KATRI HELENA: ILTA KATRI HELENAN KANSSA
7.10.2023 Hyvinkää, Hyvinkääsali
Katri Helena (78) on jälleen tien päällä. Perjantaina 6.10.2023 käynnistyi Porvoosta ”Ilta Katri Helenan kanssa” -kiertue, joka käsittää kymmenen konserttia. On spekuloitu, että kiertue olisi mahdollisesti jopa ikonisen artistin viimeinen, mutta Facebookissa hän kyseli faniensa mielipidettä josko konsertointia jatkettaisi vielä ”ainakin yksi vuosi”. Eikä liene vaikea arvata, mitä mieltä hänen seuraajansa olivat. Ainuttakaan ”Eiköhän olisi jo aika jäädä eläkkeelle” vastausta ei kommenttikentässä näkynyt. Ja hyvä niin, sillä Katri Helenan aika poistua estradilta ei ole vielä. Sen hän todisti konserttikiertueensa toisella etapilla Hyvinkääsalissa lauantaina 7.10.2023.
Loppuunmyydyn Hyvinkääsalin yleisö koostui monen ikäisistä iskelmänystävistä, vaikka pääpaino toki oli varttuneemmassa väessä. Tunnelma oli asiaankuuluvan harras, mutta silti rennon välitön. Pari rempseämpääkin tapausta oli väkijoukkoon eksynyt huutelemaan rakkaudentunnustuksiaan tai toivekappaleitaan päätähdelle. Kuudenkymmenen vuoden kokemuksella illan emäntä osasi suhtautua moiseen käytökseen sopivalla huumorilla tai välinpitämättömyydellä. He eivät onnistuneet pilaamaan lupsakkaa tunnelmaa.
Katri Helenan konserttitunnelma oli vapautunut vuosikymmenen takaisesta hieman pompöösistä mahtailusta, jossa koreiltiin asunvaihdoksin ja isoin orkesterein. Katri Helena esiintyi koko konsertin ajan samassa yksinkertaisen kotoisassa kokopitkässä rimpsuleningissä ja simppelissä kampauksessa. Tällainen look tuntui jotenkin istuvan hänelle paremmin kuin korkeat kaulukset ja pöyheäksi tupeeratut hiukset. Sitä huomasi jotenkin kaivanneensa Katri Helenalle ominaisia maneereja. Silmienräpyttelyä, voimakkaita käsien eleitä ja arvokkaita syviä kumarruksia. Ne tulevat niin aidosti ja luontevasti, ettei taitavinkaan drag queen pysty niitä toisintamaan.
Säestyksestä vastasi Tessa Virran kapellimestaroima nelihenkinen orkesteri, johon kuului musiikillisen maestron pianon lisäksi vain rummut, kitara ja basso. Sovituksista oli saatu pienemmälläkin kokoonpanolla ilmavia ja täyteläisiä. Lavalla kuultiin Tessa Virran puolison Olli Peuhun bassoilua kappaleesta riippuen joko kontrabassolla tai sähköbassolla. Etenkin kontrabasso toi tunnelmalliset tummat sävyt useisiin sovituksiin. Matti Ojan kitarointi oli vertaansa vailla ja Kepa Kettusen ammattitaitoinen rummutus loi kaikelle vahvan pohjan.
Katri Helena itse oli juuri niin vangitseva kuin aina ennenkin. Välispiikeissä kuultiin maanläheistä huumoria ja elämänmakuisia pieniä tarinoita vuosikymmenten varrelta. Laulu kulki etenkin konsertin alkupuolella yllättävänkin kirkkaasti, mutta illan edetessä alkoi kuulua hienoisia väsymyksen merkkejä. Aivan viimeisissä kappaleissa käheys oli jo ottaa yliotteen. Sen sijaan supertähden korkea ikä ei näkynyt ajatuksen kulussa, eikä lavalla ollut lunttilappuja muistin tueksi. Sanat menivät sekaisin vain pari kertaa, mutta sellaista sattunee nuoremmillekin laulajille.
Euroviisujen ystävänä tietenkin voisi tarttua joihinkin asiavirheisiin. Länsi-Saksa ei voittanut euroviisuja vuonna 1981 Katri Helenan suomeksi esittämällä kappaleella ”Johnny blue”, vaan tuli toiseksi. Katri Helena muisti ”elävästi” omat edustustehtävänsä Jerusalemissa vuonna 1979 kappaleellaan ”Katson sineen taivaan” ja sen kuinka suuri orkesteri soitti hänen selkänsä takana. YouTubesta voimme tarkistaa, että bändi soitti hänen edessään orkesterimontussa. Euroviisut olivat läsnä ohjelmistossa vielä vuoden 1977 Ranskan voittokappaleen suomenkielisellä versiolla ”Lintu ja lapsi”.
Suurimmat väristykset allekirjoittaneessa aiheuttivat 1970-luvun superhitit ”Katson autiota hiekkarantaa” ja ”Syysunelma”, jotka Katri Helena tulkitsi harvinaislaatuisella antaumuksella. Käsivarsien haivenet kohosivat ilmaan ja silmäkulmat kostuivat. ”Syysunelma” sijoittui toiseksi vuonna 1976 Syksyn sävel -kilpailussa. Katri kertoi kappaletta esitellessään hieman pilke silmäkulmassa, että kilpailun voitti silloin Erkki Liikanen kappaleella ”Jokkantii”, jota ei olekaan ihan hetkeen kuultu.
Ohjelmisto oli pääosin rakennettu onnistuneesti kattamaan koko kuusikymmenvuotinen ura läpimurtohitistä ”Puhelinlangat laulaa” tuoreimman vuonna 2014 ilmestyneen albumin ”Taivaan tie” kappaleeseen ”Kaihonkukka”. Tietenkin näin laajasta repertuaarista on pakkokin karsia kappaleita, jotka jonkun mielestä olisivat kuuluneet hittikavalkaadiin. Sellaisia olisivat omasta mielestäni olleet ainakin ”Vasten auringon siltaa” tai ”Kesän lapsi”.
Melkein kaikille lauluille soin kuitenkin paikan illan ohjelmistossa, joten ainoa vaihtoehto lisäkappaleiden kuulemiseen olisi ollut settilistan pidentäminen. Oudoin valinta oli ehkä Tapio Rautavaaran tuotannosta lainattu ”Maan vanki”. Iloinen yllätys oli kaunis ”Almaz, onnen lapsi”, mutta ”Soittaja” tuntui päässeen mukaan vain esittelemään Matti Ojan taiturimaista kitaransoittoa. Tessa Virta puolestaan pääsi näyttämään virtuoosimaiset pianistin taitonsa ”Almazin” soolossa.
Ohjelmistosta jäi lyhyehkö loppuvaikutelma. Mutta ehkä yksi merkki onnistuneesta illasta on, että yleisö olisi janonnut lisää Katri Helenaa. Pakollisen loppunumeron ”Anna mulle tähtitaivas” -yhteislaulatuksen jälkeen ei kuultu enää encorea. Katri Helena saapui lavalle kertomaan, että hän ei jaksa enää laulaa. Ymmärtäväinen yleisö tyytyi kohtaloonsa ja poistui rauhallisesti paikalta. Toivottavasti tämä ei ollut viimeinen kerta, kun kohtasimme Katri Helenan kanssa.
Nämä kuultiin:
- Puhelinlangat laulaa
- Kai laulaa saan
- Katson autiota hiekkarantaa
- Paloma blanca
- Johnny blue
- Syysunelma
- Lantteja vain
- Lintu ja lapsi
- Kaihonkukka
Väliaika - Elämänlangat
- Almaz, onnen lapsi
- Maan vanki
- Ei kauniimpaa
- Soittaja
- Katson sineen taivaan
- Mun sydämeni tänne jää
- Anna mulle tähtitaivas
SEURAA RETROPOPPARIA SOMESSA:
RETROPOPPARI 