Levyarvio: Nostalgiaa ja uusia helmiä – Tears for Fearsin livealbumi juhlistaa elämää

TEARS FOR FEARS: SONGS FOR A NERVOUS PLANET (Concord Records 2024)

Elämä tuntuu aina hieman makeammalta, kun saamme uutta materiaalia upealta Tears for Fears -yhtyeeltä. Ikävä kyllä ”Songs for a Nervous Planet” -albumilla saamme nauttia vain neljästä uudesta studiossa äänitetystä kappaleesta tältä arvostetulta duolta, sillä varsinaisesti kyseessä on livealbumi. Albumin nimi on saanut inspiraationsa Matt Haigin kirjasta ”Notes on a Nervous Planet”, jossa käsitellään modernin elämän vaikutusta ahdistukseen ja tarjotaan vinkkejä parempaan elämään.

Uudet studiokappaleet sopivat yllättävän saumattomasti yhteen valikoidun livekattauksen kanssa. Live-taltiointi on tehty viime kesänä Franklinissa, Tennesseessä, osana bändin ”The Tipping Point” -kiertuettaan. Kiertueella markkinoitiin Tears for Fearsin keväällä 2022 julkaistua tuoreinta studioalbumia ja setissä kuultiin luonnollisesti siltä myös useita kappaleita.

LUE LISÄÄ: Tears for Fearsin albumin ”The Tipping Point” arvostelu

”Songs for a Nervous Planet” on yhtyeen ensimmäinen virallinen livealbumi, ja koska Tears for Fears on yksi maailman parhaista livebändeistä, herää kysymys, miksi tällaista on jouduttu odottamaan näin pitkään. Albumin kanssa samaan aikaan julkaistiin myös elokuva, joten onhan odotus ollut ehdottomasti vaivan arvoinen.

Duo on saanut hieman kritiikkiä albumin kansitaiteesta, jossa on hyödynnetty tekoälyä digitaalisen kollaasin luomisessa osana luovaa prosessia. Kansi kunnioittaa Tears for Fearsille ominaista kuvastoa. Siinä on hehkuvia keltaisia auringonkukkia yhdistettynä astronautin kuvaan, joka symboloi yhtyeen uutta kappaletta ”Astronaut”.

Uudet kappaleet ovat niin upeita, että ne voi helposti liittää osaksi Tears for Fearsin tuotantoa. Mieti jopa olisiko ne kannattanut julkaista omana EP:nään tai odottaa lisää luomisvimmaa ja sisällyttää osaksi seuraavaa kokonaista albumia.

”Say Goodbye to Mum and Dad” hurmaa viheltävällä melodiallaan ja salaperäisillä bassolinjoillaan. Se on tunnelmaa kohottava piikikkäistä sanoista huolimatta. ”Everything is up for grabs / Go tell all your friends, society’s gone mad”. ”The Girl That I Call Home” puolestaan on Roland Orzabalin rakkaudentunnustus hänen uudelle vaimolleen Emilylle. ”You are everything I ever wanted” kertoo kaiken olennaisen. Samasta maailmasta on peräisin myös ”Emily said”: ”Wake up Emily said / The lights outside is heavenly”.

On ilo nähdä yhtyeen tarttuvan myönteisempään materiaaliin tunteikkaan ”The Tipping Point” -albumin jälkeen. Sillä Orzabal käsitteli taiteensa ja surunsa kautta ensimmäisen vaimonsa Carolinen menetystä tämän kuoltua vuonna 2017. Uusi materiaali juhlii elämää, rakkautta ja paluuta valoisampiin sävyihin.

Parhaaksi uudeksi kappaleeksi nousee tunteikas ”Astronaut”, joka kuulostaa siltä kuin se olisi voinut olla mukana jo ”Songs from the Big Chair” -klassikolla. Orzabalin upea falsetti ja psykedeeliset crescendo-kohdat kuljettavat tarinaa ulkopuolisuuden tunteesta ja tarpeesta paeta. Kappale ammentaa progerockista ja unenomaisesta uudesta aallosta. Sen tarttuva kertosäe tuo vapautuksen tunteen.

Loput albumin kappaleista koostuvat yhtyeen rakastetuimmista live-esityksistä, kuten loistavasti sovitettu ”Everybody Wants to Rule the World”. Kappale on edelleen ajankohtainen käsitellessään nykyaikaisia ongelmia, kuten ympäristökysymyksiä: ”Turn your back on Mother Nature…”. Tears for Fearsin lyriikoissa on aina ollut keskeistä tunteikas tarinankerronta. ”The Tipping Point” -kappale liikuttaa syvästi kertoen elämästä ja kuolemasta. Kuten myös samalta studioalbumilta löytyvä ”No Small Thing”, jonka Johnny Cash -henkiset riffit ja folkahtava tunnelma saavat kuulijan höristämään korvia sielukkaalle tarinalle.

Mahtipontiset rummut ja psykedeelisen popin sävyt ”Sowing the Seeds of Love” -kappaleessa tuovat esiin Rolandi Orzabalin ja Curt Smithin yhteislaulun voiman. Tarkasti sovitettu ja soitettu ”Shout” on aina yhtä häikäisevä kokemus livenä. Livenä soitettu musiikki kuulostaa niin jämptiltä, että aloin miettimään kuinka paljon sitä on täydennetty ja fiksailtu jälkikäteen. Sitä ei erota studiossa tehdystä kuin vaimeiksi miksatut aplodit kappaleiden välissä.

Settilistan pääpaino on kenties luonnollisestikin viimeisimmässä ”The Tipping Point” -albumissa. Siltä mukana on peräti kuusi kappaletta. Ilahduttavinta on kuitenkin, että yli neljän vuosikymmenen takaiselta loistokkaalta debyytiltä ”The Hurting” mukana livesetissä keikkuu edelleen neljä klassikkoa. Ne ovat ohjelmiston selkeitä piristysruiskeita, kuten tietenkin myös vuoden 1985 ”Songs from the Big Chair” -levyn hitit.

LUE LISÄÄ: Tears for Fearsin albumista ”Songs from the Big Chair”

Sen sijaan ”The Seeds of Love” (1989) -levyn 10-minuuttinen ”Badman’s Song” ei ole koskaan istunut pirtaani. Uuvuttava jammailu on aina kuulostanut siltä, että bändi haluaa vain esitellä taitojaan soittajina vailla melodiaa tai ajatusta herättäviä lyriikoita. Kolmen 1980-luvun mestariteoksen ja tuoreimman levyn välistä julkaistuilta albumeilta mukaan on kelpuutettu vain kaksi kappaletta.

Joka tapauksessa ”Songs for a Nervous Planet” on ajaton ja kiehtova kokoelma, joka vie kuuntelijan vertaansa vailla olevalle äänimatkalle. Levy heijastaa yhtyeen loistokkuutta, tunneyhteyttä ja kestävää perintöä niin levyllä kuin lavalla. Vaikka myönnettäköön, että en ole livealbumien suurin ystävä ja odotan enemmän, että saan katsottavakseni sen elokuvan. Omaan live-elämykseeni kuuluu myös kuva. Parasta tietenkin olisi, jos pääsisin vielä kerran ihan oikeasti näkemään Tears for Fearsin livenä.

Kappaleluettelo:

1. Say goodbye to mum and dad
2. The Girl that I call home
3. Emily said
4. Astronaut
5. No Small thing
6. The Tipping point
7. Everybody wants to rule the World
8. Secret World
9. Sowing the seeds of love
10. Long, long, long time
11. Break the man
12. My demons
13. Rivers of mercy
14. Mad World
15. Suffer the children
16. Woman in chains
17. Badman’s Song
18. Pale shelter
19. Break it down again
20. Head over heels
21. Change
22. Shout