Levyarvio: Peter Wilson julkaisi jälleen albumillisen europoppia, mutta onko syytä riemunkiljahduksiin

PETER WILSON: TOUCH (Energise Records 2024)

Australialaispoppari Peter Wilson kertoo juhlivansa 30-vuotista uraansa, mutta hänen ensimmäinen virallinen studioalbuminsa ilmestyi vasta vuonna 2007. Sitä edeltäviä kokeiluja tuskin voi kutsua vielä uraksi. Pitkään Wilson on kuitenkin levyttänyt kasarihenkistä dancepoppiaan ja nyt julkaistu albumi ”Touch” on jo miehen yhdestoista.

Lue lisää: Peter Wilson rakastaa 1980-lukua, italodiscoa ja Stock-Aitken-Waterman-saundia

Eniten tuotantotyötä levylle on tehnyt ruotsalainen Larry Forsberg, jonka teoksia on kuultu usein Melodifestivalenissakin. Aiemmin Forsberg teki tiivistä yhteistyötä Lennart Wastessonin ja Sven-Inge Sjöbergin kanssa, mutta tällä levyllä kolmikko on yhdistänyt voimansa vain kahdella raidalla. Euroviisuiskelmien lisäksi Forsberg on tehnyt biisejä omalle indie-europop-duolleen Eurotixille, eräänlaiselle köyhän miehen Erasurelle.

Wilson jatkaa uutuudellaan tutuilla linjoilla Stock-Aitken-Waterman– ja italodisco-henkisen poppinsa parissa. Mukana onkin jälleen pari PWL-studioiden mixmasterin Pete Hammondin tuottamaa kappaletta sekä jopa yksi itsensä Mike Stockin säveltämä kappale. Italodiscosaundia levylle tuo Fred Ventura, joka muuten esiintyy syksyllä Suomen ja Tallinnan välillä järjestettävällä kasariristeilyllä.

Yllättävämpi nimi yhteistyökumppaneiden listalla on amerikkalainen Michael Jay, jonka suurimpiin saavutuksiin kuuluu Martika-laulajattaren menestys ja ”Toy Soldiers” -hitti 1980-luvun lopulla. Itse asiassa Martika on ollut kirjoittamassa yhtä kappaletta tälle levylle. Tuotantotaitojaan albumilla esittelevät myös Jeff Vincent, Panther Rex ja Matt Pop, mutta oikeastaan kappaleista ei erota kuka mistäkin on vastuussa. Sen verran samasta puusta ne on veistelty.

Albumilla on vähän suomalaisväriäkin, sillä suomalaistuottaja Henrik Tala on kirjoittanut Michael Jayn kanssa levyn päätösraidan ”Lie to me”. Tala on tehnyt biisejä mm. Diandralle, Arttu Wiskarille sekä Norjaa euroviisuissa edustaneelle KEiiNO -yhtyeelle.

Kuudentoista kappaleen kattauksessa ei periaatteessa ole mitään vikaa, mutta se myöskään anna aihetta riemunkiljahduksiin. Kepeästi tuotettua, harmitonta, jopa melodista taustamusiikkia, josta ei kuitenkaan jää levyn päätyttyä mitään mieleen.

Wilson on ilmoittanut päättävänsä yhteistyönsä dancemusiikkiin keskittyneen indie-levymerkin Energise Recordsin kanssa tähän levyyn, mutta ei kuitenkaan lopeta musiikin tekemistä.

Kappaleluettelo:

  1. Touch too much
  2. Cold as ice
  3. My friend desire
  4. A golden age
  5. On top of the world
  6. Imagine that
  7. Dark secret
  8. Heaven in my hands
  9. Into the light
  10. When the sun begins to fall
  11. Forsake my heart
  12. Everything we had
  13. Come on and kiss me
  14. What do you want from me
  15. Heard it in a heartbeat
  16. Lie to me

Yksi ajatus aiheesta ”Levyarvio: Peter Wilson julkaisi jälleen albumillisen europoppia, mutta onko syytä riemunkiljahduksiin

Add yours

Jätä kommentti

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑