TAINA WEST: MOVETRON – ROMEOSTA JULIAAN (Viisas Elämä 2024)
1990-luvun puolivälissä Suomen hullaannuttanut Movetron ansaitsee ehdottomasti oman kirjansa. Ikävää, että saamme sellaista vielä odotella, sillä nyt julkaistu ”Movetron – Romeosta Juliaan” -fanivihkonen ei täytä musiikkikirjan vähimmäisvaatimuksia. Kun sain teoksen käsiini, olin ennen kaikkea pettynyt ja jopa lähes järkyttynyt. Kaikki vaikutti myyntipuheissa täydelliseltä, onhan kirjoittajakin nimekäs pitkän linjan toimittaja Taina West (s. 1956). Muistan persoonallisen Westin ennen kaikkea teräväkynäisenä, piikikkään huumorin omaavana uranuurtajana 1990-luvun taitteen ajankohtaisviihdesarjojen käsikirjoituksista ja rempseistä kolumneista.
En kirjaa tilatessani huomannut tuoteselosteen kohtaa ”sivumäärä: 112”, olihan hintakin samaa luokkaa kuin oikeassa kirjassa, ellei vähän enemmänkin. Tunne olikin epäuskoinen, kun sain enemmän kouluvihkoa muistuttavan läpyskän hyppysiini. Sivumäärästä parisen kymmentä lohkaisee lisäksi tarpeettomat kolmen Movetron-fanin muistelut, ja jos siitä vähentää vielä alun pakolliset kymmenkunta hakemistosivua, jää bändin varsinaisen tarinan käsittelylle n. 80 sivua tilaa. Keskivaiheen kuvaliitettä ei sentään ole laskettu kokonaissivumäärään. Värikäs, monipuolinen ja hyvälle materiaalille painettu kuvaliite onkin vihon parasta antia!
”Romeosta Juliaan” on käytännössä yksi litteroitu haastattelu. Äänessä ovat kaikki Movetronin perustajajäsenet Jukka Tanttari, Timo Löyvä ja Päivi Lepistö. Tekstistä käy ilmi, että he ovat olleet kokoontuneina saman pöydän äärelle turisemaan muistojaan toisiaan täydentäen ja tukien. Olisiko koko juttu koottu yhden istunnon pohjalta? Opusta tehtäessä helmikuussa 2024 menehtynyt Timo Löyvä oli vielä tarinaansa kertomassa. Nyt teos on omistettu liikuttavasti Löyvän muistoa kunnoittaen.
West on sitten purkanut jutut sellaisenaan nauhalta paperille ja siinäpä se melkein onkin. Elämäkerturin oma osuus tekstistä on marginaalinen, ja käytännössä perustuu vain mutu-tuntoon eikä konkreettiseen tutkimustietoon. Toki vihkoseen on haastateltu muitakin ihmisiä Movetronin taipaleen varrelta, eniten ehkä Jukka Tanttarin nuoruudenystävää Timo Isomäkeä, jonka osuus bändin alkutaipaleella oli merkittävä vaikka hän ei osallistunutkaan musiikintekemiseen tai esittämiseen.
Harmittaa. Olin asettanut aivolohkoni vastaanottamaan kattavan tarinan suosikkiyhtyeeni ja sen jäsenten taipaleesta lapsuusvuosista tähän päivään, mahdollisimman pikkutarkasti ruodittuna. Puhumattakaan musiikillisista teoista. Jäin kaipaamaan albumien ja kappaleiden syntytarinoita. Nyt kaikkea vähän pintaraapaistaan. Esimerkiksi kolmatta levyä hädin tuskin mainitaan, ja neljäs englanninkielinen levykin vain ohimennen. Uskoisin, että niistäkin olisi saanut halutessaan paljon kiinnostavaa taustatietoa kasaan. Miten ylipäätään päädyttiin tekemään englanninkielistä materiaalia? Lepistön menestyksekäs soolourakin mainitaan vain sivulauseessa. Kenties West litteroi siitä oman vihkosensa myöhemmin?
Nide muistuttaa enemmän hieman pidempää Trendi-lehden artikkelia kuin muusikkomuistelmaa. Eikä siinäkään tavallaan ole mitään väärää. Voihan asioista kertoa halutessaan vähän vähemmän ja ehkä kaikki lukijat eivät janoa tietoa yhtä paljon kuin minä. Markkinointitapa on vain harhaanjohtava. Luin littiäisen tunnissa, sillä alhaisen sivumäärän lisäksi leipätekstin väliin on printattu kissankokoisella fontilla otsikoita ja väliotsikoita. Lyhyiden kappaleiden välissä on tyhjää ja tyhjiä sivunpuolikkaita. Syntyy kuva, että ohuelle niteelle olisi yrittämällä yritetty saada edes vähän paksuutta, jotta sen selkämykseen saadaan painettua teoksen nimi . Olisipa edes discografia ollut tyylikkäämmin ja informatiivisemmin koottu.
Onhan kaikilla Movetronilaisilla sana hallussa, ja hauskoja sutkauksia vilisee heidän kertoessaan yksittäisistä kommelluksistaan. Sikäli vihkonen on helppoa, mielekästä ja kepeää luettavaa. Mitään analysointia yhtään mistään on turha odottaa. Minkäänlaista kulttuurihistoriallista arvoa en teokselle aseta. Ja sellaista nimenomaan Movetron ja 1990-luvun musiikkikulttuurin murros olisivat ansainneet. Nyt on ryömitty siitä, mistä aita on matalin. Movetron on upea yhtye ja sen jäsenet ovat hienoja ihmisiä, mutta ”Romeosta Juliaan” ei riitä kuvaamaan sitä.
RETROPOPPARI 
Jätä kommentti