Pophistoria: Japan – Quiet life (1979)

Japan-yhtye otti ensihenkäyksensä 1970-luvun alussa, kun Battin veljekset David (s. 23.2.1958) ja Steve (s. 1.12.1959) sekä Mick Karn (oik. Andonis Michaelides, s. 24.7.1958 – k. 4.1.2011) kävivät samaa koulua Etelä-Lontoossa. He soittelivat omaksi ilokseen Davidin yksinkertaisia sävelmiä Mick Karnin toimiessa vokalistina. Ensimmäisen keikkansa he heittivät Mickin veljen häissä, mutta silloin yhtyeellä ei vielä ollut nimeä. Lopulta pojat päättivät kutsua ryhmäänsä Japaniksi. Nimen oli tarkoitus olla väliaikainen, kunnes he keksisivät jotain parempaa.

Pian kokoonpanoon liittyi kosketinsoittaja Richard Barbieri ja kitaristi Rob Dean. Davidista tuli päävokalisti. Mick soitti bassoa ja Steve rumpuja. Vuonna 1976 Japan teki managerisopimuksen Simon Napier-Bellin kanssa. Napier-Bell oli jo melko nimekäs alallaan. Hänen suojatteihinsa kuuluivat The Yardbirds, Marc Bolan, London ja 1980-luvulla Wham! Seuraavana vuonna Japan osallistui Hansa-levy-yhtiön kykyjenetsintäkilpailuun ja sijoittui toiseksi The Cure -yhtyeen viedessä voiton. Levytyssopimus allekirjoitettiin.

Japan esitti uransa alussa kitaravoittoista funkia, vaikka heidän imagonsa olikin varsin androgyyninen ja glam rock -vaikutteinen. Tässä vaiheessa Battin veljekset ottivat käyttöönsä taiteilijanimet David Sylvian ja Steve Jansen. Maaliskuussa 1978 julkaistiin ensimmäinen single ”Don’t rain on my parade”, joka oli versio Barbra Streisandin ”Funny girl” -musikaalissa esittämästä kappaleesta. Kuukautta myöhemmin päivänvalon näki ensimmäinen pitkäsoitto ”Adolescent sex”. Japan pääsi kiertueelle Blue Öyster Cult -yhtyeen lämmittelijänä.

Yhtyettä ei kuitenkaan vastaanotettu mitenkään suotuisasti. Sekä brittiläinen yleisö että kriitikot hyljeksivät Japania. Toinen albumi ”Obscure alternatives” osoitti musiikillisesti vähän kehitystä tapahtuvan, mutta menestys jäi jälleen laihaksi. Ironista kyllä Japan oli varsin suosittu Japanissa ja kun he tekivät ensivisiittinsä maahan maaliskuussa 1979, myytiin Budokan teatteri loppuun kolmena iltana peräkkäin.

Japan katsoi aiheelliseksi muuttaa tyyliään ja vuonna 1979 he tekivät yhteistyötä discotuottaja Giorgio Moroderin kanssa. Single ”Life in Tokyo” ei sekään noussut listahitiksi, mutta kertoi että kitarat olivat jäämässä syntetisaattoreiden taakse. Japan ei halunnut kuitenkaan Moroderin tuottavan kokonaista albumia, joten he kääntyivät Roxy Music -tuottaja John Punterin puoleen. Punter ei kuitenkaan ollut käytettävissä ja yhtye aloitti äänitykset manageri Simon Napier-Bell tuottajanaan. Myöhemmin Punter vapautui ja tuli mukaan levyntekoon.

David Sylvian kirjoitti kolmannen albumin ”Quiet life” kaikki laulut lukuun ottamatta cover-kappaletta ”All tomorrow’s parties”, joka löytyi Lou Reedin tuotannosta. Sylvian omaksui myös uuden baritonimaisen laulutavan, josta tulikin Japanin yksi tavaramerkki. Levy äänitettiin syyskuussa 1979 Lontoon Air-studiolla ja masteroitiin 5.11.1979 Trident studiolla. Julkaisu tapahtui 17.11.1979.

Britanniassa albumia ei markkinoitu singlellä, vaikka Hansa painostikin yhtyettä levyttämään hitin. Albumin nimikkokappale ”Quiet life” julkaistiin sinkkuna Japanissa ja myöhemmin Saksassa ja Alankomaissa. Euroopan version B-puolella oli julkaisematon kappale ”I second that emotion” ja vuoden 1980 alussa single julkaistiin Britanniassa, siten että ”Quiet life” oli levyn kakkospuoli. Sinkku ei siltikään noussut listoille. Yhteistyö Hansa-levy-yhtiön kanssa tuli tiensä päähän.

Japan menetti levy-yhtiönsä myös Yhdysvalloissa ja ”Quiet life” -kappaleen teksti kertookin tästä turhautumisesta. Tyylillisesti uuden aallon taidepopilta ja post-punkilta kuulostavaa albumia pidetään yhtenä ensimmäisistä uusromanttisen liikkeen levyistä, vaikka Japan määrätietoisesti onkin kieltänyt ettei heillä ole mitään tekemistä uusromantiikan kanssa. Julkaisuajankohtanaan levy ei noussut Britannian albumilistalla sijaa 72 korkeammalle.

Vasta yhtyeen viides albumi ”Tin drum” vuonna 1981 osoittautui menestykseksi ja sen vanavedessä aiemminkin julkaistut levyt nousivat listoille. Vuonna 2021 ”Quiet life” levyn uusintapainos kohosi sijalle 13 ja kaiken kaikkiaan levy myi lopulta kultalevyyn oikeuttavat 100.000 kappaletta. Vuonna 1982 myös vanha levy-yhtiö Hansa innostui julkaisemaan Japania ja ”Quiet life” -singlekin nousi TOP-20:een. Hansa kokosi hämäävästi julkaisematonta materiaalia, kuten ”Quiet lifelta” pudotetun ”European son” -kappaleen sekä mm. ”Life in Tokyo” -singlen sisältävän kokoelmalevyn ”Assemblage”, joka myi kultaa.

Japanin perintö on suurempi, kuin yhtyeen aktiivinen kausi vuosina 1978-1981, jona he työstivät viisi studioalbumia. Vuonna 1991 alkuperäinen Japan-viisikko teki albumin nimellä Rain Tree Crow. David Sylvian on levyttänyt kymmenen sooloalbumia vuosina 1984-2014 sekä lukuisia muita yhteistyöalbumeja. Myös muut yhtyeen muusikot ovat tuotteliaita niin omilla soolourillaan kuin sessiomuusikoina tai yhteistyökumppaneina useiden nimekkäiden artistien levyillä.

Kappaleluettelo:

1. Quiet life
2. Fall in love with me
3. Despair
4. In Vogue
5. Halloween
6. All tomorrow’s parties
7. Alien
8. The other side of life

Lähteet:
Wikipedia