BRYAN ADAMS: SO HAPPY IT HURTS TOUR
Nokia Arena, Tampere 5.7.2024
En ole maailman suurin Bryan Adams -fani, mutta hänen megahiteiltään oli vaikea välttyä 1980- ja 1990-luvuilla. Adams on keskitien rokkari sanan varsinaisessa merkityksessä. Ehkä jopa arkisempi, kuin tulevalla viikolla Helsingin Olympia-stadionilla konsertoiva Bruce Springsteen. Hän ei koreile vaatteillaan eikä hurmaa kauneudellaan, mutta jotain kovin karismaattista farkkuihin, T-paitaan ja tennareihin pukeutuneessa karun komeassa hahmossa silti on. Kaiken kukkuraksi mies on helposti lähestyttävän oloinen, humoristinen ja mukava naapurin äijä. Sitten voidaankin keskittyä musiikkiin, joka Tampereen Nokia Arenalla puhui puolestaan.
Henkilökohtaisesti vaivauduin paikalle tietenkin nostalgisten kasarihittien takia. Annoin itselleni luvan odottaa ammattitaitoisesti rakennettua jäähallin täyttävää rock-show’ta ja sellainen saatiin. Yleisö oli suurimmaksi osaksi koostunut kaltaisistani keski-iän reippaastikin ylittäneistä nostalgikoista, mutta sukupuolijakauma oli yllättävän tasainen. Naisväki muistanee kuitenkin Adamsin elämää suuremmat balladit paremmin, kuin menevät palat. ”Heaven”, ”(Everything I do) I do it for you” ja ”Please forgive me” innostivat luonnollisesti muuten rauhallisesti käyttäytyneen väkijoukon yhteislauluun.
Konsertin ohjelmiston runko oli kuitenkin varsin rokkaava, vaikka etukäteen en muistanut Adamsilta montaakaan nopeatempoista isoa hittiä vuoden ”Summer of ’69” -klassikon lisäksi. Tänä vuonna 40 vuotta täyttävä kansainvälinen läpimurtoalbumi ”Reckless” oli muutenkin kattavasti edustettuna, sillä sen kymmenestä raidasta Tampereella kuultiin peräti kuusi. Esimerkiksi räväkkä ”Kids wanna rock” sekä edellisvuonna menehtyneen Tina Turnerin muistolle omistettu ”It’s only love”, johon Adams mash-uppasi pätkät Turnerin soolohiteistä ”The Best” ja ”What’s love got to do with it”.
Lue lisää: Bryan Adamsin albumista ”Reckless”
Mutta pelkän kasarinostalgian varaan ei konserttia rakennettu. Ei todellakaan. Biisejä kuultiin kaikilta vuosikymmeniltä jopa niin laajalla otannalla, että illan kesto alkoi jo kipuilla maksimin rajamailla. Varsinkin, kun monet tuoreimmista kappaleista ovat valitettavan keskivertoja. Eivät varsinaisesti huonoja ja hyvin livenä soitettuina ihan toimivia, mutta ilman niitäkin voisin elää. Pienellä karsinnalla settilistasta olisi saatu timanttinen ja napakka kokonaisuus.
Persoonallinen, mutta etenkin konsertin loppupuolelle sijoitettuna turha toivekonserttiosuus jopa latisti tunnelmaa. Jäähallin permannon takaa katsottuna kitaran ja huuliharpun kanssa eturivin yleisön kanssa keskusteleva trubaduuri ei enää jaksanut sytyttää, kun oli siinä vaiheessa iltaa jo antanut yleisön edustajana kaikkensa yhteislauluihin, huudatuksiin ja taputuksiin osallistuessaan. Adamsin tapoihin ilmeisesti kuuluu osio, jossa yleisöstä saa huudella toivekappaleita ja hän sitten toteuttaa niitä.
Itselleni entuudestaan tuntemattomista lauluista koostettu rockabilly-henkinen rupeama konsertin keskivaiheilla sen sijaan oli piristävä poikkeus. Bändin basisti Solomon Walker nappasi käsiinsä vanhan kunnon läskibasson ja veteli menemään mm. tuoreimman vuonna 2022 julkaistun ”So happy it hurst” -albumin raitaa ”I’ve been looking for you”. Konsertissa ei paljon koreiltu teknisillä elementeillä, mutta kauneimpia hetkiä oli kun bändin taustalle projisoitiin livekuvaa iloisesti tanssivasta ja laulavasta yleisöstä.
Yksi hämmentävistä yllätysbiiseistä oli juuri ennen oman konserttielämykseni huipentavaa ”Summer of ’69”-kappaletta kuultu cover Frankie Vallin hitistä ”Can’t take my eyes off you”. Oletin kappaleen jäävän vain huulena heitettyyn introon, mutta se soitettiinkin kokonaan. Permantoyleisölle tutun rallin yhteislaulaminen näytti joka tapauksessa maittavan.
Nokia Arenaa ja oikeastaan usein jäähalliolosuhteita yleensä on moitittu äänentoistosta, mutta ainakin siinä katsomossa johon lipunmyyntiautomaatti oli meidän paikkamme arponut, saundit olivat kohdillaan. Bryan Adamsin laulu kulki yhtä voimakkaana kuin suuruuden vuosinakin. Oman tilansa lavalta otti haltuun myös Adamsin bändin pitkäaikainen kitaristi Keith Scott, joka on taidoiltaan suorastaan virtuoosimainen. Vaikka en ole suuren suuri kitarasoolojen ystävä tai asiantuntija, tunnistan taituruuden. Parasta oli kuitenkin että kitaraesitykset eivät menneet överiksi. Sopivissa erissä elektronisen musiikin ystäväkin pystyi niistä nauttimaan, vaikka vieressäni istunut rouva pitelikin korviaan. Itse olin kuitenkin suojannut katoavan kuuloaistini korvatulpilla.
Adamsin bändin jäsenet ottivat tilaa muiltakin osin. Morrisseyn yhtyeessäkin soittaneen basisti Solomon Walkerin ja kitaristi Keith Scottin lisäksi näkyvän roolinsa balladeissa sai kosketinsoittaja Gary Breit. Myös rumpali Pat Stewart pärisytteli sooloja muutamaan otteeseen. Päätähti itse oli energisessä vedossa juostessaan lavaa päästä päähän ja vaihtaessaan instrumenttia lennossa. Hänelle oli asetettu mikkistandit estradin keskikohdan lisäksi molemmille reunoille.
Minulta jäi juna-aikataulujen vuoksi valitettavasti encoret kuulematta, mutta koin saaneeni todellisen rautaisannoksen Bryan Adamsia todennäköisesti loppuelämäni tarpeisiin. Konsertille kertyi kestoa kuuleman mukaan 2 h 40 minuuttia ja biisilista karttui yli 30 kappaleen mittaiseksi, eli yleisö sai todellakin rahoilleen vastinetta. Adamsilla on hittejä siinä määrin, että Billboard-listan ykkössinkkukin on varaa jättää pois keikkasetistä. Jäin pohtimaan, millainen on stereotyypillinen Bryan Adams -fani? 40 euron hintaiset kiertuepaidat näyttivät tekevän kauppansa. Käytetäänköhän niitä univormuna halonhakkuussa? En ainakaan ole katukuvassa sellaiseen koskaan törmännyt. Mutta kertokoot ne 100 miljoonaa myytyä äänitettä oman tarinansa.
Nämä kuultiin:
- Kick ass
- Can’t stop this thing we started
- Somebody
- 18 till I die
- Shine a light
- Please forgive me
- Take me back
- Kids wanna rock
- Heaven
- Go down rockin’
- It’s only love (The Best/What’s love got to do with it)
- You belong to me
- I’ve been looking for you
- The only thing that looks good on me is you
- I will always return
- Here I am
- When you’re gone
- Always have, always will
- (Everything I do) I do it for you
- Back to you
- So happy it hurts
- Run to you
- Can’t take my eyes off you
- Summer of ’69
- Hearts on fire (yleisön toive)
- Native son (yleisön toive)
- I’m ready (yleisön toive)
- When you love someone (yleisön toive)
- Victim of love (yleisön toive)
- Cuts like a knife
- Straight from the heart
- All for love
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti