Brittiläiset poptähdet tekivät Bob Geldofin johdolla jouluksi 1984 hyväntekeväisyyssinglen ”Do They Know It’s Christmas?”. Band Aid -nimen saaneella julkaisulla kerättiin rahaa Etiopian nälänhätään. Siihen kuolleita uhreja arvioitiin noihin aikoihin olevan yli miljoona. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tietenkin amerikkalaisten piti seurata musiikkimaailman edelläkävijöitä ja toteuttaa vastaava projekti. Rapakon takaisen version primus motor oli yhteiskunnallisesti valveutunut viihdyttäjä Harry Belafonte (s. 1927).
LUE LISÄÄ: Band Aid -projektista ”Do they know it’s Christmas?”
We are the world syntyy
Belafonte perusti hyväntekeväisyysorganisaation United Support of Artists for Africa eli ytimekkäämmin USA for Africa. Muusikoille helpoin tapa kerätä rahaa oli tietenkin tehdä musiikkia. Niinpä Belafonte otti yhteyttä musiikkialan manageri Ken Krageniin, joka tunsi suurin piirtein koko amerikkalaisen scenen kerman. Yksi hänen asiakkaistaan oli tuolloin suosionsa huipulla keikkunut entinen Commodores-solisti Lionel Richie. Richie lupautui säveltämään laulun yhdessä Stevie Wonderin kanssa.
Richien ja Wonderin yhteistyöstä ei tullut kuitenkaan valmista riittävän nopealla aikataululla, joten tulevan hyväntekeväisyysvirren tuottajaksi lupautunut Quincy Jones otti yhteyttä suojattiinsa Michael Jacksoniin. Jones oli tuottanut Jacksonin supermenestysalbumin ”Thriller”, josta oli tuleva kaikkien aikojen myydyin pop-albumi kautta aikojen. Jackson oli juuri sopivasti lopettanut Victory-kiertueen Jacksons-veljesyhtyeensä kanssa ja odotteli Richieta toimettomana vierailulle Kaliforniaan Jacksonien perheen kartanoon.
Richie ja Jackson eivät tunteneet toisiaan entuudestaan, mutta heillä synkkasi oitis. Molemmat olivat sitä mieltä, että kappaleesta pitää tulla helposti laulettava anthem ja heti mieleen jäävä korvamato. Musikantit työskentelivät pitkää päivää viikon ajan Michael Jacksonin makuuhuoneessa. Viereisessä huoneessa majaillut Michaelin sisko La Toya Jackson on kertonut, että työpari paiski hommia ihmeen hiljaa, sillä normaalisti Michael Jackson oli sävellystyötä tehdessään eloisa. Kirjoittamisen on La Toyan pohdinnan mukaan täytynyt olla hyvin tunteikasta aikaa. ”We are the world” alkoi rakentua.
La Toya on kertonut myös, että hänen veljensä kirjoitti kappaleen sanoituksesta suurimman osan. Richie äänitti kaksi melodiaa, joihin Jackson lisäsi taustasoitannan vielä samana päivänä. Jackson on sanonut, että tykkää työskennellä nopeasti ja hän soitti demoversion kappaleesta purkkiin saman päivän iltana. Nauhalla kuului jo kappaleen rakenne, rummut, piano, jouset ja kertosäkeistö sanoituksineen. Kun Jackson esitteli aikaansaannostaan ylpeänä Richielle ja tuottaja Jonesille, olivat nämä miltei järkyttyneitä miten valmiilta demo kuulosti. Mutta sitten työt alkoivat takkuilla ja kappaleen säkeistöistä ei tahtonut tulla valmista. Säveltäjäkaksikko viimeisteli melodian ja sanoituksen vasta viimeisenä iltana ennen kappaleen taustojen äänittämistä 21.1.1985.
Ensimmäiset nauhoitukset
22.1.1985 muusikot kokoontuivat äänittämään tiukasti varjeltua salaisuutta Kenny Rogersin Lion Share -studiolle Los Angelisin Beverly Boulevardille. Quincy Jones oli värvännyt soittajiksi John ”JR” Robinsonin (rummut), Louis Johnsonin (basso) ja Greg Phillinganesin (koskettimet). Kaikki kolme olivat soittaneet yhdessä jo Jonesin Jacksonille tuottamassa kappaleessa ”Don’t Stop ’Til You Get Enough”. Paikalla oli myös runsaasti muuta väkeä, teknikkoja, videokuvaajia, assistentteja ja sitä tavallista entouragea. Mutta kun varsinainen äänityssessio alkoi, rumpali Robinson tyhjensi studion ulkopuolisista.
Myöhemmin soitantaa toki täydennettiin ja lopullisella äänitteellä kuullaan useiden kosketinsoittajien ja ohjelmoijien kädenjälkeä. John Barnes, David Paich, Michael Poddicker, Ian Underwood, Steve Porcaro ja Michael Omartian ovat kaikki kantaneet syntetisaattori ja ohjelmointiosastolla kortensa kekoon. Lisäksi lyömäsoittimissa kuullaan Paulinho da Costaa.
Musiikkitaustan lisäksi samana iltana Richie ja Jackson äänittivät demolaulun, jonka tarkoituksena oli toimia ohjenuorana tuleviin lauluäänityssessioihin. Tässä vaiheessa sanoitukseen tehtiin vielä pieni viilaus. Alkuperäinen teksti kertosäkeistössä kuului ”There’s a chance we’re taking, we’re taking our own lives”, mutta porukan mukaan se kuulosti vähän siltä kuin joku olisi tekemässä itsemurhaa. Niinpä värssy muutettiin muotoon ”There’s a choice we’re making, we’re saving our own lives”.
24.1.1985 Quincy Jones lähetti lauludemon kaikille artisteille, jotka oli kutsuttu mukaan levytykseen. Seuraavana päivänä Ken Kragen piti tuotantopalaverin, jossa suunniteltiin mm. missä lauluäänitykset toteutettaisiin. Hän oli erityisen huolissaan, että paikka säilyy salaisuutena eivätkä esimerkiksi paparazzit saa vihiä siitä ja säikytä artisteja tiehensä. Jonesin suurin huolenaihe oli puolestaan miten niin suuri määrä isoja tähtiä ja rönsyilevä egoja saadaan pidettyä ojennuksessa.
Aluksi puuhamiehiä oli mietityttänyt myös se miten eri puolilla mannerta asuvat artistit saadaan samana iltana kokoontumaan yhteen paikkaan. Niinpä he keksivät, että äänitykset pidetään American Music Awards palkintogaalan kanssa samana päivänä 28.1.1985. Kaikki tärkeät tyypit olisivat tuolloin Los Angelesissa. Suurin osa artisteista saapuikin A&M Recording Studiolle Hollywoodiin suoraan gaalasta. Michael Jackson oli paikalla ensimmäisenä, ennen kaikkia muita, noin kello 20:00. Hän nauhoitti oman C-osan soolo-osuutensa sekä ensimmäisen kertosäkeistön, jonka alun hän laulaa yksin ennen kuin Diana Ross yhtyy lauluun.
Pahimmat kilpakumppanit Michael Jackson ja Prince
Michael Jackson ja Prince olivat tuohon aikaan toistensa pahimmat kilpakumppanit, joiden kissanhännän vetoa media seurasi silmä kovana ja varmasti lisäsikin vielä vettä myllyyn. Princelle oli suunniteltu kappaleeseen soolo-osuus, jossa hän vuorottelisi Jacksonin kanssa, mutta artisti ei koskaan saapunut paikalle. Princen boikotoinnin syyksi on kerrottu muitakin tarinoita, kuin kilpailu Jacksonin kanssa. On sanottu, että hän ei ylipäätäänkään halunnut laulaa kenenkään toisen artistin kanssa. Toinen versio on suivaantuminen siitä, että brittiläisen Band Aid -projektin vetäjä Bob Geldof oli nimittänyt Princeä friikiksi. Geldofkin oli paikalla ja piti artisteille tervetuliaispuheen.
Princeä yritettiin houkutella paikalle viimeiseen asti. Lionel Richie neuvotteli hänen kanssaan puhelimessa ja Prince tarjoutui soittamaan kitarasoolon kappaleeseen eri studiossa. Kappaleessa ei kuitenkaan ollut kitarasooloa, joten tämä tarjous hylättiin. Princen musiikillista yhteistyökumppania Sheila E:tä pyydettiin maanittelemaan tähti paikalle. Kappaleen synnystä kertovassa mainiossa Netflix-dokumentissa ”The Greatest night in pop” (2024) Sheila E kertoo, että hänellekin luvattiin kappaleessa soolo-osuus joka ei kuitenkaan toteutunut. Sheila arvelee hieman mielensä pahoittaneena, että ainoa syy hänen paikalle kutsumiseen oli Prince.
Princeä ei kuitenkaan paikan päälle saatu – ei kirveelläkään. Loppujen lopuksi tähti antoi kuitenkin yhden lauluistaan ”4 The Tears in Your Eyes” käytettäväksi myöhemmin julkaistulle ”We Are the World” -albumille, joka sisälsi ennen julkaisemattomia kappaleita projektissa mukana olleilta artisteilta ja yhtyeiltä. Lopulta Princelle kaavaillun soolo-osuuden pääsi laulamaan Huey Lewis. Yllätyskomennukseen joutunut Lewis kertoi katsoneensa tuohon aikaan monia paikalla olevia artisteja ylöspäin. Etenkin esimerkiksi Ray Charlesia. Hän oli hyvin hermostunut, eikä vähiten siksi että kyseisen osuuden sävellaji alkoi olla artistin rekisterin yläpäässä. Kaikki meni kuitenkin pienellä harjoittelulla nappiin.
Ketkä mukaan laulukuoroon?
Studioon saapui lähes viisikymmentä eturivin artistia ja toinen mokoma piti jättää pois. Monet olisivat halunneet mukaan, mutta kaikille ei millään riittänyt tilaa. Jotkut kutsutuista kieltäytyivät kunniasta. Heidän joukossaan mm. koomikkona paremmin tunnettu Eddie Murphy, joka oli kiireinen oman soololevynsä äänittämisen kanssa. Myöhemmin Murphy on todennut, että projektin luonteen valjettua hän tunsi itsensä idiootiksi. John Denver puolestaan aneli päästä mukaan, mutta Kragenin mielestä hän ei sopinut projektiin. Elämäkerrassaan Denver kertoo sydämensä särkyneen hylkäyksen vuoksi.
Muusikkojen saapuessa studioon, oveen oli ripustettu lappu ”Jätä egosi narikkaan”. Stevie Wonder piti lyhyen tervetuliaispuheen ja totesi, että jos äänitykset eivät suju mutkitta, hän ja Ray Charles kyyditsevät artistit koteihinsa. Noin kello 22:30 nauhoitukset starttasivat. Ne olivat jo pitkällä, kun Stevie Wonder sai päähänsä laulaa kappaleeseen värssyn swahilin kielellä. Monet olivat ideasta eri mieltä ja vääntö eskaloitui siihen pisteeseen, että kantrimuusikko Waylon Jennings poistui paikalta. Lopulta ideasta luovuttiin.
Yöstä tuli pitkä ja täysin ilman kommelluksia se ei sujunut. Al Jarreau alkoi humaltua ja hänen osuutensa laulusta saatiin vaivoin purkkiin. Cyndi Lauperin eläytyessä omaan soolovetoonsa hän heilui mikrofonin edessä niin terhakkaasti, että hänen runsaat rannerenkaansa kilisivät ja kolisivat niin häiritsevästi että ne oli pakko riisua laulun ajaksi. Bob Dylanilla oli vaikeuksia keskittyä osuuteensa muiden läsnä ollessa, joten hän sai äänityssessioiden loppupuolella yksityistsemppausta Stevie Wonderilta, jotta värssy saatiin kunnialla purkkiin. Bob Dylanin vaivautuneista kasvoista kuoro-osuudessa on tullut myöhemmin jopa nettimeemi. Hän ei mitä ilmeisimminkään tuntenut oloaan kovin kotoisaksi.
Nauhoitukset saatiin purkkiin seuraavana aamuna kello kahdeksan maissa. Jossain vaiheessa loppusuoraa Stevie Wonderin vieraina paikalla olleet kaksi etiopialaista naista pitivät artisteille kiitospuheen maansa puolesta, saaden monet tähdistä liikuttumaan kyyneliin.
Single markkinoille
Levy saatiin kauppoihin 7. maaliskuuta 1985 sekä 7- että 12-tuumaisina singleinä. Siitä tuli välittömästi suuri kaupallinen menestys. Ensimmäinen 800.000 kappaleen painos myytiin loppuun kolmessa päivässä ja siitä tuli Yhdysvaltojen kaikkien aikojen nopeimmin myynyt äänite. Esimerkiksi Länsi-Hollywoodin Tower Recordsin myymälässä sinkkuja myytiin tuhat kappaletta kahdessa päivässä. Levykaupassa työskennellyt Richard Petitpas on kommentoinut, että normaalisti ykköshitiksi yltänyt single myi viikossa 100-125 kappaletta. Tämänkaltainen myynti oli ennenkuulumatonta.
Single sijoittui ensimmäisellä viikollaan Billboard HOT 100-listan sijalle 21 ja neljässä viikossa se saavutti ykköspaikan. Toisella viikolla levy nousi sijalle viisi ja kolmannella sijalle kaksi. Tavallisesti singlellä meni ykköspaikan saavuttamiseen vähintään puolet kauemmin. Ykköspaikkaa piti tuolloin hallussaan Phil Collinsin ”One More Night”, joka sai suosiota sekä pop- että rock-kuuntelijoilta. ”We Are the World” oli ensimmäinen single sitten The Beatlesin ”Let it be”-sinkun, joka nousi toisella listaviikollaan Billboard-listan TOP-5:een.
”We Are the World” oli vuoden 1985 myydyin single Yhdysvalloissa ja loppujen lopuksi koko 1980-luvun myydyin single. Se oli myös ensimmäinen sinkku, joka myi nelinkertaista platinaa eli yli kahdeksan miljoonaa kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa. Maailmanlaajuisesti levyn on arvioitu myyneen noin 20 miljoonaa kappaletta. Single nousi listaykköseksi yli kahdessakymmenessä maassa, mukaan lukien Suomi. Nykyään ”We Are the World” on musiikkihistorian kahdeksanneksi myydyin single.
Kappale pyyhki pöytää myös seuraavan vuoden Grammy-gaalassa. ”We Are the World” oli vuoden levy ja vuoden kappale. Lisäksi palkittiin kappaleeseen tehty musiikkivideo sekä koko projekti parhaana ”Lauluyhtyeen pop-esityksenä”.
Levyn lisäksi markkinoille saatettiin myös VHS-videokasetti, joka kertoi kappaleen tekemisestä. Life-lehti oli ainoa painetun median edustaja, joka päästettiin seuraamaan nauhoituksia ja seuraavassa numerossaan tapahtuma esiteltiin näyttävästi. 5.4.1985 ”We Are the World” soitettiin samanaikaisesti yli 6000:lla radioasemalla eri puolilla maailmaa. Neljässä kuukaudessa projekti keräsi 10,8 miljoonaa dollaria hyväntekeväisyyteen mikä on nykyrahaksi muutettuna noin 31 miljoonaa dollaria. Kaiken kaikkiaan ”We Are the World” on tuottanut tähän päivään mennessä varoja yli 80 miljoonaa dollaria eli nykyrahassa noin 229 miljoonaa dollaria.
Live Aid ja kokonainen albumi
Heinäkuun 13. vuonna 1985 järjestetyssä Live Aid -konserttitapahtumassa ”We Are the Worldia” laulamaan Philadelphian lavalle kokoontui yli 100 muusikkoa. Harry Belafonte ja Lionel Richie saapuivat myös estradille yleisön yllätykseksi, mutta Michael Jackson kertoi avustajansa välityksellä olleensa niin kiireinen ettei päässyt paikalle.
Huhtikuun 1. päivä julkaistiin myös ”We Are the World” -albumi, joka sisältää tunnussävelmän lisäksi kahdeksan aiemmin julkaisematonta kappaletta. Laulut on levytetty varta vasten tälle pitkäsoitolle samojen artistien toimesta, jotka olivat mukana ”We Are the World” -levytyksessäkin. Pois lukien Prince joka ei osallistunut singlen tekemiseen, sekä Chicago-yhtye. Bruce Springsteenin ja Huey Lewis and the News -yhtyeen kappaleet ovat livetallenteita.
Lisäksi levyltä löytyy USA for African kanadalaisen vastineen Northern Lightsin hyväntekeväisyyskappale ”Tears Are Not Enough”. Albumi nousi tietenkin listaykköseksi, myi kolminkertaista platinaa mikä tarkoittaa miljoonissa yhtä montaa kappaletta ja sai Grammy-ehdokkuuden. Albumi nousi Suomen listalla sijalle kaksi ja pysytteli listalla 18 viikkoa.
Tässä Kanadan Northern Lights -projektin hyväntekeväisyyskappale ”Tears are not enough”, jota on ollut kirjoittamassa mm. Bryan Adams. Videossa on ystävällisesti nimetty kaikki laulajat, sillä he eivät välttämättä ole eurooppalaisille niin tuttuja.
Albumin kappaleluettelo:
- USA for Africa: We are the World
- Steve Perry: If only for the moment, girl
- The Pointer Sisters: Just a little closer
- Bruce Springsteen & The E Street Band: Trapped (live)
- Northern Lights (Canadian All Stars): Tears are not enough
- Prince and the Revolution: 4 The tears in your eyes
- Chicago: Good for nothing
- Tina Turner: Total control
- Kenny Rogers: A little more love
- Huey Lewis and the News: Trouble in paradise
”We Are the World” -kappaleen laulajat esiintymisjärjestyksessä:
Ensimmäinen säkeistö:
Lionel Richie – Stevie Wonder – Paul Simon – Kenny Rogers – James Ingram – Tina Turner – Billy Joel
Ensimmäinen kertosäkeistö:
Michael Jackson – Diana Ross
Toinen säkeistö:
Dionne Warwick – Willie Nelson – Al Jarreau
Toinen kertosäkeistö:
Bruce Springsteen – Kenny Loggins – Steve Perry – Daryl Hall
C-osa:
Michael Jackson – Huey Lewis – Cyndi Lauper – Kim Carnes
Soolot kuoro-osuuden keskellä:
Bob Dylan – Ray Charles – Bruce Springsteen – Stevie Wonder
Kuorossa laulavat:
Huey Lewis and the News -yhtyeestä: Mario Cipollina, Johnny Colla, Bill Gibson, Chris Hayes ja Sean Hopper
The Pointer Sisters: Anita, June ja Ruth Pointer
Jacksonit: Jackie, La Toya, Marlon, Randy ja Tito Jackson
Dan Aykroyd – Harry Belafonte – Lindsey Buckingham – Sheila E – Waylon Jennings – Bette Midler – John Oates – Jeffrey Osborne – Smokey Robinson
Hyväntekeväisyyspopin perintö
Britannian Band Aid ja Yhdysvaltojen USA for Africa aloittivat suoranaisen hyväntekeväisyyslaulujen buumin, joka on jatkunut aina näihin päiviin asti. Avustuskohteet vain vaihtelevat. Joskus samaan studioon kerääntyy useita nimekkäitä artisteja yhteislaulua hoilaamaan, mutta toisinaan ihan yksittäinen artisti ja pienempi duo, trio tai kvartetti saattaa lahjoittaa jonkin julkaisunsa tuoton hyväntekeväisyyteen.
Käytäntö on vierinyt Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista myös muualle maailmaan, aina syrjäiseen Suomeen asti. Täällä suomirokkarit kokoontuivat vuonna 1985 APUA! Orkesteri -nimellä laulamaan Juice Leskisen tekemää kappaletta ”Maksamme velkaa”. Tämänkin julkaisun tuotot menivät Band Aidin ja USA for African tapaan Etiopian nälkää näkeville.
Myös Band Aid ja USA for Africa ovat julkaisseet uusintajulkaisuja klassikkolauluistaan. Band Aid II teki sen jo vuonna 1989 Stock-Aitken-Waterman-tuotantotiimin valvonnassa. Sen jälkeen on kuultu uudet versiot vuosina 2004 ja 2014 Band Aid 20 ja Band Aid 30 -projekteissa. Band Aid 40 oli kooste vanhoista versioista modernilla tekniikalla yhdistellen. ”We are the World” levytettiin uudelleen 25 vuotta ensijulkaisun jälkeen 2010, mutta silloin tuotto meni Haitin maanjäristyskatastrofin tukemiseen.
LUE LISÄÄ: Retropopparin uutinen Band Aid 40 projektista
Usein hyväntekeväisyyssinglet ovat myös menestyneet listoilla varsin hyvin ja tuottaneet toivotulla tavalla rahaa hyviin tarkoituksiin. Aina ei välttämättä ole ollut kuitenkaan kyse pelkästään hyvästä musiikista, vaan mahdollisesti joskus jokin vaatimattomampikin sävellys ja aika usein myös cover-versio jostakin vanhasta hitistä on ajanut julkaisujen musiikillista asiaa. Luulenpa, että ennemminkin ihmisten auttamisen halu on useimmiten nostanut nämä julkaisut listojen kärkeen.
Merkittäviä hyväntekeväisyysjulkaisuja 1980-luvulla avustuskohteineen:
1984 Band Aid: Do they know it’s Christmas? (Etiopia)
1984 Wham!: Last Christmas (Etiopia)
1985 USA for Africa: We are the World (Etiopia)
1985 Northern Lights (Kanada): Tears are not enough (Etiopia)
1985 Hear’n Aid (Heavy-muusikot): Stars (Etiopia)
1985 David Bowie & Mick Jagger: Dancing in the street (Etiopia)
1985 Artist United Against Apartheid: Sun city (Etelä-Afrikan apartheid politiikka)
1985 Dionne Warwick & Friends: That’s what friends are for (AIDS-tutkimus)
1985 Swedish Metal Aid (Ruotsalaiset heavy-muusikot): Give a helpin’ hand (Etiopia)
1986 Cliff Richard & The Young Ones: Living doll (Comic relief/Nenäpäivä)
1987 Ferry Aid: Let it be (Lauttaonnettomuus)
1987 Mel Smith & Kim Wilde: Rockin’ around the Christmas tree (Comic relief/Nenäpäivä)
1988 Michael Jackson: Man in the mirror/Another part of me (Lastensuojelu)
1988 Pat & Mick: Let’s all chant/I haven’t stop dancing yet (Lastensuojelu)
1988 Wet Wet Wet: With a little help from my friends (Lastensuojelu)
1988 Bananarama & La na nee nee noo noo: Help! (Comic relief/Nenäpäivä)
1989 Stock Aitken Waterman & Co: Ferry cross the mersey (Hillborough stadion katastrofi)
1989 Band Aid II: Do they know it’s Christmas? (Etiopia)
Lähteet:
The Greatest night in pop (Dokumentti, Netflix, 2024)
Wikipedia
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
RETROPOPPARI 