DIANDRA & TURUN FILHARMONINEN ORKESTERI: 007 SONGS
Böle Arena, Helsinki, 13.9.2024
Diandra, Filharmoninen orkesteri ja James Bond -sävelmät – siinä on jo paperilla niin pyhältä kolminaisuudelta kuulostava yhdistelmä, että liput Helsingin Böle Arenan konserttiin oli pakko varata heti kun näin mainoksen. ”Diandra 007 Songs” -konsertti lunasti kaikki odotukset. En muista milloin viimeksi ihokarvani olisivat olleet pystyssä yhtäjaksoisesti näin pitkiä aikoja.
Elokuussa 2024 30 vuotta täyttänyt laulajatar Diandra Flores voitti Suomen Idols -kilpailun vuonna 2012 17-vuotiaana. Hän osoitti jo silloin ilmeisen lahjakkuutensa, mutta vuodet ovat tuoneet laulajattaren tulkintoihin käsittämätöntä syvyyttä ja monipuolisuutta. Diandra on ehdottomasti Suomen paras kevyen musiikin tulkitsija. Yksi maailman parhaista.
Vaikka Diandran repertuaarista ei löydy omia hittikappaleita, konserttisalit täyttyvät. Oman osansa näkyvyydelle on tuonut varmasti TV1:n suosittu viihdeohjelma ”Elämäni biisi”, jossa Diandra pääsee viikosta toiseen näyttämään taitojaan. Kaikki onnistuu ”Evakon laulusta” ”Highway to Helliin” suvereenin uskottavasti.
Böle Arena ei ollut ääriään myöten täynnä, mutta ruuhkaa riitti silti. Konserttipaikka on noin 4000 hengen yleisökapasiteetillaan melko suuri, joten esimerkiksi Kulttuuritalo olisi napsahtanut helposti täyteen. Böle on joka tapauksessa keikkapaikkana varsin passeli. Leveän muotonsa ansiosta näkyvyys estradille on hyvä ja liikkuminen on sujuvaa. Akustiikka on myös erinomainen ja sijainti Pasilan rautatieaseman välittömässä läheisyydessä oivallinen.
Mutta mennään itse asiaan eli musiikkiin. Turun Filharmoninen orkesteri kapellimestarinaan Antti Rissanen soi upeasti. Sovitukset olivat täyttä timanttia. Pitkän linjan Bond-fiilinä on pakko todeta, että monet kappaleet kuulostivat jopa mahtipontisemmilta ja täyteläisemmiltä kuin alkuperäiset elokuvissa kuullut versiot. Filharmonikkoja oli täydennetty pienellä pop-kokoonpanolla, johon kuuluivat perinteiset rummut, basso, kitara ja kosketinsoittimet. Soihan rautalanka jo konsertin avanneessa ”The James Bond Themessä” kuin vuonna 1962 konsanaan.
Diandra avasi osuutensa vuoden 1974 Bond-tunnarilla ”The man with the golden gun”, mutta sen jälkeen konsertin ensimmäinen puoliaika eteni suhteellisen kronologisesti käsittäen melkein kaikki tunnuskappaleet 1960- ja 1970-luvuilta. Ei ollut kuitenkaan yllätys, että vuoden 1963 teemalaulu ”From Russia with Love” jätettiin väliin.
Oli suorastaan shokeeraavaa huomata, miten Diandra yltää tulkinnoissaan eri tunnelmiin. Kukaan ei jäänyt kaipaamaan Tom Jonesia laulajattaren briljeeratessa ”Thunderball”-kappaleen viimeistä pitkää nuottia. Veto oli suorastaan henkeäsalpaava. Laulajattaren ääni tuntuu soivan jopa kauniimmin häneltä harvemmin kuultavassa alarekisterissä.
Klassikot seurasivat toisiaan. Huippuhetkeksi ensimmäisellä osuudella nousi allekirjoittaneelle tunnelmallisen harras ”Moonraker”, jonka Shirley Bassey tulkitsi vuoden 1979 samannimisessä elokuvassa. Jousien harmonia sai ihon kananlihalle ja kyyneleet silmiin. ”On her majesty’s secret service” -elokuva on ensimmäisen Bond-seikkailun lisäksi ainoa 007-elokuva, jonka teemabiisissä ei ole laulua. Turun Filharmoninen orkesteri soitti tuon John Barryn sävelmän aivan huikaisevana sovituksena, jossa orkesterin jokainen instrumenttiryhmä pääsi oikeuksiinsa.
Konsertin ensimmäisen puoliskon päätti Paul McCartneyn rokkaava ”Live and let die” vuodelta 1973 ja Diandra pääsi jälleen näyttämään uuden puolen itsestään. Mikä mahtava energia ja kontakti yleisöön, joka lähti taputtamaan tahtia orkesterin pistäessä välisoitoissa parastaan. Silkkaa klassista psykedeliaa.
Lue lisää: James Bond leffojen tunnusbiisit ovat kasariklassikkoja
Toisen puoliskon alkuun sain odotetusti kuulla oman henkilökohtaisen suosikkini James Bond -tunnussävelmistä. Sheena Eastonin vuonna 1981 tulkitsema ”For your eyes only” soi levyllä pienimuotoisena synteettisenä kasaripoppina, mutta sinfoniaorkesterin ja Diandran käsittelyssä siitä muodostui kyynelkanavat avaava tunnekuohu.
Kokonaisuutena toinen osuus jäi hajanaisemmaksi. Vaikka kronologisuus säilyi, tehtiin kappaleluettelossa harppauksia. Väliin jätettiin yllättäen 1980-luvun kovimmat James Bond -hitit ”A view to a kill” (Duran Duran 1985) ja ”The living daylights” (A-ha 1987). Kenties niitä olisi ollut hankala kääntää filharmonisiksi? Tina Turnerin aikoinaan tulkitsema ”Goldeneye” sen sijaan soi komeasti juuri Diandran suussa.
Suurimmat miinuspisteet annan parille harhalaukaukselle. Vuonna 1967 tehty Bond-parodia ”Casino Royale” kuuluu inhokkielokuvieni kärkikaartiin. Sen musiikkia en missään nimessä olisi suonut kuulevani, vaikka kappaleen säveltäjää Burt Bacharachia vastaan minulla ei mitään olekaan. Kappaleen ”The look of love” tulkitsi aikoinaan Dusty Springfield, mutta se ei mielestäni edes kuulu Bacharachin tai Springfieldin suurimpiin saavutuksiin. Nyt se kuultiin orkesteriversiona Diandra vetäessä henkeä ja vaihtaessa mekkoa. Takarivistä estradille asteli flyygelitorven soittaja sooloilemaan.
Onneksi sen jälkeen päästiin taas itse asiaan ja virallisten Bond-tunnareiden pariin. Sheryl Crow’n ”Tomorrow never dies” kuulosti jopa paremmalta kuin alkuperäinen, vaikka se Bond-parhaimmistoa olekaan. Kapellimestari Rissanen esitteli pitkäsanaisesti Bond-säveltäjä David Arnoldia ennen kappaletta, mutta täytyy täsmentää että vaikka Arnold on säveltänyt samannimisen elokuvan score-musiikin, hän ei ole säveltänyt kyseistä tunnusmelodiaa.
Toisen osuuden kiistaton huippuhetki oli rokkaava ”You know my name”, joka sai käytännössä koko Böle Arenan ilmiliekkeihin. Kapellimestarikin teki boksissaan piruetteja. Edesmenneen Chris Cornellin kappale kuultiin aikoinaan ensimmäisessä Daniel Craigin tähdittämässä Bond-elokuvassa ”Casino Royale”.
Ennen kliimaksia kuultiin vielä toinen sivuaskel. Ruotsalainen Eva Almer on tiettävästi tarjonnut kappalettaan ”Forever – I am all yours” aikoinaan Bond-elokuvan ”Quantum of solace” tunnuskappaleeksi, mutta tuottajat päätyivät Jack Whiten ja Alicia Keysin esitykseen ”Another way to die”. Nyt kuulimme kuitenkin Eva Almerin kappaleen, joka ehkä tyylillisesti sopikin paremmin Diandralle ja Filharmonikoille, mutta ei kuitenkaan yllä mitenkään elämää suurempien elokuvasävelmien kastiin. Toisaalta perinteiseltä Bond-biisiltä kuulostava kappale ylittää kyllä Whiten ja Keysin kipaleen.
Itse oikeutetusti varsinainen konsertti päättyi vuoden 2012 Oscar-palkittuun, Adelen esittämään Bond-tunnariin ”Skyfall”, joka on teoriassakin kuin räätälöity Diandralle ja isolle orkesterille. Siihen kiteytyi kaikki olennainen. Yleisö ei kuitenkaan saanut kyllikseen, vaan vaadimme lisää. Diandra palasi vielä lavalle laulamaan toistaiseksi tuoreimman Bond-sävelmän ”No time to die”. Billie Eilishin Oscarilla palkittu herkkä kappale sai alkuperäisesityksestä täysin poikkeavan tulkinnan, joka ainakin allekirjoittaneella meni suoraan tunteisiin. Eilishin hönkäilevä laulutyyli ei niinkään ole mieleeni, mutta nyt sävellyksen ja tekstin hienous tulivat minullekin esiin.
Parin ”asiaan kuulumattoman kappaleen” lisäksi voisin antaa hyvin pienen miinusmerkin siitä, että joissakin kappaleissa sanat eivät menneet täsmällisen oikein. Tämä ei varmastikaan häirinnyt suurinta osaa konserttiyleisöstä, mutta kun osaa kaikki biisit ulkoa niin pienetkin kauneusvirheet särähtävät korvaan. Purnauksen sijaan Diandra ansaitsisi ehkä ennemmin hatunnoston sille, että hän on opetellut parikymmentä itselleen tuntematonta kappaletta. Lisäksi Diandran vereslihalle vetävä tapa tulkita ylittää jokaisen pikkuruisen väärän sanan.
Lue lisää: Erään Bond-fanin tarina
Nämä kuultiin:
Ensimmäinen puoliaika:
- The James Bond theme (elokuvasta Dr. No)
- The man with the golden gun
- Goldfinger
- Thunderball
- You only live twice
- On her majesty’s secret service (Filharmoninen orkesteri)
- Diamonds are forever
- Nobody does it better (elokuvasta The spy who loved me)
- Moonraker
- Live and let die
Toinen puoliaika:
- For your eyes only
- All time high (elokuvasta Octopussy)
- Licence to kill
- Goldeneye
- The look of love (Filharmoninen orkesteri, elokuvasta Casino Royale 1967)
- Tomorrow never dies
- You know my name (elokuvasta Casino Royale 2005)
- Forever – I am all yours (hylätty teema elokuvasta Quantum of solace)
- Skyfall
Encore:
- No time to die
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
RETROPOPPARI 