Trevor Horn syntyi 14.7.1949 toisena lapsena neljästä John ja Elizabeth Hornin perheeseen. Isä-John työskenteli sivutoimisena muusikkona Big Bandissa ja opetti 8-vuotiaalle Trevorille bassonsoiton alkeet. Myöhemmin poika pääsi tuuraamaan isäänsä, jos tämä oli päätoimensa vuoksi myöhässä orkesterin keikoilta. 14-vuotiaana Trevor Horn perusti ensimmäisen oman bändinsä.
Horn ei ollut erityisen lahjakas koulussa ja hän teki erilaisia hanttihommia tehtaissa. 17-vuotiaana hän ilmoitti vanhemmilleen että liukuhihnatyö ei ole häntä varten, vaan tulevaisuus on musiikin maailmassa. Hän soitteli bassoa tanssiorkesterissa 24 punnan viikkopalkalla. Horn sai myös BBC:n paikallisasemalle soimaan omia sävellyksiään, joissa hän säesti itseään kitaralla.
21-vuotiaana Horn muutti Lontooseen ja ura ammattimaisena muusikkona erilaisissa kokoonpanoissa sai lisää kierroksia. Hän soitti televisiolähetysten orkestereissa, sessiomuusikkona ja levytti mainos-jinglejä. 24-vuotiaana oli edessä muutto Leicesteriin, jossa hän sai vakituisen pestin yökerhon housebandissa. Sieltä saatujen vakituisten tulojen turvin Horn rakennutti itselleen oman studion.
Vuonna 1976 Horn palasi Lontooseen ja soitto jatkui erilaisissa cabaret- ja cover-yhtyeissä. Hän tutustui alan ihmisiin, kuten Geoff Downesiin (s. 25.8.1952). Horn ja Downes tapasivat laulajatar Tina Charlesin taustayhtyeen koe-esiintymisessä, johon Downes haki kosketinsoittajaksi. Hänellä oli aiempaa kokemusta muutamissa eri bändeissä sekä esimerkiksi suositussa nukketeatterikokoonpanossa The Wombles. Hornilla oli lyhyt suhde Tina Charlesin kanssa ja hän tuotti laulajattarelle singlen ”Don’t Come Back” vuonna 1977.
1970-luvun lopulla Horn alkoi saada tuottamiaan ja kirjoittamiaan kappaleita levyille. Ensimmäinen kokonainen albumi, jonka hän tuotti nimellä T.C. Horn oli Chromium -yhtyeen ”Star to Star” vuonna 1979. Geoff Downes kirjoitti valtaosan levyn kappaleista ja kosketinsoittajina studiossa työskentelivät myös mm. Anne Dudley ja Hans Zimmer. Albumin sisältöä on kuvailtu ”Sci-Fi-Discoksi”. Ensimmäisen listahittinsä Horn sai discoartisti Dan-I:n singlen ”Monkey chop” tuottamisesta, joka nousi Britanniassa TOP-30:een.
Lue lisää: 1980-luvun supertuottaja Trevor Horn
Vuonna 1978 Trevor Horn ja Geoff Downes perustivat oman yhtyeensä The Buggles. Ensin yhtyeen nimi oli The Bugs, joka viittasi siihen että parivaljakon osapuolet olivat eräänlaisia studiohyönteisiä. Sitten joku vitsaili, että ”The Bugs ei tule koskaan yhtä suureksi kuin The Beatles, jolloin nimi muuttui muotoon The Buggles. Horn myöntää, että nimi on kamala mutta samalla se viittasi bändin tietynlaiseen punk-asenteeseen.
Kaverusten esikuvia olivat mm. saksalainen Kraftwerk, Electric Light Orchestra sekä The Normal -projektillaan tunnetuksi noussut Mute Records -yhtiön perustaja Daniel Miller, joka rohkaisi miehiä lukemaan J.G. Ballardin kirjan ”Crash”. Mukaan liittyi basisti Bruce Woolley. Downesin pienessä yksiössä syntyi yhteistyönä syntyi demoja, joiden joukossa oli kappale ”Video Killed the Radio Star”. Laulu päätyi Island Records -levy-yhtiön Chris Blackwellin korviin, joka oli heti valmis julkaisemaan kappaleen singlenä. Hän lähetti Yhdysvalloista käsin Britanniaan viestin ”Tehkää näiden tyyppien kanssa levytyssopimus hinnalla millä hyvänsä”. Demolla lauloi Tina Charles, mikä auttoi sopimuksen synnyssä.
Demoista äänitettiin uudet laadukkaammat versiot, mutta kesken kaiken Woolley päätti jättiin The Bugglesin. Hän keskittyi omaan The Camera Club -yhtyeeseensä. The Bugglesin demojen uusille versioille laulajiksi pestattiin Debi Doss ja Linda Jardim-Allan, jotka lauloivat kaikki tulevan pitkäsoiton naisäänet. Horn itse vastasi päävokaaleista.
The Bugglesin esikoissingle ”Video killed the radio star” julkaistiin syyskuussa 1979 ja se lähti nopeasti soimaan radioasemilla kaikkialla Britanniassa. Tammikuussa 1980 single nousi Britannian listan ykköseksi. Kyseessä oli Island-yhtiön ensimmäinen listaykkönen. Nopeasti suosio lähti leviämään Britannian rajojen ulkopuolelle, aluksi ympäri Eurooppaa. Kaksikko kiersi promoamassa The Bugglesia kaikkialla ja kaikki olivat innoissaan.
Singlestä tuli maailmanlaajuinen hitti, joka myi pitkässä juoksussa yhteensä yli viisi miljoonaa kappaletta. Tänä päivänä kappaleen eri versioita on kuunneltu Spotify-suoratoistopalvelussa yli 450 miljoonaa kertaa. ”Video Killed the Radio Star” -musiikkivideon ohjasi Russell Mulcahy, josta tuli myöhemmin alan merkittävimmistä tekijöistä. Tuolloin koko musiikkivideokäsite oli vielä täysin lapsen kengissään. Myöhemmin Mulcahy on todennut, että silloin kukaan ei tiennyt mitä oli tekemässä – mukaan lukien hän itse. Videolla nähdään vilaus myös kosketinsoittaja Hans Zimmerista, josta tuli myöhemmin Oscar-palkittu elokuvasäveltäjä.
MTV Music Television aloitti toimintansa elokuussa 1981 Yhdysvalloissa ja ”Video Killed the Radio Star” oli ensimmäinen musiikkivideo, joka kanavalla näytettiin. ”I Want My MTV” -muistelmateoksessa kanavan perustajat muistelevat, että se oli tavallaan ainoa vaihtoehto ensimmäiseksi videoksi. Musiikkivideoita oli tuohon aikaan tarjolla niin vähän ja kanavalla oli valikoimissaan vain noin 150-200 videota (joista 30 oli Rod Stewartin videoita). Kun ideana oli pyörittää pelkkiä musavideoita 24/7, samat pätkät pyörivät alussa monta kertaa päivässä.
”Video Killed the Radio Star” ei edes ollut iso hitti Yhdysvalloissa. Singlen korkein sijoitus Billboard HOT 100 -listalla oli 40. MTV:n ansiosta The Bugglesin albumikin alkoi vuotta myöhemmin loppua kaupoista – niillä alueilla, joilla aloitteleva kaapelikanava näkyi. MTV ei näkynyt tuohon aikaan vielä esimerkiksi New Yorkissa tai Los Angelesissa, mutta Tulsan levykauppiaat ihmettelivät yllättävästi lisääntynyttä kysyntää.
Mutta ei mennä asioiden edelle. Hittisinglen jälkeen ongelmana oli, että kaksikolla ei ollut valmiina materiaalia kokonaista pitkäsoittoa varten. Vain Woolleyn kanssa demotettu ”Clean, Clean”. Horn ja Downes kirjoittivat kiireessä uusia lauluja aina tilaisuuden tullen, lentokentillä, pukuhuoneissa ja studioilla. Aina kun oli vähänkin ylimääräistä aikaa ja mieleen tuli hyviä ideoita. Kaikki tallennettiin raakaversioina kaseteille ja hiottiin sitten myöhemmin valmiiksi kappaleiksi.
Jouluksi 1979 The Bugglesin esikoisalbumi ”The Age of Plastic” saatiin kuin saatiinkin miksattua valmiiksi ja se julkaistiin 10.1.1980. Samaan aikaan ilmestyi toinen single ”Living in the Plastic Age”, josta ei tullut edeltäjänsä kaltaista megahittiä. Levy ei kohonnut Britti-listalla sijaa 16 korkeammalle. Albumilta lohkaistiin vielä kaksi singleä, mutta menestys oli levy levyltä aina vain kehnompaa. ”Clean, Clean” sijoittui listan sijalle 38 ja ”Elstree” sijalle 55. Levy-yhtiö oli arvatenkin pettynyt, kun The Buggles ei pystynyt lunastamaan esikoissinglensä asettamia odotuksia.
Vuonna 1980 Horn ja Downes tutustuivat samalla studiolla proge-yhtye Yesin jäseniin. Yesin laulaja Jon Anderson ja kosketinsoittaja Rick Wakeman olivat ottaneet hatkat, joten muut miehet pyysivät The Bugglesin kaverit mukaan bändiin. Vuonna 1980 ilmestyi Yes-albumi ”Drama”, jolla Horn toimii vokalistina. Fanit eivät ottaneet häntä lämpimästi vastaan ja kiertueen jälkeen Horn sai kenkää.
The Bugglesilla oli jäänyt toisen albumin valmistelut kesken, mutta nyt he saattoivat sen loppuun ja ”Adventures in Modern Recording” ilmestyi marraskuussa 1981. Samana vuonna Horn meni naimisiin musiikkibisneksessä työskentelevän Jill Sinclairin kanssa, josta tuli myös hänen managerinsa. Sinclair vakuutti tuoreelle aviomiehelleen, että artistina hän olisi aina kakkosliigassa, mutta tuottajana Trevor Hornista tulisi maailman paras. Eikä hän ollut täysin väärässä.
Vaisusti vastaanotetun The Bugglesin kakkosalbumin jälkeen Horn päätti lopettaa uransa pop-tähtenä ja keskittyä tekemään musiikkia toisille artisteille. Samoin Downes jatkoi työtään studiomuusikkona, laulunkirjoittajana ja tuottajana. Hän on toiminut myös Yes-yhtyeen kosketinsoittajana vuodesta 2011 eteenpäin. The Buggles jätti kuitenkin merkkinsä musiikkihistoriaan ja vaikka heistä puhutaankin yleensä yhden hitin ihmeenä, on yhtyeen perintö suurempi.
Kappaleluettelo:
- Living in the Plastic Age
- Video Killed the Radio Star
- Kid Dynamo
- I Love You (Miss Robot)
- Clean, Clean
- Elstree
- Astroboy (And the Proles on Parade)
- Johnny on the Monorail
Lähteet:
The Buggles – Living in the Plastic Age (CD Re-issue kansilehti)
Rob Tannenbaum, Craig Marks – I Want My MTV (Plume 2012)
Wikipedia
RETROPOPPARI 