Sonja Lumme syntyi Kristiinankaupungissa 6.10.1961. Jo lapsena hän rakasti esiintymistä ja laulamista, sekä myös sävelsi omia kappaleitaan 10-vuotiaana. Hänen ainoa urasuunnitelmansa oli tulla laulajaksi. Ollessaan 14-vuotias, Sonja osallistui Suomen muusikoiden liiton laulukilpailuihin Ravintola Alibissa ja vei voiton. Sen myötä hän pääsi levyttämään ensimmäisen singlensä nimellä Sonja. Vuonna 1978 ilmestyi Fazerin Hi-Hat-levymerkillä single ”Ensimmäinen frendi”/”Tahdon kaikki kirjeet takaisin”, jonka A-puoli oli käännös The Ronettesin 1960-luvun hitistä ”Be my baby”. Kappaleen sovitti Eero Lupari ja tuottajana toimi Tommi Liuhala.
Jazz vei sydämen
Sonjalle olisi haluttu luoda imago teinitähtenä ja kesällä 1978 hän kiersikin Suomea Kirka Show’n leading ladyna. Sonja kuitenkin laittoi hetkeksi uran tauolle ja keskittyi opintoihinsa Kaustisen musiikkilukiossa. Kesällä 1983 Sonja esiintyi Pori Jazzeilla, josta levy-yhtiön edustajat kiinnittivät häneen huomionsa. Pian hän solmi levytyssopimuksen pienen JP-Musiikki -yhtiön kanssa. Yhtiön toimitusjohtajana toimi Erkki Puumalainen, joka nykyään tunnetaan parhaiten Poptori-yhtiöstään.
Saman levy-yhtiön myyvin artisti Jaakko Teppo pokkasi syyskuussa 1983 kahdesta ensimmäisestä albumistaan timanttilevyt ja Sonja poseerasi päätähden vieressä Iltalehden kuvissa. JP-Musiikin tuottaja Jarmo Jylhä yritti näin puffata uutta suojattiaan. Lehdessä Sonja kertoo, että on tähdännyt laulajansa uralle jo pikkutytöstä. Toimittaja jatkaa, että ”Nuori neito on vieläkin, vasta 21-vuotias”. ”Tähän saakka on mielenkiintoni kohdistunut jazziin, mutta nyt yritän myös iskelmälinjalla”, Sonja kertoi. Lehdessä todetaan, että ”Julkisia esiintymisiä ei tytöllä ole vielä liiemmälti ollut, mutta tulossa on jazzkeikkoja sekä Eero Koivistoisen että UMO:n kanssa”. Samoihin aikoihin julkaistiin singlenä kansansävelmä ”Toiveiden saari”, johon Jylhä kirjoitti sanat.
”Laulan nyt päätoimisesti. En seuraa orjallisesti mitään musiikkilajia vaan pyrin monipuolisuuteen” kertoi Sonja Lumme Iltalehdessä 9.9.1983. Monipuolisuudesta tulikin totta tosiaan Sonjan valttikortti, mutta toisaalta ehkä myös uran kompastuskivi selkeän linjan tai päämäärän puuttuessa. Ilmeisesti samassa tilaisuudessa tehty pelkästään Sonjaan keskittyvä haastattelu löytyi jo seuraavan päivän lehdestä räväkämmällä otsikolla varustettuna: ”Musamaailman uusin kohupala Sonja Lumme panee svengiä neekeritanssiin – Mä en ole pelkkä tähdenlento”. Aikakaudelle tyypillisin värikkäin sanankääntein toteutettu kysymys/vastaus -tyyppinen juttu viittasi otsikollaan Sonjan jazz-innostukseen. ”Neekeritanssiksi” kutsuttiin tuolloin kaiketi jazz-musiikkia?
Anna olla vapaa!
Joulukuussa 1983 julkaistiin Sonjan ensimmäinen albumi. ”Anna olla vapaa” sisälsi yhtä kappaletta lukuun ottamatta kotimaista tekoa olevia alkuperäissävellyksiä, joista kaksi oli Sonjan omia. Muista vastasivat pääasiassa albumin tuottaja Laszlo Varga sekä Hillel Tokazier. Sen lisäksi Sonja lauloi JP-Musiikin samana vuonna tuottamalle joulukokoelmalle neljä perinteistä joululaulua, kuten ”Nisse-polkka” ja ”Rekiretki”. Kokoelma julkaistiin Valintatalo-levymerkillä, joka noihin aikoihin julkaisi parikymmentä erilaista kokoelmaa. Levytykset eivät herättäneet yleisössä sen suurempaa mielenkiintoa.
Euroviisut kutsuvat
13.12.1983 julkistettiin kuusi laulajaa seuraavan kevään Suomen euroviisukarsintaan. Tuona vuona Yleisradio valitsi etukäteen solistivaihtoehdot, joiden esitettäväksi musiikintekijät saivat säveltää kappaleita. Lehtijutussa suurimman huomion saa luonnollisesti joukon nimekkäin tähti Paula Koivuniemi. Muut vaihtoehdot olivat Anneli Saaristo, Tomas Ek, Leena Nilsson, Kirka ja Sonja Lumme. Säveltäjät saivat valita näistä vaihtoehdoista omalle kappaleelleen mieluisimman laulajan yhdessä Yleisradion edustajien kanssa.
Euroviisukarsinnan avoimeen sävellyskilpailuun saapui 286 ehdotusta, joista esiraati valitsi jatkoon 21 kappaletta. Ne kaikki äänitettiin studiossa ja soitettiin radiossa Suomen karsinnan semifinaalilähetyksessä 22.1.1984. Esikarsinta oli kaikessa karuudessaan ytimekäs, sillä seuraavana päivänä Yleisradio ilmoitti mitkä yksitoista kappaletta heidän valitsemansa raati oli valinnut Suomen euroviisukarsinnan finaaliin.
Sonja Lumme sai 18.2.1984 televisioituun finaaliin laulettavakseen peräti kolme kappaletta ja vain yksi hänen lauluistaan jäi alkukarsintaan. Kirka sai niinikään kolme laulamaansa kappaletta finaaliin, mutta Tomas Ek ja Leena Nilsson lauloivat finaalissa vain yhdet kappaleet sekä yhteisen dueton. Yllättäen artistikatraan nimekkäin jäsen Paula Koivuniemi pääsi laulamaan finaalissa vain yhden kappaleen, kuten myös Anneli Saaristo. Suomen edustussävelmä valittiin postikorttiäänestyksellä, jossa voitto meni ylivoimaisesti ja ansaitustikin Kirkan esitykselle ”Hengaillaan”.
Postikorttiäänestyksen tulokset julkistettiin 9.3.1984 YLE TV1 -kanavan Iltapala-ohjelmassa. Sonjan esittämä ”Sut vain” sijoittui finaalissa viidenneksi saaden 5136 postikorttiääntä. ”Muistojen taulut” tuli kuudenneksi 3970:lla äänellä ja JP-Musiikin oman pojan Laszlo Vargan sävellys ”Laulajan tie” jäi koko joukon viimeiseksi saaden vain 863 ääntä. Näistä kappaleista menevin ja parhaiten menestynyt ”Sut vain” julkaistiin Sonjan seuraavana singlenä. Singlen kääntöpuolelle laitettiin mainio kasarihenkinen Hillel Tokazierin säveltämä discokappale ”Ratsasta luoksein”, joka oli mukana jo Sonjan esikoisalbumilla. Siihen tehtiin myös ajan henkeä sykkivä musiikkivideo.
Ennen viisukarsintaa Sonja ehti kertoa lehdistölle, että ”Hän saa leipänsä musiikista. Hän laulaa taustakuoroissa ja tekee keikkoja jazz-ravintola Groovyssa. Nouseva tähti lupaa aloittaa tanssilavakeikatkin, jahka ehtii”. Lopuksi hän toteaa ”Kesä olisi parasta keikka-aikaa, mutta silloin minä esiinnyn Uudessa Iloisessa Teatterissa”. Sonjan monipuolisuus veikin hänet Uuden Iloisen Teatterin lavalle, mistä tulikin hänelle pitkäaikainen työrupeama. Sonja nähtiin jokaisessa revyyssä vuosina 1984-1995 sekä monissa esityksissä vielä 2000-luvullakin.
Seksikäs Sonja Lumme tiellä tähtiin
Sonja Lumme kiinnosti kovasti lehdistöä. Apu-lehden numerossa 2/1984 otsikko huudahti: ”Tiellä tähtiin – Seksikäs Sonja Lumme”. Naistenlehti Jaana ennakoi numerossaan 4/1984 lähestyviä euroviisukarsintoja: ”Täältä tullaan euroviisut! Sonja Lumme trimmattiin voittokuntoon”. Euroviisut toivat kerrassaan Sonjalle hyvää näkyvyyttä ja huhtikuussa hän jo valitteli töiden paljoutta Iltalehdelle esiintyessään Jazz-henkisissä juhlissa Hyvinkään Rantasipissä: ”Mä olen ahnehtinut liikaa töitä. En niinkään rahan takia, vaan siksi että on niin nastaa heittää keikkaa. Joku varmaan luulee, että mä olen kännissä kun näytän näin väsyneeltä”.
Levy-yhtiökin yritti vielä hyötyä näkyvyydestä ja mainosti huhtikuussa edellisvuoden joulukuussa julkaisemaansa LP-levyä lehdissä. Syksyllä UIT:n jälkeen oli kuitenkin aika uudelle pitkäsoitolle. Lokakuussa 1984 hän kertoi lehdistölle sen taustojen olevan valmiina ja julkaisun olevan käsillä marraskuussa. ”Olemme lähteneet alusta alkaen siitä, että levy tehdään nimenomaan laulajalle ja se on tehty mahdollisimman monipuolisesti. Siinä on ehkä vähän enemmän rockia kuin edellisellä levylläni”, Sonja kertoi.
Päivä ja yö
”Päivä ja yö” -albumista tuli tosiaan erilainen ja sen tekijäkaarti oli varsin moninainen. Sonja itse oli säveltänyt ja sanoittanut levylle kolme laulua, sekä kirjoittanut sanat kahteen lauluun. Muita kirjoittajia olivat esimerkiksi Esa Nieminen, Esa Kaartamo, Matti Auranen ja Esko M. Toivonen. Sonja itse oli kreditoitu sovittaja Matti Aurasen lisäksi albumin tuottajaksi. Levyllä soittaa myös isompi orkesteri puhaltimineen. LP-levy ei kuitenkaan saanut ostavaa kansaa liikkeelle kaikesta näkyvyydestä huolimatta. Kenties sopivaa hittisävelmää ei löytynyt levytettyjen kappaleiden joukosta.
Eläköön elämä ja euroviisut
Heti vuoden vaihduttua Yleisradio julkisti jälleen solistivaihtoehdot Suomen euroviisukarsintoihin vuosimallia 1985. Edellisvuoden kuudesta laulajasta vain Sonja Lumme lunasti pestin uudelleen. Muut artistit olivat Riki Sorsa, Ami Aspelund, Bianca Morales, Tapani Kansa ja Pave Maijanen, joka tosin pienen palkkiokiistakohun saattelemana perui osallistumisensa pari viikkoa myöhemmin. Hänen tilalleen pestattiin nopealla aikataululla Jokke Seppälä, joka lauloi myös karsintalähetyksen taustakuorossa.
Karsintamenettely noudatteli siis paljon edellisvuotista mallia, mutta tällä kertaa lopullista valintaa ei tehty postikortein vaan jo finaali-iltana päätöksen teki kuudelle paikkakunnalle kokoontuneet alueraadit. Myöskään mitään varsinaista semifinaalilähetystä ei kuultu, mutta viisi toiseksi viimeiseen vaiheeseen päässyttä kappaletta esitettiin radiossa levytettyinä versioina. Kaksitoista kappaletta valittiin karsintafinaaliin. Niistä Sonja Lumme sai laulettavakseen kaksi, joista toisen ”Mulle rakkauden kevät toi” hän oli itse sanoittanut Matti Aurasen sävelmään.
Lauantaina 16.2.1985 televisioidussa euroviisukarsinnassa tavallisista musiikinkuuntelijoista koostetut alueraadit valitsivat 255:llä pisteellä voittajaksi Sonja Lumpeen esittämän kappaleen ”Eläköön elämä”. Toiseksi sijoittui Riki Sorsan esitys ”Haaveissa vainko oot mun”, josta tuli radiohitti myöhemmin syksyllä. Maanantain lehtien kansissa poseerasivat tietenkin Suomen uudet euroviisuedustajat eli laulajatar Sonja Lumme ja kappaleen säveltäjä, 22-vuotias Petri Laaksonen. Laaksonen oli tuolloin musiikkimarkkinoilla täysi untuvikko ja ”Eläköön elämä” -laulusta tuli hänen ensimmäinen sävelmänsä, joka levytettiin.
Karsintavoitto oli kaikkien mieleen. Kerrankin oikea laulu voitti. Iltalehden mukaan ”Yhtään poikkipuolista sanaa ei kuulunut. Kaikki olivat onnellisia Sonjan puolesta”. ”Eläköön elämä” -kappaleen väitettiin kuitenkin poikkeavan radikaalisti ”Sonjan linjasta”. Säveltäjä Laaksonen kertoi Iltalehdelle, että ”Sonja ei ollut itsestään selvä esittäjä tälle laululle. En kauheasti tykännyt Sonjan tyylistä, hän kertoo rehellisesti, mutta hieman anteeksipyydellen. Olin ajatellut esittäjäksi Biancaa, mutta YLE päätti toisin ja nyt olen täysin samaa mieltä”.
Petri Laaksonen sanaili myös, että ”En meinannut löytää mistään sanoittajaa. En tiedä sanoittajista kovin, niin kuin en mistään muustakaan”. V-P Lehto kertoo nauraen, että Petri soitti hänelle ja kysyi, että ”Eks’sä ole joskus tehny?”. Lehto tunnettiin paremminkin suomalaiskansallisten laulujen tekijänä ja mm. Matin ja Tepon hovisanoittajana. Joku puuttuu taas siihen iänikuiseen kielikysymykseen. ”Eläköön elämä” -kappaleessa on paljon Y-, Ä ja Ö-kirjaimia.
Seuraavan lauantain lehdessä Sonja pääsi jo syväluotaavampaan haastatteluun isossa jutussa, joka sai otsikokseen ”Sonja Lumme – Hoikkana ja voitonnälkäisenä”. Toimittaja yrittää penätä silmin nähden hoikistuneelta laulajattarelta laihdutusvinkkejä ja pudotettujen kilojen määrää, mutta artisti vain turhautuu moisiin kysymyksiin: ”Lopeta jo!”. Viisuvalmistelujen lisäksi kysäistään myös poikaystävästä, mutta Sonja tyytyy kertomaan vain että sellainen on, mutta henkilöllisyys jäi hämärän peittoon.
23-vuotias Sonja Lumme otti Eurovision laulukilpailujen kansainvälisen finaalin kuitenkin tosissaan ja halusi valmistautua koitokseen tosissaan niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hän sanoo laulavansa korkealta ja kovaa: ”Niin että kitarisat näkyvät. Olisipa minulla pienempi suu”. Sonja ei myöskään täysin tyrmännyt ajatusta, että edustussävelmä olisi esitetty finaalissa ruotsiksi. Sijoitus saattaisi parantua, mutta kunnioitus kansan keskuudessa voisi häiriintyä.
Göteborgiin
Suomeksihan ”Eläköön elämä” Göteborgin kansainvälisessä euroviisufinaalissa esitettiin ja säveltäjä Laaksosen pelko siitä, että levytetäänkö kappale, osoittautui turhaksi. ”Eläköön elämä” -single julkaistiin hyvissä ajoin ennen 4.5.1985 järjestettyjä euroviisuja. Levyn kääntöpuolelle kappale laulettiin englanniksi nimellä ”There’s life on earth”. Viisu levytettiin myös ruotsiksi nimellä ”Lita på livet”, mutta versiota ei julkaistu ennen kuin vuonna 2009 Rocket Recordsin tuottamalla kokoelmalevyllä ”Kootut levytykset 1983-1985”.
17.4.1985 Sonjan levy-yhtiö JP-Musiikki järjesti suojatilleen läksiäiset, joista kirjoitettiin seuraavan päivän lehtiin. Samoissa karkeloissa myös Sonjan salarakkaaksi paljastui artistin edellisen pitkäsoiton tuottaja Matti Auranen. He olivat muuttaneet yhteen kuukautta aiemmin. Auranen ei kuitenkaan ollut lähdössä Göteborgiin, sillä Sonja halusi keskittyä kilpailuun yksin ja rauhassa. Ruotsalaiset toivoivat kappaleiden tekijöiden esiintyvän kilpailusävelmien välissä esitettävissä postikorteissa, mutta Yleisradio ei ollut valmis kustantamaan suomalaistekijöiden matkoja. Niinpä säveltäjä Petri Laaksonen maksoi matkansa opintolainallaan.
Läksiäisissä näyttäytyivät myös Sonjan taustakuoroon kuuluvat Jokke Seppälä, Anita Pajunen, Rele Kosunen ja Kaija ”Koo” Kokkola, sekä toinen JP-Musiikin artisti – kehonrakentajana tunnetuksi tullut Kike Elomaa. Sonjaa kehuttiin lehdessä edustuskelpoiseksi unohtamatta jälleen kerran mainita, että ”Antaakseen paremman kuvan itsestään, hän on juuri ennen viisuja pudottanut ison kasan kiloja ja on sutjakampi kuin aikoihin”. Sijoitustaan Sonja ei kuitenkaan lähtenyt veikkailemaan, mutta totesi että ”Kansainvälinen ura on kieltämättä aina kiinnostanut minua”.
Seuraavan päivän lehdessä Levyraati-ohjelmasta tuttu Pirkko Liinamaa ”pani euroviisuehdokkaat järjestykseen”. Hän sai katsottavakseen kaikki Sonja Lumpeen 18 kilpakumppania. Sonjalle hän veikkasi TOP-10-sijoitusta, haukkuen kokonaistunnelman värittömäksi ja tasapaksuksi. Lehdistö seurasi luonnollisesti Sonjan matkaa Göteborgissa ja vappuaaton aattona 1985 oli takana jo ensimmäiset harjoitukset. Ne olivat sujuneet erinomaisesti ruotsalaisen lehdistön hämmästellessä Sonjan musiikillisen koulutuksen laajuutta ja englantilaisen toimittajan kehuvan hänen vahvaa tulkintaansa.
Viisufinaalia edeltävän päivän lehdessä suurin lööppi tiedotti ”Sonja nousi suosikkijoukkoon”. Tämä oli omiaan ruokkimaan suomalaisten perinteistä negatiivista asennetta euroviisuja kohtaan. Aina Suomen veikataan olevan ennakkosuosikki, mutta sitten ollaan viimeisten joukossa. Lontoon vedonlyöntitoimistot olivat asettaneet Suomen edustussävelmän viidenneksi. Samassa lehdessä kerrottiin Suomen lehdistötilaisuudesta ja se, että voittajasuosikki olisi Espanjan edustaja Paloma San Basilio. Lopultahan siinä kävi niin, että Suomi sijoittui mukavalle yhdeksännelle sijalle ja Espanja vasta sijalle 14. Voiton vei ensimmäistä kertaa euroviisuhistoriassa Norja, joka oli yleisen vitsin mukaan aina jakanut häntäpään sijoituksen Suomen kanssa.
Helppo elämä – Easy life
Euroviisujen tiimoilla JP-Musiikki julkaisi Sonjalta englanninkielisen albumin ”Easy Life”, joka oli käytännössä sama levy kuin ”Päivä ja yö” ja tuotannossa käytettiin samoja musiikkitaustoja. Vain ”Eläköön elämän” englanninkielinen versio ”There’s life on earth” korvasi alkuperäisen älppärin kappaleen ”Oon kotona taas”. 12.6.1985 Iltalehti uutisoi Sonjan lähtevän muille maille. ”There’s life on earth” on myyty yhteentoista maahan ja Sonjan taustavoimat uskovat tytön ammattitaidon hoitavan loput”, jutussa todetaan. Tällaisissa kantimissa oli siis suomalaisen musiikin vienti 1980-luvun puolivälissä.
Levy jäi kuitenkin Sonjan viimeiseksi JP-Musiikin kanssa ja koko JP-Musiikki lopetti toimintansa vuonna 1987. ”Eläköön elämä” antoi nimen myös JP-Musiikin Silver Blue-merkillä julkaisemalla kokoelmalevylle (1985), jolta löytyi myös Sonjan ennen julkaisematon levytys. Kyseessä oli vuoden 1984 euroviisukarsinnoissa kuultu ”Muistojen taulut”.
Suurimman huuman tasaannuttua Sonjan ura jatkui tasaisena pääasiassa keikkailun merkeissä. Vuonna 1989 ilmestyi kokoelmalevy ”Parhaat” Oodi-levymerkillä. Levy sisälsi lähinnä Sonjan kahden ensimmäisen suomenkielisen albumin materiaalia ”Eläköön elämällä” vahvistettuna. 1980-luvun loppupuolella Sonja oli Yleisradion suosiossa ja hänet kutsuttiin euroviisukarsintoihin solistiksi peräti kolme kertaa. Kilpailusävelmät ”Tappavat kyyneleet” (1986), ”Vielä jaksan odottaa” (1988) ja ”Rakkauden laulut” (1989) eivät kuitenkaan menestyneet ja mitään niistä ei myöskään levytetty. Vuoden 1986 karsintaan Sonja hälytettiin kalkkiviivoilla korvaamaan kisasta viime hetkellä vetäytyneen Kaija Koon.
Seuraavan levytyksensä Sonja teki viiden vuoden tauon jälkeen vuonna 1990, jos ei lasketa vuonna 1988 Suomen Punaiselle ristille tehtyä hyväntekeväisyyssingleä ”Suuria suruja, pieniä pyyntöjä”. Edu Kettunen sävelsi, sanoitti ja esitti kappaleen suomenkielisen version ja singlen B-puolella Sonja lauloi kappaleen ruotsiksi nimellä ”Stora är sorgerna, lite de ber om”. Sonjan äidinkielihän oli ruotsi. Vuonna 1990 oli kuitenkin vuorossa kokonainen albumi.
Stop – Mua et jättää saa
Vuonna 1989 Sonja solmi levytyssopimuksen Suomen suurimman ja kauneimman levy-yhtiön Finnlevyn kanssa ja aluksi julkaistiin singlet ”Mua jättää et saa” ja ”Vie kauas arjen taa”, joista etenkin Kassu Halosen säveltämä jälkimmäinen laulu sai jonkin verran radiosoittoa. Ensimmäinen oli suomenkielinen versio Sam Brownin hitistä ”Stop”. Levyn tuottajana ja sovittajana hääräili Pave Maijanen.
Albumi ”Sonja” tehtiin isolla rahalla ja tekijäkaartiin kuuluivat kaikki Suomen sen hetkiset ykkösnimet. Kolmantena singlenä julkaistiin ”Kevään tahdoin, talven sain”, jonka oli kirjoittanut Hector. Sonja sai levylle myös yhden oman kappaleensa ”Tinasotilaat”. Euroviisukuriositeettina voi mainita, että albumilta löytyy myös Ami Aspelundin vuoden 1988 Suomen karsinnassa laulama ”Amor Amor”, jonka säveltäjä oli Petri Laaksonen. Sovitus on kuitenkin laiskempi, kuin euroviisukarsinnassa kuultu schlager-anthem. Levyä puffattiin myös Levyraati-ohjelmassa, jossa Sonja esitti kappaleen ”Ootan laivaa saapuvaa”.
Kovasta yrityksestä huolimatta Sonjan levytykset eivät nousseet myyntimenestyksiksi. Vuonna 1991 julkaistiin single ”Keskiyön jälkeen” ja seuraavana vuonna Sonja oli jälleen mukana Suomen euroviisukarsinnoissa. Silloin hän esitti Turun Typhoon-hallissa Matti Puurtisen sävelmän ”Rakkauden bulevardi”. Puurtinen tunnettiin vuoden 1989 edustuskappaleemme ”La dolce vita” säveltäjänä. ”Rakkauden bulevardi” sijoittui karsinnassa kolmanneksi, Pave Maijasen viedessä voiton ylivoimaisesti. ”Yamma Yamma” sai täydet kuusi pistettä jokaiselta ammattilaisraadin yhdeltätoista jäseneltä. Vaan kuinkas sitten kävikään. Vuonna 1992 pitkään yhdessä olleet Sonja ja Matti myös astelivat avioliiton satamaan.
Sonja ja Timo – Anteeksi kuinka?
”Rakkauden bulevardi” julkaistiin myös singlenä, mutta se jäi viimeksi Sonjan viimeiseksi Finnlevy-julkaisuksi. Televisioruutuihin Sonja putkahti uudelleen vuonna 1993. Kapellimestari Antti Hyvärinen kiinnitti Sonjan upouuden perjantai-illan talk show’n vakituiseksi esiintyjäksi. ”Anteeksi kuinka” -ohjelman isäntänä toimi Lasse Lehtinen ja alkuvaiheessa myös Pekka Karhuvaara. Sonja sai omasta suosituksestaan kumppanikseen Timo Turpeisen. Turpeinen oli lyönyt itsensä läpi vuonna 1991 kappaleellaan ”Liehuva liekinvarsi”, joka oli uusi versio Markku Blomqvistin vuoden 1977 euroviisukarsinnoissa esittämästä laulusta. Vuosina 1993-1994 Sonjan ääntä kuultiin Lappeenrannan Big Band orkesterin levytyksillä ja vuonna 1995 Uuden Iloisen Teatterin 25-vuotis juhlalevyllä ”Lauluja musiikki-iloitteluista 1979-1995”.
Sonjan ja Timon esiintymiset muodostuivat valtavan suosituiksi ja parivaljakko haluttiin myös yhteiskeikoille. Vuonna 1998 ilmestyi Sonjan ja Matti Aurasen omalla Inmusic-levymerkillä duon yhteisalbumi ”Sonja & Timo”, joka sisälsi useita uusia kappaleita ja muutaman coverin. Mukana oli neljä Sonjan omaa, uutta sävelmää ja Turpeinenkin kirjoitti yhden laulun. Sovittajana toimi Sonjan elämänkumppani Matti Auranen. Albumi oli eräänlainen paranneltu versio aiemmin samana vuonna julkaistusta levystä ”Kulkurit maailmalle”, joka sisälsi osittain samoja lauluja.
Kissanainen
Vuonna 2003 Sonjan ja Matti Aurasen liitto päättyi avioeroon, mutta yhteistyö musiikin parissa jatkui. Samana vuonna ilmestyi kokonaan uusi sooloalbumi, joka julkaistiin jälleen heidän omalla Inmusic-levymerkillään. ”Kissanainen” -levyltä löytyy kolme Sonjan omaa sävelmää ja neljä Matin kynäilemää laulua, sekä muutama muu kappale. 2000-luvun alussa Sonja nähtiin Turun Samppalinnan kesäteatterin erittäin suositussa musiikkikomediassa ”Piukat paikat”. Musiikkiteatteri ja erilaiset ravintola show -produktiot olivat toki Sonjalle tuttuja jo pitkältä ajalta.
Meri ja tuuli ja Myrskyluodon Sonja
Vuonna 2007 Sonja levytti uuden albumin ”Meri ja tuuli” Inmusicille. Matti Auranen toimi edelleen sovittajana, vaikka edellisvuonna Sonja oli mennyt uusiin naimisiin, laulavan näyttelijän Markku ”Arne” Nylanderin kanssa. Itse asiassa yhteistyö Sonjan ja Matin kanssa on jatkunut aina näihin päivään asti ja he ovat hyviä ystäviä. Pitkäsoitto sisälsi kaksi uutta Sonjan sävelmää sekä varsin klassisia teoksia, kuten Rauno Lehtisen sävelmät ”Toiset meistä” ja ”On hetki” sekä Lasse Mårtensonin ”Myrskyluodon Maija”.
Toinen Sonjan sävellyksistä ja sanoituksista oli ”Päättymätön tarina (Veljeni laulu)”, jonka inspiraationa toimi varmastikin Sonjan veljen Stefanin katoaminen vuonna 1968 M/S Irma -laivan haaksirikossa Ahvenanmerellä. Kuten albumin nimikin kertoo levy oli meri-teemainen ja meri onkin ollut aina lähellä Sonjan sydäntä. Hänellä on kuusi sisarusta, joista sisar Paula Wilson toimii Kemiön saarella matkailuyrittäjänä ja on huolehtinut Bengtskärin majakan kunnostamisesta.
Viherpeukalo
Vuonna 2008 Sonja teki uuden aluevaltauksen ryhtyessään MTV3-kanavan puutarhaohjelman ”Ihana piha” vetäjäksi. Hän käsikirjoitti ja juonsi ohjelmaa. Puutarhanhoito ja luonto oli myös Sonjalle tärkeää. Mieleen tuleekin, että Sonjahan on melkein kuin Suomen Kim Wilde, joka myös on pyörittänyt Britanniassa omia puutarhaohjelmiaan. Vuonna 2011 Sonja siirtyi radion puolelle, kun Radio Novalla alkoi puutarhaohjelma ”Vihreä hetki”.
Kaiken taitaa Sonja
Sonja Lumme on eräänlainen musiikin monitoiminainen ja joka paikan höylä. Hän on esiintynyt lukemattomissa televisio-ohjelmissa, revyissä, kesäteattereissa ja gaaloissa – niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kun katselee vaikka 1990-luvun television ohjelmatarjontaa, tulee Sonjan nimi vastaan tuon tuostakin. Sonja pystyy esittämään vakuuttavasti melkein laulun kuin laulun.
Sonja Lumme on hyvä esimerkki siitä, että musiikista voi saada täysipainoisen ammatin, vaikka ei onnistuisikaan saamaan suuria hittikappaleita. Tässä mielessä Sonjan monipuolisuus on osoittautunut vahvuudeksi. Hän paitsi taitava laulaja, myös valovoimainen esiintyjä, joka ei ujostele suuremmillakaan estradeilla. Sonja itse sanookin, että levytykset ovat olleet hänelle vain esiintymisen sivutuotteita. Hän on ennen kaikkea esiintyjä, joka haluaa tuntea yleisönsä ja koskettaa ihmisten syvimpiä tunteita. Keväällä 2025 63-vuotias Sonja Lumme on mukana Nelosen ”Tähdet, tähdet” -ohjelmassa.
Seuraa Retropopparia somessa:
Lähteet:
Sonja Lumme: Päivä ja yö – Kootut levytykset 1983-1985 (CD Kansilehti, Rocket Records 2009)
Latva – Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY 2004)
Iltalehti
Wikipedia
Discogs
RETROPOPPARI 