassa sijaitsevan John F. Kennedyn stadionin käyttöön ystävänsä, Philadelphian pormestarin Wilson Gooden, avulla. Lisäksi hän järjesti ABC-televisiokanavalle kolmen tunnin parhaaseen katseluaikaan sijoittuvan lähetysajan ja kokosi Yhdysvaltoihin tilapäisen televisioverkon, joka kattoi jopa 85 % maan televisioista. Verna suunnitteli tarvittavan satelliittijärjestelmän ja toimi Live Aidin pääohjaajana ja tuottajana yhdessä Hal Uplingerin kanssa. Uplinger keksi myös idean tehdä neljän tunnin videokooste konsertista niille maille, joilla ei ollut satelliittiyhteyksiä suoralähetyksen seuraamiseen.
David Bowie ja Mick Jagger – etäduetto?
The Rolling Stones -yhtyeen Mick Jagger ja David Bowie aikoivat esittää kappaleen siten, että toinen heistä olisi Lontoossa ja toinen Philadelphiassa. Mutta tekniikan rajoitteet estivät sen: aikaviive Atlantin yli kulkevassa satelliittisignaalissa teki mahdottomaksi, että he olisivat voineet reagoida toistensa esiintymiseen livenä. Sitten mietittiin, että Bowie esittäisi kappaleen Lontoossa huulisynkaten Jaggerin esitykseen Philadelphiassa, joka lähetettäisiin suorana. Tätä varten tuotiin paikalle kokenut ääniteknikko David Richards, joka oli työskennellyt mm. Pink Floydin ja Queenin kanssa. Hän loi esityksille ääni- ja kuvamateriaalin, johon artistit olisivat voineet esiintyä tahdistetusti.
Mutta koska satelliittilähetyksessä oli useiden sekuntien viive, Richards totesi, ettei Jagger voisi kuulla tai nähdä Bowieta ajoissa – jolloin esiintymisessä ei voisi olla todellista vuorovaikutusta, eikä se enää toimisi suunnitellulla tavalla. Lisäksi kumpikaan artisteista ei halunnut esityksensä olevan huulisynkattua, koska tapahtuma oli niin historiallinen. Lopulta Jagger ja Bowie päättivät tehdä yhdessä musiikkivideon kappaleesta ”Dancing in the Street”. Video näytettiin molemmilla stadioneilla ja sisällytettiin myös televisiolähetykseen.
”Dancing in the Street” oli Martha and the Vandellas -tyttötrion hitti vuodelta 1964, josta monet muutkin yhtyeet olivat vuosien varrella tehneet oman versionsa. Tuoreimpana Van Halenin näkemys vuodelta 1982. Jagger ja Bowie levyttivät laulun kesäkuussa 1985 samoissa sessioissa, joissa Bowie nauhoitti osuuksiaan ”Absolute Beginners” -elokuvan kappaleista. Taustalla soittavat samat muusikot. Single julkaistiin elokuussa 1985 ja se nousi Britannian listan ykköseksi sekä Billboard-listan sijalle seitsemän. Levy nousi myös Suomen singlelistan kärkeen. Tuotot tästäkin julkaisusta menivät Etiopiaan.
Tärkeä päivä koittaa
Konsertti alkoi lauantaina 13. heinäkuuta 1985 klo 12.00 Britannian aikaa eli klo 7.00 Yhdysvaltain itäistä aikaa Lontoon Wembley-stadionilla. Philadelphian John F. Kennedy -stadionilla esitykset alkoivat klo 13.51 paikallista aikaa. Wembleyssä konsertti päättyi klo 22.00, mutta Yhdysvalloissa esitykset jatkuivat klo 4.05 saakka sunnuntain puolelle. Konsertti kesti siis yli 16 tuntia, mutta koska esityksiä tapahtui samanaikaisesti molemmissa paikoissa, koko konserttimateriaalin yhteispituus oli vielä pidempi.
Yhdysvaltojen TV-lähetyksestä vastasi pääosin ABC, vaikka kanava itse esitti vain konsertin viimeiset kolme tuntia suorana Philadelphiasta. Tämän osuuden juonsi Dick Clark, jonka musiikista pitävä amerikkalaisyleisö muisti legendaarisen American Bandstand -ohjelman isäntänä. Muu osa lähetettiin Orbis Communicationsin kautta, joka toimi ABC:n puolesta ja jakoi lähetyksen muille kanaville syndikoidusti.
Samanaikaisesti konsertti lähetettiin myös kaapelikanava MTV Music Televisionilla, joka esitti sen stereona – toisin kuin useimmat TV-lähetykset tuohon aikaan. Vuonna 1985 useimmilla ihmisillä ei vielä ollut stereotelevisiota, eikä monikaan TV-asema pystynyt lähettämään stereoääntä. BBC:n lähetys oli täysin mainokseton, mutta sekä MTV:n että ABC:n/Orbisin lähetyksissä oli mainoksia ja haastatteluja. Tämän vuoksi monet kappaleet jäivät kokonaan näyttämättä, koska niitä esitettiin juuri mainoskatkojen aikana.
Live Aid huumaa Suomessa
Suomessa konsertin esitti Yleisradio neljässä osassa nimellä ”Band Aid – Maksamme velkaa”. Nimessä oli pieni lapsus, sillä kyseessä oli Live Aid eikä brittiläisen hyväntekeväisyyslevyn julkaissut Band Aid. Lisänimi oli napattu suomalaisrockareiden hyväntekeväisyyskappaleesta ”Maksamme velkaa”, joka julkaistiin nimellä APUA! Orkesteri huhtikuussa 1985.
Konsertin ensimmäinen osa alkoi suorana lähetyksenä YLE TV 2 -kanavalla kello 15:00 ja kesti 18:00 saakka. Päivän Iltalehti uutisoi takasivullaan ”Älkää ihmeessä avatko tänään televisiota vasta kello 16:30, vaikka monet ohjelmatiedot väittävät Etiopia-konsertin alkavan silloin. Muuten teiltä jää näkemättä Ultravox, Boomtown Rats, Adam Ant, Spandau Ballet, Elvis Costello, Nik Kershaw, Sade, Status Quo ja Style Council. Kello 15 on oikea aika”. Heti ensimmäisen suoran lähetyksen päätyttyä TV 2:n lähetys siirtyi Mainostelevision hallintaan ja vuoron saivat kaikkien aikojen ensimmäiset Tangomarkkinat.
Iltalehdessä ylistettiin modernin TV-teknologian suomia mahdollisuuksia ja kerrottiin lopuksi Suomen lähetysaikojen tarkat aikataulut. Suoraa lähetystä tuli lauantaina sekä televisiosta että radiosta, jossa ohjelma jatkui TV:tä pidempään. Televisiossa Live Aid jatkui heti kuukauden westernin jälkeen kello 23:10 kestäen aina kello 01:30 asti yöllä. Iltalehti jatkaa jutussaan ”Sunnuntaina TV 2 tarjoaa meille loput konsertista nauhoitettuina: Kello 16:00-18:15 ja 21:45-01:00. Yhtäkään esiintyjää ei kuulemma meiltäkään jää näkemättä. Vaikka itse Beatles esiintyisi konsertin suuryllätyksenä”. Lontoossa konserttia selosti YLE:n kirjeenvaihtaja Erkki Toivanen sekä Helena Kokko.
Iltalehden lauantainumerossa oli myös sivun kokoinen, kattava esittely Live Aid -esiintyjistä. Kirjoitus oli 1980-lukulaiseen tapaan totutun puolueellinen, vahvasti sovinistinen ja osittain irvailevan sävyinen. Vakavammin otettavia rock-bändejä kehuttiin ja poppareiden kustannuksella leikiteltiin. Oudointa, että jutun kirjoittanutta tai kirjoittaneita toimittajia ei kerrota. Tässä muutamia esimerkkejä:
Ultravox: Futurismin varjolla maineeseen ratsastanut kylmähkö teeskentelijäporukka, josta on ollut vaikea keksiä mitään myönteistä sanottavaa. Pomonsa Midge Ure osallistui kuitenkin Bob Geldofin aisaparina alkuperäiseen Band Aid -levytykseen, joten itseoikeutetusti mukana Wembleylläkin.
Spandau Ballet: Edustaa voimakkaasti sitä kiiltokuvakulttuuria, joka monien mielestä on rockin syöpä.
Nik Kershaw: Ja teinitytöt tykkää. Kauniskasvo haluaisi haalia kasaan maineen puolta myös musiikillisista ansioista, mutta ei ole ainakaan vielä sanottavammin onnistunut.
Howard Jones: Kuultavissa näppärästi kuorrutettua, mutta sisällöltään tyhjää poppia.
Paul Young & Alison Moyet: Pullamössö-Paul ottaa lavalla mittaa sekä äänensä että kokonsa puolesta melkoisesta Alison-tädistä.
Tears for Fears: Ex-kulttibändi.
Queen: Loppua kohti touhu käy bändi bändiltä mahtipontisemmaksi. Queenkin on rock-mammutti, joka ei suostu kuolemaan, vaikka sille mitä syöttäisi. Senkun vain paisuu silmissä.
Pretenders: Chrissie Hynde on pitkään ollut rokkaavan tissiosaston keulakuva.
Elton John: Vanha hölmö rillipääkin jaksaa yhä.
Madonna: TV-katsojille neitsykäinen tuskin levittää sulojaan, vaikka saisi minkälaiset tulot lähetettäväksi Etiopiaan. Kohutylleröinen.
Cyndi Lauper: Punapää vinkuintiaani ei malta pysyä poissa tästäkään tilaisuudesta.
Mick Jagger & Tina Turner: Nykyisille nelikymppisille Mickin ja Tinan olemukset ovat takuulla shokki – nuohan ovat minun ikäisiäni!
Tears for Fears ei kuitenkaan esiintynyt konsertissa, vaikka se esiteltiinkin Iltalehdessä. Tosin he peruivat osallistumisensa melko viime tinkaan, joten kirjekyyhkyt Suomeen eivät kenties ehtineet välittää tietoa peruuntumisesta. Myöskään Cyndi Lauper ei saanut omaa sooloslottiaan konserttiin.
Suurimmat esiintyjät säästettiin prime timeen
Yhdysvaltojen ABC-kanavan ja Orbisin syndikoidussa lähetyksessä oli suuri ongelma. Lisäverkko halusi säästää suosituimmat artistit lähetyksen loppupuolelle, eli parhaaseen katseluaikaan. Tämän vuoksi Orbis vaihtoi osia alkuillan lähetyksistä myöhempään ajankohtaan, erityisesti niissä kohdissa, joissa esiintymisiä oli sekä Lontoossa että Philadelphiassa yhtä aikaa. Kun esimerkiksi Lontoon/Wembleyn päätösnumero esitettiin klo 22:00 (Lontoon aikaa), monet amerikkalaiskatsojat näkivät sen sijaan aiemmin päivällä tallennettuja esityksiä, jotta ABC voisi näyttää UK-finaalin juuri prime time -osuudessa myöhemmin.
Vuonna 1995, kymmenen vuotta alkuperäisestä Live Aid -konsertista, VH1 ja MuchMusic -kanavat esittivät uudelleen leikattuna 10 tunnin version konsertista juhlan kunniaksi. Lontoon Live Aid oli myös ensimmäinen kerta, kun BBC käytti ulkolähetyksissään äänikalustoa näin suuressa mittakaavassa. Tämä poikkesi merkittävästi rock-bändien kiertueiden järjestelmistä. Rock-konserteissa oli tyypillisesti kaksi suurta äänimikseriä (40–48 kanavaa) yleisölle ja kaksi monitorointiin, mutta BBC:llä oli käytössään vain useita 12-kanavaisia miksauspöytiä. Monet pitävät tätä hetkeä käännekohtana, jolloin viihdeteollisuus havahtui siihen, että rock-konserttien tekninen taso oli mennyt heidän ohitseen.
Wembley Stadion, Lontoo
Paikan päällä 72.000:sta henkilöstä muodostuneen yleisön joukossa olivat Ison-Britannian tuleva kuningas prinssi Charles ja hänen silloinen puolisonsa prinsessa Diana. Live Aidin Lontoon konsertti avattiin Coldstream Guardsin soittokunnan esittämällä ”Royal Salute” -versiolla Britannian kansallislaulusta, ”God Save the Queen”.
Ensimmäinen esiintyvä yhtye oli Status Quo, joka aloitti energisesti osuvalla kappaleella ”Rockin’ All Over the World”. Yhtyeen laulaja-kitaristi Francis Rossi muisteli: “Bob sanoi: ‘Ei ole väliä miltä kuulostatte, kunhan olette siellä.’ Kiitos rehellisyydestä, Sir Bob.” Tämä oli viimeinen esiintyminen, jossa mukana olivat yhtyeen alkuperäinen basisti Alan Lancaster ja rumpali Pete Kircher.
Koko hankkeen isä Bob Geldof esiintyi oman yhtyeensä The Boomtown Ratsin kanssa. He esittivät tunnetuimman kappaleensa ”I Don’t Like Mondays”, ja juuri sanojen ”The lesson today is how to die” jälkeen soitti seisahtui ja yleisö puhkesi raikuviin aplodeihin. Spandau Balletin biisinikkari Gary Kemp kommentoi temppua jälkeenpäin: ”Se oli kuin saarna. Geldofista tuli valtiomies, yhdistävä hahmo punkin ja 1980-luvun uusromantiikan välillä.”
Elvis Costello puolestaan esitti The Beatlesin kappaleen ”All You Need Is Love”, esitellen sen sanoin: ”Auttaisitteko minua laulamaan tämän vanhan pohjoisenglantilaisen kansanlaulun?”
Ikimuistoinen Queen – ja muita merkittäviä hetkiä
Vuoden 2005 alan ammattilaiset äänestivät Queenin 21 minuutin mittaisen Live Aid -esiintymisen rockin historian parhaaksi live-esitykseksi. Esiintyminen alkoi klo 18:41. Esityksen aikana Freddie Mercury johti yleisön hurjaan yhteislauluun. Hänen kuuluisa ”Aaaaaay-o!”-huutonsa tunnetaan nimellä ”The Note Heard Round the World” eli maailman ympäri kuultu sävel. BBC:n juontaja David Hepworth sanoi, että esitys oli ”Suurin yhteislaulun hetki, mitä Wembley oli koskaan nähnyt.”
Queenin show alkoi lyhennetyllä ”Bohemian Rhapsody” -versiolla ja päättyi kappaleeseen ”We Are the Champions”. Myöhemmin illalla Mercury ja Queenin kitaristi Brian May esittivät kaksin kappaleen ”Is This the World We Created…?” kolmen kappaleen mittaisessa Wembley-finaalissa.
Muista huippuesityksistä kannattaa mainita U2, jonka 12-minuuttinen versio kappaleesta ”Bad” rajoitti heidän osuutensa kahteen biisiin. Kolmanneksi kaavailtu ”Pride (In the Name of Love)” jäi pois. Bändin laulusolisti Bono hyppäsi lavalta yleisöön ja tanssi nuoren tytön kanssa. Vuonna 2005 tämä nainen kertoi Bonon pelastaneen hänen henkensä, koska hän oli jäämässä puristuksiin yleisön keskellä. Bono itse muistelee kauhulla hiusmalliaan, joka kieltämättä oli tuohon aikaan tökerö takatukka.
David Bowien esitys, erityisesti kappale ”Heroes”, oli Rolling Stone -lehden mukaan ”ehkä hänen viimeinen suuri voittonsa 1980-luvulla”. Kaksi miljardia ihmistä lauloi mukana.
The Who teki Wembleyllä pienimuotoisen comebackin, sillä he eivät olleet esiintyneet yhdessä sitten vuoden 1982 jäähyväiskiertueensa. Heidän esitystään kiusasivat tekniset ongelmat. ”My Generation” -kappaleen aikana sulake paloi ja koko Wembleyn lavan TV-kuva katkesi hetkeksi. Kun lähetys palasi, bändi oli jo soittamassa kappaleen ”Pinball Wizard” viimeistä säkeistöä. Lisäksi bändin basisti John Entwistlella oli ongelmia basson kanssa, joka ei toiminut kappaleen alussa, aiheuttaen yli minuutin kiusallisen tauon. He eivät esiintyneet yhdessä uudelleen ennen vuotta 1988.
Yksi harvoista soraäänistä tuli Adam Antilta, joka sai laulaa vain yhden kappaleen – uusimman singlensä ”Vive Le Rock”. Adam Ant on kuulemma ainoa Live Aidissa esiintynyt artisti, jonka levymyynti kääntyi konserttia seuranneella viikolla laskusuhdanteeseen. Artisti on kommentoinut jälkikäteen, että hänen oli määrä esittää neljä kappaletta, mutta muiden esiintyjien isot egot eivät sallineet hänen esiintymisaikansa laventamista. Adam Ant haukkui koko Live Aid -idean levy-yhtiöiden markkinointikikkailuksi, jossa nälkää näkevät lapset unohdettiin.
Elton Johnilla oli päivän pisin setti, yhteensä 32 minuuttia. Hänen esityksessään nähtiin myös ensimmäinen live-esitys kappaleesta ”Don’t Let the Sun Go Down on Me”, jossa George Michael lauloi mukana. Herrojen duettoversio julkaistiin singlenä vuonna 1991 ja se nousi listaykköseksi molemmin puolin Atlanttia.
Järjestäjät halusivat erityisesti saada ainakin yhden elossa olevan The Beatles -jäsenen mukaan esiintymään, ja ykköstoive oli Paul McCartney. He uskoivat, että brittiläisen musiikin ”vanhemman valtiomiehen” mukanaolo antaisi tapahtumalle lisää uskottavuutta myös poliittisten päättäjien silmissä. McCartney oli viimeinen artisti, joka nousi lavalle ennen yhteislaulua. Hän kohtasi kuitenkin teknisiä ongelmia. Mikrofoni ei toiminut kahteen ensimmäiseen minuuttiin, kun hän esitti kappaletta ”Let It Be” itseään pianolla säestäen. Kun McCartneyn mikrofoni saatiin kuntoon, lavalle liittyivät Bob Geldof, David Bowie, Alison Moyet ja Pete Townshend laulamaan hänen kanssaan.
Wembleyn esitysten päättyessä Bob Geldof nostettiin The Whon Pete Townshendin ja Paul McCartneyn harteille juhlan ja helpotuksen merkiksi. Geldof kertoi, ettei ollut nukkunut viikkoihin ennen konserttia ja sanoi suunnitelmistaan Live Aidin jälkeen: “Aion mennä kotiin ja nukkua.”
Wembley Stadion, Lontoo, kaikki esitykset:
Klo 12:01 Status Quo: Rockin’ All Over the World, Carolina, Don’t Waste My Time
Klo 12:19 The Style Council: You’re the Best Thing, Big Boss Groove, Internationalists, Walls Come Tumbling Down
Klo 12:44 The Boomtown Rats: I Don’t Like Mondays, Drag Me Down, Rat Trap
13:01 Adam Ant: Vive Le Rock
Kl 13:17 Ultravox: Reap the Wild Wind, Dancing with Tears in My Eyes, One Small Day, Vienna
Klo 13:46 Spandau Ballet: Only When You Leave, Virgin, True
Klo 14:07 Elvis Costello: All You Need Is Love
Klo 14:22 Nik Kershaw: Wide Boy, Don Quixote, The Riddle, Wouldn’t It Be Good
Klo 14:53 Sade: Why Can’t We Live Together, Your Love Is King, Is It Crime?
Klo 15:18 Sting & Phil Collins:
Sting: Roxanne, Driven to Tears
Phil Collins: Against All Odds (Take a Look at Me Now)
Sting: Message in a Bottle
Phil Collins: In the Air Tonight
Duetot: Long Long Way to Go, Every Breath You Take
Klo 15:49 Howard Jones: Hide and Seek
Klo 16:08 Bryan Ferry: Sensation, Boys and Girls, Slave to Love, Jealous Guy
Klo 16:40 Paul Young: Come Back and Stay, That’s the Way Love Is (duetto Alison Moyetin kanssa), Everytime You Go Away
Klo 17:19 U2: Sunday Bloody Sunday, Bad
Klo 18:00 Dire Straits: Money for Nothing (mukana Sting), Sultans of Swing
18:41 Queen: Bohemian Rhapsody (balladiosuus), Radio Ga Ga, Hammer to Fall, Crazy Little Thing Called Love, We Will Rock You, We Are the Champions
Klo 19:23 David Bowie: TVC 15, Rebel Rebel, Modern Love, Heroes
Klo 19:59 The Who: My Generation, Pinball Wizard, Love, Reign o’er Me, Won’t Get Fooled Again
Klo 20:50 Elton John: I’m Still Standing, Bennie and the Jets, Rocket Man, Don’t Go Breaking My Heart (mukana Kiki Dee), Don’t Let the Sun Go Down on Me (mukana George Michael), Can I Get a Witness
Klo 21:48 Freddie Mercury & Brian May: Is This the World We Created?
Klo 21:51 Paul McCartney: Let It Be
Klo 21:57 Band Aid: Do They Know It’s Christmas?
Samaan aikaan Amerikassa
Näyttelijä Jack Nicholson toimi Philadelphian konsertin televisioidun osuuden juontajana. Lämpötila Philadelphiassa oli 35 °C, mutta siitä huolimatta Madonna huudahti ”En ota tänään mitään pois!” viitaten tuoreeseen kohuun, jonka aiheutti Playboy ja Penthouse-lehtien julkaisema nuoruuden alastonkuvamateriaali.
Tom Petty and the Heartbreakers aloitti Philadelphian osuuden kappaleella ”American Girl”. Noin minuutin kohdalla Petty näytti keskisormea jollekin lavan ulkopuolella olevalle (syytä ei ole vahvistettu). Kappale lisättiin settiin viime hetkellä, kun huomattiin heidän olevan ensimmäinen amerikkalainen esiintyjä Lontoon osuuden jälkeen. “Olihan tämä nyt kuitenkin JFK-stadion.”, Petty totesi.
Kun Bob Dylanin kitara hajosi kesken kappaleen, lavalla hänen kanssaan esiintynyt The Rolling Stonesin Ronnie Wood ojensi oman kitaransa Dylanille. Wood jäi ilman soitinta, mutta otti tilanteen huumorilla. Hän soitti ilmakitaraa ja matki Pete Townshendin legendaarisia käsipyöräliikkeitä yleisölle, kunnes avustaja toi hänelle varakitaran.
Philadelphian konsertissa nähtiin useita historiallisia comebackeja, kuten Crosby, Stills, Nash & Young ja Black Sabbath alkuperäiskokoonpanossaan Ozzy Osbournen kanssa. Yleisön mahdollinen toive ”Soittakaa Paranoid” toteutui. Lisäksi lavalla nähtiin The Beach Boys Brian Wilsonin kanssa sekä Led Zeppelin, josta puuttui vain edesmennyt rumpali John Bonham. Rumpuja soitti Phil Collins. Led Zeppelin esitystä kritisoitiin Robert Plantin käheästä laulusta, Jimmy Pagen päihtymyksestä ja epävireisestä Gibson Les Paul -kitarasta sekä siitä ettei Collins ollut harjoitellut biisejä etukäteen. Yhtye on myöhemmin estänyt esityksen uusintalähetykset ja kieltänyt julkaisemasta sitä Live Aid DVD-julkaisulla.
Simple Minds olisi mieluummin esiintynyt Wembleyllä, mutta he Live Aidin aikoihin äänittämässä tulevaa albumiaan ”Once Upon a Time” Yhdysvalloissa, Woodstockissa. Kolmen biisin settinsä aluksi bändi soitti juuri äänittämänsä, mutta julkaisemattoman kappaleensa ”Ghost Dancing” koska halusivat testata sen toimivuutta live-tilanteessa.
Duran Duran esiintyi viiden alkuperäisjäsenen kokoonpanolla – viimeistä kertaa julkisesti ennen vuotta 2003. Kappaleessa ”A View to a Kill” laulaja Simon Le Bon lauloi nuotin pahasti ohi, ja tätä virhettä alettiin kutsua nimellä: “The Bum Note Heard Round the World”, vastakohtana Freddie Mercuryn täydelliselle “Note Heard Round the World”. Le Bon on myöhemmin sanonut, että kyseessä oli hänen uransa noloin hetki.
Phil Collins oli ainoa artisti, joka esiintyi livenä molemmissa tapahtumissa. Heti Wembleyn esiintymisensä jälkeen hän lensi Concorde-yliäänikoneella Philadelphiaan ja aloitti soolokeikkansa toisella mantereella vitsillä: “Olin tänään iltapäivällä Englannissa. Hullu maailma, vai mitä?”. Led Zeppelinin lisäksi Collins soitti myös rumpuja Eric Claptonin 17-minuuttisessa setissä.
John F. Kennedy Stadion, Philadelphia kaikki esitykset:
Klo 9:01 Joan Baez: Amazing Grace, We Are the World
Klo 9:10 The Hooters: And We Danced, All You Zombies
Klo 9:32 Four Tops: Shake Me, Wake Me (When It’s Over), Bernadette, It’s the Same Old Song, Reach Out I’ll Be There, I Can’t Help Myself (Sugar Pie, Honey Bunch)
Klo 9:45 Billy Ocean: Caribbean Queen, Loverboy
Klo 9:55 Black Sabbath: Children of the Grave, Iron Man, Paranoid
Klo 10:12 Run D.M.C.: Jam Master Jay, King of Rock
Klo 10:27 Rick Springfield: Love Somebody, State of the Heart, Human Touch
Klo 10:47 REO Speedwagon: Can’t Fight This Feeling, Roll with the Changes
Klo 11:12 Crosby, Stills and Nash: Southern Cross, Teach Your Children, Suite: Judy Blue Eyes
Klo 11:29 Judas Priest: Living After Midnight, The Green Manalishi (With the Two-Pronged Crown), You’ve Got Another Thing Comin
Klo 12:01 Bryan Adams: Kids Wanna Rock, Summer of ’69, Tears Are Not Enough, Cuts Like a Knife
Klo 12:39 The Beach Boys: California Girls, Help Me, Rhonda, Wouldn’t It Be Nice, Good Vibrations, Surfin’ U.S.A.
Klo 13:26 George Thorogood and the Destroyers: Who Do You Love? (mukan Bo Diddley), The Sky Is Crying, Madison Blues (mukana Albert Collins)
Klo 14:05 Simple Minds: Ghost Dancing, Don’t You (Forget About Me), Promised You a Miracle
Klo 14:41 The Pretenders: Time the Avenger, Message of Love, Stop Your Sobbing, Back on the Chain Gang, Middle of the Road
Klo 15:21 Santana (mukana Pat Metheny): Brotherhood, Primera Invasion, Open Invitation, By the Pool, Right Now
Klo 15:57 Ashford & Simpson: Solid, Reach Out and Touch (Somebody’s Hand) (mukana Teddy Pendergrass)
Klo 16:27 Madonna: Holiday, Into the Groove, Love Makes the World Go Round (mukana Thompson Twins & Nile Rodgers)
Klo 17:02 Tom Petty and the Heartbreakers: American Girl, The Waiting, Rebels, Refugee
Klo 17:30 Kenny Loggins: Footloose
Klo 17:39 The Cars: You Might Think, Drive, Just What I Needed, Heartbeat City
Klo 18:06 Neil Young: Sugar Mountain, The Needle and the Damage Done, Helpless, Nothing Is Perfect (In God’s Perfect Plan), Powderfinger
Klo 18:42 The Power Station: Murderess, Get It On
Klo 19:21 Thompson Twins: Hold Me Now, Revolution (mukana Madonna, Steve Stevens & Nile Rodgers)
Klo 19:38 Eric Clapton (rummuissa Phil Collins): White Room, She’s Waiting, Layla
Klo 20:00 Phil Collins: Against All Odds (Take a Look at Me Now), In the Air Tonight
Klo 20:10 Led Zeppelin (rummuissa Phil Collins): Rock and Roll, Whole Lotta Love, Stairway to Heaven
Klo 20:39 Crosby, Stills, Nash & Young: Only Love Can Break Your Heart, Daylight Again
Klo 20:46 Duran Duran: A View to a Kill, Union of the Snake, Save a Prayer, The Reflex
Klo 21:20 Patti LaBelle: New Attitude, Imagine, Forever Young, Stir It Up, Over the Rainbow, Why Can’t I Get It Over
21:50 Hall & Oates. Out of Touch, Maneater, Get Ready (mukana Eddie Kendricks), Ain’t Too Proud to Beg (mukana David Ruffin), The Way You Do the Things You Do, My Girl (mukana Eddie Kendricks & David Ruffin)
Klo 22:15 Mick Jagger: Lonely at the Top, Just Another Night, Miss You, State of Shock (mukana Tina Turner), It’s Only Rock’n Roll (But I Like It) (mukana Tina Turner)
Klo 22:39 Bob Dylan, Keith Richards & Ronnie Wood: Ballad of Hollis Brown, When the Ship Comes In, Blowin’ in the Wind
Klo 22:55 USA for Africa: We Are the World
Live Aid -konsertin molemmat pääosuudet päättyivät omien mantereidensa tähdistölauluihin, jotka olivat suunnattu nälänhädän vastaiseen taisteluun. Britanniassa konsertti huipentui Band Aidin kappaleeseen ”Do They Know It’s Christmas?”. Yhdysvalloissa päätöskappale oli USA for African ”We Are the World”, joka päätti myös koko tapahtuman. ”We Are the World” -single oli julkaistu maaliskuussa 1985.
LUE LISÄÄ: USA for African kappaleesta ”We Are the World”
Muutamat 1980-luvun puolen välin suuret nimet jäivät syystä tai toisesta pois konserteista. Mukaan pyydettiin mm. Bruce Springsteeniä, joka on myöhemmin katunut ei suostunut mukaan. Michael Jackson kertoi olevansa niin kiireinen, ettei ehtinyt mukaan. Samoin Prince kieltäytyi kunniasta.
Koko hyväntekeväisyyskonsertin alkuperäisen idean ensimmäisenä heittänyt Culture Clubin Boy George ei myöskään noussut lavalle. Bändin muut jäsenet olivat päätöksestä hänelle katkeria. Boy George on kertonut olleensa niihin aikoihin henkisesti niin alamaissa että oli kaikkien kannalta parempi, ettei hän esiintynyt näin isossa tilaisuudessa. Huey Lewis epäili, että avustusrahat eivät löydä oikeaan osoitteeseen, joten hän ei halunnut The News -yhtyettään mukaan karkeloihin.
Eurythmics -yhtyeen Annie Lennox kärsi ääniongelmista eikä sen vuoksi päässyt mukaan. Cliff Richardilla oli sovittuna hyväntekeväisyyskonsertti Birminghamissa samalle päivälle. Edellisvuoden kiistatta suurin listakomeetta Frankie Goes to Hollywood olisi myös ollut tervetullut Wembleylle, mutta yhtyeen rivit rakoilivat tuolloin jo siinä määrin ettei laulusolisti Holly Johnson halunnut uhrata aikaa Live Aid -aatteelle. Hän oli jättäytynyt pois jo Band Aid -levytyksestäkin.
Deep Purplen Ritchie Blackmore ei halunnut osallistua, joten koko yhtyeen esiintyminen jäi väliin. USA for Africa -levytykseen näkyvästi osallistunut Stevie Wonder boikotoi tilaisuutta, koska esiintyjäkaartiin kuului hänen mielestään liian vähän mustia artisteja. Vuoden 1984 kiistaton
On huhuttu, että Yhdysvaltojen konserttivastaava Bill Graham ei olisi halunnut osallistujalistalle Foreigneria eikä Yesiä, vaikka yhtyeet olisivat olleet suostuvaisia. Bob Geldof puolestaan kuulemma torppasi suositun UB40 -yhtyeen osallistumisen, koska ei vain pitänyt heidän musiikistaan.
Järjestäjät pyysivät myös Pink Floydia kokoamaan rivinsä Live Aidia varten, mutta paikalle tarjoutui vain Roger Waters uuden yhtyeensä kanssa. Tämä ei kelvannut Geldofille ja kumppaneille. Tears for Fears jättäytyi pois omana valintanaan ja heidän tilalleen hälytettiin viime hetkellä George Thorogood.
Rahaa Etiopiaan
Koko konserttien ajan katsojia kehotettiin lahjoittamaan rahaa Live Aid -hyväntekeväisyysjärjestölle. BBC:llä oli käytössään kolmesataa puhelinlinjaa, joiden kautta yleisö saattoi tehdä lahjoituksia luottokorteillaan. Puhelinnumero ja osoite, johon katsojat saattoivat lähettää shekkejä, toistettiin 20 minuutin välein.
Lähes seitsemän tuntia Lontoon konsertin alkamisen jälkeen Bob Geldof tiedusteli, kuinka paljon rahaa oli tähän mennessä kerätty. Hänelle kerrottiin, että summa oli noin 1,2 miljoonaa puntaa, mikä oli valtava pettymys. Geldof marssi BBC:n selostuspaikalle ja huusi: ”Antakaa meille vitun rahanne!” Tai vaikka huudahdus on siirtynyt kansanperinteeseen, Geldof on sanonut, ettei sitä koskaan lausuttu. Joka tapauksessa tunteenpurkauksen jälkeen lahjoitukset nousivat 300 puntaan sekunnissa. Myöhemmin on arvioitu, että konserttien suorana seurauksena nälänhädän auttamiseen kerättiin yhteensä noin 150 miljoonaa puntaa.
YLE saa satikutia
Uutispäivä maanantaina 15.7.1985 oli ilmeisen hiljainen, kun Iltalehti päätti nostaa Yleisradion tikun nokkaan Live Aid -televisioinnin vuoksi. Kaikillehan oli jo hyvissä ajoin etukäteen tiedossa, miten konsertti sijoittui televisio-ohjelmiston ohjelmakarttaan ja kaikkia muita ohjelmia ei luonnollisestikaan jätetty pois lauantailta.
Tästä huolimatta YLE näytti olleen keltaisen lehdistön hampaissa jo 40 vuotta sitten, kuten se on edelleen tänäkin päivänä. Lehdessä ruoskittiin: ”Koko komeus nähtiin Suomenkin televisiossa – kummallisesti sinne tänne viskottuna, paloiteltuna, raiskattuna. Kun ruotsalaiset saattoivat valmistautua nauttimaan Saden korvia hivelevästä musisoinnista, Suomessa katkaistiin suora lähetys, jotta lauantai-illan muut ohjelmat pääsisivät vauhtiin. Uusinta Tornionjoen arvokaloista, suora lähetys Tangomarkkinoilta, kesätanssit Jämijärvellä…”
Myös suomalaiset selostajat saivat osansa: ”Sotkun kruunasi urheiluselostajatkin lattauksien latteuksissa päihittänyt selostajaparimme. Pohjat veti Helena Kokko, jonka lapsellinen eläytyminen ja liki täydellinen aiheeseen perehtymättömyys tekevät ohjelman seuraamisesta kotikatsomossa todellisen kärsimysnäytelmän”.
Jutun kirjoittanut toimittaja Joose Berglund jatkaa: ”Helenan helmi oli asiantuntevasti tunnistaa Kool and the Gang -yhtyeen musta miesvokalisti kohutähti Madonnaksi, joka pitäisi jo nimestä tunnistaa naiseksi – hipiäkin sattuu hänellä olemaan Helena-tädin arveluista huolimatta valkoinen. Ja Madonna ei tosiaan ole mikään tuntematon suuruus…”
Kool and the Gang ei esiintynyt Philadelphian konsertissa livenä, vaan heidän esityksensä oli nauhoitettu etukäteen ja kuvanauha esitettiin konsertin yhteydessä live-yleisölle ja kotikatsojille. Esitykseen kuuluivat laulut ”Stand Up and Sing” sekä ”Cherish”.
Perintö jälkipolville
Kun Bob Geldof houkutteli artisteja mukaan konsertteihin, hän lupasi heille että kyseessä on ainutkertainen tapahtuma, jota ei taltioida. Koko konserttia kaikkineen ei taltioitukaan ja esimerkiksi ABC tuhosi lähetysnauhat, mutta Live Aidista säilyi runsaasti nauhoituksia ja niiden kopioita eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi MTV Music Television säilytti yli sata tallennetta konsertista arkistoissaan.
Lopulta marraskuussa 2004 tapahtumasta julkaistiin jopa virallinen neljän levyn DVD-julkaisu. Boksin julkistamista juhlistettiin Lontoossa Odeon elokuvateatterissa, jonne oli kutsuttu lukuisia vieraita Bob Geldofin ja Midge Uren johdolla. Levykokonaisuus sisältää kymmenen tuntia materiaalia kaikkiaan 16-tuntisista konserteista. Eniten materiaalia levyille saatiin BBC:n ja MTV Music Televisionin arkistoista. Levyversioon Paul McCartneyn teknisten ongelmien tärvelemä ”Let It Be” -lauluosuus oli nauhoitettu uudelleen, mutta nauhoitus oli tehty jo konserttia seuraavana päivänä 14.7.1985 – juuri tällaista mahdollista julkaisua silmälläpitäen.
Myös tekijänoikeudet estivät joidenkin esitysten mukanaolon tallenteella. Sellaisia olivat mm. Rick Springfield, The Hooters, The Power Station ja Billy Ocean. Lisäksi joiltakin artisteilta osa esityksistä oli karsittu, samoin kuin pahimmista teknisistä ongelmista kärsineet esitykset. Queenin ikimuistoinen esitys on kokonaisuudessaan julkaistu myös yhtyeen omalla julkaisulla ”Queen Rock Montreal”, joka sisältää Queenin vuoden 1981 konsertin Kanadan Montrealissa sekä Live Aid -esiintymisen.
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
Lähteet:
Peter Hillmore: The Greatest Show on Earth – Live Aid (Sidgwick & Jackson 1985)
Classic Pop Presents: Live Aid Anniversary Special (2025)
Iltalehti
Wikipedia
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti