BILLY IDOL: DREAM INTO IT (Dark Horse Records 2025)
Marraskuussa 2025 70 vuoden iän saavuttava punkin ja rockin paha poika Billy Idol on julkaissut uuden studioalbumin, ensimmäisen yhteentoista vuoteen. Tässä välissä on tosin kaksi neljän biisin EP:tä ”The Roadside” (2021) ja ”The Cage” (2022). EP-levyillä oli hetkensä, kuten ”The Roadsidelta” löytyvä tummanpuhuva ”Bitter Taste”. Vuodesta 2021 Idol on tehnyt tiivistä yhteistyötä remmiin palanneen kitaristin Steve Stevensin sekä artistia 30 vuotta nuoremman amerikkalaistuottajan Tommy Englishin kanssa. Suurin osa sävellyksistäkin on syntynyt yhteistyössä.
Sama kolmikko jatkaa yhdessä myös uutuusalbumilla ”Dream Into It”. Lisäksi biisintekopuolella kontribuutionsa kokonaisuudelle on antanut brittiläinen biisinikkari Joe Janiak, jonka sävellyksiä on kuultu lukuisien hittiartistien levyillä. Sellaisten kuten Ellie Goulding, Lewis Capaldi, Tove Lo ja Bebe Rexha, jotka ovat huomattavasti Idolia popimpaa kamaa. Tuottaja Englishin meriittilistalta löytyy mm. 5 Seconds of Summer, Ladyhawke ja Adam Lambert. Varsin myyvät taustajoukot siis.
Lieneekö syy taustavoimien, mutta myös Billy Idolin uutuus kuulostaa hyvin sliipatulta ja kliiniseltä. Punk-juurista ei ole tietoakaan ja kepeästä popista musiikin erottaa korkeintaan Stevensin kitarointi, joka joissakin kappaleissa tuntuu jopa hieman päälle liimatulta. Toki myös Idolin tulkinnoissa on edelleen oma persoonallinen särmänsä, mutta nuoruuden räyhäkkä palo on poissa. Ymmärrettävää toki, kun eläkeikäkin on ylitetty jo vuosia sitten.
Selkeän vertailun voi tehdä vaikka kuuntelemalla hieman kornisti nimetyn kappaleen ”John Wayne”. Idol nimittäin levytti sen jo vuonna 2008 täkyksi kokoelmalevylleen ”The Very Best of Billy Idol: Idolize Yourself”. Siinä tulkinnassa oli vielä munaa, mutta uusi versio taannehtii iskelmäksi. Tuoreemmassa versiossa Idolin kanssa duetoi amerikkalaislaulaja Alison Mosshart. Albumilla vierailee kaksi muutakin naisrokkaria, Avril Lavigne ja legendaarinen Joan Jett. Kukaan heistä ei saa puhallettua kappaleisiin sen kummempaa puhtia vaan visiitit jäävät levyn kansiin painetuiksi kuriositeeteiksi.
Joan Jettin kanssa esitetty ”Wildside” ei ole lainkaan nimensä veroinen ja siinäkin Stevensin kitaran tiluttelu kuulostaa enemmän tahattoman koomiselta, kuin rokkaavalta taituroinnilta. Billy Idol on muuttunut melkein pastissiksi itsestään. Sanoitukset ovat menneiden muistelua. Sekä hyvien että ikävien aikojen. ”I keep pissing off people I love” hän laulaa. Sävellyksetkin tuovat muistikuvia menneistä. Räikeimpänä esimerkkinä singlekappale ”Still Dancing”, joka eräänlainen ”Rebel Yell” ja ”Dancing With Myself” -klassikoiden yhdistelmä. Syntyy vaikutelma, että mitä enemmän Billy Idol katsoo taaksepäin, hän oivaltaa ettei ole muuttunut kovinkaan paljon.
Billy Idol ei koskaan ole ollut suurten yllätysten mies, jos ei sellaiseksi lasketa artistin alkuperäisen menestyskauden päättänyttä ”konelevyä” ”Cyberpunk” (1993). Yllätyksiä ei tarjoile myöskään ”Dream Into It”. Materiaali kuulostaa siltä, kuin ”Glee”-sarjan nuoret päättäisivät laittaa rock’n’rolliksi. Jää ristiriitainen jälkimaku. Periaatteessa biiseissä ei pop-puritaanin korvissa ole mitään vikaa, mutta tarttuviksi tarkoitetut rallit eivät vain jää mieleen. Ehkä ”Still Dancing” menee vanhojen Idol-klassikoiden välissä osana Idolin nostalgiafestarikeikan livesettiä. Tai hätätapauksessa sen aikana voi piipahtaa baja majassa.
Nostalgian nälkään parempaa lääkettä lienee 10.6.2025 ensi-iltansa saava Billy Idol -dokumenttielokuva ”Billy Idol Should Be Dead”.
Kappaleluettelo:
- Dream into it
- 77 feat. Avril Lavigne
- Too much fun
- John Wayne feat. Alison Mosshart
- Wildside feat. Joan Jett
- People I love
- Gimme the weight
- I’m your hero
- Still dancing
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti