Uuden Musiikin Kilpailun vuoden 2025 ehdokkaat ovat nyt kaikki julkistettu ja kaikkialla spekuloidaan ehdokkaidemme menestymismahdollisuuksia. Totta kai Retropopparinkin on pistettävä lusikkansa soppaan, olenhan seurannut Eurovision laulukilpailuja vuodesta 1976 lähtien. Paikan päällä loppukilpailukaupungeissa olen ollut vuosina 2007 (Helsinki), 2008 (Belgrad), 2009 (Moskova), 2010 (Oslo), 2011 (Düsseldorf), 2015 (Wien) ja 2018 (Lissabon). Viime vuonna Euroviisut voitti Sveitsi edustajanaan Nemo kappaleella ”The Code” ja niinpä kisat järjestetään tänä vuonna Sveitsin Baselissa 13.5. – 17.5.2025. Ensimmäinen semifinaali pidetään siis tiistaina 13.5., toinen torstaina 15.5. ja finaali lauantaina 17.5.2025.
Euroviisuissa itselleni Suomen karsinta on melkein loppukilpailua tärkeämpi. Vuodesta 2012 alkaenhan tuo karsinta on totellut nimeä Uuden Musiikin Kilpailu eli UMK. Ensimmäisen kerran olin paikan päällä seuraamassa Suomen Euroviisukarsintaa vuonna 2002 Tampereella. Siitä eteenpäin olen ollut paikalla joka vuosi yhtä jaksoisesti vuoteen 2012 asti ja sen jälkeen väliin ovat jääneet vuodet 2013, 2015, 2016, 2019 ja 2020. Osa sen vuoksi, että karsinta on järjestetty tilaisuutena johon ei ole yleisesti myyty lippuja ja muutaman kerran muista henkilökohtaisista. Tänä vuonna varsinainen UMK-finaali 8.2.2025 Tampereen Nokia Areenalla jää myös väliin, mutta menen alkuillasta katsomaan kenraaliharjoituksen paikan päälle.
Pidän tämän vuoden UMK-kappaleiden tasoa erittäin hyvänä, sillä mukaan ei mahdu yhtään huonoa kappaletta. Onneksi siis varasin liput edes kenraaliharjoitukseen, että näen nämä upeat kilpailijat livenä. Ehdin vielä illaksi kotiin jännittämään suoraa lähetystä televisiosta. Nyt olen kuunnellut ja katsellut musiikkivideoita muutaman päivän. Lisäksi olen tutustunut artisteihin ja heidän aikaisempaan tuotantoonsa, jos se ei minulle ollut jo entuudestaan tuttua. Seuraavaksi pohdin, kuka näistä seitsemästä olisi sopivin edustajaksemme vuoden 2025 Eurovision laulukilpailuihin.
1. Erika Vikman: Ich Komme
Näin se vain on, että suurimman ennakkosuosikin viitan harteilleen saanut Erika Vikman olisi myös paras vaihtoehto näistä kansainvälisille estradeille. Vikman osallistui Uuden Musiikin Kilpailuun viisi vuotta sitten vuonna 2020 kappaleella ”Cicciolina” ja tuli silloin toiseksi. Voiton vei Aksel Kankaanranta kappaleella ”Looking Back”, mutta loppujen lopuksi Eurovision laulukilpailut peruttiin kokonaan koronapandemian vuoksi. Vikman sai joka tapauksessa UMK:n kautta uralleen lentävän lähdön.
LUE LISÄÄ: Erika Vikmanin albumin (2021) arvostelu
Onneksi Erika Vikman ei lähde tänä vuonna UMK:hon samantyylisellä kappaleella. Edellisen kilpailukappaleen oli säveltänyt Arttu Wiskarin taustajoukoista ja Mökkitie Recordsista paremmin tunnettu Janne Rintala. Vikmanin edellinen single, syyskuussa julkaistu ”Myynnissä” oli jo askel uuteen suuntaan, vaikka Rintala oli vielä mukana senkin tekijäjoukoissa. Uutta oli biisin toinen säveltäjä ja tuottaja Johannes Naukkarinen, joka muistetaan parhaiten Käärijän hittikappaleista. Hän oli mukana tekemässä myös euroviisumenestyjää ”Cha Cha Cha”.
Tämän vuotisen kilpailukappaleen takaa löytyy pariskunta Christel ja Jori Roosberg, jotka aiemmin tunnettiin nimillä Chisu ja Jori Sjöroos. Sjöroos muistetaan PMMP-yhtyeen musiikin säveltäjänä ja tuottajana. ”Ich Komme” on siis pykälää modernimpaa Erika Vikmania, mutta kuitenkin jotain vanhaa säilyttävää. Jäljellä on ainakin eroottinen pohjavire, johon jo kappaleen nimi minun mielestäni suoraan viittaa. 1980-luvulla kaltaisteni yläasteikäisten poikien keskuudessa ainakin kiersivät tietynlaiset VHS-kasetit. Ymmärtääkseni videotallenteilla olevat elokuvat oli kuitenkin alun perin filmattu jossakin Itä-Euroopassa ja ne oli DUBATTU saksaksi.
”Ich Komme” -kappaleen tekstissä onkin vähän tuhmuuksia ja myös musiikkivideo tihkuu erotiikkaa. Videota on muuten YouTubessa katseltiin noin 350.000 kertaa yhden vuorokauden aikana. Vertailun vuoksi One Morning Leftin videota on katseltu kolmessa päivässä suurin piirtein yhtä monta kertaa. YouTube kuulemma ”shadowbannaa” Vikmanin videota sen rohkeahkon sisällön pinnan vuoksi, mikä tarkoittaa että se ei näy hakutuloksissa ensimmäisten joukossa, vaan joudut mahdollisesti kelailemaan tuloksia alemmas löytääksesi haluamasi videon.
”Ich Komme” on herättänyt myös heti melkoisen hypetyksen ihan kansainvälisestikin. Vikman oli toki ulkomaalaisille – ja varmaan suomalaisillekin – entuudestaan tunnetuin tämän vuoden UMK-osallistujista, joten hän asetti jonkinlaisia ennakko-odotuksia. Mutta ”Ich Komme” kyllä lunastaa ne kaikki. Kappale on jo toista päivää Spotifyn päivän ykkönen. Alkuhypetyksellä on kuitenkin tapana laantua ja suurin työ Vikmanilla onkin nyt pitää itsensä kaikkien huulilla seuraavat kolme viikkoa. Toki vielä suurempi työ alkaa sitten, jos tai kun Erika Vikman voittaa Uuden Musiikin Kilpailun. Mutta uskon, että hän on siihen valmistautunut.
Haastatteluissa Erika Vikman on vakuuttanut, että hän haluaa ”sinne helvetin euroviisuihin” tulenpalavasti, ja se itsessään on jo erinomainen lähtökohta. Vikman ei enää kaipaa mitään UMK:n tuomaa nostetta Suomen markkinoille, sillä hän on jo vakiinnuttanut asemansa täällä. Nyt silmissä siintää Suomen rajojen ulkopuoliset estradit. Esimakua hän on saanut vierailemalla Käärijän ulkomaan keikoilla. Melkeinpä jo näistä syistä olisin valmis antamaan edustustehtävät Erika Vikmanin harteille, mutta varsinkin koska kappale on näin pirun hyvä ja omaperäinen. Kuulen melkein jo sieluni korvin Baselin viisuareenan miesvoittoisen yleisön mylvivän kertosäkeistöä kuorossa.
Kappale kuitenkin jakaa mielipiteet ainakin Suomessa rajusti. En yleensä lue some-kommentteja, mutta erehdyin lukemaan Warner Musicin Facebook-sivun Erikaa koskevan päivityksen kommentointia. Ajattelin, että siellä ei alennuta iltapäivälehdistä tuttuun alatyyliseen kommentointiin. Mutta herranjestas miten kamalia ihmiset voivat ollakaan? Ja miten paljon kamalia ihmisiä maailmassa onkaan? Erikaa näköjään joko vihataan tai rakastetaan täydestä sydämestä ihan tosissaan. Mutta sekin on hyvä merkki! Ei ainakaan ole mitään kädenlämpöistä. Ja kannattaa muistaa, että Euroviisuissa ei voi antaa miinusääniä. Eli vain rakastajien äänet lasketaan, vihaajat saavat rypeä omassa vihassaan. Erikan vuoksi olen onnellinen, että ainakin haastattelujen perusteella hän on kovettanut nahkansa niin ettei enää hätkähdä pienistä. Hän tietää olevansa ristiriitainen hahmo ja provosoi ehkä vähän tahallaankin.
2. Viivi: Aina
Naisartistivaihtoehtojahan tämän vuoden UMK:ssa kyllä riittääkin. Heitä on seitsemän kilpailijan joukossa peräti viisi. Vaikka kaikki ovat hyvin erilaisia, syövätkö he toistensa ääniä? Upeaääninen Viivi on mukana kisan ainoalla balladilla. Suomi on viimeksi lähettänyt euroviisuihin balladin vuonna 2017. Kaikkihan muistamme Norma Johnin? No ei hänestä sen enempää, sillä Viivin balladi painii hieman eri sarjassa niin sävellyksenä kuin tulkintanakin.
”Aina” on tämän vuoden ehdokkaista ainoa, joka kirvoitti silmiini kyyneleet heti ensikuuntelulla. Sehän on aina hyvä merkki. Olkoonkin, että meikäläisen soft spot on tällaiset ikuisen rakkauden ylistyslaulut. Niitä ei onneksi Suomessa tehdä kovin usein. Täällä mieluummin epäonnistutaan rakkaudessa ja se kirvoittanee kyyneleitä kaikkien muiden silmiin. ”Aina” on myös vuoden tarttuvin korvamato ja ”Ich Kommen” lisäksi eniten olenkin hyräillyt tätä laulua mielessäni ”Aina, aina, aina…”.
Mutta vaikka rakastankin tätä kappaletta ja arvostan sen esittäjän korkealle, en silti lähettäisi Viiviäkään Sveitsiin. Taso on kuitenkin niin kova, että näistä seitsemästä ehdokkaasta voisi periaatteessa lähettää kenet tahansa. Kaikki ovat laadukkaasti tuotettua kansainvälisen tason kevyttä musiikkia. Keski-ikäiset saattavat pelätä, että suomen kielellä ei pärjätä, mutta nykyään on jopa muotia laulaa omalla eksoottisella kielellä. Englanninkielen käyttö on vähentynyt euroviisuissa. Lauloihan Käärijäkin suomeksi ja sai ihmiset ympäri Eurooppaa kiinnostumaan kielestämme. Seitsemästä UMK-finalistista kolme lauletaan englanniksi. Suomen kieli rulettaa!
3. Nelli Matula: Hitaammin hautaan
Nelli Matula on muodollisesti pätevä euroviisuedustaja, etten jopa sanoisi täydellinen sellainen. Kuvankaunis, loistava laulaja, taitava liikkuja ja hurmaavan pirskahteleva persoona. Olenkin haaveillut jo vuosia siitä, että Nelli osallistuisi Uuden Musiikin Kilpailuun. Viimeistään siitä lähtien, kun hän esitti Britney Spearsia ja Whitney Houstonia ”Tähdet, tähdet” -ohjelmassa vuonna 2017. Mutta niin on kuulemma moni muukin. Nyt toiveemme on kuultu, eivätkä ne edes vesittyneet samoissa määrin, kuin silloin kun vihdoin ja viimein saimme Robin Packalenin mukaan. Nelli Matulan biisi on nimittäin oikein hyvä.
Ainakin suomalaiseen radiosoittoon erinomaisesti istuva ja kansa näyttää olevan samaa mieltä, sillä ”Hitaammin hautaan” nousi heti ensimmäisellä viikollaan Suomen singlelistan kakkoseksi. Sitä on reilussa viikossa streamattu Spotifyssa 807.000 kertaa, mutta ensi viikon perjantaina julkaistavalla singlelistalla tilanne kääntynee päälaelleen. Syön hattuni, jos ”Ich Komme” ei komeile ykkösenä. Mukavinta on joka tapauksessa, että kaikki UMK-kappaleet ovat hittejä. Muut ennen tämän viikon listan koostamisen sulkeutumista julkaistut UMK-kappaleet ovat singlelistan sijoilla 8, 19 ja 23. Pitää kuitenkin muistaa, että kaikki kappaleet on julkaistu eri päivinä ja kolme kappaletta ei ehtinyt tämän viikon listalle vielä lainkaan.
Niin paljon kuin Nellistä pidänkin, en tätäkään laulua olisi kansainvälisille markkinoille ensisijaisesti pukkaamassa. Mutta jos Suomen kansa niin haluaa, niin ei minulla sitä mitään vastaankaan ole. Vanhaa suomalaisugrilaista viisuviisautta hyödyntääkseni ”Ei ainakaan tarvitsisi hävetä”.
4. Goldielocks: Made Of
Goldielocks tuli One Morning Leftin tavoin minulle täysin puskista. Monissa kuvauksissa ”Made Of” -kappaleen sanotaan olevan indie-poppia, mutta minusta tämä on ihan ehtaa kansainvälisen tason clubimusaa Dua Lipa -hengessä. Basso jyrää ja artistilla on persoonallinen saundi. Näkisin tämän biisin mahdollisuudet menestyä kansainvälisesti erinomaisina, mutta ei Euroviisuissa. Tämä on sinne jopa liian hyvä ja huono sijoitus viisuissa saattaisi jopa vaarantaa menestyksen hittilistoilla. Toivon Goldielocksille pitkää uraa ja menestystä maailmanvalloitukseen. Hän onkin kertonut haaveilevansa Grammy-palkinnosta. Toimikoon UMK hänelle hyvänä päänavauksena.
Yksi Euroviisujen ja UMK:n parhaista puolista onkin, että sieltä löytää uusia artisteja ja uutta musiikkia. Nyt toivotan One Morning Leftin ja Goldielocksin tervetulleeksi elämääni ja soittolistoilleni. Goldielocks on myös haastatteluissa osoittautunut vallan hurmaavaksi tyypiksi, joka puhuu mukavia leppoisalla murteella kuin parhaat puhelinmyyjät konsanaan. Kaupat tuli!
5. Neea River: Nightmares
Jotakin vuoden kovasta tasosta kertoo, että näin kova biisi on vasta sijalla kuusi. 20 vuotta sitten tämä olisi voinut olla jopa meikäläisen listan ykkönen, mutta ihminen muuttuu ikääntyessään. Ja ikävä kyllä – tämä kappalekin olisi voinut olla mukana kisassa jo 20 vuotta sitten. Vuonna 2004 pidin kovasti dramaattisesta (euro)dancemusiikista ja en minä sitä vieläkään inhoa, mutta jotain kulunutta koko genressä on. Siihen on erittäin vaikea puhaltaa mitään uutta tai omaperäistä.
Kaikki kunnia indie-artisti Neea Riverille. Hän on tuonut kuultavaksemme laadukkaasti tehdyn ja tuotetun dancekappaleen, vaikka takana ei ole isoa budjettia tai levy-yhtiötä. Valitettavasti se ei oikein anna minulle mitään. Tapoihini kuuluu rakentaa vuosittain Spotify-soittolista, jonne keräilen vuoden aikana julkaistuja uusia kappaleita joista pidän. Kuuntelen sitä usein korvanapeissa teillä ja turuilla kulkiessani shuffle-toiminnolla. Tämän vuoden ”2025” -listalleni ovat päässeet kaikki UMK-ehdokkaat. ”Nightmares” kun lähtee soimaan, kuuntelen sen sujuvasti eikä sormella ole tarvetta hakeutua skip-nappulalle, mutta siihen se jää.
6. Costee: Sekaisin
Joku puritaani voisi todeta, että tämän vuoden UMK-kattaus on yksipuolinen. On totta, että seitsemästä ehdokkaasta karkeasti määritellen viisi on koneilla tuotettua tanssittavaa poppia. Jonkun rokkiäijän mielestä siis yhtä ja samaa. Nämä viisi voi kuitenkin jaotella isomman ”Dancepop”-genren eri alalajeiksi. On suomipoppia, eurodancea, schlagerdiscoanthemia, modernia clubimusaa ja sitten on Costee. Jos katsoo jälleen kerran sitä Suomen singlelistaa, niin tällaisia kappaleitahan se on täynnä. Jos kerran kansa kuuntelee tällaista musiikkia, niin miksi UMK-kisaan pitäisi väenvängällä ängetä jokin folk-ryhmä, blues-kitaristi tai Danny.
Costeen suurin ongelma on Costee itse. Artisti on jotensakin hajuton ja mauton ja laulutapakin vähän sellaista hymistelyä. Itse biisissähän ei ole mitään suurempaa vikaa. ”Sekaisin” on oikein tarttuva, joskin vähän simppeli ralli. En kai kuulu kohderyhmään, kun en ymmärrä Costeen upeutta? Minusta hän on paremminkin vähän kuiva, kuin Costee. Ei kovin karismaattinen, ei mikään supliikki sanansäilän heiluttelija haastatteluissa, ei kovin hyvä liikkuja musiikkivideolla. Mutta kuulemma hän on hyvä biisinkirjoittaja, jolla riittää kappaleita muillekin jaettavaksi. Suosittelen pikkuhiljaa siirtymään kokonaan laulunkirjoituspuolelle. Vaikka tämähän on tietenkin vain minun mielipiteeni. Costeellakin on varmasti faninsa ja keikkoja ei ilmeisesti hänenkään tarvitse heittää tyhjille saleille. Eihän minun tarvitse kaikesta tykätä.
Costee on ehkä kuitenkin ainut, jonka en haluaisi edustavan Suomea Euroviisuissa. Uskon ettei sellaista pelkoa olekaan, mutta jos nyt jostain syystä niin hassusti kävisi, niin en minä silti kansalaisuuttani vaihtaisi. ”Sekaisin” on lajissaan ihan laadukas poppis, mutta mitä todennäköisimmin hukkuisi Baselissa massaan. Eikä Suomen muutenkaan kannata yrittää menestyä Euroviisuissa keskitien pop-musiikilla. Varminta on räväyttää. Vain Ruotsi voi voittaa taskulaskimilla sävelletyllä geneerisellä pop-hitillä, joten muiden ei kannata vaivautua yrittämään siinä genressä.
Seuraa Retropopparia somessa:
Blogikirjoitusta päivitetty 22.1.2025 ja tekstistä on poistettu kilpailusta suljetun One Morning Left -yhtyeen osuus.
Lähde:
Yle.fi
RETROPOPPARI 
Hyvää pohdintaa. Itsekin olen aina ollut kiinnostunut euroviisuista. Mielestäni sopivin ehdokas oli Erika Vikman. Blogin ulkoasu on tietenkin myös upea. Jatka samaan malliin:)
TykkääTykkää